Rock, pop, alternative ›

velipesonen: Italialainen kasvojentunnistukseen erikoistunut poliisin kanssa yhteistyötä tekevä firma arvioi että Paul McCartney ennen vuotta 66 ja sen jälkeen ovat 95% todennäköisyydellä kaksi eri henkilöä.
 
Varmasti totta. En voi uskoa, että sama henkilö on säveltänyt Drive my car- ja Cook of the house -biisin! Tieteellisesti mahdotonta.

texjazz: Varmasti totta. En voi uskoa, että sama henkilö on säveltänyt Drive my car- ja Cook of the house -biisin! Tieteellisesti mahdotonta.
 
Drive My Carin sävelsi osittain George muttei saanut siitä krediittiä.

velipesonen: Drive My Carin sävelsi osittain George muttei saanut siitä krediittiä.
 
Kitara- ja bassoriffittelyä ideoimassa?
 
Se onkin muuten aivan törkeän nerokasta meininkiä. Riffittelivät muutaman vuosikymmenen edestä ja edelle kertaheitolla.

texjazz: Kitara- ja bassoriffittelyä ideoimassa?
 
Se onkin muuten aivan törkeän nerokasta meininkiä. Riffittelivät muutaman vuosikymmenen edestä ja edelle kertaheitolla.
 
Kyllä näin on ja kyllä näin on! Kyllä näin on ja Ykä siellä soittaa bassoa, omien sanojensa mukaan haluttuaan kehittää samankaltaisia bassokuvioita kuin on Otis Reddingin Respectissä. Miten on, onnistuiko: https://www.youtube.com/watch?v=KvC9V_lBnDQ

velipesonen: Kyllä näin on ja kyllä näin on! Kyllä näin on ja Ykä siellä soittaa bassoa, omien sanojensa mukaan haluttuaan kehittää samankaltaisia bassokuvioita kuin on Otis Reddingin Respectissä. Miten on, onnistuiko: https://www.youtube.com/watch?v=KvC9V_lBnDQ
 
Nyt kun se näin esiin tuodaan, kyllähän samankaltaisuus on ihan ilmeinen.

Jucciz: Nyt kun se näin esiin tuodaan, kyllähän samankaltaisuus on ihan ilmeinen.
 
Sanoisinpa jopa kyllä.

On se hyvä että Beatles meni hajoamaan silloin kun meni koska nyt uuden miksauksen myötä Abbey Roadista huomaa entistä selkeämmin että levy on VARMUUDELLA BEATLESIN HUONOIN!!!
 
Ringon ja Georgen biisit on ihan ok mutta Lennon-Macca on aika hanaalista!

velipesonen: On se hyvä että Beatles meni hajoamaan silloin kun meni koska nyt uuden miksauksen myötä Abbey Roadista huomaa entistä selkeämmin että levy on VARMUUDELLA BEATLESIN HUONOIN!!!
 
Ringon ja Georgen biisit on ihan ok mutta Lennon-Macca on aika hanaalista!
 
Tämä vastaa omaakin havaintoani.
 
Yksi seikka, mikä tekee tästä levystä legendaarisen, on, että se oli ensimmäinen Beatles-levy jonka ensisijainen miksaus tehtiin stereona ja se, että Abbey Road- studiolla vanha putkivahvistuksella toiminut masterointilaite transistorimalliin. Miksauksessahan huomioitiin masteroinnissa (ja masteroinnissa kaiverruksen) tyypillisesti tapahtuva saundin muuttuminen, mutta transistorilaite käsitteli ääntä aivan eri tavalla. Tuloksena oli aiempiin beatles-levyihin verrattuna pehmeämpi ja popmaisempi "radio"-saundi, joka näytti suuntaa 70-luvun studiotyölle.
 
Lennonin ja McCarrtneyn monet biisit tällä levyllä ovat epämääräisiä tai ihan vaan huonoja, koska herrat säästelivät kiinnostavampaa materiaalia tulossa oleville soololevyilleen. G ja R pelastavat tilanteen, että levyssä olisi edes jotakin kuunneltavuutta. Albumin rakenne on ihan vaan täysi floppi, yrittää esittää jotakin sinfoniaa, mutta epäonnistuu.
 
Onko tämä nyt sitten huono albumi, sitä en uskalla väittää, mutta Beatlesin mittapuulla (kun kaikki albumit siihen mennessä ovat olleet pelkkää superia) selvästi heikoin.
 
En ole kuullut uutta miksausta, mutta jos kerran sitäkin muutetaan, niin eihän koko teoksesta voi sitten enää mainita sitäkään.

Jep jap ja sitten siinä on eräänlainen "Fender-soundi" joka ei sovi Beetlesille kovin hyvin, pitää olla Vox-äänet! Tuntuu että biisit on studiossa veistetty ns. vettä valaen eikä monen muun Beatles-levyn kikkailu-lisäarvoa kerry laisinkaan.
 
