Kitarat: kitarakamat ›

Tulipa mieleen kun olen aina ollut tarkka siitä, että kaulan pitää olla paksu, mutta en ole koskaan välittänyt soittaa pitämällä peukaloa kaulan takana vaan peukalo on tullut yli tuolta toiselta puolen otelautaa. Kaulan on pitänyt tuntua hyvältä kun kouralla nappaa siitä kiinni. Olenkin jonkin aikaa pyrkinyt vaihtamaan tekniikkaa tuohon peukalo takana -tyyliseen, koska se nyt vaan on fiksua mun vasemman käden sorminppäryydelle.
 
Heräsikin kysymys eikös tuon myötä mene puoliksi yhdentekeväksi se kaulan paksuus? Liekö sillä väliä onko kaulaprofiili ohut vai paksu jos paukalo pysyy pääasiassa siellä kaulan takana?

Nyt kun asian noin muotoilit ni keksin, että se taitaa olla nimenomaan profiili mikä vaikuttaa siihen kaulan paksuuteen eniten. Litteämpi C- tai D-profiilinen kaula on automaattisesti ohuempi kun U ja siinä on paikka peukalolle kaulan takana kun taas U-profiili pyöreämpänä menee kivasti kouran pohjalle.

No mulle kaulan profiili on soiton puolesta ollut aina yhdentekevä, mutta paksu tuntuu toki mukavammalta käteen, mutta jos kitara on hyvä muuten niin ohut ei minua haittaa.

Itelle soiton puolesta ihan yhdentekevää, onko kaula paksu vai ohut. Jotkut soittaa niin, että peukku tulee yli kaulan takaa ja vaihtaa sitte klassisempaan tyyliin peukku kaulan taakse, jos pitää soittaa jotain nopeempaa välissä.

Liikaa puhutaan pelkästä paksuudesta kun otelaudan leveys ja radius vaikuttaa myös paljon. Jos katsotaan vaikka Ibanezeja niin Petruccin vanhemmissa kitaroissa oli vähän alle 10" radius, Satrianilla samanlainen edelleen. Vain Jemeissä radius on taas jotain 17" luokkaa. Itse en koe että kaulan paksuudella olisi nopeuteen paljoa vaikutusta, kielten paksuus ja säädöt vaikuttaa enemmän.

Itsellä liian ohuet kaulat on aiheuttaneet siis käteen epämukavaa tunnetta (ei nyt varsinaista kipua) tolla kouraotteella, siksi olen aina halunnut paksuhkon kaulan. Nyt taas kun yritän pitää peukalon kaulan takaosassa niin samaa ongelmaa tuskin on. Olis tosiaan ihan kiva, jos tän myötä vois ostaa melkein minkä paksuisilla kauloilla tahansa varustettuja kitaroita.
 
Hetki sitten ostin kitaran, joka ei olis läpäissyt mun kaulavaatimuksia vielä pari viikkoa sitten. Saa nähdä miten käy.

o0o: Olenkin jonkin aikaa pyrkinyt vaihtamaan tekniikkaa tuohon peukalo takana -tyyliseen, koska se nyt vaan on fiksua mun vasemman käden sorminppäryydelle.
 
Mitä tämä käytännössä tarkoittaa?
 
Heräsikin kysymys eikös tuon myötä mene puoliksi yhdentekeväksi se kaulan paksuus? Liekö sillä väliä onko kaulaprofiili ohut vai paksu jos paukalo pysyy pääasiassa siellä kaulan takana?
 
Itse soitan paljon niin, että peukalo soittaa alimpia kieliä. Minusta tuossa tyylissä kaulan paksuudella on vähemmän merkitystä. Mulla on yhdessä stratoss '62 profiili eli ohut ja toisessa taas paksu U, joka on bajaakin paksumpi (joka kuulemma on paksu). U:ssa on mukavasti puuta kouraan, mutta tuo ohuempi '62 on myös tosi hyvä. Littanoista otelaudoista ja tikkukauloista en välitä.
 
Mutta kun soittelen sointuhommia peukalo kaulalla, niin silloin ohuet kaulat tuntuvat pidemmän päälle hankalammilta ja tuhti U-profiili on huomattavasti mukavampi.
 
