Kitarat: soittaminen ›

Jones_: Mikä tai mitkä on olleet merkittävimpiä opittuja asioita omassa soitossasi? Sellaisia, joiden jälkeen on alkanut tuntumaan siltä, että osaa pikkuhiljaa soittaa kitaraa?
 
Jimi Hendrix:n kuunteleminen, se oli käännekohta mulla. Oli kuin lukko olisi avattu. Soitto rupesi luistamaan paremmin ja pääsin eteenpäin juuri siinä asiassa jossa halusinkin, eli improvisaatiossa.

Sanoisin jotta se, että luki jostain, että harjoitellessa opettele ensin hitaasti.
Toisena ehkä otelaudan hahmottaminen. Itse käytän caged-systeemiä. Tosin hahmottaminen vielä takkuaa, muttaettä pienikin oppiminen toi improon jo huomattavaa helpotusta

Tuo Jarkren video inspiroi itsenikin testaamaan miltä oma räpellys näyttää. Tästä ei ollut tarkoitus tulla mitään julkaistavaa mutta laitetaan nyt kuitenkin. Äänestä näköjään häviää yläpää kännyn/vahvarin sijoituksesta johtuen ja tallentimen läsnäolo aiheuttaa oman jännitteensä :)
 
Kitaran soiton aloitin ~2.5v sitten kolmekymppisenä. Mitään taustaa mistään soittimesta tai musiikista ei ollut kuuntelun lisäksi. Innostus taisi alkaa kun kyseistä Puppetsia kuunneltiin ja työkaveri ruokapaussilla näytti pätkän akkarilla. Ajattelin että tämän haluan vielä soittaa joskus ainakin kohtuullisesti. Siitä sitten ekan kk näppäilin TNT ja Enter sandmanin riffiä ja mietin että tuleekohan tästä koskaan mitään.
 
Nyt reilu 2v myöhemmin se menee näin, ei parhaasta päästä, joskus paremminkin, väliosat ja hidas soolo menee joskus hyvinkin, tässä jäi menemättä. Matkaa on vielä reilusti maaliin mutta nyt kun on sen verran saanut nopeutta että levyn perässä pysyy jollain lailla niin inspiroi treenaamaan enemmän kun alkaa huomaamaan että ehkä jokupäivä tavoitteeseen pääsee
 
https://youtu.be/PkjWZTkl5xs
 
Mutta itse aiheeseen, kun alusta pääsi eteenpäin eli perus 5sointu ote alkoi olla selkärangassa, nauhavälit alkoi löytyä katsomatta ja pikattavaa kieltä ei tarvitse katseella etsiä niin alkoi oppiminen nopeutua.
 
5 sointu otteesta oli luonnollista siirtyä barre sointuihin ja siinä ohella avosoinnut tuli tutuksi. Tämän jälkeen kun luki teoriaa sen verran että tajusi miten perussoinnut muodostuu ja oppi jollain tapaa muodostamaan perusotteista poikkeavasti kolmisointuja niin ymmärrys on alkanut kasvamaan eri tavalla ja säveliä ja intervalleja löytymään otelaudalta
 
Viimeisin iso askel tuntuu että löytyi kun opetteli perus Em skaalan/sävellajin, mitkä sävelet siihen kuuluu ja mitkä ei. Viritysmittaria seuraten kun aikansa soittelee kaikkea improilua niin on alkanut hahmottaa missä mitäkin säveltä löytyy ja ennenkaikkea mitä sen vieressä on. Nyt kun jonkun aikaa tuota on harjoitellut niin alkaa korvakin oppia jos tulee soitettua skaalaan sopimaton sävel soitettua niin alkaa huomata. Nyt on alkanut oma improilu lähteä sujumaan ja jotain melodioita ja soolon pätkiä alkaa syntyä ainakin jollain tasolla
 
Ehkä myös yksi suurista askeleista on kun on oppinut olemaan miettimättä mitä muut ajattelee tai luulee heidän ajattelevan, tätäkään videota en olisi aiemmin edes ajatellut julkaisevani ja olisin hieronut sitä satoja kertoja saadakseni kaikki virheet pois todennäköisesti siinä onnistumatta. Eli antaa itsensä tehdä virheitä ja antaa mennä niistä huolimatta :)
 
Fiilis on hyvä tulevaa ajatellen jos sama oppimisvauhti pysyy niin kohtahan sitä jo jotain osaakin :)

1. Kuunteleminen
2. Sointujen merkitys
3. Tauot
4. Melodioiden soittaminen vs. Asteikot ja ulkoa opitut kuviot.

Kovin paljon tässä aiheessa puhutaan tekniikasta ja teoriasta vaikka se on vain kolikon väkinäinen toinen puoli.

