Yleistä keskustelua musiikista ›

Jos henkilö on vielä huumorintajuton niin se on vain yhdensuuntaista näiden kunnioitusvaatimusten kanssa. Yleensäkin tuon ikäpolven suomalaiset "rock-pioneerit" ovat vähän väsyttävää sakkia eikä niin vähänkään!

Pauli Lappalainen: Asian sivusta, mutta tulipahan muistojen kätköistä:
 
Joskus 80-luvulla eräällä kiertueella liimasimme herran monitoriin tarran, jossa luki:
 
Tarkkaile tahtiasi
Ge akt din takt
 
Oli ihan siinä ja tuossa riittikö huumori ......
 
Sanoisin, että tämä ei ole loistoesimerkki tahdikkuudesta. Luultavasti rikos on kumminkin jo vanhentunut.

Jucciz: ...noin neljä-viisivuotiaasta, jolloin ekaa kertaa kuulin Pekka Pohjolaa ja luin kasetin kansiteksteistä, keitä sillä soitti.
 
Tähän(kään) ei kovin moni pysty! Kuusivuotiaana sitten ensimmäinen tutkielma tonaalisista ja metrisistä rakenteista jazz-improvisaatiossa?

Zed: Tähän(kään) ei kovin moni pysty! Kuusivuotiaana sitten ensimmäinen tutkielma tonaalisista ja metrisistä rakenteista jazz-improvisaatiossa?
 
Ei vieläkään! :D
 
Pakko laittaa tännekin muuten tää, kun edes vähän aihetta liippaa. Kyllä on Vesalta pölähtänyt komeasti 70-luvulla:
https://www.youtube.com/watch?v=63f … IGQ&feature=youtu.be&t=1380

Krice: Ehkä tuo raadollisuus tarkoittaa sitä, että esiintyvän muusikon työ on raskaampaa kuin mitä ehkä tiedostetaan, varsinkin jos keikkoja on tiheässä. Lisäksi siihen liittyy suomalainen tapa "arvostaa" kulttuurialan ihmisiä eli lähinnä neuvotaan menemään oikeisiin töihin.
 
Ehkä, ehkä ei. Just katsoin sivusilmällä tuota arman alizadin sarjaa, joka toi taas esiin sen "faktan", että jokainen työ on ihan supermielettömän rankkaa, mutta kukaan ei vaan tiedä sitä. Mun mielestä muusikon duunin rankkuus liittyy enemmänkin sen keikkaluonteisuuteen, vaikka olisit kuinka stara.
 
Harvalla on säännölliset tulot ja CV:llä ei tee juuri mitään, jos et ole pinnalla. Ja aivot narikkaan -työmentaliteetillä ei pinnalla pysy montaa hetkeä. Monella muulla alalla pelkällä fyysisellä jaksamisella pärjää huomattavasti helpommin. Muusikko joutuu kokoajan taisteleemaan työpaikastaan.
 
On myös aika mahdotonta puhua samassa lauseessa esim. Apulannan ja Metallican työn raadollisuudesta, vaikka molemmat ahkerasti keikkailee ja ovat suosittuja.

Moi.
 
Jucciz: Ohhoh. Ihan siis täysin ilman sarvia ja hampaita, yllätyin tästä.
 
:)
 

 
Jucciz: Mulle Vesa Aaltonen on ollut tuttu rumpali noin neljä-viisivuotiaasta, jolloin ekaa kertaa kuulin Pekka Pohjolaa ja luin kasetin kansiteksteistä, keitä sillä soitti.
 
Tuossa piilee parikin pääsyytä siihen miksen tuota(kaan) jannua tunnista.
 
Pääsyy on se ettei mua ole jostain syystä missään vaiheessa kiinnostanut kovinkaan suuresti henkilöt musiikin takana.
 
Täysin riippumatta bändin kotimaasta ja/tai kielestä jolla tekstejään julki tuovat.
 
Toinen syy tässä nimenomaisessa tapauksessa on se että proge ja jazz eivät ole koskaan kuuluneet sen enempää levyhyllyyni kuin soittolistoillenikaan.
 

 
Jucciz: Tässä olen kyllä takuuvarmasti vähemmistössä, sen myönnän, mutta sen sijaan en pidä kummallisena, että lähes viisikymppinen musiikin parissa touhunnut/touhuava kaveri (jos nyt oletan oikein) tietäisi vähintään, että kyseessä on maamme yksi arvostetuimmista rumpaleista, pitkän uran tehnyt kaveri.
 
