Kitarat: kitarakamat ›

iec: Pitää olla kyllä joku Nakamichin dekki, metallinauha ja säädöt hyvässä kunnossa +Dolby C tai se joku vielä uudempi kohinanvaimennusmenetelmä käytössä että päästään lähellekään Cd-tasoa.
 
C-kasetit on kyllä sellainen juttu mitä en todellakaan kaipaa 80-90-luvuilta. CD-levyn yleistymisen ansiosta saatiin jo kohtuullisen edullisillakin hifilaitteilla kunnollista äänenlaatua.
 
C-kasetin iso ongelma on se, että jos ei käytä samaa dekkiä, millä kasetti on nauhoitettu, ei voi saavuttaa kovin kummoista äänenlaatua.
 
Kaikki tämä pitää paikkansa, paitsi tuo viimeinen virke ei aina ja välttämättä. Ja Nakahan mulla toki on käytössä, mutta yhtä lailla kaikki formaatit kelpaa yhä. Ne on vaan erilaisia ja kaikille on aikansa ja paikkansa. Digi tosin mieluiten DSD:nä.

LaMotta: Kitaran soitteli-at ei jää millään tapaa paitsioon hifisteihin verrattaessa. Ainakaan säätämisen ja kamarunkkaamisen suhteen.
 
Etsin hiljattain uutta piuhaa hajonneen tilalle hifistelykelpoisiin kuulokkeisiini. Ebayn kallein piuha maksoi tuhat puntaa ja oli käytetty. Uskon väitteesi heti, kun jos joku myy nimettömän kitaristin käyttämää kitarapiuhaa tonnilla.

2randpo: Kaikki tämä pitää paikkansa, paitsi tuo viimeinen virke ei aina ja välttämättä. Ja Nakahan mulla toki on käytössä, mutta yhtä lailla kaikki formaatit kelpaa yhä. Ne on vaan erilaisia ja kaikille on aikansa ja paikkansa. Digi tosin mieluiten DSD:nä.
 
Tuo viimeinen todellakin pitää paikkansa, ellei kahta identtisistä löydä keskenään. Muilla äänenlaatu täysin arvoitus. Taas tämä eilisenpäivän perttien hehkutus eilispäivän tekniikasta.. Syystä se on eilispäivän tekniikkaa!
 
edit. vähän asiallisempaa sävyä tekstiini. Luin tarkemmin kirjoittajan tekstin ja oikaisen. Biaksestahan suuresti kyse käsittääkseni,miten toinen laite äänitteen toistaa? Naka ilmeisesti aika joustava tuon suhteen kuten legendalta odottaakin.
 
Hyvää juhannusta!
 
T. Viltsu

Mä ajattelin että kasettivehkeissä atsimuuuttikulman summittaisuus huonontaa yläpään toistoa kun kuunnellaan eri laitteella millä nauhoitettiin. Kyllähän sen äänipäänkin suoraan toki saa, jos on hyvälaatuinen testikasetti :)

Kefiiri: Mä ajattelin että kasettivehkeissä atsimuuuttikulman summittaisuus huonontaa yläpään toistoa kun kuunnellaan eri laitteella millä nauhoitettiin. Kyllähän sen äänipäänkin suoraan toki saa, jos on hyvälaatuinen testikasetti :)
 
Säädettäviähän löytyy huippudekkien joukosta. Mieluummin kuuntelen kuin säädän, siksi eilispäivän tekniikka ei kiinnostakaan. Ymmärrän toki harrastuneisuuden, ilman sitä ei tätäkään foorumia olisi :)

Omasta mielestäni kitaramaailmassa analogilaitteet pitävät pintansa mm. spedujen osalta ja putkivahvistin kuulostaa mielestäni edelleen paremmalta useimmiten mitä digivahvistin. Sen sijaan äänityspuolella mielestäni analogia ei ole enää tätä päivää - ainakaan harrastajien kotipajoissa. Kotipajoihin on saatavilla huomattavan edullisesti nykyään audio interface jollaisena esimerkiksi multiefektiä voi käyttää (itsekin käytän BOSS GT-100:a) ja ilmaiseksi voi ladata netistä laadukkaita äänitysohjelmistoja mm. Cakewalk joka itselläni on. Eli analogialle ei tuossa minusta ole enää paikkaansa paitsi jos äänittäessä käyttää kitaran kanssa jotakin analogispedua efektiloopin kautta yms. Ammattistudiossa analogia vielä voi äänittäessä toimia koska siellä voidaan lopputulos samantien siirtää digitaaliseksi ja miksata sekä masteroida. Mutta tuossakaan ei pärjätä enää pelkällä analogialla.
 