VesQ1986: Ehkä myös yksi suurista askeleista on kun on oppinut olemaan miettimättä mitä muut ajattelee tai luulee heidän ajattelevan, tätäkään videota en olisi aiemmin edes ajatellut julkaisevani ja olisin hieronut sitä satoja kertoja saadakseni kaikki virheet pois todennäköisesti siinä onnistumatta. Eli antaa itsensä tehdä virheitä ja antaa mennä niistä huolimatta :)
 
Fiilis on hyvä tulevaa ajatellen jos sama oppimisvauhti pysyy niin kohtahan sitä jo jotain osaakin :)
 
Kyllä se siitä lähtee paremmin sujumaan, kun vaan jaksaa harjoitella, meneehän se nytkin jo aikas hyvin. Kitaristin tärkeimmäksi työkaluksi voisikin sanoa tuon pitkäjänteisyyden, koska sitä kitaran kanssa tarvitsee, jos sitä aikoo oppia. Esimerkkinä voisi antaa vaikka joissain kung-fu elokuvissa oleva nuori, joka oppii taistelulajin kautta keskittymään paremmin :)
 
Päivän kung-fu viisaus: Luovuttaminen on aina helppoa, mutta se ei anna mitään.

LaMotta: Soolo: Pentatonisesta irti pääseminen. Duuri ja harmonisen molliskaalan moodien tahkoaminen.
 
Moodien ymmärtäminen on mulle ainakin kaikki kaikessa. Miten voi soittaa mitään, jos ei halllitse moodeja.
 
Bändi: Jatkuvaa oppimista. Tilan käyttö. Täyttäminen ja vapauttaminen.
 
Kyllä kyllä. Luo tilaa. Käytä tilaa. Miten se voi paremmin sanoa
 
Sointukäännöksiä kannattaisi opetella enemmän mutta kun soittaminen ei ole ammatti niin aikaa on jätettävä muullekin elämälle.
 

 
Minä löysin jäykän kolmioplekun 6 vuotta sitten. Se on hyvä.
 
Sekin. Kannattaa käyttää sellaisia välineitä mitkä itselle tuntuu hyviltä.

Tilan hahmottaminen ja tilan muille soittimille jättäminen. Tätä kautta tuli sitten sen funtsiminen, mitä ääniä soinnusta soittaa jne. Yllättävän pari olennaista ääntä soinnusta riittää vallan hyvin, kun basso sun muut tykittää mukana.

tomaattiorava: No mistä sitten?
Sitäpaitti eikö nuo kaksi ole sen kolikon kaksi puolta?
 
Musiikki on muutakin kuin teoriaa ja tekniikkaa. Nuohan ovat vain välineitä.

KaRa: Musiikki on muutakin kuin teoriaa ja tekniikkaa.
 
Niinku mitä?

KaRa: Musiikki on muutakin kuin teoriaa ja tekniikkaa. Nuohan ovat vain välineitä.
 
Avaatko vähän?
 
Soittimen soittamiseen tarvitaan tekniikkaa, jotta voidaan soittaa erilaisia juttuja. Teoria taas tulee mukaan siinä, et tietää mitä soittaa. Toki voi soittaa fiilistasol mikä kuulostaa korvaan hyvälle ja siinäkin messissä noi molemmat.
 
Vai haettiinko tässä jotain tosi kokeilevaa musaa, missä soittaja pesee instrumenttiaan sellasella tv-shop höyrylaitteella, samalla soittimen tehdessä erilaisii äänii?

tomaattiorava: Niinku mitä?
 
