Yleistä keskustelua musiikista ›

Rumpali Vesa Aaltonen sanoi äskettäin haastattelussa että ihmisten pitäisi kunnioittaa ammattimuusikoita siitä että he työskentelevät niin raadollisella alalla.
 
Onko Aaltosella hanikat säädössä: musiikkielämän raadollisuushan on enimmäkseen managereiden muusikoihin kohdistamaa hyväksikäyttöä ja muusikoiden keskinäistä petollisuutta. Jos joku sellaisessa viihtyy niin eikö se ole halveksittavaa?

Minä kunnioitan pieteetillä työnsä tekeviä ammattimuusikoita, kuten kunnioitan ketä tahansa ja mitä tahansa ammattia, jota tehdään ylpeänä ja kunnolla. Paitsi sotilaat, sotilaita en kunnioita.

Musiikki on vähän sellainen laji, josta aina jollain tavalla saa pahan mielen.

Henri Henri Olavi: Minä kunnioitan pieteetillä työnsä tekeviä ammattimuusikoita, kuten kunnioitan ketä tahansa ja mitä tahansa ammattia, jota tehdään ylpeänä ja kunnolla. Paitsi sotilaat, sotilaita en kunnioita.
 
Mä kunnioitan kaikkia muita paitsi puhelinmyyjiä ja Elisan, DNA:n, Telian ja sähkölafkojen feissareita.
 
e: ja kuka ikinä onkaan se tyyppi, joka Porin kaupungilla vastaa Vanhakoivistontien liikennevaloista niin sitä en kans kunnioita kyllä yhtään

Mutta miksi jotakuta pitäisi kunnioittaa SIKSI ETTÄ hän viihtyy hyväksikäytön ja petollisuuden täysin leimaamalla alalla?

Moi.
 
velipesonen: Rumpali Vesa Aaltonen sanoi äskettäin haastattelussa että ihmisten pitäisi kunnioittaa ammattimuusikoita siitä että he työskentelevät niin raadollisella alalla.
 
Keksinkin jo nasevan vasta-argumentin tuohon mielestäni absurdiin väitteeseen, mutta koska ei ollut minkäänlaista käryä kuka Vesa Aaltonen on, oli pakko googlettaa.
 
Vasta-argumenttini nasevuus katosi kuin luonnonääni Saharaan jannun palvelusvuosien ja CV:n myötä.
 
Onkin pakko todeta että tuo herra Aaltosen kommentti lienee enemmän tai vähemmän irroitettu asiayhteydestään, vaikka onhan toki mahdollista että vuosikymmenet keikka- ja sessiomuusikkona oheisilmiöineen ovat karkottaneet muumin tai pari laaksosta, tai katkeruus "menetetyistä" vuosikymmenistä on saanut ylivallan.
 
Olisiko linkkiä laittaa tuohon haastatteluun, ihan mielenkiinnosta olisi mukava kuunnella mitä noinkin pitkän uran suomimusan kanssa tehnyt rivimuusikko on asioista noin ylipäätään mieltä.
 

 
velipesonen: ...musiikkielämän raadollisuushan on enimmäkseen managereiden muusikoihin kohdistamaa hyväksikäyttöä ja muusikoiden keskinäistä petollisuutta.
 
Kaikki työnteko ja palveluntarjoaminen perustuu joinkinasteiseen hyväksikäyttöön (puolin ja toisin), jutun juoni on siinä kuinka räikeästi tuon hyväksikäytön suorittaa.
Ja toki siitä minkäasteisen epäbalanssin kukin hyväksikäytöksi laskee.
Ja etenkin siitä millaiseen hyväksikäyttöön suostuu, syystä tai toisesta.
 
Itsekin olen nuoruusvuosinani ollut "hyväksikäytetty" jollain mittarilla, mutta avoimin silmin ja vapaaehtoisestihan siihen suostui koska ala viehätti.
Luojalle kiitos että tuli tehtyä 90-luvun lopulla Rollelle Tapsan tekniikkakesärundi, viehätys työkseen tekemiseen katosi kokolailla laakista.
Myönnän toki että kumpainenkin "isäntä" lankeaa siihen surkeimpaan kymmeneen prosenttiin mitä musa-/viihdebisneksessä ainakin tuolloin oli tarjolla, mutta pitkälti tuon kokemuksen perusteella totesin että harrastuksena musatouhu menee, leipätyönä ei ole mun juttu.
 

 
velipesonen: Jos joku sellaisessa viihtyy niin eikö se ole halveksittavaa?
 
