Kitarat: kitarakamat ›

pappasfin: Ihan sen verran tänne haluan mainita, että kun puhutaan aina tosta digilaitteiden soundin ruuvaamisesta ja sen vaikeudesta digilaitteissa jne.
 
Ei se hyvän soundin esille saaminen ole yhtään sen vaikeampaa kuin missään putkarissakaan, toki käyttöliittymä on erillainen ja noissa digivehkeissä on vaikka mitä säätimiä lähtien esim. Axessa siitä, että voi putkarin putkia vaihtaa jne.
 
Axessa esim. on ihan normaalit bass, treble, middle säätimet jne. kuin on myös putkarissa ja niistä säädetään sitä perussoundia pihalle ihan samaan tapaan, toki toisessa fyysisesti namiskoja kädellä vääntämällä ja toisessa vaikka tietsikan hiirellä jne. tai etupaneelin namiskoista, tietysti tuo käyttöliittymä on putkarissa suorempi ja helpommin nähtävissä.
 
Mutta se soundi, ei se välttämättä putkarista heti löydy itelle sopiva ja joissain putkareissa sitä pitää aika herkällä korvalla ja kädellä säätää just eikä melkein.
 
Perusperiaate on kuitenkin ainakin mulla ne tietyt säädöt eli normit bass, treble, middle, reverb, delay ja muutamat muut ja tietysti ns. efektien soundiketjussa olevat paikat.
 
Ois tietysti voinu tämäkin sanoa lyhyemmin eli mun mielestä ei pitäisi liikaa puhua digilaitteiden "vaikeasta" hyvän soundin esille saamisesta ja sekoittaa sitä siihen, että digilaitteissa on vaikka mitä toimintoja, se perus hyvän soundin saaminen digilaitteesta kun ei ole yhtään sen vaikeampaa kuin putkaristakaan :D
 
Säätöjen paljousmahdollisuus ei ole yhtä kuin vaikea, se on vain bonusta ja lisää jos haluaa uppoutua syvemmälle ja kokeilla vaikka mitä maailman mahdollisuuksia soundin suhteen.
 
Jep, täyttä asiaa. Useassa digilaitteessa ne tehdaspresetit ovat kuraa, koska niihin on tungettu liikaa efektiä ja glitteriä joukkoon. Riippuu myös paljon, millaisen laitteen läpi sitä digiään toistaa; kuulokkeet, monitorit, FRFR kaappi, pääte+kaappi? Kun alkuun pääsee, niin kyllä sieltä se kombinaatio löytyy, jota sitten enää tarvii hienosäätää, kuten normaalia vahvistinta.
 
Vastaavasti, monessa vahvistimessa on säätövaraa ihan hemmetisti, eikä se tee vahvistimesta huonoa. Itsellelläni toi Revv Generator 120 on yksi markkinoiden monipuolisimpia soundiltaan ja säädettävyydeltään. Ei mua haittaa, vaikka en edes käytä sen kaikkia kanavia tai moodeja, oleellista oli saada siitä ulos sellaiset saundit jotka miellyttää. Toisena esimerkkinä Diezelin VH2, joka yksinkertaisuudessaan tarjoaa todella laajan saundivalikoiman pienillä potikoiden tuunauksella. Diezeliä pitää vaan oppia säätämään erilailla kuin jotain muuta vahvaria, pätee toki muihin merkkeihinkin.
 
Kuulokesoiton kannalta olen nykyään paljon enemmän oikeiden nuppien ja keinokuorman parissa kuin puhtaasti mallintavalla setillä :-)

pappasfin: Ois tietysti voinu tämäkin sanoa lyhyemmin eli mun mielestä ei pitäisi liikaa puhua digilaitteiden "vaikeasta" hyvän soundin esille saamisesta ja sekoittaa sitä siihen, että digilaitteissa on vaikka mitä toimintoja, se perus hyvän soundin saaminen digilaitteesta kun ei ole yhtään sen vaikeampaa kuin putkaristakaan :D
 
Säätöjen paljousmahdollisuus ei ole yhtä kuin vaikea, se on vain bonusta ja lisää jos haluaa uppoutua syvemmälle ja kokeilla vaikka mitä maailman mahdollisuuksia soundin suhteen.
 