Korvat. Ilman niitä ei voi luoda musiikkia.

WanhaWetäjä: Korvat. Ilman niitä ei voi luoda musiikkia.
 
Muutamien radiokanavien tarjonta on kyllä semmoista, että melkein tekisi mieli väittää vastaan.

WanhaWetäjä: Korvat. Ilman niitä ei voi luoda musiikkia.
 
No kieltämättä Beethovenilla oli korvat, mutta lähes kuuro hän taisi olla loppuaikoinaan.
 
Itse olen aina ajatellut, ettei musiikin esittäminen ole vain teoriaa ja tekniikkaa; koen, että myös mm. inspiraatiolla, tulkinnalla, intuitiolla ja tunteella/sielulla on oma osuutensa. Noihin vaikuttaa myös ihan arkiajattelun mukainen elämänkokemus. Ja mitä esim. lauluun tulee, jonkun ääni tai äänen sävy vain miellyttää ja toisen ei, vaikka kuinka olisi kummallakin tekniikka ja teoria hallussa.
 
No joo, ei ehkä ollut kovin perusteellisesti pohdittua, kun väsyneenä sängyssä kirjoittelee, mutta ehkä tuosta jotain saa kiinni...

Jucciz: Muutamien radiokanavien tarjonta on kyllä semmoista, että melkein tekisi mieli väittää vastaan.
 
No...mikä on musaa ja mikä ei, makuasia, pointti oli lähinnä siinä että ilman luontaista musikaalisuutta ( = ei ole korvia) ei voi tulla hyväksi muusikoksi vaikka ne moodit olisivat miten hyvin hanskassa.
 
EDIT tunnen ja tiedän tapauksia joilla teorian tietämys on aivan huippua mutta kun aletaan soittamaan niin mitään ei tapahdu ilman nuotteja. Näitä hahmoja tapasin mm Treen Konsassa aikoinaan, jopa opettajissa.

WanhaWetäjä: No...mikä on musaa ja mikä ei, makuasia, pointti oli lähinnä siinä että ilman luontaista musikaalisuutta ( = ei ole korvia) ei voi tulla hyväksi muusikoksi vaikka ne moodit olisivat miten hyvin hanskassa.
 
EDIT tunnen ja tiedän tapauksia joilla teorian tietämys on aivan huippua mutta kun aletaan soittamaan niin mitään ei tapahdu ilman nuotteja. Näitä hahmoja tapasin mm Treen Konsassa aikoinaan, jopa opettajissa.
 
Näinhän se menee.
 
Yleensäkin jossakin määrin onnistuneissa musiikkituotannoissa on yksi henkilö, kapellimestari tai tuottaja tai vastaava, jolla on *näkemys* siitä teoksesta jota ollaan luomassa. Hän yrittää sitten erilaisilla menetelmillä kommunikoida sitä näkemystään. Jos soittaja ei sitten pysty ymmärtämään mitä kullakin teoksella halutaan sanoa ja miten, niin kyllä siinä työskentely aika tavalla vaikeutuu. Nykyäänhän tietysti studiotyössä tämä ei ole niin ratkaisevaa, soittajat soittavat vähän mitä sattuu, ja tietokonetta käyttäen sitten korjaillaan ja miksataan halutuksi. :D

Mutta kyllä ne kaverit, joilla on kyky ottaa vastaan ohjausta ja toteuttaa sitä haluttua näkemystä aika hyvin työllistettyjä muusikoita taitavat olla.
 
Juu ja noista nuoteista, niin kyllä niissä bändeissä, missä olen itse soittanut, on melko harvinaista, että saa nuotit eteensä (mikä olisi toki aika turhaa, koska en niitä osaisi lukea :) ). Biisintekijältä kysellään, että minkälainen biisi tää on ja mitä nämä sanat tarkoittaa, ja sitten rakennellaan siihen omalle soittimelle jotakin juttuja, joista rakentuu joku kaari ja sitä sitten peilataan siihen mitä muut soittajat tekee. Ei tuossa teorialla, eikä oikein tekniikallakaan mitään tee, 95 % soittamisesta on kuitenkin teknisesti ja teoreettisesti hyvin simppeliä.

abassimo: Avaatko vähän?
 