Mun mielestä ei ole millään tapaa halveksittavaa.
 
Aika harva kuitenkaan varsinaisesti pitää työstään, eikä tunne itseään hyväksikäytetyksi.
 
Ja bisnes on bisnestä, ei hyväntekeväisyyttä eikä sosiaalietuutta.
 
Osa ammattimuusikoista ovat ammattimuusikkoja koska vaakakuppi jossa on positiiviset seikat painaa enemmän kuin negatiiviset.
Ja jos oikein hyväksikäytetyksi alkaa itsensä tuntea, vaihtaa alaa tai ryhtyy vaikka manageriksi ;).
 

 
velipesonen: Mutta miksi jotakuta pitäisi kunnioittaa SIKSI ETTÄ hän viihtyy hyväksikäytön ja petollisuuden täysin leimaamalla alalla?
 
Mitä tahansa työnsuorittajaa itse kunnioitan pitkälti itse työsuorituksen toteuttamisen ja tietysti lopputuloksen perusteella, vaikka toki myönnän että arvostan myös suuresti esimerkiksi Almaa, vaikka genrensä on lähinnä vastenmielinen.
 
Se että viihtyy/suostuu tekemään jotain merkityksellistä mitä yleisestiottaen aliarvostetaan ja/tai pidetään hyväksikäyttönä, esim. hoitotyö, siivoustyö, yms. arvostan myös erittäin paljon.
 
Sille että syystä tai toisesta haluaa olla suuri (ammatti) taiteilija tai ammattiviihdyttäjä, kuvitellen ja kenties vaatienkin että siinä on jotain suuren kunnioituksen arvoista, ei multa pisteitä eikä sympatiaa heru.
 

 
Argumentistasi onko viihdeteollisuus oikeasti täysin hyväksikäytön ja petollisuuden leimaama ala (vai onko leima pikemminkin tahallinen), olen myös aika lailla eri mieltä, mutta se lienee toisen keskustelun aihe se :).
 
T:Samuli

Yrität vastustaa argumenttiani muodikkailla menetelmillä kuten tyhjiin suhteellistamalla. Kaikki on mukamas yhtä paljon sitä mitä se on eli kaikki näyttää joka puolella suunnilleen samanlaiselta. Eihän tämä ole ollenkaan näin vaan eri bisnesalat toimivat eri tavoin mm. sen perusteella kuinka hyvin ne voivat hyödyntää erilaisia verovapauksia ja tämä vaihtelee maasta toiseeen. Suomalaiset freelance-muusikot eivät ole sen enempää yhteisellä asialla kuin reilussa kilpailussakaan; mitä jää jäljelle on hyväksikäytetyn asema.
 
Koetat myös subjetiivistaa eli väittää hyväksikäytön tapahtumaa hyväksikäytön kokemisen tapahtumaksi. Kas kun et väitä että vakuutuspetoksen olemassaolon perustana on vakuutusyhtiön oma kokemus petetyksi tulemisesta!
 
Kolmas tyylisi on asioiden hallinnollistaminen eli väite jossa koko työelämä on ikään kuin sopimukseen perustuvaa hyväksikäyttöä. Minun taas tekisi mieleni sanoa päinvastoin eli työsopimus on molemminpuolinen sopimus ja toisen osapuolen pyrkiminen sen kiertämiseen tavalla tai toisella merkitsee hyväksikäyttöä.
 
Teet siis kaikkesi väittääksesi ettei hyväksikäyttöä ole olemassa. Minähän olin suomentanut Aaltosen "raadollisuuden" näihin kahteen seikkaan, hyväksikäyttö ja petollisuus; onko siis raadollisuus musiikkielämässä mukamas jotain muuta ja jos niin mitä?
 
Ja bisnes on bisnestä, ei hyväntekeväisyyttä eikä sosiaalietuutta.
 
Tämä väite on Suomen oloissa silkkaa potaskaa.
 
Ja lopuksi yrität kääntää halveksittavuuden aliarvostettuudeksi. Se on vääristelyä. Tuollaiseen kummalliseen ajatteluun kenties päätyy vietettyään aikansa alalla.
 
Linkki: https://www.soundi.fi/uutiset/tasav … kertateos-julkaistaan-marraskuussa/
 
- - -
 
Jatkokeskustelulta odotan uhriutumista muiden puolesta tyyliin "no mutta kun Suomi on pieni maa". Se on ilmaisen työn tekemistä hyväksikäytetyn asemassa - kukaan ei henkilöltä sellaista pyydä.