Soundit on kyllä toimivia, ei siinä mitään, jos pitää olla tummaa saundia niin olkoon sitten reilusti jne. Se kaiken kattava "toimivuus" ja sujuvuus vaan entisestä alleviivaa sitä mikä on bändille epätyypillistä eli biisimateriaalin keskinkertaisuutta.
 
Abbey Road on teoriassa, mittareiden mukaan, tyylikästä jälkeä mutta jos tätä vertaa Rubber Souliin niin kauas jäädään.

Pidän Abbey Roadista, toki J ja P eivät ole parastaan sille antaneet, ovatko sitten varastoineet biisejä, vai menivätkö vain vähän aiemmin levytetylle Let It Be:lle, ehkä joku yhdistelmä noista.

GiovanniDiRondo: Tämä vastaa omaakin havaintoani.
 
Yksi seikka, mikä tekee tästä levystä legendaarisen, on, että se oli ensimmäinen Beatles-levy jonka ensisijainen miksaus tehtiin stereona ja se, että Abbey Road- studiolla vanha putkivahvistuksella toiminut masterointilaite transistorimalliin. Miksauksessahan huomioitiin masteroinnissa (ja masteroinnissa kaiverruksen) tyypillisesti tapahtuva saundin muuttuminen, mutta transistorilaite käsitteli ääntä aivan eri tavalla. Tuloksena oli aiempiin beatles-levyihin verrattuna pehmeämpi ja popmaisempi "radio"-saundi, joka näytti suuntaa 70-luvun studiotyölle.
 
Mistään masterointilaitteesta ero ei varmaankaan johtunut, vaan uudesta miksauspöydästä TG12345, joka oli transistoritoiminen. Keskeinen ero REDD 37:aan ja 51:seen oli se, että joka kanavalle oli kompressorit/limitterit. Ja pöydän trankkumikkietuset, joita tuli sitten käytettyä. Emerick ei tykännyt, kun ei voinut vetää entiseen tapaan murolle.
 
Velipesonen horisee jotain Fender-soinnista Voxien sijaan, mutta onhan ne Showmanit jo Revolverilla.

velipesonen: Jep jap ja sitten siinä on eräänlainen "Fender-soundi" joka ei sovi Beetlesille kovin hyvin, pitää olla Vox-äänet!
 
https://www.youtube.com/watch?v=TJFpUb7JGYo
 
Siinä sulle niitä Vox-ääniä, joista olemme vuosia sitten tainneet täällä jo keskustellakin. Usein karmean kuuloista, epävireisen ronkuvaa rääpimistä. Harrisonhan oppi edes auttavasti soittamaan vasta Abbey Roadilla. Biisimateriaali on ko. albumilla mielestäni myös paljon mielenkiintoisempaa kuin yhtyeen varhaisina aikoina. Ennen vuotta 1965 julkaistussa tuotannossa mikä tahansa kappale voisi oikeastaan olla miltä tahansa albumilta; samaa tyhjänpäiväistä, kaavamaista rallatusta imeline teinipop-henkisine teksteineen.

Zed: https://www.youtube.com/watch?v=TJFpUb7JGYo
 
Siinä sulle niitä Vox-ääniä, joista olemme vuosia sitten tainneet täällä jo keskustellakin. Usein karmean kuuloista, epävireisen ronkuvaa rääpimistä. Harrisonhan oppi edes auttavasti soittamaan vasta Abbey Roadilla. Biisimateriaali on ko. albumilla mielestäni myös paljon mielenkiintoisempaa kuin yhtyeen varhaisina aikoina. Ennen vuotta 1965 julkaistussa tuotannossa mikä tahansa kappale voisi oikeastaan olla miltä tahansa albumilta; samaa tyhjänpäiväistä, kaavamaista rallatusta imeline teinipop-henkisine teksteineen.
 
Toistat itseäsi ja liioittelet poskettomasti.
 
Mutta Abbey Roadiin palatakseni: en kyllä tästäkään uudesta miksauksesta tykkää yhtään. Kuuleehan siellä nyt asioita, joita ei ollut ennen huomannut, mutta hajanaisempaa ja kliinimpää tämä nyt on. Ihan kuin bändi ei soittaisi yhteen kuten aiemmassa miksauksessa. Ehkä mielikuvan aiheuttaa juuri liika erottelevuus.

varakeef: Velipesonen horisee jotain Fender-soinnista Voxien sijaan, mutta onhan ne Showmanit jo Revolverilla.
 