Soittimen soittamiseen tarvitaan tekniikkaa, jotta voidaan soittaa erilaisia juttuja. Teoria taas tulee mukaan siinä, et tietää mitä soittaa. Toki voi soittaa fiilistasol mikä kuulostaa korvaan hyvälle ja siinäkin messissä noi molemmat.
 
Vai haettiinko tässä jotain tosi kokeilevaa musaa, missä soittaja pesee instrumenttiaan sellasella tv-shop höyrylaitteella, samalla soittimen tehdessä erilaisii äänii?
 
Tekniikka ja teoria ovat kaikki aika ja kulttuurisidonnaisia asioita. Esimerkiksi niinkin keskeinen asia tämän päivän popmusiikissa kuin terssi-intervalli oli riitasointu keskiajalla. Musiikissa ja muussa taiteilunlajeissa olisi tervettä pyrkiä ajatustasolla johonkin ajattomaan. Ajaton mieli tekee ajatonta musiikkia, jota ymmärretään vielä tuhannenkin vuoden päästä. Ensimmäinen askel on poistaa odotukset ja halut, koska nekin on sidoksissa aikaan. Hyvä improvisointi on meditointia, jossa soittaja antautuu ajatuksille ja pidättäytyy tarkastelijan roolissa. tarkastelijan roolissa ohi lipuavat ajatukset ovat nuotteja. Kun tuossa kehittyy tarpeeksi niin voi alkaa sotimaan ja tanssimaan (jin jang) tietoisen ajattelun ja alitajunnan välillä. Että joo... taitaa valkotakkiset kohta hakee...
Jokatapauksessa, tuo ehkä on ollu käänteen tekevin juttu.

KaRa: Kovin paljon tässä aiheessa puhutaan tekniikasta ja teoriasta vaikka se on vain kolikon väkinäinen toinen puoli.
 
Itsellä luovuus ja musikaalisuus ei ole koskaan erityisesti ollut ongelma, joten vaikka ne ovat tärkeimmät, eivät niiden puute ole rajoittanut musikaalista elämääni. Pullonkaulana itsellä on ollut teoria ja tekniikka.
Teorialla sai uusia raameja jota tutkia ja erilaisia tapoja tehdä musiikkia. Tekniikalla pystyi viemään oman soittotaidon pidemmälle.
 
Joku muu, jolla pullonkaulana olisi luovuus tai musikaalisuus tms. voisi vastata kysymykseen todella eri tavalla. Kaikkea voi kuitenkin oppia, mutta on yksilöllistä, mistä pullonkaulat löytyy.

JereToikka: Itsellä luovuus ja musikaalisuus ei ole koskaan erityisesti ollut ongelma, joten vaikka ne ovat tärkeimmät, eivät niiden puute ole rajoittanut musikaalista elämääni. Pullonkaulana itsellä on ollut teoria ja tekniikka.
Teorialla sai uusia raameja jota tutkia ja erilaisia tapoja tehdä musiikkia. Tekniikalla pystyi viemään oman soittotaidon pidemmälle.
 
Joku muu, jolla pullonkaulana olisi luovuus tai musikaalisuus tms. voisi vastata kysymykseen todella eri tavalla. Kaikkea voi kuitenkin oppia, mutta on yksilöllistä, mistä pullonkaulat löytyy.
 
Juu ihan hyvä pointti ja sait mun ajatuksen hännästä kiinni sormiotteella. Luovuutta ja musikaalisuutta kuitenkin pidetään helposti itsestäänselvyytenä. On helppo sanoa itsellensä olevansa luova ja musikaallinen. Ikäänkuin olisi "valmis" siinä. Se on varsin yleistä. Mutta eritoten sen kontekstin sisällä missä musiikintekijät puhuvat keskenään käänteen tekevistä asioista niin voisi luulla kuulevan puhuttavan luovuudesta ja siitä mitä sen abstraktoinnin kokemuksista. Musiikki ja sen tekeminen on kuitenkin enemmän tai vähemmän herkkää touhua kaikessa imelyydessään.