Rummut: rumpukamat ›

Suoravetoinen Yamaha 9500D on paras bassorummun pedaali jolla olen koskaan soittanut.
 
Silloin kun minä olin nuori oli hihnavetoiset pedaalit kehitetty huippuunsa - paras niistäkin muuten oli eräs Yamahan malli jota tuotiin Suomeen tosi vähän, olisiko ollut malli 701(?) - ja ketjuvetoiset pedaalit tulossa.
 
Minun pitäisi olla ketjuvetoisten pedaalien ikäluokkaa per se mutten koskaan kunnolla ymmärtänyt niiden viehätystä, enempi ovat aina kiinnostaneet hihnavetoiset ja varsinkin suoravetopedaalit; ensimmäinen pedaalini oli taiwanilainen suoravetopedaali joka kilisi aika lailla eli siinä oli nämä lattariäänet bassorummun äänen lisäksi tehdasvalmisteisina. Toinen oli Pearlin hihnavetopedaali joka oli aika helskatin hyvä, isä osti sen mulle Väinön Soittimesta vuonna 1984.
 
Mutta Ludwig Speed King oli mun juttu, ostin sellaisen 1987 ja myin kaverille 1993 kun oli kovin tarpeessa ja minä taas hieman kyllääntynyt pedaalin huoltovälin olemattomuuteen, se kihnuttaa, naukuu ja vinkuu kuten jokainen rumpali todennäköisesti tietää.
 
40-luvun lopulla lanseerattu Speed King on samalla toiminut esikuvana uuden polven suoravetopedaaleille jotka kuvastavat hevimetallin muodinmuutosta: nyt pitää olla nopeaakin nopeampaa ja siitä raskaudesta viis. Ympyrä on sulkeutunut koska on koittaneet kissanpäivät meille jazzrumpaleille; kaikki tehtaat tuovat myyntiin de facto Ludwig Speed King -versioitaan jotka ovat vain esikuvaansa tarkemmin valmistettuja ja monipuolisemmin säädettäviä.
 
Ihmettelen miksei amerikkalainen Ludwig ole näiden 70 vuoden aikana kehittänyt The Ultimate King -pedaalia jossa on vain Speed Kingin hyvät puolet. Ovat heittäneet valtikan japanilaisille aivan ilmaiseksi.

Suoravedosta en tiedä, mutta Yamaha on osoittautunut kovaksi. Eniten olen soittanut 7-sarjalaisilla, eli kaikkein edullisimmilla. Ei moitetta.
 
Kokemusta on pelkästään ketjuvetoisista. Ei moitetta.
 
En tosin ole häävi rumpali ja bassojalka on varmaan se heikoin lenkkini. Moitetta fyysisistä ominaisuuksistani, mutta ei Yamahan vika.

velipesonen: Suoravetoinen Yamaha 9500D on paras bassorummun pedaali jolla olen koskaan soittanut.
 
Silloin kun minä olin nuori oli hihnavetoiset pedaalit kehitetty huippuunsa - paras niistäkin muuten oli eräs Yamahan malli jota tuotiin Suomeen tosi vähän, olisiko ollut malli 701(?) - ja ketjuvetoiset pedaalit tulossa.
 
Minun pitäisi olla ketjuvetoisten pedaalien ikäluokkaa per se mutten koskaan kunnolla ymmärtänyt niiden viehätystä, enempi ovat aina kiinnostaneet hihnavetoiset ja varsinkin suoravetopedaalit; ensimmäinen pedaalini oli taiwanilainen suoravetopedaali joka kilisi aika lailla eli siinä oli nämä lattariäänet bassorummun äänen lisäksi tehdasvalmisteisina. Toinen oli Pearlin hihnavetopedaali joka oli aika helskatin hyvä, isä osti sen mulle Väinön Soittimesta vuonna 1984.
 
Mutta Ludwig Speed King oli mun juttu, ostin sellaisen 1987 ja myin kaverille 1993 kun oli kovin tarpeessa ja minä taas hieman kyllääntynyt pedaalin huoltovälin olemattomuuteen, se kihnuttaa, naukuu ja vinkuu kuten jokainen rumpali todennäköisesti tietää.
 
40-luvun lopulla lanseerattu Speed King on samalla toiminut esikuvana uuden polven suoravetopedaaleille jotka kuvastavat hevimetallin muodinmuutosta: nyt pitää olla nopeaakin nopeampaa ja siitä raskaudesta viis. Ympyrä on sulkeutunut koska on koittaneet kissanpäivät meille jazzrumpaleille; kaikki tehtaat tuovat myyntiin de facto Ludwig Speed King -versioitaan jotka ovat vain esikuvaansa tarkemmin valmistettuja ja monipuolisemmin säädettäviä.
 