Ero on kuitenkin täysin selvä, Abbey Roadilla ja Let It Be:llä on ymmärtääkseni pelkästään Fenderin kitaravahvistimia.

velipesonen: Ero on kuitenkin täysin selvä, Abbey Roadilla ja Let It Be:llä on ymmärtääkseni pelkästään Fenderin kitaravahvistimia.
 
Voihan sitä aina miettiä, kuinka paljon parempia nuo levyt olisivat olleet Voxeilla höystettyinä. Itse olen hieman skeptinen, kun Beatlesia kuitenkin useimmiten tarkastelen biisimateriaali edellä.
 
Se muuten mietityttää, että Beatleseista ja Marshalleista ei taida olla paljon yhteistä todistusaineistoa, vaikka Marshalleja on tehty vuodesta 1962 ja nimenomaan Englannissa. Aina voi harrastaa ajatusleikkiä ja miettiä, millainen koko bändin yleissoundi olisikaan ollut, mikäli Liverpoolin veijot olisivatkin olleet Marshallien varhaisia adoptoijia. Alkuvuodethan he ainakin olivat perin uskollisia Vox-vahvistimille, jos olen oikein käsittänyt

Jucciz: Voihan sitä aina miettiä, kuinka paljon parempia nuo levyt olisivat olleet Voxeilla höystettyinä. Itse olen hieman skeptinen, kun Beatlesia kuitenkin useimmiten tarkastelen biisimateriaali edellä.
 
Se muuten mietityttää, että Beatleseista ja Marshalleista ei taida olla paljon yhteistä todistusaineistoa, vaikka Marshalleja on tehty vuodesta 1962 ja nimenomaan Englannissa. Aina voi harrastaa ajatusleikkiä ja miettiä, millainen koko bändin yleissoundi olisikaan ollut, mikäli Liverpoolin veijot olisivatkin olleet Marshallien varhaisia adoptoijia. Alkuvuodethan he ainakin olivat perin uskollisia Vox-vahvistimille, jos olen oikein käsittänyt
 
Siinä vaiheessa kun Beatleksista tuli Voxin mannekiineja, oli Lennonilla AC15 ja Harrisonilla AC30, omalla rahalla ostettuja. Joten kaipa ne niistä ihan tykkäsivät, liekö sitten jotain huoltoteknisiä juttuja myös.
 
Marshall-Beatles onkin varsin vinkeä ajatus!

Zed:
 
Harrisonhan oppi edes auttavasti soittamaan vasta Abbey Roadilla...Ennen vuotta 1965 julkaistussa tuotannossa mikä tahansa kappale voisi oikeastaan olla miltä tahansa albumilta; samaa tyhjänpäiväistä, kaavamaista rallatusta imeline teinipop-henkisine teksteineen.
 
Olisi kiinnostavaa kuulla muutama perustelu näihin. Etenkin Harrison-väitteeseen. "Auttavasti..." :D

Jucciz: Ainahan sitä voi sanoa, että lopputulos olisi ollut muuten sama, mutta paikoin vähän ronskimpaa säröä... vaan koskapa tietynlainen soundi usein inspiroi kohti tietynlaista soittotapaa, joka taas johtaa tietynlaisiin sävellyksiin, ei asia välttämättä ole niin yksinkertainen.
 
Näin on näreet ja Beatalsilla oli studiossa monenlaisia Voxeja ja oliko ne nyt nämä Voxin 40-wattiset prototyypit joihin rakennettiin linjaulostulo studiolla; joka taappauksessa 66-68 bändi haki Voxin koneista paljon kaikkea sellaista mikä on Marshallille tunnusomaista.
 
Luullakseni Marshallin koneiden kanssa bändin kitarasoundeihin olisi tullut enemmän sävyjä koska se vahvarihan reagoi laajalla skaalalla kitaran volumepotikan asentoihin.

Jossain vaiheessahan putki-Voxit vaihtuivat trankku-Super-Beatleiksi. Ja sitten Fendereihin. Toki myös kitaratkin vaihtuivat, joten silläkin vaikutusta. Ainakin Revolveriin asti tulee miettineeksi, jotta kuinka paljon oikeasti miettivät kitarasoundeja. Plugi kiinni ja All my loving soimaan. Ja se miten Abbeyn Tiellä on vahvistimet mikitetty.
 
Sen aikaisia aikaslailla uusia juttuja olivat feedback (Day Tripper) ja Harrisonin voluumikikkailu I need you-biisissä.
 
Revolverillahan vedetään jo särökitaroilla niin että Kensingtonissa asti raikui.
 
Itse asiassa äärimmäisen mielenkiintoista kitarointia on Rubberilla olevassa If I needed someone-rallissa. Jos Georgella olisi ollut delay-purkki (Behringer tai vastaava) buutsiensa alla, niin suoraan 2000-luvun ilmaisua olisi syntynyt. Onneksi ei ollut.