Oletat aivan oikein, viidenkympin korvilla olen ja musiikkia soittanut ~85 lähtien, kuunnellut toki selektiivisestikin useamman vuoden kauemmin.
 
"Oikeista" muusikoista (eli ei pop/rock/yms.) en tiedä kuin korkeintaan ne jotka ovat joko monilahjakkuuksia tai ovat muusikkoina valtakunnanuutisissa suhteellisen tiheään.
 
Vaikka basistille rumpali onkin bändikontekstissa tärkein -ja usein ainoa- toveri stagella, tutummista genreistäkään ei juuri ole rumpaleiden nimiä mieleen jäänyt.
 
Se etten soittajien nimiä tiedä/muista, ei missään nimessä tarkoita sitää ettenkö heidän työpanostaan arvostaisi ja kunnioittaisi jos siihen on mun mielestä aihetta.
Toisaalta skeidaa (jälleen: mun mielestä ;)) on vaikea arvostaa vaikka ulossuoltajana olisi kuka tahansa.
 

 
Jucciz: No, itselläni on varmasti loputtomasti vastaavanlaisia aukkoja sivistyksessä, joten en todellakaan yritä heitellä kiviä. Yllätyin vain aidosti. :)
 
Niinhän meillä kaikilla tässä puolen vuosisataa uskomattomassa nousussa olleessa informaatiotulvassa ruukaa olemaan, enkä toki ottanut kommenttiasi kivienviskomisena.
 
T:Samuli

basisti1971: Moi.
 

 
:)
 

 

 
Tuossa piilee parikin pääsyytä siihen miksen tuota(kaan) jannua tunnista.
 
Pääsyy on se ettei mua ole jostain syystä missään vaiheessa kiinnostanut kovinkaan suuresti henkilöt musiikin takana.
 
Täysin riippumatta bändin kotimaasta ja/tai kielestä jolla tekstejään julki tuovat.
 
Toinen syy tässä nimenomaisessa tapauksessa on se että proge ja jazz eivät ole koskaan kuuluneet sen enempää levyhyllyyni kuin soittolistoillenikaan.
 

 

 
Oletat aivan oikein, viidenkympin korvilla olen ja musiikkia soittanut ~85 lähtien, kuunnellut toki selektiivisestikin useamman vuoden kauemmin.
 
"Oikeista" muusikoista (eli ei pop/rock/yms.) en tiedä kuin korkeintaan ne jotka ovat joko monilahjakkuuksia tai ovat muusikkoina valtakunnanuutisissa suhteellisen tiheään.
 
Vaikka basistille rumpali onkin bändikontekstissa tärkein -ja usein ainoa- toveri stagella, tutummista genreistäkään ei juuri ole rumpaleiden nimiä mieleen jäänyt.
 
Se etten soittajien nimiä tiedä/muista, ei missään nimessä tarkoita sitää ettenkö heidän työpanostaan arvostaisi ja kunnioittaisi jos siihen on mun mielestä aihetta.
Toisaalta skeidaa (jälleen: mun mielestä ;)) on vaikea arvostaa vaikka ulossuoltajana olisi kuka tahansa.
 

 

 
Niinhän meillä kaikilla tässä puolen vuosisataa uskomattomassa nousussa olleessa informaatiotulvassa ruukaa olemaan, enkä toki ottanut kommenttiasi kivienviskomisena.
 
T:Samuli
 
Sama täällä, yllätys. Musamiehenä jos ei ole koskaan kuullut Aaltosesta on ollut vahvan kuplan sisällä. Esmes Kirkan vakiokalustoon kuului ja levyillä mukana, kaikissa TV-konserteissa, musaohjelmissa, Ylen ja Maikkarin studiomuusikko, 80-90 luvulla ihan kaikkialla. Puhumattakaan progekuviot. Olet varmasti nähnyt, Vesalta ei ole voinut välttyä mutta kiinnostus ollut nolla tai toisaalla.
 
Hitto kun joskus saisi mahdollisuuden soittaa Vesan kanssa. Ei sillä ettenkö olisi vastaavien, Sami Osalan kanssa painettiin muutama vuosi ja kerran James Kottakin kanssa. Nämäkin taitaa olla tuntemattomia

aslak: Hitto kun joskus saisi mahdollisuuden soittaa Vesan kanssa. Ei sillä ettenkö olisi vastaavien, Sami Osalan kanssa painettiin muutama vuosi ja kerran James Kottakin kanssa. Nämäkin taitaa olla tuntemattomia
 
Noloa myöntää mutta minäkin tiesin Aaltosesta vain sen, että hän on kokenut rumpali. Yhtään hänen soittamaansa levyä en olisi osannut nimetä, ja vasta googlatessa selvisi että hän on soittanut Tasavallan Presidentissäkin. Kirkan taustaryhmien tunteminen vaatisi jo perehtyneisyyttä aiheeseen, mutta kauhistuin kun en tiennyt tuota pressajuttuakaan. Sekoitan aina myös Frank Robsonin ja Jim Pembroken, koska molemmilla on ulkomaankielinen nimi.
 
