| Aihe: Laiteostoksien tarpeellisuus? | |
|---|
|
Heipä hei.
Tuli tällainen tässä mieleen, kun ostin ton Screamerin ja 4x12" kaapin, että kuinka tarpeellisia kitaristien kamaostokset oikeastaan ovat? Toki hyvät soundit ovat hyviä soundeja, mutta onko se sen arvoista, varsinkaan kun soitteleminen pysyy useimmilla vain harrastustasolla? Eikö olisi olemassa paljon järkevämpiäkin sijoituskohteita, kuin tuhansien eurojen stackit ja käsityönä tehdyt kitarat? Mikä saa teidät ostamaan näitä laitteita jatkuvasti? Pakottaako hyvän soundin tavoittelu, vai onko se vain pippelin venytystä ja näytönhalua? Itse ainakin nautin suunnattomasti hyvästä soundista, mutta toisaalta olisi ehkä kannattanut pitää kylmästi päänsä ja säästää ylppärirahat tulevan opiskelukämpän vuokrien maksuun. Tarvitseeko harrastelija oikeasti juuri NIITÄ soundeja, vai riittäisikö todellisuudessa vähempikin?
"Sun täytyy varoo mitä sä haluut, sillä sä saat sen." -A. McCoy |
|
Jatkuva huono rahatilanne estää minun laitehankinnat liiankin tehokkaasti. Tai no, aina sillointällöin tulee ostettua jotain pientä, mutta suuremmat ostokset eivät ole mahdollisuuksien rajoissa.
Mielestäni saundi on tuskin koskaan täydellinen. Taidan olla jonkunasteen säröfriikki. Tuskin koskaan saavutan "sitä" jumalaista särösoundia, mikä "se" sitten onkaan. Ja siis uutta kalustoa ostan nimenomaan tuon paremman soundin toivossa. Arsenaalin heikoin lenkki on kyllä tiedossa, mutta näillä nyt on pärjättävä. Ainakin siihen asti kunnes tapahtuu joku selittämätön äkkirikastuminen.
Kitara on lyömäsoitin, ja siinä on oltava vitusti säröä. -J. Hynynen- |
|
Hyvä saundi maksaa, ja on ainakin mulle tärkeä, ei sitä noin vaan pääse pois yliohjatun putken saundista.. Jos jollekkin riittää pelkkä sirinä tai särinä, niin mikäs siinä. |
|
Hyvät soundit on jo hallussa, eikä niihin loppujen lopuksi tarvinnut panostaa järin paljoa. Nykyään hankin lisää kitaroita siksi, että on mukavaa kun niitä on paljon erilaisia. Niistä kaikista yritän kuitenkin puristaa irti sen täsmälleen samanlaisen soundin, joka on mulle se ainoa oikea. Periaatteessa pärjäisin siis yhdelläkin kitaralla kunhan siinä olisi humbuckerit ja vibrakampi, mutta sehän ei olisi yhtään hauskaa.
Don`t mess with the countryboys |
|
Oikeastaan olen tällä hetkellä soundillisesti siinä pisteessä, että en tarvitse enään yhtikäs mitään. Mutta se on eri asia sitten että ostetaanko jotain vielä... |
|
Ei mulla ole ollut mitään oikeata tarvetta uusille kamoille koskaan, kun harrastelija olen. Mun mielestä on vaan kivaa soitella hyvällä saundilla ja on kivaa, kun on paljon kitaroita. Ei siinä sen kummempaa. Jotkut diggaavat (mielestäni täysin turhista) urheiluautoista ja sijoittavat sitten rahansa sellaiseen. Mun harrastus on soittaminen ja hyväksyn tosiseikan, että se maksaa. Jos ajattelee rahamäärää, joka kamoihin on uponnut, välillä vähän hirvittää, mutta toisaalta, jos joskus alkaa soittaminen kyllästyttää, rahat saa (ainakin osittain) takaisin.
Nam. |
|
Mulle pelkkä akustisen kitaran ääni on jo täydellinen.. Ja jos taas sähkökitaran soundeja katotaan, niin sellaset kelluvat puhtaat äänet on fantastisia, ja kun ne vielä kaikuu pikkuisen niin se on tosi hyvän kuulonen.. Säröistä riittää oikeastaan se mitä vaan marshallin kaapista lähtee.