Sen sijaan kotiäänittäjän - vaikka kuinka olisi soundiromantikko - ei ole mitään järkeä käyttää omaisuuksia analoginauhureihin (siis esimerkiksi kelanauhureihin jotka ymmärtääkseni nykyään maksavat paljon kuten esimerkiksi nauhakaiut koska ovat vintagea yleensä) ja sitten joutuu maksamaan lisää tai ainakin tulee lisävaivaa kun joutuu siirtämään lopputuloksen kelanauhurista studiossa digitaaliseen muotoon kun sekä nauhoittamisen että jälkituotannon voi nykyään tehdä kätevästi ja pienillä kustannuksilla kotioloissa ja saada lopputulokseksi resursseihin nähden riittävän korkeatasoista äänenlaatua sekä myös musiikillisesti resursseihin nähden hyvää tavaraa edellyttäen biisien olevan hyviä sekä soiton kulkevan jne eli käytetty aikaa sen mitä nauhoittaa hiomiseen ja valmisteluun.
 
Ennen olin itsekin tiukasti soundiromantikko mutta nykyään kun teen musaa digitaalisilla laitteilla pääosin niin mielestäni lopputulos ja käytännöllisyys menevät tuon romantisoinnin ylitse eikä jääräpäisellä analogia-ajattelulla ole enää sijaa omassa musiikintekemisessäni. Onhan totta että vanhoissa vinyyleissä esimerkiksi 70-luvun KISSin tai Led Zeppelinin vinyylipainoksissa oli tietty soundi jota ei saa enää digitaalisesti mutta nykyään on oma soundi digiaikana ja on soittajista ja yleensäkin musiikintekijöistä kiinni miten sitä digisoundia ammentaa omaan musaan ja loppupeleissä biisit ja se miten ne hiotaan ja tehdään ratkaisee enemmän mitä tallennustapa.
 
Jos itselläni olisi vaikkapa maaseutukartano jonka kellariin olisi mahdollista tehdä studio jonne hankkia kaikki mahdolliset äänityslaitteet (eli myös analogiset nauhurit) ja muut vintagevermeet niin itsekin varmaan niin tekisin edelleen soundiromantikkona jossain mielessä. Kuitenkaan tuollaista kartanoa itselläni ei ole eikä rahaa sellaisen toteuttamiseen joten musiikin tekemisen joudun toteuttamaan mahdollisimman halvalla läppärillä, Cakewalkilla ja BOSS GT-100:lla sekä BR-800:a (rumpukompit ja bassot sekä mahdollinen laulu yms.). Tuo ratkaisu on omassa tilanteessani tuonut niihin resursseihin nähden riittävän hyvän lopputuloksen ja bonuksena vielä sekin aspekti että on saanut kaikessa rauhassa kokeilla juttuja ja opetella yrityksen ja erehdyksen kautta studiotekniikkaa ja äänitteiden tuotantoon vaikuttavia osa-alueita kuten miksausta.

Iso plussa edelliselle.
 
Nykyaikana on mahtavat mahdollisuudet ilman satojen tonnien kalustoa tehdä todella hyvää soundia kotona, jos vain tietyt puitteet ja pää antavat periksi!
 
Digilaitteilla on minusta mahdollista saada hyvää kitarasoundia ns kerrostalovolyymillä, putkilaitteilla harvemmin ja minusta putkilaitteet eivät ole ikinä kuulostaneet niin vitun ihmeellisiltä, etteikö hyvällä mallintavalla voisi päästä melkein samaan tai parempaan lopputulokseen.
 
Minun korvaan esim Fractal Audion laitteiden efektit ovat jo sitä luokkaa, että suht tyyris hankintahinta on sillä haukuttu. Plussaa sitten kaikki muu.
 
Omistan edelleen muutaman putkivaffarin, mutta käyttö on vähäistä. Myydäkään ei viittis pikkurahalla, kun ei niistä mitään saa.
 
Käsi kädessä kulkevat nuoret ja vanhat edelleen sujuvasti ja se on minusta hieno asia!

hallu: Putkivahvistimen saa kesytettyä ihan helposti vaikka kerrostalo-olosuhteisiin eikä digilaitteet kuulasta pätkääkään sen paremmilta hiljaisella soitettuna (hiljaa soitettuna nyt oikein mikään ei kuulosta kovin hyvältä ei myöskään digi). Mä en väitä, että putkilaitteet kuulostaisivat sen paremmilta kuin digivehkeet, mutta kuulostavatko digivehkeet paremmilta kuin putkivehkeet?
 
