Kitarat: kitarakamat ›

Siinä tapauksessa, ettei osaa itse hintaa myynti-ilmoitukseen laittaa, mielestäni ansaitsee kaikki kettuilutarjoukset ja renkaan potkimiset.

Hauskoja on myös nämä "Otatko tavaraa vaihdossa T: Ykä" viestit. Eikä kamalistausta viestissä tai jäsenkuvauksessa, yleensä ei myöskään torilla mitään.
 
Säästyisi kivasti aikaa kun theti siinä kohtaa listaisi ne squierit ja perämoottorit joita meinaa tarjota vaihdossa.

Eniten tykkäsin joskus vuonna 2007 Jemiä kaupatessani viestistä "voisitko laittaa sen jemin vähitellen?". Ensi fiilis oli Luutnantti Lammion "Mikä röyhkeys!" mutta asiaa selviteltyäni tajusin, että tämä 15-vuotias sankari oli siis ostamassa kitaraani osamaksuilla viikkorahoistaan.

PekkaM: Eniten tykkäsin joskus vuonna 2007 Jemiä kaupatessani viestistä "voisitko laittaa sen jemin vähitellen?". Ensi fiilis oli Luutnantti Lammion "Mikä röyhkeys!" mutta asiaa selviteltyäni tajusin, että tämä 15-vuotias sankari oli siis ostamassa kitaraani osamaksuilla viikkorahoistaan.
 
Oispa itelläki ollu semmoset viikkorahat että sais jemin osarilla...

PekkaM: Mä luulen, että toi mua huolestuttikin... Tosin kepin lopullinen ostajakin taisi tulla mutsinsa kanssa, joka kuittasi loppusumman ja ilmeisesti jonkinlaisesta säästötavoitteesta oli sovittu ;)
 
Noi on kuulemma teinien pellejä tilukeppejä ja siksi niitä on vaikea saada hyvään hintaan kaupaksi. Tosin ite tykkäänkin ostella halpoja J-Customeita.
 
Eipä duunarimutsilta hirveesti herunu taloudellista tukea kamahankintoihin, faija joskus lupas maksaa jostain osan, mutta tais neki rahat jäädä saamatta. :D
 
Itehän hain ekan jemin 30v syntymäpäivänäni ja se oli siinä kohtaa 27 vuotias kitara. Eli tässä kohtaa joutuu myöntämään että olen ikuinen teini? :D

Itsellä tulee kyllä oltua molemmilla puolilla pöytää.
 
Myyjänä kaikille tulee kohteliaasti vastattua ja hyväksymällä renkaanpotikinnan kuuluvan asiaan. Välillä on itsellekin tullut tilanteita, että tarjous on törkeä, mutta kaupat tehty minusta paskaan hintaan. Tuolloin ollut tarve saada rahaa ja itse en tykkää ilmoituksiin päivittää vain tänään hintaa - ostaja antaa näkemyksen hinnasta joka vaihtelee myyjän tilanteen mukaan. Toiseen hetkeen olisi tuo tarjous olisi minulta saanut hyvin lakonisen vastauksen.
 
Tästä syystä välillä itsekin olen alahintaisiin tarjouksiin sortunut, jossa minun kiinnostus/tarve on perustunut kiinnostukseen enemmän kuin tarpeeseen. Kohteliaasti näihin olen kyllä vastauksen miltei kaikilta saanut ja itsekin perustellut oman hintanäkemyksen arvailulla teenkö tuolla juuri nyt tässä tilanteessa mitään ja tällä hinnalla olen valmis sitä testaamaan. Luotan, että myyjä kertoo oman näkemyksensä asiaan. Välillä kaupat on näin tullut ja jos tuote ei ole miellyttänyt niin suunnilleen samaan sitä on päässyt aika nopeastikin eroon.
 
Kohtaamistaloudesta kuitenkin kyse tässäkin hommassa.

Lepinkäinen: Siinä tapauksessa, ettei osaa itse hintaa myynti-ilmoitukseen laittaa, mielestäni ansaitsee kaikki kettuilutarjoukset ja renkaan potkimiset.
 
Tästä olen 100% samaa mieltä. Joku hinta pitää tuotteelle antaa. "Kokeillaan kepillä jäätä, löytyykö tälle ostaja. Tarjoa. Ei ole pakkomyynnissä." Eikö tässäkin tilanteessa myyjällä ole käsitys siitä, millä hinnalla on valmis luopumaan?
 
Olen toistaiseksi aina vastannut tarjouksiin. Joskus olen vastannut vähemmän kohteliaasti, mutta koskaan en ole kuitenkaan mielestäni ollut asiaton. Ei niitä tarjouksia kuitenkaan niin usein tule.