Hyvän soundin esille saaminen laitteista olipa ne mitä tahansa on oma taitonsa.
 
Ole pitkälti samaa mieltä. Jo 20 vuotta sitten ensimmäisen mallintavani säätäminen tapahtui tutun näköisillä ja nimisillä napeilla. Jos pitää vaikeana oman mallin hakemista laajasta mallien joukosta, niin on sekin paljon helpompaa kuin sen mieleisen analogivahvistimen etsiminen, joka vie aikaa ja rahaa ihan eri malliin. Sitten kun se sopiva putkivahvistin on löytynyt, niin silloin on jo monesti tehty valta määrä kaikenlaista säätöä, jonka jälkeen loppu onkin helppoa. Ainakin itse jouduin opettelemaan asioita lukuisia vuosia ja ostelemaan erilaisia laitteita, ennen kuin mielessäni olevat soundit alkoivat syntymään. Siihen verrattuna on lastenleikkiä viihdyttää itseään pari iltaa mallintavan malleilla ja poimia sieltä mieleisimmät kombinaatiot.
 
Tietokoneen kautta tapahtuva säätäminen on myös hyvä lisä. Jos tallentaa soittoaan tai soittelee vain taustojen kanssa, niin on tosi kätevää, kun voi säätää soundinsa samalla tietokoneella, missä muukin tapahtuu. Itse rauta voi olla kaapissa piilossa.

TTV: Jep, täyttä asiaa. Useassa digilaitteessa ne tehdaspresetit ovat kuraa, koska niihin on tungettu liikaa efektiä ja glitteriä joukkoon. Riippuu myös paljon, millaisen laitteen läpi sitä digiään toistaa; kuulokkeet, monitorit, FRFR kaappi, pääte+kaappi?
 
No tämähän on just sitä kikkailua, johon ei jaksa perehtyä. Pääasiallisesti mikä tahansa putkari kuulostaa suht hyvältä heti alkuun, suunnilleen samalla prosentilla kuin ne digit paskalta. Ja sitten pitää kaivaa joku ATK-laite esille. Noniin, ei olis tehnytkään mieli vaan soittaa, vaan nyt koodataan.

Lennu: No tämähän on just sitä kikkailua, johon ei jaksa perehtyä. Pääasiallisesti mikä tahansa putkari kuulostaa suht hyvältä heti alkuun, suunnilleen samalla prosentilla kuin ne digit paskalta. Ja sitten pitää kaivaa joku ATK-laite esille. Noniin, ei olis tehnytkään mieli vaan soittaa, vaan nyt koodataan.
 
Eihän sitä koodausta tarvi ihan joka soittokerralla alusta asti tehdä. Yhden illan opettelee käyttöä ja toisena säätää halutut soundit, jotka sen jälkeen saa kuuluviin parilla napinpainalluksella kuten putkaristakin. Siitä putkarista perus rämistykset saa uhraamatta kahta iltaa, mutta jos pitää olla kauheasti sointivaihtoehtoja niin eihän tuo yletön urakka ole.

Kefiiri: Hallu on asiallinen juttukaveri kun kestää hermostumatta kritiikin. Ja kyllä minullekin kelpaisi vaikka digitaalisesti mallinnettu pelkkä 5E3 Deluxe, jos se käyttäytyisi ja soisi kuten alkuperäinen. Mekaniikan puolesta sellaisen tekeminen olisi halvempaa kuin vastaavan putkivehkeen. Rasittava häslääminen putkien kanssa jäisi pois.
 
Vahvari, jossa on liikaa ominaisuuksia joita koskaan ei käytetä, on heti tunnelmaa läyhistävä. En vaan pysty menemään niin musiikki edellä, että haluaisin soitella Kemperillä. Parin kybän transistoroitu kirpputorivahvistin kelpaa sen sijaan hyvin. Ehkä tämä on jotain musiikillista eräjormailua.
 