Nämä Aslakin mainitsemat hahmot kuulostavat joltain Jerry Cotton -lehtien henkilöiltä... puolustuksekseni voin kuitenkin sanoa, että olen kerran sattumalta tavannut Heikki Sarmannon jonka tunsin ulkonäöltä heti.

Ei Aaltonen minusta siinä Soundin lainauksessa vaadi arvostusta itselleen vaan työlle, jota hän tekee sen haasteista huolimatta. Siis toivoo, että uskottaisiin soittamisen olevan työtä siinä missä muutkin. Pitää muistaa, että ajatuksiaan ei aina saa artikuloitua aivan niin yksiselitteisesti kuin haluaisi tai kuten ajattelee tehneensä.
 
https://www.soundi.fi/uutiset/tasav … kertateos-julkaistaan-marraskuussa/
 
Tietenkin koko tämä ketju on kehitetty jotta Pesonen pääsisi vänkäämään, mutta hän on mainio hämmentäjä, kyllä tämä minulle passaa :)

Kefiiri: Ei Aaltonen minusta siinä Soundin lainauksessa vaadi arvostusta itselleen vaan työlle, jota hän tekee sen haasteista huolimatta. Siis toivoo, että uskottaisiin soittamisen olevan työtä siinä missä muutkin. Pitää muistaa, että ajatuksiaan ei aina saa artikuloitua aivan niin yksiselitteisesti kuin haluaisi tai kuten ajattelee tehneensä.
 
https://www.soundi.fi/uutiset/tasav … kertateos-julkaistaan-marraskuussa/
 
Tietenkin koko tämä ketju on kehitetty jotta Pesonen pääsisi vänkäämään, mutta hän on mainio hämmentäjä, kyllä tämä minulle passaa :)
 
Olet täsmälleen oikeassa kaikessa mitä yllä sanot.

Jucciz: Ei vieläkään! :D
 
Pakko laittaa tännekin muuten tää, kun edes vähän aihetta liippaa. Kyllä on Vesalta pölähtänyt komeasti 70-luvulla:
https://www.youtube.com/watch?v=63f … IGQ&feature=youtu.be&t=1380
 
Oli muuten aika hyvää settiä. Jeff Beck-faniin upposi. En aikaisemmin ollut kuullut tätä ryhmää kun en mikään progefani varsinaisesti ole.

shuffle: Oli muuten aika hyvää settiä. Jeff Beck-faniin upposi. En aikaisemmin ollut kuullut tätä ryhmää kun en mikään progefani varsinaisesti ole.
 
Made in Swedenin tuotanto on aika kirjavaa biisimateriaalin suhteen: siellä on kaikkea miltei popahtavasta laulubiisistä tosi häröön instrumentaalikamaan, pelkästään saman levyn sisällä.

velipesonen: Eli kaikki on hyvin kun vain laajennetaan fokusta ja sumennetaan linssiä riittävästi.
 
Onko tästä pääteltävä ettei kenenkään asenteita pidä arvostella eikä varsinkaan mihinkään ammattialalle tai muuhun yhteiskunnan osaan pesiytyneitä käytäntöjä saa arvostella. Onko "ihmisluonto" se kaatokoodi jolla kuitataan lopulta mikä hyvänsä mikä jotakuta sattuu närästämään?
 
Yritä nyt sinäkin vähän, ei kukaan ole tuommoista ajatusta esittänyt :D

Kefiiri: Yritä nyt sinäkin vähän, ei kukaan ole tuommoista ajatusta esittänyt :D
 
Ymmärtääkseni kyllä on. Tämä palsta on pelkkää yleistä hyminää Hölmölässä, ja se on hölmölä siksi että todellisuudessa mitään yhteistä, yhdessä kannatettua asiaa ei ole. Kuten aiemmin totesin, Suomessa muusikot eivät ole sen enempää yhteisellä asialla kuin reilussa keskinäisessä kilpailussakaan.

velipesonen: yleistä hyminää Hölmölässä
 
Sinäpäs sen sanoit. Kuinka monella täältä on sisäpiirin tietoa Suomen musiikkielämästä ja sen oletetuista realiteeteistä ja meiningistä? Ammattimuusikot käsi ylös.
 