Sinänsä se on mielestäni totta, että kaula on myös paljon tottumiskysymys, enkä esim. itse osaa tällä hetkellä sanoa, mikä mielestäni olisi paras mahdollinen kaula. Joskus vintage-nauhat olivat pakolliset, mutta sointuhommissa taas tykkään nykyään vähän korkeammista nauhoista...

Laulava Kylätohtori: Mitä tämä käytännössä tarkoittaa?
 
Muutamia ergonomisia juttuja vaan mitkä toimii mun pikku käsillä paremmin kun käsi on tietyssä kulmassa ja sormet tietyssä linjassa mitä en voi saavuttaa jos peukku tulee kaulan yli. Youtubesta katselin nipun aiheeseen liittyviä vinkkejä.

Lisätään tähän vielä vertauskuva: onko mitään väliä istuuko kaula käteen kuin hanska, jos hanskan sisään laittaa vain peukalon? Itselle on aina ollut kitaraa ostaessa yksi tärkeimmistä asioista se miltä kaula tuntuu kouraan. Jos sitä kaulaa ei soitakaan "kouraotteella", niin mitäpä sillä on väliä miltä se tuntuu kourassa? Suuria pohdintoja. Jos tämä valaistuminen jatkuu niin kohta voin ostaa bluesin soittooni tikkukaulaisen Ibanezin!

o0o: Muutamia ergonomisia juttuja vaan mitkä toimii mun pikku käsillä paremmin kun käsi on tietyssä kulmassa ja sormet tietyssä linjassa mitä en voi saavuttaa jos peukku tulee kaulan yli. Youtubesta katselin nipun aiheeseen liittyviä vinkkejä.
 
Okei, itsellä sama homma, että joskus joutuu vaihtamaan "peukalo kaulan takana" otteelle. Hendrix-ote on perusote, mutta ei sillä tosiaan kaikkea pysty tekemään, niin välillä sitten "perinteiselle" otteelle.
 
o0o: Lisätään tähän vielä vertauskuva: onko mitään väliä istuuko kaula käteen kuin hanska, jos hanskan sisään laittaa vain peukalon? Itselle on aina ollut kitaraa ostaessa yksi tärkeimmistä asioista se miltä kaula tuntuu kouraan. Jos sitä kaulaa ei soitakaan "kouraotteella", niin mitäpä sillä on väliä miltä se tuntuu kourassa? Suuria pohdintoja. Jos tämä valaistuminen jatkuu niin kohta voin ostaa bluesin soittooni tikkukaulaisen Ibanezin!
 
Kuten jo tuossa oli, niin se taitaa eniten riippua siitä, mihin asentoon käsi kokonaisuudessa menee. Ote voi sinänsä olla hyvä, mutta alkaa kuitenkin pitkällä aikavälillä aiheuttaa rannesärkyä, puutumista tai jotain vastaavaa.

Laulava Kylätohtori: Kuten jo tuossa oli, niin se taitaa eniten riippua siitä, mihin asentoon käsi kokonaisuudessa menee. Ote voi sinänsä olla hyvä, mutta alkaa kuitenkin pitkällä aikavälillä aiheuttaa rannesärkyä, puutumista tai jotain vastaavaa.
 
Itse yritän siis nimenomaan tuota kokonaisuutta säätää kohdilleen. Kitarat on ylhäällä ja molemmat kädet mahdollisimman rentoina ja siten että olkapäät ja kädet olisi mahd. vähän jännityksessä. Myös kitarat on valikoituneet siten, että oikea käsi saa mulle sopivan tuen kitaran reunasta. Esim. sen vuoksi en pidä reunaviisteistä, koska oikea olkapää ei tykkää siitä roikkumisesta. Tele, SG, Les Paul...noista käsi saa hyvän tuen.

o0o: Itse yritän siis nimenomaan tuota kokonaisuutta säätää kohdilleen. Kitarat on ylhäällä ja molemmat kädet mahdollisimman rentoina ja siten että olkapäät ja kädet olisi mahd. vähän jännityksessä. Myös kitarat on valikoituneet siten, että oikea käsi saa mulle sopivan tuen kitaran reunasta. Esim. sen vuoksi en pidä reunaviisteistä, koska oikea olkapää ei tykkää siitä roikkumisesta. Tele, SG, Les Paul...noista käsi saa hyvän tuen.
 