Nythän soundeista puhuttaessa viitatataan aina siihen miten hyvin digilaitteet osaavat jäljitellä putkilaitteita eli parhaimmillaan ne voivat kuulostaa ainoastaan yhtä hyviltä (aitojahan ne ei ole silloinkaan vaan jäljitelmiä). Mua kuumottaisi kovasti kysymys, että missä asiassa digivehkeet on parempia? laadukkaat digikamppeet on toki monipuolisempia, mutta silläkin on merkitystä ainoastaan silloin jos monipuolisuutta tarvitsee (me kaikki emme tarvitse satojen mallien kirjoa). Putkivahvistimet pystyvät olemaan nykyisin niin pieniä ja keveitä, että en siinäkään asiassa antaisi digilaitteelle etumatkaa (pienimmät putkivahvistimet ovat pedaalimallisia ja muutenkin alle kymmenen kilon putkivahvistimia on pilvin pimein). Huoltovapaus on tietenkin digilaitteen etu, mutta toisaalta niitä ei voi juuri korjata ja digitaalisina niiden kesto voidaan ohjelmoida tehtaalla etukäteen mustesuihkutulostinten tapaan (sitä ei vissiin vielä tehdä, mutta mitään estettä ei liene sillä että käyttötunnit rajattaisiin jollakin piirillä).
 
Huoltovapaus, monipuolisuus ovat ne asiat jotka itse löydän digin vahvuudeksi. Toisaalta digin hinta on edelleen korkea (ne paremmat digilaitteet) ja tietokoneina niiden elinkaari mietityttää, kun uusi ja kiiltävämpi tulee markkinoille niin se on aina parempi (analogisessa ei välttämättä niin ole).
 
Putkivahvistimen saa hiljennettyä ja myös säröille, mutta itse kyllä pidän digilaitteiden soundista paljon enemmän kerrostalo-olosuhteissa. Jo pelkästää hiljaa pihisevät kauittimet aiheuttavat tosi paljon muutosta soundiin, mutta mallintava pystyy ohittamaan nuokin mekaniikan tuomat rajoitteet. Digilaitteella saat jäljiteltyä putkivahvistimen käyttöä vapaasti miten haluat, mutta putkivahvistimella voidaan vain kuristaa pääte minimiin tai käyttää enemmän ja vähemmän soundia muokkaavia keinokuormia. Itse en ole koskaan kokenut sellaista putkivahvistinta, jolla voisin päästä kotona yhtä hyvään lopputulokseen, kuin nyt pääsen mallintavalla ja kuulokkeilla.
 
Jäljittely ei tosiaankaan tarkoita automaattisesti huonompaa lopputulosta. Jäljittelyllä on laitteiden evoluutiossa merkittävä osa. Muutenhan paras putkivahvistinkin olisi joku 100 vuotta vanha putkivahvistin, jota ensimmäiset kitaravahvistimetkin jäljittelivät ja joita myöhemmät kitaravahvistimet jäljittelevät.
 
Käyttöiän rajoittaminen osataan tehdä kyllä analogilaitteisiinkin. Eipä ehkä laajimmalle levinnyt rajoitetun käyttöiän esimerkki eli joka kodin perinteinen hehkulankapolttimo kovin montaa digikomponenttia käyttöiän rajoittamiseen tarvinnut. Oma 20 vuotta vanha POD pelää vielä täysin ja on vain päivitysten myötä parantunut vuosien saatossa. Putkivahvistimia on tuona aika saanut huoltaa ja korjata. Mun mielestä harrastat nyt mustamaalaamista vailla totuuspohjaa. Vai onko jollakin antaa esimerkki, jossa valmistaja olisi rajoittanut mallintavan käyttöikää?
 
Uusimman mallintavani (HX Stomp) viidensadan hintaa en osaa pitää pahana. Paremmat jarrutkin putkivahvistimen perään taitavat maksaa saman verran.

Mikko1978: Putkivahvistimen saa hiljennettyä ja myös säröille, mutta itse kyllä pidän digilaitteiden soundista paljon enemmän kerrostalo-olosuhteissa. Jo pelkästää hiljaa pihisevät kauittimet aiheuttavat tosi paljon muutosta soundiin, mutta mallintava pystyy ohittamaan nuokin mekaniikan tuomat rajoitteet. Digilaitteella saat jäljiteltyä putkivahvistimen käyttöä vapaasti miten haluat, mutta putkivahvistimella voidaan vain kuristaa pääte minimiin tai käyttää enemmän ja vähemmän soundia muokkaavia keinokuormia. Itse en ole koskaan kokenut sellaista putkivahvistinta, jolla voisin päästä kotona yhtä hyvään lopputulokseen, kuin nyt pääsen mallintavalla ja kuulokkeilla.
 
Jäljittely ei tosiaankaan tarkoita automaattisesti huonompaa lopputulosta. Jäljittelyllä on laitteiden evoluutiossa merkittävä osa. Muutenhan paras putkivahvistinkin olisi joku 100 vuotta vanha putkivahvistin, jota ensimmäiset kitaravahvistimetkin jäljittelivät ja joita myöhemmät kitaravahvistimet jäljittelevät.
 