Ehkä tuo raadollisuus tarkoittaa sitä, että esiintyvän muusikon työ on raskaampaa kuin mitä ehkä tiedostetaan, varsinkin jos keikkoja on tiheässä. Lisäksi siihen liittyy suomalainen tapa "arvostaa" kulttuurialan ihmisiä eli lähinnä neuvotaan menemään oikeisiin töihin.

Krice: Ehkä tuo raadollisuus tarkoittaa sitä, että esiintyvän muusikon työ on raskaampaa kuin mitä ehkä tiedostetaan, varsinkin jos keikkoja on tiheässä.
 
En oikein usko koska Aaltonen sanoo sen olevan "raadollista ja rankkaa" ja tuo jälkimmäinen merkitsee sitä raskautta.
 
Lisäksi siihen liittyy suomalainen tapa "arvostaa" kulttuurialan ihmisiä eli lähinnä neuvotaan menemään oikeisiin töihin.
 
Mutta juuri tuota halveksintaahan Aaltonen koettaa torjua väitteellään raadollisuudesta.
 
Ja toistan vielä että sanoessaan "muusikon työ on raadollista ja rankkaa" Aaltonen on mielestäni täsmälleen oikeassa, mutta että minä ihmettelen mitä asiaa tuon raadollisuuden pohjalta on ketään kunnioittaa.
 
Mielestäni halveksinnan vastakohta on kunnioitus, ei arvostus. Arvostaa voi mitä hyvänsä millä on hinta, vaikka jätskitikkua.

Vessajono: Mä kunnioitan kaikkia muita paitsi puhelinmyyjiä ja Elisan, DNA:n, Telian ja sähkölafkojen feissareita.
 
Operaattorin feissari aka. Joona.

Presidentti: Operaattorin feissari aka. Joona.
 
Juurikin näin.
 
https://i.ylilauta.org/45/76d95970.jpg

Eli valehtelijaa olisi kunnioitettava yhtä paljon kuin todenpuhujaa siksi että hän valehtelee ja sitä todenpuhujaa taas vastaavasti siksi että hän puhuu totta.

velipesonen: Eli valehtelijaa olisi kunnioitettava yhtä paljon kuin todenpuhujaa siksi että hän valehtelee ja sitä todenpuhujaa taas vastaavasti siksi että hän puhuu totta.
 
Lopputulos ratkaisee. Poliitikkojen täytyy osata valehdella jotta homma sujuu. Todenpuhuja heitetään tyrmään. Sinun logiikallasi häntä ei voi kunnioittaa koska hän hakeutuu pulaan ehdoin tahdoin.

Milläpä eväin meistä kukaan pystyisi mustavalkoisesti arvottamaan viihdyttäjien ammattien eri puolia?
 
Ajatelkaapa, millaista olisi, jos ammattitaitoiset ekonomit/liikkeenjohdon osaajat toimisivat samoin, kuin väki musahommissa:
Suurin osa tekisi ilmaista tai puoli-ilmaista keikkaa, koska tykkää hommasta niin pirusti, ja toivoo, että siitä ehkä poikisi joku maksettukin keikka.
 
Jos alalla millä hyvänsä on tilanne, että jotakuinkin päteviä, ja hyvinkin päteviä tekijöitä löytyy hintahaarukassa 0€ - monta €, ja tekijöitä on enemmän, kuin tarvis, niin eihän homma tietenkään toimi terveesti. Kaikki taide joutuu joka tapauksessa aina ja ikuisesti todistelemaan olemmassaolonsa oikeutusta, koska "sehän vain hupia".
 
En tiedä, onko musiikkibisnes sen raadollisempaa, kuin joku muu bisnes, mutta "arvostelulajeissa" on aina se ongelma, että absoluuttista paremmuutta ei voi millään mitata, kaikki on enemmän tai vähemmän mutua. Mittatikuksi jää sitten se, jääkö lompakon pohjalle jotain, myykö tavara vai ei, oli se sitten skeidaa tai timanttia.

Kefiiri: Lopputulos ratkaisee. Poliitikkojen täytyy osata valehdella jotta homma sujuu. Todenpuhuja heitetään tyrmään. Sinun logiikallasi häntä ei voi kunnioittaa koska hän hakeutuu pulaan ehdoin tahdoin.
 