Se onko sillä isosti väliä mitä laitetta käyttää, mitä soundeiltaan hakee ja mitä musaa soittaa, se selviäisi esim musanäytteen kautta joka valitettavan monelta puuttuu.
Itse olen ns näennäismuusikko tai karaokekitaristi eli osaan vähän sieltä sun täältä ja soittoni kuulostaa suht uskottavalta, kamoista riippumatta. Tekniikka ei taivu tilutteluun ja rrrrautalankaa en soita muuta kuin keikoilla pakosta, perversioksi voitaneen lukea tietty viehtymys smooth jazziiin jota myös hissimusaksi kutsutaan.
 
Vänkääminen digi vs analog on sikäli turhaa että loppupeleissä soundi on soittajan sormissa. Esim tuossa linkissä minkä laitoin sama soittaja soittaa kuudella eri vahvistimella ja hän kuulostaa itseltään. Mulla on omia tallenteita vuodesta 1976 alkaen jolloin soitin analogisilla, kyllä niistä kuulee sen oman soiton vaikka on pätkiä joita ei edes muista soittaneensa saati että millä nuo on soitettu. Sama pätee 2003- tämä päivä, vain tallennuksen ajankohdasta voi useimmiten päätellä onko mallintava ollut POD 2.0, XT live tai HD 500, Helixilla tehdyt eivät myöskään ole suoraan ko laitteeseen johdettavissa. Se millä kitaralla jotkut jotkut jutut on soitettu, sekin on aika mahoton sanoa koska ne ovat joskus niin lähellä toisiaan, oli kyseessä sitten 240€ Pacifica, Amerikan Strato tai GAS tele, itse soittotapahtuma on tietty eri eli GAS tele on ihan omassa kastissaan kaikin puolin.
 
Mulla on nyt ns melko kattava digipaketti eli Helix floor ja PowerCab 212 plus, en edes ala miettimään mitä kaikkea tarvisin että saisin samat ominaisuudet analogipuolelta sekä kotona että keikoilla, samaan hengenvetoon totean että joskus käy mielessä joku Hallun kuvailema simppeli systeemi keikoille, digitaalisesti toteutettu yksi mallinnus + siihen perusefektit .
No joo, tätä käytin yhdessä kohtaa himassa eli soittelin yhdellä ja samalla Logic pro x: n vahvarilla, soundi oli omaan korvaan tarpeeksi ok sopivilla säädöillä ja efekteillä, miinuksena huono dynamiikka eli soittotatsin vaikutus lopputulokseen oli aika vaatimaton. En ole myöskään koskaan hakenut jonkun tietyn vahvistimen soundia koska se ei kiinnosta mitenkään, aika äkkiä noista muljuttimista on löytynyt omaa korvaa miellyttäneet vaihtoehdot joita on sitten hienosäädetty. Mun kohdalla sana mallintava on tavallaan väärä koska haen vain hyvää soundia välittämättä yhtään siitä mitä vahvistinta/kaappia mallinnetaan.

Lennu: No tämähän on just sitä kikkailua, johon ei jaksa perehtyä. Pääasiallisesti mikä tahansa putkari kuulostaa suht hyvältä heti alkuun, suunnilleen samalla prosentilla kuin ne digit paskalta. Ja sitten pitää kaivaa joku ATK-laite esille. Noniin, ei olis tehnytkään mieli vaan soittaa, vaan nyt koodataan.
 
Kyllä ne putkivahvistimenkin napit ja nupit pitää johonkin asentoon kännellä, eikä se eroa merkittävästi mallintavasta. Putkivahvitimessa ei ole mitään presettejä, niin niihin on turha vertailla. Jos analogipuolella luodaan useita efektejä sisältävä soundi, niin kyllä senkin hankkimiseen, kasaamiseen ja säätämuseen kuluu aikaa, eikä lopputulos liene kovinkaan hyvä, jos kaikki boksit jätetään tehtaan säätöihin.

Mikko1978: eikä lopputulos liene kovinkaan hyvä, jos kaikki boksit jätetään tehtaan säätöihin.
 