Käyttöiän rajoittaminen osataan tehdä kyllä analogilaitteisiinkin. Eipä ehkä laajimmalle levinnyt rajoitetun käyttöiän esimerkki eli joka kodin perinteinen hehkulankapolttimo kovin montaa digikomponenttia käyttöiän rajoittamiseen tarvinnut. Oma 20 vuotta vanha POD pelää vielä täysin ja on vain päivitysten myötä parantunut vuosien saatossa. Putkivahvistimia on tuona aika saanut huoltaa ja korjata. Mun mielestä harrastat nyt mustamaalaamista vailla totuuspohjaa. Vai onko jollakin antaa esimerkki, jossa valmistaja olisi rajoittanut mallintavan käyttöikää?
 
Uusimman mallintavani (HX Stomp) viidensadan hintaa en osaa pitää pahana. Paremmat jarrutkin putkivahvistimen perään taitavat maksaa saman verran.
 
No kaiuttimet pihisee hilja digillä siinä missä putkilaitteellakin eli soundissa ei ole eroa. Keinokuorman ja kaappisimulaatioiden/mallinnusten kanssa putkilaitteen ja digilaitteen soundissa kuulokkeisiin tai hiljaa monitoriin ei ole mitään eroa (tiedän tämän koska olen kokeillut).
 
Toki putkilaite kuulostaa parhaalta silloin kun sitä voi luukuttaa omaan kaappiinsa, mutta niin kuulostaa digilaitekin. Nimittäin jos otetaan se mallintava ja ajetaan se hyvään kaappiin riittävällä teholla, niin soundi on ihan yhtä hyvä ja inspiroiva kuin putkilaitteessakin. En näkisi noissa mitään eroa.
 
Ainoa ero minkä voin nähdä tai keksiä on jo mainitsemani eli digivempele on huoltovapaa ja monipuolinen, mutta muuta varsinaista etua en sille keksi. Olet kyllä ihan oikeassa, että tavaran käyttöikää voidaan suunnitelmallisesti rajata myös analogisissa laitteissa heikentämällä niiden huollettavuutta ja käyttää komponentteja jotka hajoavat suunnilleen samaan aikaan.

hallu: Toisaalta digin hinta on edelleen korkea (ne paremmat digilaitteet) ja tietokoneina niiden elinkaari mietityttää, kun uusi ja kiiltävämpi tulee markkinoille niin se on aina parempi (analogisessa ei välttämättä niin ole).
 
Toisaalta analogisen hinta on edelleen korkea (ne paremmat analogilaitteet) ja... kun uusi ja kiiltävämpi tulee markkinoille niin se on aina parempi (digitaalisessa ei välttämättä niin ole).
 
Tässäkin vastakkainasettelussa on keinotekoisuutta. Mikä tahansa paremman luokan pieteetillä tehty tuote maksaa, koska kehitys + testaus + laatu = rahaa. Tekotapa tai topologia voi tuoda lisähintaa ja sitä voidaan mainostaa syynä hintaan, vaikka äänenlaadullisesti asialla ei olisi merkitystä. Onko siis väliä, onko soittimessa hyvä saundi, jos se on valmistettu väärällä tavalla? CNC vs. käsityökalut? Modernit vs. retrot komponentit?
 
Digitaalisuuden hyviä puolia on kohtalaisen tasainen laatu hintaan nähden, koska digihärveleihin liittyvät prosessit tuottavat hyvin samanlaisia värkkejä kasapäin. Analogisissa komponenteissa tasalaatuisuutta (muun muassa toleranssit) saa lajittelemalla, joka vaatii lisätyötä = rahaa. Toki hintavaa lajittelua tehdään myös digipuolella (vrt. prosessorien nopeusluokat).
 
Avataan asiaa tästäkin kulmasta: digitaaliset kotistudiot ovat mahdollistaneet hirveän määrän erilaisten taiteilijoitten tai sellaisiksi itseään kutsuvien itsensä toteuttamisen, koska laadullisesti kelvot järjestelmät ovat niin edullisia. Pitäisikö tämä kieltää fiiliksen ja retroilun näkökulmasta, koska analoginen "on vain niin paljon parempi" ja kalliimpi eli rajaisi käyttäjistä ison osan pois? Ja sama toisin: haluaisitko todella leikata pändisi miksauksen saksilla varttisen, tuuman tai kahden nauhasta? Ihan oikeasti? Oletko koskaan edes fyysisesti teipannut nauhaa ja toivonut, ettei se tartu mihinkään nauhurin osaan tai katkea, kun törkykalliin teipin liima-aine on vähän vanhaa? Mitä muita digipuolen etuja tähän pitäisi vielä lisätä?

hallu: No kaiuttimet pihisee hilja digillä siinä missä putkilaitteellakin eli soundissa ei ole eroa. Keinokuorman ja kaappisimulaatioiden/mallinnusten kanssa putkilaitteen ja digilaitteen soundissa kuulokkeisiin tai hiljaa monitoriin ei ole mitään eroa (tiedän tämän koska olen kokeillut).
 