Eipäs koska minä en ole sanonut että lopputulos ratkaisee enkä myöskään höpissyt mitään ehdoin tahdoin pulaan joutumisen kunniallisuudesta. Minun logiikallani rehellistä henkilöä pitäisi kunnioittaa ja petollista ei.
 
Mutta petollista l. epärehellistä henkilöä PITÄÄ arvostaa siksi että hän on todellakin määrännyt hinnan itselleen. Eli arvostaminen on hinnan ihastelua.
 
Ja kuka mittaa sujuvuutta ja mitä se on? Nämä pölhöt vastaukset synnyttävät Pandoran lippaan verran jatkokysymyksiä.

Kalmo: En tiedä, onko musiikkibisnes sen raadollisempaa, kuin joku muu bisnes, mutta "arvostelulajeissa" on aina se ongelma, että absoluuttista paremmuutta ei voi millään mitata, kaikki on enemmän tai vähemmän mutua. Mittatikuksi jää sitten se, jääkö lompakon pohjalle jotain, myykö tavara vai ei, oli se sitten skeidaa tai timanttia.
 
Tässä alkuajatuksena on että Aaltonen ON sitä mieltä että musiikkibisnes nimenomaan ON raadollisempaa. Ja perustelee HÄNEN kunnioittamisensa välttämättömyyttä tällä seikalla, joka minun mielestäni siis olisi omiaan johtamaan hänen halveksimisensa välttämättömyyteen.
 
Eli kuten alussa totean, "onko Aaltosella hanikat säädössä".
 
Jos sinä taas olet sitä mieltä että se ei ole sen raadollisempaa, kuten sanot, niin kaipa sinä olet sitten sitäkin mieltä että kaikkia muusikoita pitäisi halveksia muitta mutkitta, ilman selityksiä.

basisti1971: ei ollut minkäänlaista käryä kuka Vesa Aaltonen on
 
Ohhoh. Ihan siis täysin ilman sarvia ja hampaita, yllätyin tästä.
 
Mulle Vesa Aaltonen on ollut tuttu rumpali noin neljä-viisivuotiaasta, jolloin ekaa kertaa kuulin Pekka Pohjolaa ja luin kasetin kansiteksteistä, keitä sillä soitti. Tässä olen kyllä takuuvarmasti vähemmistössä, sen myönnän, mutta sen sijaan en pidä kummallisena, että lähes viisikymppinen musiikin parissa touhunnut/touhuava kaveri (jos nyt oletan oikein) tietäisi vähintään, että kyseessä on maamme yksi arvostetuimmista rumpaleista, pitkän uran tehnyt kaveri.
 
No, itselläni on varmasti loputtomasti vastaavanlaisia aukkoja sivistyksessä, joten en todellakaan yritä heitellä kiviä. Yllätyin vain aidosti. :)

Aivan sama mutta Vesa on ihan huippu äijä rumpalina.
 
Tänä vuonna työmatkalla Jyskälässä ajattelin piipahtaa nurkalla olevassa Popparissa parilla olusella. Oven pielessä julisteessa Tänään Vesa Aaltonen Band. Ajattelin mikä ihmeen lottovoitto tällainen sattuma. Vesa on yksi parhaista listallani, ollut aina.
 
En tiennyt mitä odottaa ja progeehan sieltä alkoi tulemaan, Pressaa, Pohjolaa, Zappaa, Made In Sweden etc. Intiimi ja hämmästyttävän upea keikka että bändi. Paras keikka missä ikuna ollut.
 
Tämän biisin aikana, tunnustan, tuli tippa silmään. Kuinka koskettavaa tykistystä suoraan sieluun, dynaamista/harmonista soittoa.
https://www.youtube.com/watch?v=mvMNJiRVmBE
 
Väliajalla jutskattiin pitkään herran kanssa, kohtelias ja asiallinen sekä hieman hätäinen. Tais olla ekan setin jälkeen kohtuullisesti adrenaliinia.
 
Elämä yllättää että minä hehkutan progekeikkaa. Genre on ehdottomasti livekamaa ja kirkastui Zappan suosio. Kaikkien pitäisi kuulla ja kokea tämä bändi, nekin joilla on ennakkoluuloja genreä kohtaan like me.
 
Kappas tästähän löytyi juttu.
http://suomijazz.com/keikka-arviot/ … band-hurjana-jyvaskylan-popparissa/

Tuo samainen poppoo oli viime vuonna Keitelejazzeilla ja tykkäsin todella paljon. Menisin milloin vain uudestaan, toivottavasti tekevät vielä lisää keikkoja.