Ihmettelen miksei amerikkalainen Ludwig ole näiden 70 vuoden aikana kehittänyt The Ultimate King -pedaalia jossa on vain Speed Kingin hyvät puolet. Ovat heittäneet valtikan japanilaisille aivan ilmaiseksi.
 
Onhan siinä juuri nykymuodossaan se glassikko tuotteen maku kuitenkin, vikinöineen kaikkineen.
 
Kieltämättä sen suunnittelu on vähän vanhanaikaista, ihan alkaen pedaalin koosta. Minulla siis on SK itsellänikin, ja näin isokoipinen soittaa sitä hätinä paljain jaloin. Tennarit jalassa ei toivoakaan, jalka yksinkeraisesti ei sovi kunnolla polkimelle.
Samoin kiinnitysmekanismi on vähän onneton; pedaali tulee kovin lähelle kalvoa ainakin Taman vanteella. Omaan pedaaliin piti vielä letkunkiristimellä varmistaa nuijan paikallaanpyyminen, mikä on tietysti sen lajin tointa, johon ei pitäisi joutua.
 
Ja vaatiihan se oman otteensa, soittoergonoimia on hyvin omintakeinen. Minulla on myös Taman mikä lie hihnavetoinen, Camcoa muistuttava, jonka kanssa oli pitkän soittotauonkin jälkeen suht sinut - mutta Speed Kingillä hyvä että sai saakeli edes polkaistua. Sitten taas, kun kerran laitteen kanssa sinuiksi pääsee, niin sillähän soittaa osaava jos ja mitä.

Kefiiri: 70-luvun halpa perus hihnaveto-Tama on miellyttävin mitä olen kokeillut. Luulin että se "footboard" on vanhuuttaan painunut mutkalle, mutta se vissiin on suunniteltu sen malliseksi jotta jalka sopii siihen tosi mukavasti. Ja nuijan liikerata on luonteva suhteessa jalan asentoon.
 
Tämä on samaa ikäluokkaa eikä edes hajoa millään.
 
Tai no, palautusjousi alkaa olla aikansa elänyt, nuija heiluu aika iloisesti vielä pitkään, jos kerran polkaisee ja vetää jalan pois. Noissa nykyaikaisemmissa laitteissa on jämptimpi tämä puoli ja tietysti rakenne muutenkin paljon järeämpi.
 
Enkä muuten epäile yhtään, että Yamaha saa ketjussa kehuja, siellä on tavattu suunnitella ja toteuttaa asiat hyvin.

80-luvun alkupuoliskon japanilaiset hihnavetopedaalit ylipäätään on hyviä. 80-luvun puolivälissä alkoi tulla sitten tätä ns. kopio-osastoa, usein taiwanilaisia, jotka olivat sitten jähmeämpiä ja raskaampia tapauksia.
 
Nykypäivänä bassorummun pedaaleista puhuttaessa huomaa että eletään post-DW5000 -aikakautta. 80-luvun lopulla lanseerattu DW5000 toimii yleisesti hyväksyttynä "esikuvana" sille millainen ketjuvetoisen pedaalin pitää olla, ja monelle soittajalle ei muuta kuin ketjuvetoista ole olemassakaan.
 
Paitsi nyt ihan viime aikoina on hypätty ikään kuin 40 vuotta ajassa taaksepäin, 80-luvun lopulta 40-luvun lopulle, kuten avauksessani vihjaan.
 
Minä kaipaisin myyntiin sylinterinmuotoisia huopanuijia joissa tämä itse huopasylinteri on tavanomaista isompi.

velipesonen:
Nykypäivänä bassorummun pedaaleista puhuttaessa huomaa että eletään post-DW5000 -aikakautta. 80-luvun lopulla lanseerattu DW5000 toimii yleisesti hyväksyttynä "esikuvana" sille millainen ketjuvetoisen pedaalin pitää olla, ja monelle soittajalle ei muuta kuin ketjuvetoista ole olemassakaan.

 
Hauskaa, kun tämä tuli puheeksi. Rumputunnilla sain koettaa elämäni ensi kerran juuri DW5000:tta, joka oli hyvin jämyn ja jämptin tuntuinen eikä mitenkään jähmeä - mutta vaatisi omalta jalalta varmasti totuttelua. Huono laite se ei varmastikaan toki ole.
 