Toki putkilaite kuulostaa parhaalta silloin kun sitä voi luukuttaa omaan kaappiinsa, mutta niin kuulostaa digilaitekin. Nimittäin jos otetaan se mallintava ja ajetaan se hyvään kaappiin riittävällä teholla, niin soundi on ihan yhtä hyvä ja inspiroiva kuin putkilaitteessakin. En näkisi noissa mitään eroa.
 
Ainoa ero minkä voin nähdä tai keksiä on jo mainitsemani eli digivempele on huoltovapaa ja monipuolinen, mutta muuta varsinaista etua en sille keksi. Olet kyllä ihan oikeassa, että tavaran käyttöikää voidaan suunnitelmallisesti rajata myös analogisissa laitteissa heikentämällä niiden huollettavuutta ja käyttää komponentteja jotka hajoavat suunnilleen samaan aikaan.
 
Kyllä fyysisessä kitarakaapissa ja mallintavan mallintamassa kitarakaapissa on vissi ero. Siinä missä fyysinen kitarakaappi on hyvin epälineaarinen reagoimaan sisään syötettävän signaalinen voimakkuuteen, mallintavalla saadaan valittua haluttu kaapin kuormituspiste täysin erillään äänenpaineesta.
 
Äänenpaine tavallaan saa kitaran kuulostamaan paremmalta, mutta se ei ole ainoa tekijä. Putkipääte monien mielestä kuulostaa parhaalta melko isolla silloin, kun se kompressoi ja säröytyy sopivasti. Mallintavalla nämäkin asiat voidaan irroittaa äänenvoimakkuudesta. Jos tapana on käyttää putkipäätettä lineearisemmalla alueella, ottaa säröt etuasteesta ja käyttää kaappina jotain erityisen lineaarista mallia, niin silloin äänenvoimakkuus tietenkin vaikuttaa vähemmän.
 
Monet isot starat, jotka ovat siirtyneet käyttämään mallintavia, kehuvat mallintavien kykyä kuulostaa samalta joka ilta. Analogivehkeiden kanssa tilanne elää enemmän.

hallu: Mua kuumottaisi kovasti kysymys, että missä asiassa digivehkeet on parempia?
 
Otan tähän yksioikeisesti kantaa vain omasta suppeasta kokemuksestani ja omista lähtökohdistani sekä mielipiteistäni. Aikaisempana putkipuristina, mutta köyhänä opiskelijana olen todennut, että digitaalisuus on antanut mulle pienemmällä rahalla kerrostalokämppään soveltuvamman vermeen. Syyt ovat että
 
- Tykkään erilaisista soundeista (en tarvitse tuhansia, mutta sanotaan että muutamia erilaisia).
- Kitarakaappini kuulosti jotenkin tuhnummalta kuin digi aktiivimonitorin läpi (joskin se taisi olla vahvistimesta ja kaapista riippuvainen homma)
- Digitaalinen vahvari on huomattavasti pienempi ja kevyempi kuin monet putkipelit tai varsinkaan pari vahvaria.
- Äänittäminen onnistuu kerrostalossa suoraan linjaan huomattavasti näppärämmin (On kyllä vermeitä putkarin linjaan vetämiseen, mutta vähemmän häsäämistä)
- Sama pätee re-amppaukseen, jos haluaa niillä eri soundeilla leikkiä sikana
- Vaikka on kopio, niin osassa saa paljon enemmän säätövaraa kuin vahvarilla ihan jo kaappimallinnoksien puolesta. Ei aina silti parempi, mutta ei aina huonompi, usein vaan vähän erilainen.
 
Plussana putkareille annan seuraavat asiat:
- Fiilis ja mojo, jotka itse ainakin nostan omalla korvalla ja psykoakustiikalla esille vaikka en soundista tietäisi mitään
- Suoraviivaisempi käyttöliittymä
- Vahvari kaapista läpi on erilainen, ehkä parempikin soundi kuin kajarimallinnos aktiivimontuista (mutta kyllä sen digin saa kitarakaappiinkin kiinni, eikä niin paljon parempi että itseäni häiritsee)
 
All in all, mä olen nykyisin digimies, mutta ihan häiritäkseni yläkerran muusikkoa mulla on Peaveyn 6505 MH eli pikkunuppi ja 4x12 kaappi. Tosin vähemmälle ne ovat jääneet soittaessa. Hauskat kun kaveri tulee käymään. Nyt se on Kemper käytännössä käytössä koko ajan.

Mikko1978: Kyllä fyysisessä kitarakaapissa ja mallintavan mallintamassa kitarakaapissa on vissi ero. Siinä missä fyysinen kitarakaappi on hyvin epälineaarinen reagoimaan sisään syötettävän signaalinen voimakkuuteen, mallintavalla saadaan valittua haluttu kaapin kuormituspiste täysin erillään äänenpaineesta.
 
............
 