Luulen, että tuo pitää vaan itse kokeilla. Itse koen paksumman kaulan mukavammaksi, kun soitaa sointuja peukalo kaulan takana, mutta muuten sillä ei ole niin väliä. Tosin tuossa ohutkaulaisessa stratossa on loppuunkuluneet vintagenauhat, mikä hankaloittaa sointujen ottamista alanauhoilta, mikä varmasti vaikuttaa asiaan. Ehkäpä uusilla nauhoilla ongelma katoaisi. Mulla ei myöskään ole mikään huippumatala action, joten vähän matalammalla actionilla tai ohuemmilla kielillä tuolla tuskin olisi merkitystä ollenkaan.

Itse soittelin pitkään miettimättä sitä, miten pidin kaulasta kiinni. Jossain vaiheessa kuitenkin huomasin, että oikeastaan Hendrixistä lähtien kaikki kitaristit, joilla on mun korviin hyvä soundi, ottavat kaulasta kiinni kuin pesismailasta. Sen jälkeen aloin itsekin käyttämään määrätietoisemmin tuota otetta.
 
Mun mielestä ensisijainen tapa pitää kaulasta kiinni on suoraan yhteydessä kaulan profiili. Leveä,litteä ja teräväreunainen kaula sopii "hämähäkki tanssii kielillä" -tyyliin, mutta tuo "peukku yli laidan" vaatii pyöreyttä otelaudan ja kaulan reunoille ja puuta kämmenpohjaa vasten eli paksumpaa kaulaprofiilia. Itse olen herkkä kaulan profiilille ja olen yrittänyt selvittää kaavaa omaan käteeni toimivalle kaulalle. Homma on vielä kesken ja yllätyksiä tule koko ajan eteen. Kaulan leveys ja paksuus eivät vielä kerro koko kuvaa, vaan ilmeisesti myös se, miten kaula lähtee kaartumaan laidoille, ratkaisee paljon.

Mikko1978: Itse soittelin pitkään miettimättä sitä, miten pidin kaulasta kiinni. Jossain vaiheessa kuitenkin huomasin, että oikeastaan Hendrixistä lähtien kaikki kitaristit, joilla on mun korviin hyvä soundi, ottavat kaulasta kiinni kuin pesismailasta. Sen jälkeen aloin itsekin käyttämään määrätietoisemmin tuota otetta.
 
Mun mielestä ensisijainen tapa pitää kaulasta kiinni on suoraan yhteydessä kaulan profiili. Leveä,litteä ja teräväreunainen kaula sopii "hämähäkki tanssii kielillä" -tyyliin, mutta tuo "peukku yli laidan" vaatii pyöreyttä otelaudan ja kaulan reunoille ja puuta kämmenpohjaa vasten eli paksumpaa kaulaprofiilia. Itse olen herkkä kaulan profiilille ja olen yrittänyt selvittää kaavaa omaan käteeni toimivalle kaulalle. Homma on vielä kesken ja yllätyksiä tule koko ajan eteen. Kaulan leveys ja paksuus eivät vielä kerro koko kuvaa, vaan ilmeisesti myös se, miten kaula lähtee kaartumaan laidoille, ratkaisee paljon.
 
Itse allekirjoitan hendrix-tyylin kannattajana tuon pyöreyden. '62 straton ohuempi kaula on hyvä juuri tuosta pyöreydestä johtuen. Samoin pyöristetty otelaudan reuna on parempi.
 
Itsekin olen miettinyt, että millainen olisi paras mahdollinen kaula, mutta en pysty sitä määrittelemään. On paljon erilaisia kauloja, mitkä ovat hyviä ja sitten taas on ne vähemmän hyvät.

