Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Ihan sama onko örinää vai ei, mutta Watershedillä oli siltikin vikat oikeesti hyvät biisit. Tällä levyllä Minnets Yta pääs aika lähelle hyvää kuitenkin.
Örinän puutetta akuutimpi huoli on Åken nykyinen vokalisointityyli.

Hokkane:
Örinän puutetta akuutimpi huoli on Åken nykyinen vokalisointityyli.
 
Tämä. Musa varmaan onkin ihan jees, mutalkaa tökkimään heti kun alkaa laulut. Tuntuu että jotenki yrittää kauheasti liikaa. Ja on ne laulumelodiatkin aika mitäänsanomatonta aaltoilua.

Hokkane: Ihan sama onko örinää vai ei, mutta Watershedillä oli siltikin vikat oikeesti hyvät biisit. Örinän puutetta akuutimpi huoli on Åken nykyinen vokalisointityyli.
 
Niin vitusti plussaa.

antnis: Eikös örinä juuri ole muniinpuhaltelua?
 
Ei, ja Opethin viehätykseen kuului kontrasti raskauden ja keveyden välillä. Nykyään puuttuu oikeasti hyvät biisit ja musiikillinen anti on muutenkin laihan oloista. Jos uudempi progepastissi ei maistu, niin kannattaa tsekata suomalainen Foredoomed, tai vaikka In Mourning ja Wilderun. Borknagar sisältää myös nykyään vanhemman Opethin sävyjä.

Hokkane: Ihan sama onko örinää vai ei, mutta Watershedillä oli siltikin vikat oikeesti hyvät biisit. Tällä levyllä Minnets Yta pääs aika lähelle hyvää kuitenkin.
Örinän puutetta akuutimpi huoli on Åken nykyinen vokalisointityyli.
 
Watershedilla örinättömät Coil ja Burden on mielettömiä biisejä. Sitten näissä nykysissä slovareissa on näitä väkinäisen äkkivääriä soinnutuksia ja täysin ylitulkitsevaa laulua. Aikoinaan just se kuoripojan laulutyyli oli kova sana.

Puolalainen Cowboy: Watershedilla örinättömät Coil ja Burden on mielettömiä biisejä. Sitten näissä nykysissä slovareissa on näitä väkinäisen äkkivääriä soinnutuksia ja täysin ylitulkitsevaa laulua. Aikoinaan just se kuoripojan laulutyyli oli kova sana.
 
Samaa mieltä kyllä tuosta ylilaulannasta. Pale Communion on minusta tasapainoisin näistä uusista Opethin tuotoksista. Miksauskin priimaa.

Puolalainen Cowboy: Watershedilla örinättömät Coil ja Burden on mielettömiä biisejä.
 
Toisaalta taas hevipohjainen mutta örinätön Porcelain Heart on aina ollut jotenkin imelä, ja toisaalta täysin öristy/instrumentaali Heir Apparent on yksi bändin parhaita tekeleitä.
 
Sanoisin, että dynamiikan vaihtelu on ollut Opethin vahvuus. Akustinen herkistely, sähköinen progeilu puhtailla lauluilla ja sitten hevi tuplineen ja örinöineen. Nykyopethissa tuntuu että ilmaisun spektri on kaventunut. Etenkin koko levyn mitassa kuunneltuna nykymeininki on vähän puuduttavaa soittelua.

rocky0: Samaa mieltä kyllä tuosta ylilaulannasta. Pale Communion on minusta tasapainoisin näistä uusista Opethin tuotoksista. Miksauskin priimaa.
 
Pale Communionilla oli myös ihan järkeviä biisejä. Heritage oli aivan kammottava sillisalaatti ja Sorceress sitten taas sitä tasapaksua tuhinapastissia mitä tämä uusinkin.

Vessajono: Pale Communionilla oli myös ihan järkeviä biisejä. Heritage oli aivan kammottava sillisalaatti ja Sorceress sitten taas sitä tasapaksua tuhinapastissia mitä tämä uusinkin.
 
PC on kyllä itselle bändin kärkilevyjä. Jostain syystä tulee sitä kuunneltua nykyisin enempi kuin vaikkapa Deliverancea tai sitä edeltäviä levytyksiä. Sorceress oli kyllä vähän niin ja näin. Kuunnellut levyä paljon, mutta oikeastaan vain muutama biisi sieltä oikeasti jäi mieleen. Uudelta levyltä ei ole jäänyt kymmenen kuuntelukerran jälkeen muuta kuin lähinnä Åken yliampuva vokaaliraita.

Exhausted: Toisaalta taas hevipohjainen mutta örinätön Porcelain Heart on aina ollut jotenkin imelä, ja toisaalta täysin öristy/instrumentaali Heir Apparent on yksi bändin parhaita tekeleitä.
 