~totuus ei pala tulessakaan~ |
|
Itse en ole soundi- enkä kamafriikki. Soundeihini olen täysin tyytyväinen, enkä puoleentoista vuoteen ole tehnyt siihen liittyvää hankintaa, enkä tee jatkossakaan. Tärkeämpää minulle on hyvä soitin.
Siinäkään en hae sitä tiettyä soundia, vaan soittomukavuuttaa. Mielelläni maksan jonkinmoisia summia soittimesta, jos katson sen olevan todella niin hyvä. Ja niistä mittatilauskitaroista. Itse aion joskus sellaisen hankkia. Olen huomannut, että hyvät, yleensä myös kalliit, kitarat ovat helppoja soittaa, vaikka kaula tai säädöt eivät ihan itselle sopivimmat ole. Parhaiten tämän olen huomannut eräässä soitinrakentajan tekemässä Les Paulissa. Kielisetti taisi olla tujuhko .11 ja kielet aika korkealla, jotta myös sliden kanssa soitto onnistuisi. Kaula oli myös aika tukki pienille sormille. Silti tällä soittaminen tuntui helpommalta kuin paremmin säädetyllä japsi-Love Rockilla siinä vieressä. Saman olen huomannut myös muissa yksilöissä.
Silti esim. LTD:ni on parhaita kitaroita soitettavuudeltaan, mitä olen testannut. Se vain sopii niin hyvin käteen. Tänään sovin kaupat Music Man Silhouettesta, mikä on paras kitara, millä olen soittanut. Tuota kauppaa harkitsin pitkään ja rahaa olen säästänyt, mutta nyt on hyvä olo. Mielessä kävi myös Gibsonit ja Jenkki-Fender, mutta tuo tuntui parhaalta. Hyvästi GAS!
"Tehdään nyt neljä ryhmää ja molemmissa pitää olla molempia sukupuolia" -Liikunnanopettajani. RG550 myynnissä! |
 kivi
24.06.2004 19:51:20 | |
|
Olen täysin tyytyväinen kamoihini, ja kaikki tarvitsemani luottosoundit löytyvät. Mutta ainahan palettiin voi lisätä vielä yhden, hieman erisävyisen keltaisen värituubin, eiks niin?
GAS on latentissa vaiheessa.
PS: Myykää mulle äkkiä Win XP yhteensopiva äänikortti, kaksi ADAT-väylää pitää olla. Tarjoukset pikaviestillä. |
|
Mulla tekis mieli ostaa uutta kamaa, mutta kun ei oo rahaa. Yhyh. Se rajottaa tehokkaasti kyllä. Uus vahvistin pitäs ostaa, ja sitten strato/tele, rummut, uus piuha, kantohihna, speduja, wah... =) tosin pitäs myös myydä vahvistin ja efektispedu.
"Lay down the boogie and play that funky music 'til you die!" |
|
Ihmiset on vapaita käyttämään vapaat rahansa mihin haluaa, ei siinä mitään. On kai siinä omanlaisensa kiva tieto tietää, että ei ole ainakaan laitteista kiinni. Pientä kannustinta siis itsensä kehittämiseen.
A boon I ask thee, mighty shade, within this circle I have made, make me a werewolf strong and bold, the terror alike of young and old. |
|
Tulee hyvä mieli ja se on tärkeetä. |
|
Tulee hyvä mieli ja se on tärkeetä.
Kyllä joo. Kummasti tekee mieli soittaa enemmän ja sillai.
"Lay down the boogie and play that funky music 'til you die!" |
 dragon
24.06.2004 21:06:18 (muokattu 24.06.2004 21:06:32) | |
|
Mihkä sitä ylimääräistä rahaa muuhun käyttäisi? Raha on luotu kiertämään ja on rikos hamstrata sitä : ) Ei raha tuo onnea vaan asiat joita sillä voi saada *hymyilee ilkikurisesti* |
|
Tekijämiehethän päästää ihan uskomattomia ääniä aivan älyttömistä rouskuistakin.