Meinaatko? Mulla on kitaran virityskin tehtaan jäljiltä, tuskin kaltaiseni amatööri pystyy sitä parantamaan.

"Yngwie: Probably the best guitar player there ever was and ever will be." - Anders Johansson
 
https://rockoverdose.gr/anders-joha … -and-white-spot-on-the-map-of-life/
 
Mikko1978: Ole pitkälti samaa mieltä. Jo 20 vuotta sitten ensimmäisen mallintavani säätäminen tapahtui tutun näköisillä ja nimisillä napeilla. Jos pitää vaikeana oman mallin hakemista laajasta mallien joukosta, niin on sekin paljon helpompaa kuin sen mieleisen analogivahvistimen etsiminen, joka vie aikaa ja rahaa ihan eri malliin. Sitten kun se sopiva putkivahvistin on löytynyt, niin silloin on jo monesti tehty valta määrä kaikenlaista säätöä, jonka jälkeen loppu onkin helppoa. Ainakin itse jouduin opettelemaan asioita lukuisia vuosia ja ostelemaan erilaisia laitteita, ennen kuin mielessäni olevat soundit alkoivat syntymään. Siihen verrattuna on lastenleikkiä viihdyttää itseään pari iltaa mallintavan malleilla ja poimia sieltä mieleisimmät kombinaatiot.
 
Tietokoneen kautta tapahtuva säätäminen on myös hyvä lisä. Jos tallentaa soittoaan tai soittelee vain taustojen kanssa, niin on tosi kätevää, kun voi säätää soundinsa samalla tietokoneella, missä muukin tapahtuu. Itse rauta voi olla kaapissa piilossa.
 
Ola Englundiltakin kysyttiin asiasta, Ola pohtii myös tulevaisuutta:
 
https://www.youtube.com/watch?v=kM3zvJnrI7s&t=651s (kohdasta 10:51)
 
Frank Fleckenstein puhuu samasta asiasta klinikalla:
 
https://youtu.be/lz_5gyVwaHE?t=465 (kohdasta 7:45, enkkutekstit saatavilla)
 
Näyttää jokseenkin siltä, että mallintavat ovat tulleet yhdistämään tai tekemään hybridiä soittajasta ja kamainsinööristä, vaikka lainalaisuudet ovat edelleen niin, että mitä enemmän yhteen asiaan keskittyy, sitä enemmän täytyy muita asioita jättää muiden huoleksi. Tuotantopuolella digikamoille on varmasti kysyntää.
 
https://youtu.be/CgrV8p7livA

jaripat: Kuten edellä mainittiin, soundi tulee paljolti sormista, mutta entä fiilis? Mä en saa sitä juurikaan noista mallintavista. Eihän ne edes haise samalle..?
Mutta, kukin tavallaan.
 
Nyt lentää ehkä paskaa tuulettimeen, mutta tarjoan oman huonokuuloisen näkemykseni. Metallimusiikissa (ja vain metallimusiikissa) on monesti melko vähäisiä nuo sormien soundierot. Kunhan pikkaus on kohtuu voimakas niin kaikki menee siinä särösilppurissa samaan astiaan. Ja itsehän en näe tätä huonona - metallissa on vähemmän dynamiikkaa ja se ei ole hyvä eikä huono juttu vaan kuulijasta kiinni. Eli kunhan sormet osuvat kohdilleen ja ajoitus pysyy, niin aivan sama kenen sormet siinä on. Jos siitä eroja hakee, niin ovat pirun pieniä kaikkeen muuhun verrattuna.
 