Kyllä ne pesäpallomailat, peukkuotteet ja pienet nauhat sun muut vintage-hömpötykset ovat vain nopeimpien tilumien tiellä. Provosta oikeaan asiaan... oma soittotekniikka suosii enemmän ohuempaa kaulaa, koska peukalo on kaulan takana, otelautakäden sormien osuminen kieliin painottuu sormenpäihin sellaisessa kulmassa joka on enemmän kohtisuoraan otelaudasta eteenpäin kuin alaspäin. Jotenkin tuntuu ettei itse kourassa tarvitse olla mitään tavaraa, peukalo riittää.

ÄrGee: Kyllä ne pesäpallomailat, peukkuotteet ja pienet nauhat sun muut vintage-hömpötykset ovat vain nopeimpien tilumien tiellä. Provosta oikeaan asiaan... oma soittotekniikka suosii enemmän ohuempaa kaulaa, koska peukalo on kaulan takana, otelautakäden sormien osuminen kieliin painottuu sormenpäihin sellaisessa kulmassa joka on enemmän kohtisuoraan otelaudasta eteenpäin kuin alaspäin. Jotenkin tuntuu ettei itse kourassa tarvitse olla mitään tavaraa, peukalo riittää.
 
Tämähän se paras tekniikka olisi, eli sormenpäät mahdollisimman kohtisuoraan kieliä nähden.. Mutta; bendaukset ovatkin sitten vaikeampia, puuttuu peukalolta se tuki. Olisi vaikka joku kouru keskellä kaulaa mihin voisi peukalon tukea venytyksiä varten... Hmmm...

J2280: Tämähän se paras tekniikka olisi, eli sormenpäät mahdollisimman kohtisuoraan kieliä nähden.. Mutta; bendaukset ovatkin sitten vaikeampia, puuttuu peukalolta se tuki. Olisi vaikka joku kouru keskellä kaulaa mihin voisi peukalon tukea venytyksiä varten... Hmmm...
 
Ehkä verrattuna niihin ketkä pitävät peukalon yli heittämisestä, tai siitä että se vilkkuu koko ajan kaulan takaa noin muuten. Toki se tavara vasten kämmentä parantaa tarttumapintaa ja tuo sitä kautta vakautta sekä voimaa bendien ja vibraton kanssa, mutta ohuempi kaula tekee vain tuntumasta erilaisen eikä välttämätta niistä yhtään sen vaikeampia.
 
Tuli mieleen Strandbergin Endurneck, joka tukee epäsymmetrisesti muotoillun profiilin avulla otelautakäden ergonomisinta mahdollista asentoa sillä tavalla, että peukalo on kaulan takana yläosassa ensimmäisten nauhojen kohdalla, ja profiili viettää alemmas ylänauhoille mentäessä.

ÄrGee: Kyllä ne pesäpallomailat, peukkuotteet ja pienet nauhat sun muut vintage-hömpötykset ovat vain nopeimpien tilumien tiellä. Provosta oikeaan asiaan...
 
Jaa no, ihan hyvin esimerkiksi Yngwie näyttää ehtivän soittamaan aivan riittävän monta nuottia tahtiin.
 
J2280: Tämähän se paras tekniikka olisi, eli sormenpäät mahdollisimman kohtisuoraan kieliä nähden.. Mutta; bendaukset ovatkin sitten vaikeampia, puuttuu peukalolta se tuki. Olisi vaikka joku kouru keskellä kaulaa mihin voisi peukalon tukea venytyksiä varten... Hmmm...
 
Kieleen saa aivan eri tavalla hallintaa mailaotteella. Kielten vaimentaminenkin on helppoa, kun kaikki sormet ovat kieliä lähellä. Se kohtisuorassa otelautaan oleva sormi sopii johonkin nopeaan tiluun, mutta on heikossa asennossa tekemään mitään muuta kuin hennosti painamaan kieltä nauhaa vasten.

Mikko1978: Jaa no, ihan hyvin esimerkiksi Yngwie näyttää ehtivän soittamaan aivan riittävän monta nuottia tahtiin.
 
Sehän on muutenkin mieltymyksiltään suhteellisen perinteinen rock-kitaristi, vaikka nuotteja riittää. Mikä nyt kenellekin tuntuu luonnolliselta.