Oma idollini Ron Tutthan soitti 70-luvun läpi ranskalaisiilla Asba Carolina -polkusimilla.
Siro ja melkeinpä nätti tuo on, ja jonkinnäköinen hihnanpätkä sielläkin vedon välittää.
https://i.ebayimg.com/images/g/zzAAAOSwduJdXCZ0/s-l1600.jpg

AP: Oma idollini Ron Tutthan soitti 70-luvun läpi ranskalaisiilla Asba Carolina -polkusimilla.
Siro ja melkeinpä nätti tuo on, ja jonkinnäköinen hihnanpätkä sielläkin vedon välittää.
https://i.ebayimg.com/images/g/zzAAAOSwduJdXCZ0/s-l1600.jpg
 
Hieno! Unohtui mainita että Sonorilla oli 80-luvun puolivälissä hyviä erittäin tyylikkäästi muotoiltuja ja jämeriä hihnavetopedaaleita, joita ei nykyisin tahdo näkyä oikein missään. Sellaisen kun priimana jostain yhyttäisi.

velipesonen:
 
Nykypäivänä bassorummun pedaaleista puhuttaessa huomaa että eletään post-DW5000 -aikakautta. 80-luvun lopulla lanseerattu DW5000 toimii yleisesti hyväksyttynä "esikuvana" sille millainen ketjuvetoisen pedaalin pitää olla, ja monelle soittajalle ei muuta kuin ketjuvetoista ole olemassakaan.
 
DW5000 lienee, jos ei nyt ihan kopio, mutta varmasti jonkinlainen johdannainen Camcon legendaarisesta 80-luvun alun ketjuvetopedaalista.
 
https://d1aeri3ty3izns.cloudfront.net/media/9/91175/600/preview.jpg

Se on kehitystä että DW:ssä ruuvia, jolla kiristetään pedaali kiinni vanteeseen, saa ruuvattua sivulta päin. Mutta onko tuollainen yhtenäinen pohjalevy hyvä? Jos se olisi, niin kai moinen olisi otettu käyttöön jo aiemmin.

Basarinpedaalit eivät itseäni ole koskaan kiinnostaneet. Mutta muutamassa omassa polkusimessa on nykyään jo aika raskas soutu, lienee syytä harkita laakereidenvaihtoa.

Kaikenlaisia pedaaleja on setissä käynyt mutta Iron Cobrat tuntuu pysyvän parhaiten. Täl hetkel muita ei olekaan käytössä, yks sinkku ja toises setis tuplutinpedaali. Tuplissa ainoa kehno puoli on välitanko, mutta ei sekään niin kehno että olisin edes jaksanut sitä koskaan vaihtaa parempaan. Jos jotain pedaalia haluisin testata niin se olis varmaan Sonorin Signature tai ylipäätään noi wanhemmat Sonorin spedet.

jabajee: DW5000 lienee, jos ei nyt ihan kopio, mutta varmasti jonkinlainen johdannainen Camcon legendaarisesta 80-luvun alun ketjuvetopedaalista.
 
https://d1aeri3ty3izns.cloudfront.net/media/9/91175/600/preview.jpg
 
Joo, meniköhän niin että Tama osti Camcon tuotemerkin ja DW osti sitten piirustuksen tai patentin.

Tama Camco on kenties ketjuvetoisista paras vaikka Camcon tuplaversio on susi, siinä syntyy vääntöä joka tappaa rummussa kiinni olevan pedaaliosan toista pedaalia koskevan laakeroinnin.
 
DW:n pohjalevy on ehdottoman erinomainen juttu koska sen avulla pedaali pysyy paremmin paikoillaan ikään kuin itsestään, ilman bassorummun tukijalkojen tai etupiikkien avustusta.

Olen pitänyt Trickin pedaaleista.
Ne ovat äänettömät, äärimmäisen hyvin liikkuvat (ei muottiin valettuja osia vaan koneistettua alumiinia), jousen säätö on helppo selälle ja jalalle, kun voi säätää polkiessa, lisäksi jousi on kompressiojousi, joten siitäkin plussaa.
Kampi on jaettu kahteen osaan, joten voi säätää levyn kulmaa että nuijan kulmaa, paljon, paljon parempi systeemi kuin mitä esim. Tama tai Pearl käytti, joka aiheuttaa kitinää ja harmitusta kun pitää säätää sitä jousesta. Ei vain toimi, mutta tämä Trickin homma toimii mahtavan hyvin.
 
Myös nuijat oli hauska lisä muuhun, sekä musta väri, jos jotain pientä extraa haluaisi vielä kehua, eikä hintakaan ole V1:n tasolla. Kuitenkin myös sisältää mahdolisuuden laser-triggeröintiin, eli ei ole riisuttu. Niin ja myös kiinnitiys bassorumpuun on helppoa ja nopeaa jousimekanismin ansioista, joten ei tarvitse ruuvailla tai säätää mitään ylimääräistä. 10/10.
 
https://www.woodbrass.com/images/woodbrass/TRI+DOM2-2.JPG