Mutta se fiilis on kyllä jotain. Aina välillä lämmittää laittaa Peavey 6505 tulille, kuulostella hurinaa ja haistella putkia. Myöskin kitarakaapin läpi fiilis on kivempi kuin monitorien. Joskin siitä syystä, että potkin niitä aina lujempaa jolloin se dempattu sahaus heiluttaa lahjetta ja kaikkea siellä sisällä paremmin. Jotenkin sekavin tuntein suhtaudun digi-anal. kilpaan, kun molemmissa on omat puolensa mulle. Toisessa käytäntö ja monipuolisuus, ja toisessa se psykoakustiikka ja fiilis. Molempi parempi.

jhlamm: Nyt lentää ehkä paskaa tuulettimeen, mutta tarjoan oman huonokuuloisen näkemykseni. Metallimusiikissa (ja vain metallimusiikissa) on monesti melko vähäisiä nuo sormien soundierot. Kunhan pikkaus on kohtuu voimakas niin kaikki menee siinä särösilppurissa samaan astiaan. Ja itsehän en näe tätä huonona - metallissa on vähemmän dynamiikkaa ja se ei ole hyvä eikä huono juttu vaan kuulijasta kiinni. Eli kunhan sormet osuvat kohdilleen ja ajoitus pysyy, niin aivan sama kenen sormet siinä on. Jos siitä eroja hakee, niin ovat pirun pieniä kaikkeen muuhun verrattuna.
 
Itselle tuo dynamiikan puute on niin suuri ongelma, etten oikein jaksa kuunnella sellaista musiikkia. Se saa soiton kuulostamaan todella tylsältä mun korvaan. Sama kuin joku prosessori soittelisi.

jhlamm: Nyt lentää ehkä paskaa tuulettimeen, mutta tarjoan oman huonokuuloisen näkemykseni. Metallimusiikissa (ja vain metallimusiikissa) on monesti melko vähäisiä nuo sormien soundierot. Kunhan pikkaus on kohtuu voimakas niin kaikki menee siinä särösilppurissa samaan astiaan. Ja itsehän en näe tätä huonona - metallissa on vähemmän dynamiikkaa ja se ei ole hyvä eikä huono juttu vaan kuulijasta kiinni. Eli kunhan sormet osuvat kohdilleen ja ajoitus pysyy, niin aivan sama kenen sormet siinä on. Jos siitä eroja hakee, niin ovat pirun pieniä kaikkeen muuhun verrattuna.
 
Mutta se fiilis on kyllä jotain. Aina välillä lämmittää laittaa Peavey 6505 tulille, kuulostella hurinaa ja haistella putkia. Myöskin kitarakaapin läpi fiilis on kivempi kuin monitorien. Joskin siitä syystä, että potkin niitä aina lujempaa jolloin se dempattu sahaus heiluttaa lahjetta ja kaikkea siellä sisällä paremmin. Jotenkin sekavin tuntein suhtaudun digi-anal. kilpaan, kun molemmissa on omat puolensa mulle. Toisessa käytäntö ja monipuolisuus, ja toisessa se psykoakustiikka ja fiilis. Molempi parempi.
 
Mitä jos se ei olekaan kilpa, vaan turhaa vastakkainasettelua? Jos digi ja anal lyövät kättä ja nauravat yhdessä meidän kinaamiselle? :)
 
Näen asian samana kuin flanger-fani ja phaser-fani kinaisivat kumpi on parempi efekti. Toinen tykkää toisesta ja toinen sopii toiseen, mutta kumpikaan ei ole kaikessa parempi, vaan molemmilla on oma juttunsa. Täysin turhaa kinata makuasioista.

Laulava Kylätohtori: Mitä jos se ei olekaan kilpa, vaan turhaa vastakkainasettelua? Jos digi ja anal lyövät kättä ja nauravat yhdessä meidän kinaamiselle? :)
 
Näen asian samana kuin flanger-fani ja phaser-fani kinaisivat kumpi on parempi efekti. Toinen tykkää toisesta ja toinen sopii toiseen, mutta kumpikaan ei ole kaikessa parempi, vaan molemmilla on oma juttunsa. Täysin turhaa kinata makuasioista.
 
Tässä tää taisi kiteytyä :-D plussalla pläjäytin.

Mä en oikein ymmärrä digiuskovaisten täystyrmäystä Hallun idealle yksinkertaisemmasta digivahvarista. Että koska minä en sellaista tarvitse ja minä haluan kaikki säädöt, niin sellainen on tyhmä ja turha idea eikä siinä ole mitään järkeä. Melko itsekeskeistä ja omahyväistä ajattelua. Kaikki paitsi minun tarpeeni on turhaa.
 