Niin minustakin, mutta en väittänytkään niitä samanlaisiksi. Sanoin, että fyysistä kitarakaappia sekä mallinnettua kitarakaappia voi käyttää sekä putkivahvistimella että digivahvistimella ja fyysinen kaappi kuulostaa aina paremmalta silloin kun siihen saa tarjota hiukan äänenpainetta. Ihan pihinä äänenpaineilla kaikki kuulostaa aika huonolta.

jhlamm: Otan tähän yksioikeisesti kantaa vain omasta suppeasta kokemuksestani ja omista lähtökohdistani sekä mielipiteistäni. Aikaisempana putkipuristina, mutta köyhänä opiskelijana olen todennut, että digitaalisuus on antanut mulle pienemmällä rahalla kerrostalokämppään soveltuvamman vermeen. Syyt ovat että
 
- Tykkään erilaisista soundeista (en tarvitse tuhansia, mutta sanotaan että muutamia erilaisia).
- Kitarakaappini kuulosti jotenkin tuhnummalta kuin digi aktiivimonitorin läpi (joskin se taisi olla vahvistimesta ja kaapista riippuvainen homma)
- Digitaalinen vahvari on huomattavasti pienempi ja kevyempi kuin monet putkipelit tai varsinkaan pari vahvaria.
- Äänittäminen onnistuu kerrostalossa suoraan linjaan huomattavasti näppärämmin (On kyllä vermeitä putkarin linjaan vetämiseen, mutta vähemmän häsäämistä)
- Sama pätee re-amppaukseen, jos haluaa niillä eri soundeilla leikkiä sikana
- Vaikka on kopio, niin osassa saa paljon enemmän säätövaraa kuin vahvarilla ihan jo kaappimallinnoksien puolesta. Ei aina silti parempi, mutta ei aina huonompi, usein vaan vähän erilainen.
 
Plussana putkareille annan seuraavat asiat:
- Fiilis ja mojo, jotka itse ainakin nostan omalla korvalla ja psykoakustiikalla esille vaikka en soundista tietäisi mitään
- Suoraviivaisempi käyttöliittymä
- Vahvari kaapista läpi on erilainen, ehkä parempikin soundi kuin kajarimallinnos aktiivimontuista (mutta kyllä sen digin saa kitarakaappiinkin kiinni, eikä niin paljon parempi että itseäni häiritsee)
 
All in all, mä olen nykyisin digimies, mutta ihan häiritäkseni yläkerran muusikkoa mulla on Peaveyn 6505 MH eli pikkunuppi ja 4x12 kaappi. Tosin vähemmälle ne ovat jääneet soittaessa. Hauskat kun kaveri tulee käymään. Nyt se on Kemper käytännössä käytössä koko ajan.
 
No tossa sun listassa on suunnilleen ne asiat mitä itsekin mietin, paitsi että putkilaitteita on olemassa ihan yhtä pieniä kuin digilaitteitakin ja putkilaitteen voi laittaa tietokoneeseen linjaan ja voi käyttää kaappimalleja ihan samalla tavalla ja sen vuoksi en itse näe siinä eroa. Mutta monipuolisuus on ihan kiistaton tosiasia.

ituvirtanen: Toisaalta analogisen hinta on edelleen korkea (ne paremmat analogilaitteet) ja... kun uusi ja kiiltävämpi tulee markkinoille niin se on aina parempi (digitaalisessa ei välttämättä niin ole).
................
 
No analogisen hintaa jos vertaa niin niissä ei ole niin jyrkkää eroa halvan ja kalliin välillä. Jos täällä puhutaan parin tonnin kemperistä ja verrataan sitä parin satasen digivempaimeen, niin porukat sanoo että ero on kuin yöllä ja päivällä. Mutta jos parin tonnin putkivahvistinta verrataan vaikkapa viidensadan euron putkivahvistimeen, niin eroa ei yllättäen olekaan niin paljoa soundissa, vaan sitten puhutaan työnlaadusta ja kestävyydestä etc. näin ollen esimerkiksi viidellä sadalla saa vaikkapa Blackstar HT40 kombon joka on varsin hyvä putkivahvistin, mutta jos haluaa vastaavaa laatua olevaa mallinnusta, niin pitää laittaa kolminkertainen summa likoon. Siihen lähinnä viittasin. Mutta on kalliita putkivahvistimiakin olemassa, en sitä kiistä.
 
Analogisessa se uusi ja kiiltävämpi ei todellakaan ole kiistatta parempi, vaan monesti ne vanhemmat mallit jäävät elämään alansa klassikkoina ja voivat olla monesti haluttavampia kuin saman valmistajan uudemmat mallit. Fenderiltä, Mesa Boogielta, Marshallilta löytyy ainakin kosolti esimerkkejä tällaisesta.

hallu: No analogisen hintaa jos vertaa niin niissä ei ole niin jyrkkää eroa halvan ja kalliin välillä. Jos täällä puhutaan parin tonnin kemperistä ja verrataan sitä parin satasen digivempaimeen, niin porukat sanoo että ero on kuin yöllä ja päivällä.
Juu ei ole tolkutonta eroa JOS se parin sadan vehje on esim edellisen sukupolven värkki ja on taitoa ja korvaa säätää. Mä olen saanut täysin kelvollista soundia kaikista omistamistani digivehkeistä (poislukien joku 1. sukupolven hirveä sirinäboxi Digitechilta), jopa ekasta POD 2.0 mallista ja saisin varmaan vieläkin jos sellasen omistaisin. Mutta se on totta että soittotuntumassa ja dynamiikassa on eroa nimenomaan uuden ja kalliimman hyväksi.
 