Toisaalta laadukas kitara on ergonominen ja kiva soittaa - kyllä siihen kannattaa satsata. Mutta sitten nuo mikkien kanssa runkkailut ja kustomvahvistimet ynnämuut... hohoohoijaa... |
|
Tekijämiehethän päästää ihan uskomattomia ääniä aivan älyttömistä rouskuistakin.
Toisaalta laadukas kitara on ergonominen ja kiva soittaa - kyllä siihen kannattaa satsata. Mutta sitten nuo mikkien kanssa runkkailut ja kustomvahvistimet ynnämuut... hohoohoijaa...
Jos kerran tekijämiehet päästää uskomattomia ääniä rouskuista niin miksi niin harvoin keikoilla näkee mikitettyjä marsun ministackejä ja peaveyn bandiitteja? :-P
Kaipa siinä on mukana tietynlaista materialismia, pitää haalia soittovehkeitä vaikka vähempikin riittäisi. Jos mulla ei ole käytössä kunnon laitteita ei mua huvita soittaakaan. Pitäisikö harrastusia jotenkin rationaalisesti pystyä perustelemaan? Jotkut laittaa autoon pikkuveljen pulkan spoileriksi ja esittelee sitä sitten tuolla liikenteessä. Onko se sitten tarpeellista. Hupinsa kullakin. Munsta on vaan kiva kokeilla erillaisia kitaroita, niihin erillaisia mikkejä, vahvareita, pedaaleja yms. Pitää olla leivän lisäksi sirkushuveja jotta kansa viihtyy.
Viikon linkkivinkki: http://www.hut.fi/~jparkkar/Demi/ |
 LaXu
24.06.2004 21:29:19 | |
|
Harrastuksessa harvemmin on kyse tarpeesta. Mutta ainakin minulla se on pitkälti sen päässä soivan übersoundin etsimistä. Kyllä siihen useampi vuosi meni, mutta nyt tuntuu, että aika lähellä olen. Kitaroitakin on periaatteessa enemmän kuin tarpeeksi, mutta silti tekee mieli hommata pari erilaista kepukkaa lisää. Mistään "tsiigatkaa miten hienot kamat mulla on" meiningistä ei kuitenkaan ole kyse, minä kun en ole mitenkään rehentelevää tyyppiä. Kyllä ne soittimet ihan omaksi iloksi on ostettu. Ja miksikäs ei, kyllä hyvillä soundeilla soittaminen on kivaa.
Toisaalta voi myös ajatella, että kun ne soittimet on kerran ostettu, niin niistä riittää iloa vuosikymmeniksi, kenties jopa jälkeläisillekin. Eikä mulla sitäpaitsi ole edes mitenkään hirvittäviä summia soittimissa kiinni. |
|
Toisaalta voi myös ajatella, että kun ne soittimet on kerran ostettu, niin niistä riittää iloa vuosikymmeniksi, kenties jopa jälkeläisillekin. Eikä mulla sitäpaitsi ole edes mitenkään hirvittäviä summia soittimissa kiinni.
Mun faija hamstras tavaraa sen nuoruudesta ajatellen tulevia lapsia. Hyvin toimi, ja nyt on jonkinverran vintagekamaa millä voi lyödä rahoiksi:)
Pitää syödä paljon että jaksaa kantaa vahvareita. |
 HBM
24.06.2004 21:43:28 | |
|
Harvempi niitä rahoja on monttuun mukaansa saanut, joten nyt elinaikana kannattaa nauttia kamoista ja hyvistä saundeista!
Varmasti joku voisi mullekin ihan aiheellisesti sanoa, että noin paskan kitaristin kannattaisi myydä nykyisetkin kamat pois ja käyttää rahat johonkin järkevään, mutta jos nämä kamat ja tämä harrastus tuo minulle nautintoa, niin mitä se kenellekään kuuluu. Onhan se totta, että tämä kitaran soitto on aika monelle välineurheilua ja että varmasti vähemmälläkin tulisi toimeen, mutta kyllä ne rahat voisi varmasti hölmömminkin käyttää. |
|
Omilla rahoilla saa tehdä mitä itse haluaa.
Kamat on juuri sellaiset kuin itse haluaa. Ei golfmailoihin tai purjeveneeseen sijoittaminen ole yhtään sen hienompaa kuin kitaroiden ostelu. |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