Minusta olis tavallaan reilumpaa tinkiä vasta sitten, kun on nähnyt ja testannut kaman, mitä on ostamassa. Se että heti tarjotaan alihintaa, antaa vaikutelman, että ostaja ei ole kiinnostunut tuotteesta vaan treidaamisesta.
 
Kukin toki määrittelee omat hintansa ja samoin voi kuka vaan katsoa, millä niitä muualla menee. Kyllä niitä liki huvittaviakin tarjouksia välillä on tullut, mutta en oo ketään bannannut ja pyrin vastaamaan asiallisesti.

jaripat: Minusta olis tavallaan reilumpaa tinkiä vasta sitten, kun on nähnyt ja testannut kaman, mitä on ostamassa.
 
Itehän en tätä suosittele. Siinä kohtaa kun joku on perähikiältä vaivautunu pk-seudulle testimään niin on helppo osoittaa ovea tinkimisen vastalauseeksi.

munkero: Itehän en tätä suosittele. Siinä kohtaa kun joku on perähikiältä vaivautunu pk-seudulle testimään niin on helppo osoittaa ovea tinkimisen vastalauseeksi.
 
Varsinkin, jos hinta on sovittu etukäteen. Silloin ei mielestäni pitäisi enää alkaa tinkaamaan. Kesällä myin venettä ja sovittiin hinta ja noutoajankohta. Äijä alkoi paikan päällä sitten tinkimään sovittua hintaa uusiksi. Periaatteessa veneen olisi hyvin voinut myydä siihen hintaan, mutta ei tällä tyylillä. Äijä lähti tyhjin käsin kotiin ja sain veneen myytyä onneksi saman tien toiselle, fiksummalle tyypille.
 
Jos taas sovitaan etukäteen, että katsotaan hinta kohdilleen paikan päällä, niin sittenhän se on eri juttu. Mielestäni se on edelleen paras tyyli, kun joku jannu myi jossain tapahtumassa lamppua vanhaan autoon hyvin maltillisella hinnalla. Kun sinnikäs tinkaaja ei vaan luovuttanut, niin jannu löi lampun vasaralla rikki ja sanoi, että nyt se lähtee sillä hinnalla. :D

Laulava Kylätohtori: Varsinkin, jos hinta on sovittu etukäteen. Silloin ei mielestäni pitäisi enää alkaa tinkaamaan.
 
(...)
 
Jos taas sovitaan etukäteen, että katsotaan hinta kohdilleen paikan päällä, niin sittenhän se on eri juttu.
 
Juuri noin. Ainoa poikkeus on oikeastaan se, että tuote ei vastaakaan etukäteen annettua informaatiota. Eikä aina ole kyse mistään myyjän huolimattomuudesta tai huijausyrityksestä - joskus tarkka ostaja saattaa löytää piilevän vian, josta myyjä on autuaan tietämätön. Toki tällaista sattuu enemmän esim. autokaupoissa, mutta mahdollista se on myös soitinkaupassa. Kuinka moni esim. tutkii akustisen kitaran rimoituksen kunnon huolellisesti ennen kauppoja? Itsellä kävi ostaja, joka toimi näin ja havaitsi kitaran hyväksi sekä rakennustavaltaan että kunnoltaan. Myyjänä tykkäsin, koska silloin saatoin itsekin olla varma, ettei kitarassa ollut mitään sellaista vikaa, joka olisi pitänyt itsekin huomata.

Laulava Kylätohtori: Mielestäni se on edelleen paras tyyli, kun joku jannu myi jossain tapahtumassa lamppua vanhaan autoon hyvin maltillisella hinnalla. Kun sinnikäs tinkaaja ei vaan luovuttanut, niin jannu löi lampun vasaralla rikki ja sanoi, että nyt se lähtee sillä hinnalla. :D
 
Itehän oon tainnu sortua vähän samaan.
 
Aikoinaan oli yhdestä projekticharvelista lähes kaikki helposti irroitettava torilla. Talla, mikit, aktiivielektroniikka yms. Joku kaveri kyseli mikkejä ja elektroniikkaa, ilmoitin hinnan, se sopi ostajalle ja sen jälkeen pistin tilinumeron... Tässä kohtaa alkoi änkytys: Ostan vain postiennakolla ja niin että sisällön saa tarkistaa etukäteen!!!111
 
Sikäli ihan ok, mutta mutta kymppien pakettiin se postiennakkomaksu ois tehny niin ison loven (varsinkin hinnan sopimisen jälkeen) että totesin että ostaa siinä tapauksessa muualta. Tallan annoin pois, sähköt taitaa seisoa jossain romulaatikossa edelleen.
 
Sama kaveri kyseli myöhemmin vielä kamojen perään, lupasi maksaa etukäteenkin, mutta en viitsinyt enää haaskata aikaani... :)