Mutta jos parin tonnin putkivahvistinta verrataan vaikkapa viidensadan euron putkivahvistimeen, niin eroa ei yllättäen olekaan niin paljoa soundissa, vaan sitten puhutaan työnlaadusta ja kestävyydestä etc. näin ollen esimerkiksi viidellä sadalla saa vaikkapa Blackstar HT40 kombon joka on varsin hyvä putkivahvistin, mutta jos haluaa vastaavaa laatua olevaa mallinnusta, niin pitää laittaa kolminkertainen summa likoon.
Juu ei pidä https://www.thomann.de/fi/line6_hx_stomp.htm
 
Siihen lähinnä viittasin. Mutta on kalliita putkivahvistimiakin olemassa, en sitä kiistä. Digivermeillä hintakatto tulee aika nopeasti vastaan, sen sijaan https://www.ebay.co.uk/itm/Vintage- … h=item48a6d8aa59:g:oAAAAOSwGJlZLw7D
Onko järkeä vai ei? No joo, vintage ja järjenkäyttö eivät sovi samaan lauseeseen.
 
Analogisessa se uusi ja kiiltävämpi ei todellakaan ole kiistatta parempi, vaan monesti ne vanhemmat mallit jäävät elämään alansa klassikkoina ja voivat olla monesti haluttavampia kuin saman valmistajan uudemmat mallit. Fenderiltä, Mesa Boogielta, Marshallilta löytyy ainakin kosolti esimerkkejä tällaisesta.
Nimi maksaa, se on kiistatta totta kaikessa mikä liittyy kitaroihin ja vahvistimiin , itse en maksaisi tuhansia euroja vain sen takia että soitin/vahvistin on arvostettu, vanha merkki.

hallu: No tossa sun listassa on suunnilleen ne asiat mitä itsekin mietin, paitsi että putkilaitteita on olemassa ihan yhtä pieniä kuin digilaitteitakin ja putkilaitteen voi laittaa tietokoneeseen linjaan ja voi käyttää kaappimalleja ihan samalla tavalla ja sen vuoksi en itse näe siinä eroa. Mutta monipuolisuus on ihan kiistaton tosiasia.
 
Niin onhan pieniä putkareita, mutta jos useamman soundin haluaa niin muutama putkari on jo isompi läjä. Mitä kaappimallinnoksiin tulee, niin saa soitettua suoraan myös ilman tietokonetta ulos aktiivimonitoreihin. Mutta ymmärrän kyllä pointin.
 
Mitä tohon hintaan tulee, niin oma käytetty kemper tuli ostettua alle 1ke hintaan. Samalla hintaa saa nyt ainakin kaksi pikkuputkaria, mutta ei välttämättä enää kolmatta. Jos siis niitä tiettyjä soundeja hakee.

hallu: Niin minustakin, mutta en väittänytkään niitä samanlaisiksi. Sanoin, että fyysistä kitarakaappia sekä mallinnettua kitarakaappia voi käyttää sekä putkivahvistimella että digivahvistimella ja fyysinen kaappi kuulostaa aina paremmalta silloin kun siihen saa tarjota hiukan äänenpainetta. Ihan pihinä äänenpaineilla kaikki kuulostaa aika huonolta.
 
Sanoit, ettei hiljaisella ole eroja. Olen tuosta aivan eri mieltä. Mallintava menettää vain äänenvoimakkuutta, mutta putkivahvistin menettää paljon muutakin. Eihän äänitteelläkään oleva kitara ala kuulostamaan aivan paskalta, jos kuuntelee äänitettä hiljaisella.
 
hallu: No analogisen hintaa jos vertaa niin niissä ei ole niin jyrkkää eroa halvan ja kalliin välillä. Jos täällä puhutaan parin tonnin kemperistä ja verrataan sitä parin satasen digivempaimeen, niin porukat sanoo että ero on kuin yöllä ja päivällä. Mutta jos parin tonnin putkivahvistinta verrataan vaikkapa viidensadan euron putkivahvistimeen, niin eroa ei yllättäen olekaan niin paljoa soundissa, vaan sitten puhutaan työnlaadusta ja kestävyydestä etc. näin ollen esimerkiksi viidellä sadalla saa vaikkapa Blackstar HT40 kombon joka on varsin hyvä putkivahvistin, mutta jos haluaa vastaavaa laatua olevaa mallinnusta, niin pitää laittaa kolminkertainen summa likoon.
 