Olisihan siinä paljonkin järkeä, jos kysyntää olisi tarpeeksi ja miksei olisi. Jos oma soittotyyli, musiikki ja ilmaisu ei tarvitse monipuolisuutta, niin monipuolisuus on vain riippakivi ja haitta.
 
Firmallehan tuo tulisi halvemmaksi valmistaa, eikä vaatisi lisäponnisteluja. Tarvitaan vähemmän osia ja työtä sekä vähemmän suunnittelua. Otetaan vaan joku olemassaoleva malli ja laitetaan kuoriin muutaman säädön kanssa. Eli soundi ja ohjelmapuoli on jo pitkälti olemassa. Sitten voidaan myydä kaikille kuluttajaryhmille haluamiaan vahvareita ja kaikkien pitäisi olla onnellisia.
 
En tiedä, käykö tämä jotenkin digiuskovaisten itsetunnon päälle, vai mistä vastustus johtuu. Onko se uhka omalle edelläkävijä-identiteetille, jos putkimiehetkin siirtyvät digiin. Eihän digillä pysty enää tuntemaan edelläkävijämäistä paremmuutta, jos jokainen vanha jäärä soittelee sellaisella. :D Otetaan tämä huumorilla. Kyllä putkiuskovaisilla on yhtälaisia kuvitelmia. ;)

Laulava Kylätohtori: Mä en oikein ymmärrä digiuskovaisten täystyrmäystä Hallun idealle yksinkertaisemmasta digivahvarista. Että koska minä en sellaista tarvitse ja minä haluan kaikki säädöt, niin sellainen on tyhmä ja turha idea eikä siinä ole mitään järkeä. Melko itsekeskeistä ja omahyväistä ajattelua. Kaikki paitsi minun tarpeeni on turhaa.
 
Olisihan siinä paljonkin järkeä, jos kysyntää olisi tarpeeksi ja miksei olisi. Jos oma soittotyyli, musiikki ja ilmaisu ei tarvitse monipuolisuutta, niin monipuolisuus on vain riippakivi ja haitta.
 
Firmallehan tuo tulisi halvemmaksi valmistaa, eikä vaatisi lisäponnisteluja. Tarvitaan vähemmän osia ja työtä sekä vähemmän suunnittelua. Otetaan vaan joku olemassaoleva malli ja laitetaan kuoriin muutaman säädön kanssa. Eli soundi ja ohjelmapuoli on jo pitkälti olemassa. Sitten voidaan myydä kaikille kuluttajaryhmille haluamiaan vahvareita ja kaikkien pitäisi olla onnellisia.
 
En tiedä, käykö tämä jotenkin digiuskovaisten itsetunnon päälle, vai mistä vastustus johtuu. Onko se uhka omalle edelläkävijä-identiteetille, jos putkimiehetkin siirtyvät digiin. Eihän digillä pysty enää tuntemaan edelläkävijämäistä paremmuutta, jos jokainen vanha jäärä soittelee sellaisella. :D Otetaan tämä huumorilla. Kyllä putkiuskovaisilla on yhtälaisia kuvitelmia. ;)
 
Tai sitten vain provoilevan viestisi uskovaiset sijaitsevat vain mielikuvituksesi syövereissä. Itse en ole tuollaisia tässä keskustelussa nähnyt, kuten en ole myös nähnyt niitäkään, jotka väittäisivät monipuolisempien laitteiden olevan turhia, koska itse tarvitsevat vain yhden kanavan.
 
Yksikanavaisen mallintavan tekeminen on helppoa, mutta sen valmistaminen ei tule juurikaan kymmenien mallien versiota halvemmaksi. Se on se oleellinen ero digi- ja analogimaailman välillä. Sitten tuo yksikanavainen olisi kilpailemassa hinnallaan monien hyvien ja edullisten yksikanavaisten analogilaitteiden kanssa. Voi olla hankala perustella tuollaista liiketaloudellisin perustein.
 