Olin koko Porcelain Heartin unohtanu. En itekkään biisistä pidä ja livenä oli vielä biisin keskellä pitkä rumpusoolo. Sen en ole pystynyt sitä kuuntelemaan. Heir Apparentista olen samaa mieltä.
 
Deliverance/Damnation-dokumentissa Steven Wilson kuvaili hyvin Åken laulua. Tarkkaan en muista sitä mutta olikohan siinä jotain mainintaa just tästä ylitulkinnan puutteesta?

Tässä pörinälaulun haikailijoille liveveto Serenity Painted Deathistä vuodelta 2008.
 
https://youtu.be/pxvUwrvDVeA

Kanjonit: Tässä pörinälaulun haikailijoille liveveto Serenity Painted Deathistä vuodelta 2008.
 
https://youtu.be/pxvUwrvDVeA
 
Kova biisi. Levyllä vitun tylyt örrörit. Täytyypä fiilistellä jossainvälissä tämä live.

Siinäpä vähän uudempaa festarivetoa https://www.youtube.com/watch?v=F2BlEfsIezM
 
Millonhan ajattelivat vaihtaa settilistaa? edellisen kerran kun itse nähnyt livenä vuonna 2017 oli setilisti muistaakseni sama. Ja eipä kyllä kulje samaan tapaan vanhat piisit kuin vaikkapa tuolloin 2008, ördäykset nykysin ihan kuraa ja ihme laahausta välillä Axenrotilla. Mieluummin vaikka uutta matskua pelkästään kuin vanhan soittelua yleisön mieliksi.
 
Mutta siis ihan hyvä 3/5 lätty tämä uusi, soljuu mukavasti läpi alusta loppuun ja kestää kuuntelua. Kokonaisuutta huonontaa selkeesti nuo aiemmin parjatut vokaalit (niin siis ei örinöiden puute) ja muutamat turhan kummeliksi menevät progeilut. Mut tää on nyt mihin on tyydyttävä ja on kuitenki paras näistä uuden ajan levytyksistä.

Puolalainen Cowboy: Watershedilla örinättömät Coil ja Burden on mielettömiä biisejä. Sitten näissä nykysissä slovareissa on näitä väkinäisen äkkivääriä soinnutuksia ja täysin ylitulkitsevaa laulua. Aikoinaan just se kuoripojan laulutyyli oli kova sana.
 
Burdenissa se ylitulkinta alkoi. Todella vastenmielinen biisi. Watershedin hyvät biisit on kolme ekaa ja tasan siitä eteenpäin on röyditty pohjamutia.

Kulkunen: Burdenissa se ylitulkinta alkoi. Todella vastenmielinen biisi. Watershedin hyvät biisit on kolme ekaa ja tasan siitä eteenpäin on röyditty pohjamutia.
 
Ite diggaan Hessian Peelistä myössss

Kulkunen: Burdenissa se ylitulkinta alkoi. Todella vastenmielinen biisi. Watershedin hyvät biisit on kolme ekaa ja tasan siitä eteenpäin on röyditty pohjamutia.
 
Kolme ekaa ja Hex Omega.

rocky0: Nyt tuo settilista vihdoin ja viimein vaihtui. Todella tervetullut vaihdos settilistan kokonaiskuvaan:
 
https://www.setlist.fm/setlist/opet … r-uea-norwich-england-2b9dc02a.html
 
Vielä kun encorena puhkituutatun Deliverancen ymmärtäisivät viimein unohtaa. Onhan se rallina kova mutta rajansa kaikella. Moor ja Reverie/Harlequin forest taas ovat silkkaa parhautta!
 
Uus levy ei ole vielä oikein kolahtanut vaan jotenkin sen kanssa on sama juttu kuin parilla edellisellä levyllä eli se ei vain innnosta uusintasoittoihin. Hienotkin hetkensä siellä taas kyllä on, mutta nekin ovat vähän hajallaan pitkin levyä.

Iskariot: Vielä kun encorena puhkituutatun Deliverancen ymmärtäisivät viimein unohtaa. Onhan se rallina kova mutta rajansa kaikella. Moor ja Reverie/Harlequin forest taas ovat silkkaa parhautta!
 
Uus levy ei ole vielä oikein kolahtanut vaan jotenkin sen kanssa on sama juttu kuin parilla edellisellä levyllä eli se ei vain innnosta uusintasoittoihin. Hienotkin hetkensä siellä taas kyllä on, mutta nekin ovat vähän hajallaan pitkin levyä.
 
Oishan sen tilalle kiva vaihtaa joku vähempi kulutettu biisi. Mutta toisaalta tuo on mun mielestä bändin Enter Sandman.

Otetaanpa minuutti ja muistellaan hienoa rumpalointia https://youtu.be/U67VBZwdJtg