Rock, pop, alternative ›

Jucciz: Kiitos vinkistä!
 
Kerkesin just ja just kattoa tuon. Katseluni päättyi viisi minuuttia sitten ja nyt Areenan sivulla lukee "Ohjelman katseluaika on päättynyt".
 
Olihan se mielenkiintoinen dokkari ja Ismoon liittyvää ajankuvaa on aina mielenkiintoista seurata. Samoin noihin muihin hahmoihin tuli ihan uudenlaista syvyyttä.
 
Ai se poistui? Voi oerse....jäi ihan vähän kesken ku nukahdin illalla kesken.

Hei soturit! julkaistaan uudelleenmiksattuna ja osittain myös jälkituotettuna versiona bonusbiisien kera.
 
"Bändin juttu oli keikat, live-esiintyminen, kaiken toiminnan ainutkertaisuus, tässä ja nyt. Ennen T.T. Oksalan tuottamaa LAmourha-albumia levyntekoon ei panostettu lainkaan. Bändi ei ymmärtänyt, mikä on liven ja studion ero. Ei osattu studiohommia. Live ruletti. Julkaistuilla albumeilla tämä asenne kuuluu selvimmin Hei soturit -levyllä. Studiossa ei annettu äänittäjille paljoa mahdollisuuksia tuottajista puhumattakaan. Kamat pystyyn ja menoks. Lopputuloksena huomattavasti yksioikoisempaa ja ohuempaa äänikuvaa kuin keikkojen anarkistisesti vellova rytmiorgia Vinski Viholaisen maagisten alavalojen ryydittämänä. Asiantilahan vaati korjausta.
 
Biiseistä on kaivettu esiin se saundi ja kokonaisfiilis, joka keikoilla räjähti suoraan silmille. Tämä on sitä anteeksipyytämätöntä ja hirnahtelevaa suomalaista kesyttömyyttä, sitä ritualistisen elämänpalvonnan säkenöivää voimaa, jonka vuoksi Veljet elää legendana suomalaisessa musiikkinarratiivissa."
 
https://www.rumba.fi/uutiset/sielun … -mukana-myos-kaksi-bonuskappaletta/

"Ennen T.T. Oksalan tuottamaa LAmourha-albumia levyntekoon ei panostettu lainkaan."
 
Silläpä kaikki ennen L'Amourhaa julkaistu tavara onkin hyvää ja kaikki siitä lähtien julkaistu sellaista potaskaa ettei oo tosikaan!

HaloOfFlies: Hei soturit! julkaistaan uudelleenmiksattuna ja osittain myös jälkituotettuna versiona bonusbiisien kera.
 
Hei sotureilla taisi olla se Sielun Veljien paras biisimatsku, joten tosi hyvä, että sitä yritetään nyt jälkeenpäin vähän nostaa ansaitsemalleen tasolle. Kasari oli sikäli ongelmallista aikaa, että kukaan ei oikeastaan uskonut, että näillä levytyksillä on mitään käyttöä myöhemmin ja kun ei niistä levyistä fyrkkaakaan tullut, tehtiin ne kiireesti, halvalla ja päästäkseen keikoille. Nyt nelkyt vuotta myöhemmin tulee mieleen, että olisko sittenkin kannattanut vähän panostaa. Mutta ei voi moittia ketään, koska eihän nuori ehdi tollasia miettiä.
 
Onkohan tosiaan nauhakakut vielä tallella? Hienoa jos on, mutta vähän Pokon(kin) tapoja tunteneena, niin kovin ihmetyttää. Riikonen on hyvä heppu, mutta sitten toisaalta Orman käsitys hyvästä soundista on ollut sen verran omaperäinen, että ootellaan. Positiivinen juttu, anyway.