Jollekin Fenderille, jolla on äärimmäisen ikonisia esikuvia, joilla markkinoida yhden mallin mallintavaansa, tässä kuitenkin voi olla ajatusta. Homma saisi vähän arveluttavia sävyjä, jos joku toinen firma kopioisi vain Twiniä.

Fenderin "tone master" uutuudet, deluxe reverb ja twin reverb:
 
https://shop.fender.com/en-FI/guita … uxe-reverb/2274100000.html?rl=en_US

Captain Farrell: Fenderin "tone master" uutuudet, deluxe reverb ja twin reverb:
 
https://shop.fender.com/en-FI/guita … uxe-reverb/2274100000.html?rl=en_US
 
Joo tuo on hieno laite ja minusta hieno idea tehdä mahdollisimman "perineteinen" digivahvari. Tuohan on melkein yksiyhteen alkuperäisen kanssa ainoastaan takapaneelin tehoasetukset ja balansoitu ja kaiutinsimuloitu DI lähtö on nykyaikaa, ja sangen hyödyllinen ominaisuus itsessään. Fender näyttää olevan jälleen edelläkävijä tässäkin asiassa.

hallu: Joo tuo on hieno laite ja minusta hieno idea tehdä mahdollisimman "perineteinen" digivahvari. Tuohan on melkein yksiyhteen alkuperäisen kanssa ainoastaan takapaneelin tehoasetukset ja balansoitu ja kaiutinsimuloitu DI lähtö on nykyaikaa, ja sangen hyödyllinen ominaisuus itsessään. Fender näyttää olevan jälleen edelläkävijä tässäkin asiassa.
 
Yamahalla oli DG-60 yli 20 vuotta sitten, kaksi kanavaa ja kaiku.
 
ja huom twin ja deluxe on myos kaksikanavaisia.

Mikko1978: Tai sitten vain provoilevan viestisi uskovaiset sijaitsevat vain mielikuvituksesi syövereissä. Itse en ole tuollaisia tässä keskustelussa nähnyt, kuten en ole myös nähnyt niitäkään, jotka väittäisivät monipuolisempien laitteiden olevan turhia, koska itse tarvitsevat vain yhden kanavan.
 
Yksikanavaisen mallintavan tekeminen on helppoa, mutta sen valmistaminen ei tule juurikaan kymmenien mallien versiota halvemmaksi. Se on se oleellinen ero digi- ja analogimaailman välillä. Sitten tuo yksikanavainen olisi kilpailemassa hinnallaan monien hyvien ja edullisten yksikanavaisten analogilaitteiden kanssa. Voi olla hankala perustella tuollaista liiketaloudellisin perustein.
 
Jollekin Fenderille, jolla on äärimmäisen ikonisia esikuvia, joilla markkinoida yhden mallin mallintavaansa, tässä kuitenkin voi olla ajatusta. Homma saisi vähän arveluttavia sävyjä, jos joku toinen firma kopioisi vain Twiniä.
 
Mites se menikään se sanonta kepeistä, koirista ja älähdyksistä? :)

aristoteles666: Yamahalla oli DG-60 yli 20 vuotta sitten, kaksi kanavaa ja kaiku.
 
ja huom twin ja deluxe on myos kaksikanavaisia.
 
Tämä. https://muusikoiden.net/dyn/users/161189.jpg
 
DG60 on kyllä digiksi niin simppeli kampe, että moni analogivehjes on paljon mutkikkaampi säätää. Siksipä tuo onkin asustanut talossa jo kohta 20v ja muut digivärkit, putkikoneet yms. laitokset ovat tulleet ja menneet.
 
Kotisoittajana olen päätynyt kaikenlaisten vahvistimien kokeilun jälkeen takaisin mallintaviin, mutta mitään valikkorulettia en itsekään enää jaksa kun huomasin sen syövän jossakin vaiheessa kaiken ajan soittamiselta. Kivaahan se soundien ruuvailukin on, mutta kuten kamarunkkauskin, kyseessä on jo aivan oma harrastuksensa.
 
Bossin Katana on myös siedettävän yksinkertainen keksintö yksinkertaiselle soittajalle kunhan ei kytke siihen mitään ylimääräisiä tietokoneita ;)