Sitähän minäkin. En ole itsekään, kunhan ulisen.

velipesonen: Kuten aiemmin totesin, Suomessa muusikot eivät ole sen enempää yhteisellä asialla kuin reilussa keskinäisessä kilpailussakaan.
 
OK. Myönnän että en edes tajua millaista käytännössä olisi muusikoiden reilu keskinäinen kilpailu. Voisitko valaista esimerkillä?

Epämuusikko: Sinäpäs sen sanoit. Kuinka monella täältä on sisäpiirin tietoa Suomen musiikkielämästä ja sen oletetuista realiteeteistä ja meiningistä? Ammattimuusikot käsi ylös.
 
Sitähän minäkin. En ole itsekään, kunhan ulisen.
 
Hyvin hämäsit ainakin viimeksi, jos et muka ole!

Moi.
 
Kefiiri: Yritä nyt sinäkin vähän, ei kukaan ole tuommoista ajatusta esittänyt :D
 
Kyllähän ketjun aloittanut nimimerkki ajatuksineen ainakin mun mielestä noilla linjoilla on.
Muut keskusteluun osallistuneet ei niinkään... ;).
 
Tuskastumisen ja pettymyksen siitä ettei provo osukaan kuten oli alunperin tarkoitus, ymmärtää kyllä etenkin jos lukee tuon tarkoituksella pois jätetyn -ja vasta pyynnöstä linkitetyn- omaelämänkerran lainauksen joka kaiketi tämänkertaiseenkin provoviestiketjuun alkusysäyksen antoi:
 
Jotkut ovat soittohommiani matkan varrella jotenkin aliarvioineet, halveksineet ja kyselleet, etta: Vielako sa soitat, etko tee mitaan oikeita toita. He eivat tajua taman alan raadollisuutta ja kuinka rankkaa tama ammattisoittaminen oikeasti on. Saamani taiteilijaelake on mielestani kuitenkin jonkinlainen tunnustus tyostani. Vaikka paljon on taivalta ja kilsoja kertynyt viidenkymmenenviiden vuoden aikana, niin intoa tyotani kohtaan viela riittaa ja niin kauan kuin kapulat kasissa pysyvat aion tyotani viela jatkaa, Aaltonen kertoo kirjassaan.
 

 
Ainakin itse ymmärrän tuon tekstin samalla tapaa kuin sinäkin:
 
Kefiiri: Ei Aaltonen minusta siinä Soundin lainauksessa vaadi arvostusta itselleen vaan työlle, jota hän tekee sen haasteista huolimatta. Siis toivoo, että uskottaisiin soittamisen olevan työtä siinä missä muutkin.
 

 
Tuo "oikea työ" on myös kautta aikojen ollut terminä hyvin moniselitteinen, itsekin ruumiillista työtä tehdessäni teen "oikeita töitä", inssihommia tehdessäni en ;).
Kyse ei ainakaan mun ja mun lähipiirin kohdalla ole jonkun työsuorituksen aliarvioimista tai toisaalta ylistämistäkään, vaan juontaa juurensa syvälle juurtuneeseen ruumiillisen työn tärkeyteen.
Ja toisaalta siihen ettei "oikeat työt" saa olla mukavia, vaan pikemminkin nälän ja lämpimässä nukkumisen kaipuun aiheuttamia pakkoliikkeitä.
 
Ja koska joku kuitenkin tuntee tarvetta julistaa kuinka rumpalointi ja siihen kuuluva oheistoiminta on ruumiillisesti raskasta, siitä olen toki samaa mieltä.
 

 
Kefiiri: Pitää muistaa, että ajatuksiaan ei aina saa artikuloitua aivan niin yksiselitteisesti kuin haluaisi tai kuten ajattelee tehneensä.
 
Tuo on myös täysin totta, ja jopa tällaisen perustaviksen kuin mun sanomisia on toimittajien toimesta muutettu sen verran että ainakin alkuperäinen ajatus on muuttunut, vaikkei ehkä olekaan alunperin ollut tarkoitus.
Journalistiikka on vaikea taiteenlaji etenkin pienessä mittakaavassa, eikä juttuja ole tapana oikoluetuttaa haastattelun kohtella.
 
Siksi etenkin tänä päivänä suosin video- tai äänihaastatteluita mieluummin kuin painettua kommentointia.
 
T:Samuli

Tuo oikea työ viittaa freelanceriuteen, joka on sama asia kuin olla työtön, käytännössä. Eli säännöllinen tulo uupuu.