Klassinen ›

Mozartin hitaiden osien teemat ovat jumalaisen kauniita ja koskettavat sielun syvimpiä sopukoita myöten. Ajateltakoon vaikka A duuri pianokonserton n:o 23 adagiota cis mollissa, 21. pianokonserton andantea "elvira madigan", 17. pianokonserton andantea, 18. pianokonserton andantea, 14. pianokonserton andantinoa tai Es duuri konserton n:o 22 tai n:o 9 vaikuttavia c molli runoelmia. kv 365, 413 ja 238 käyvät myös hyvistä esimerkeistä.
 
Itse koin mitä suurimman "kehosta irtautumisen" ekstaattisen hurmion F duuri konserton n:o 19 kv 459 taidokasta rakennesuunnittelua edustavaa allegrettoa sängyllä pitkällään kuulokkeet korvilla meditoidessani valtaisan valon ja rakkauden atmosfäärin ottaessa kirjaimellisesti heti valtoihinsa, hehkuvan valopallon loistaessa tajunnassani ja kylmien hikikarpaloiden valuessa vartaloani pitkin valtimoiden kiivaassa sykinnässä ulkoapäin musiikin muodossa tulleen geniuksen ottaessa valtoihinsa enkä muista kuulleeni siinä huumassa enää musiikkia tai ääniä lainkaan niin tuttua kuin kuuntelemani musiikki minulle entuudestaan olikin sen transformoiduttua kokonaan siksi poltteiseksi tunnehehkuksi jonka säveltäjä on ilmeisesti kokenut teostaan luodessaan mutta josta palasin maan pinnalle viimeistään ulkoisesti vaikuttavassa mutta aatesisällöltään köyhähkössä prestofinaalissa niin tarttuvia kuin sen monet livertävät aiheet ovatkin kontrapunktisen taidokkuuden ohella. kuuntelun jälken riensin parvekkeelle ja osoitin sormella ylös tähtitaivaalle sanoen: tuolla kävin äsken.
 
Ensimmäistä kertaa mozartin kyseistä konserttoa kuunnellessani en voinut käsittää miten niin kepeältä kuulostava musiikki voi olla lähtenyt hänen kynästään kunnes opin rakastamaan kyseistä teosta marssirytmin apoteoosissa sen ekassa osassa.

Myös mozartin kuuluisan 40. sinfonian avausosa kuulosti ensikuulemalta harhaanjohtavan kepeältä kuin brahmsin unkarilaiselta tanssilta kunnes uudelleen kuunneltuna oivalsin sen musiikillisen logiikan ja koin orgasmin kaltaisen psykofyysisen olotilan sen päihdyttävästä ja suloisen kauniista mustasiipiseksi perhoseksi kuvaillusta kreikkalaisesti sirosti leijuvasta melodiikasta jossa tragedia on kristallisoitunut puhtaimmilleen mutta en koskaan joistakin syvällisemmistä kokemuksista huolimatta kuten kerran eräässä musiikkikaupassa koettu lumous ole oikein päässyt sen ytimeen asti.
 
Nopeat osat eivät jätä syviä jälkiä. eräänä poikkeuksena linnalan 2. sinfonian daktyyliostinatojen pohjustama finaali rivakassa tempossa jota harvemmin soitetaan niin hieno bruckneriaaninen nousu E duurissa kuin sen avausosaan sisältyykin.
 
Mystistä mozartin pianokonserton kuuntelukokemusta edelsi adolf goldschmittin mozart biografian lukeminen joka liikutti syvästi.
 
Mozartin musiikin emotionaalinen syvyys saattaa aueta aivan sattumalta kypsän wienin kauden teoksia kuunnellessa tai vaikka varhaisia viulukonserttoja jos nautintoindeksi on aiemmin korostanut syksyisiä myöhäisteoksia luopumisen leimassaan sillä se mikä aluksi vaikuttaa syvälliseltä onkin vain sentimentoa kunness myöhemmin vasta oivaltaa mozartin musiikin todellisen nerokkuuden, suuruuden ja syvällisyyden keskikauden teoksista joita aiemmin piti vain hilpeinä siloisen kuoren alle kätkeytyvässä emotionaalisesssa ja lähes pohjattomasssa syvyydessä kuten esim kv 459 varsinkin hitaassa osassa. molliteokset ovat oma lukunsa.
 
Samankaltaisen syvää transsitilaa muistuttavan kokemuksen sain mozartin 3. viulukonserton adagioita kuunnellessani koulun aamunavauksessa josta poistuttuani olin musiikin pauloissa korkeimmanasteisessa psykofyysisessä tilassa aivan muissa maailmoissa vielä kadulla kävellessäni. oletteko itse saaneet mozartia kuunnellessanne suuria emotionaalisia kokemuksia?
 
Mielessä pyörii herkeämättä pianoduettosonaatin kv 521 sulosointuinen, ranskalaisittain liedmäinen ja unohtumattoman kaunis andante kuohahtavine keskitaitteineen. kuunnellut mm. zoltan kocsisin johtaman jupiter sinfonian jonka äänityksessä fagotti soi epätavallisen kovalla volyymilla. puhaltimet ovat myös hyvin esillä kocsisin kv 459 tulkinnassa. olen myös kahlannut läpi miltei koko varhaisen ja kypsän mozartin sinfonia, pianokonsertto ja kamarimusiikkituotannon ja ne hivelevän kaunopuheiset hitaat osat.
 
siis suuri oivallus. musiikki ja sävelet ovat ääniksi puettuja emootioita mozartin parhaissa teoksissa. musiikki ylimalkaan on tunnetta. tai kuulija kokee erilaisia tunnetiloja ja olotiloja musiikkia kuunnellessaan.
 
jo suuri c molli fuuga 2 pianolle kv 426 joka on abstraktisti ajateltu, harmonisesti ennenkuulumattoman rohkea, 4-ääninen ja oman lajinsa kruunu vapautti mozartin hänestä itsestäänkin sietämättömästä bach riippuvuudesta luoden jotain ainutkertaista ylittäen itsensä fuugan ruhtinaan bachinkin.
 
mozartin laajamuotoisissa soitinteoksissa kuten pianokonsertoissa ja sinfonioissa tai kamarimusiikkiteoksissa usein juuri niiden hidas osa muodostaa teoksen painopisteen ja emotionaalisen keskuksen avausosan ohella prestofinaalien ollessa hilpeydessään niiden vastakohtana useimmiten varsin kevyttä tavaraa finaaliosien ajoittaisesta loistokkuudesta huolimatta mikä johtuu nopeasti vilistävien lyhyiden mosaiikkimaisten aiheiden kyvyttömyydestä herättää voimakkaita tunnereaktioita laulavien ja laajakaaristen romanttissävyisten melodioiden tavoin josta poikkeuksena esim. d ja c mollikonserttojen, 17. bourree tyyppinen ja ehkä jupiter sinfonian finaali.