Analogisessa se uusi ja kiiltävämpi ei todellakaan ole kiistatta parempi, vaan monesti ne vanhemmat mallit jäävät elämään alansa klassikkoina ja voivat olla monesti haluttavampia kuin saman valmistajan uudemmat mallit. Fenderiltä, Mesa Boogielta, Marshallilta löytyy ainakin kosolti esimerkkejä tällaisesta.
 
Omaan makuuni tuon Blackstarin hintainen HX Stomp antaa kyllä minulle paljon käyttökelpoisempia ja laadukkaampia soundeja. Mitä ovat muuten ne mainostamasi HX Stompin kokoiset putkivahvistimet? Mallintavahan voi olla vaikka iPhone, mutta etsitäänpä nyt ensin tuota Stompiia vastaava putkivahvistin. Ja kannattaa muistaa, että tuossa Stompissa on kaikki efektit, mitä ikinä voin tarvita, sisäänrakennettuna ja tosi nopeasti käyttöön otettavissa. Sen putkivahvistimen kanssa parikin purkkia edessä tekee jo paljon lisää roinaa lattialle. Tällainen kyllä houkuttelisi kotiin: https://www.youtube.com/watch?v=Cj6G5DezAjg
 
Analogivahvistimista aika harva saa keräilystatuksen. Mnetin torilla juuri katsoin, että ekalla sivulla näyttäisi olevan jenkkikäsityötä isossa alessa eli kaappi ja nuppi lähestulkoon pelkän kaapin hinnalla. Monien arvostamaa Mesaa tarjolla alle puoleen hintaan läjän hinnasta uutena jne. Moniko viimeisen 30 vuoden aikana julkaistu putkivahvistin on nyt käytettynä arvokkaampi kuin uutena? Tuo mainitsemasi Blackstar tuskin tulee nostamaan arvoaan. Itse asiassa nuo keräilyvehkeet ovat hyvin rajattu joukko.

Mikko1978: Sanoit, ettei hiljaisella ole eroja. Olen tuosta aivan eri mieltä. Mallintava menettää vain äänenvoimakkuutta, mutta putkivahvistin menettää paljon muutakin. Eihän äänitteelläkään oleva kitara ala kuulostamaan aivan paskalta, jos kuuntelee äänitettä hiljaisella.
 

 
Omaan makuuni tuon Blackstarin hintainen HX Stomp antaa kyllä minulle paljon käyttökelpoisempia ja laadukkaampia soundeja. Mitä ovat muuten ne mainostamasi HX Stompin kokoiset putkivahvistimet? Mallintavahan voi olla vaikka iPhone, mutta etsitäänpä nyt ensin tuota Stompiia vastaava putkivahvistin. Ja kannattaa muistaa, että tuossa Stompissa on kaikki efektit, mitä ikinä voin tarvita, sisäänrakennettuna ja tosi nopeasti käyttöön otettavissa. Sen putkivahvistimen kanssa parikin purkkia edessä tekee jo paljon lisää roinaa lattialle. Tällainen kyllä houkuttelisi kotiin: https://www.youtube.com/watch?v=Cj6G5DezAjg
 
Analogivahvistimista aika harva saa keräilystatuksen. Mnetin torilla juuri katsoin, että ekalla sivulla näyttäisi olevan jenkkikäsityötä isossa alessa eli kaappi ja nuppi lähestulkoon pelkän kaapin hinnalla. Monien arvostamaa Mesaa tarjolla alle puoleen hintaan läjän hinnasta uutena jne. Moniko viimeisen 30 vuoden aikana julkaistu putkivahvistin on nyt käytettynä arvokkaampi kuin uutena? Tuo mainitsemasi Blackstar tuskin tulee nostamaan arvoaan. Itse asiassa nuo keräilyvehkeet ovat hyvin rajattu joukko.
 
Digilaitteissa keräilyvehkeet on vielä rajatumpi joukko. Sanoin ettei hiljaisella ja kovalla soitettaessa ole eroja, koska olen kokeillut ja oma havaintoni on että eroja ei ole. Hiljaisella soitettaessa molemmat kuulostaa kamalalta ja kovempaa soitettaessa molemmat kuulostaa paremmalta (ja puhun nyt tietenkin tilanteesta kun molempia soitetaan kitarakaappiin). Kaappisimujen kanssa tilanne on toinen, mutta edelleen sama molemmille.
 
E: tää menee tietenkin "jupaseipäsjaabailuksi" jos sinä kuulet eroja, niin sitten niitä on ja jos minä en niitä kuule niin sitten niitä ei ole. Asia ei siitä muuksi muutu. Voit sanoa, että minä olen väärässä ja minä voin sanoa, että empäs ole, mutta se ei vie tätä keskustelua eteenpäin. Eikä me taideta tulla tästä sen viisaammiksi.