Kitarat: soittaminen ›

Tämä on ihan mielenkiintoinen aihe. Törmäsin tähän, kun Yotube-videoehdotuksissa tuli video, jossa joku sälli soittaa bannassa olevan riffin suuressa musiikkiliikkeessä. Kyseinen biisi oli Stairway to Heaven -intro. Myyjä pisti pelin välittömästi poikki.
 
Turussa on jossain vaiheessa ollut Deep Purplen Smoke on the Water kiellossa, kuulin Soitin Laineen kitara-osastosta vastanneelta myyjältä. Varmaan juuri siksi, että moni kuvittelee osaavansa introriffin oikein, mutta rytmi, ja ajoitus on hakoteillä.
 
Googlasin piruuttaan aihetta, ja tuli Google-ehdotuksissa vastaan, että joku muukin on etsinyt sitä.
 
Noitten lisäksi, joita jo mainitsin, Van Halenin Eruption mainittiin jollain saitilla, sekin varmaan juuri rytmin takia, ja muita mitkä pisti silmään, oli Claptonin Layla, Metallicalta Enter Sandman, Master of Puppets, ja Nothing else Matters.

Kait se on myyjille vähän kuin, että vaihda jo sitä radiokanavaa... :D

Nykyisin näyttää useimmissa musaliikkeissä olevan soittohuoneet ettei myyjiltä j amahdollisilta muilta asiakkailta sula aivot kämpelön soittamisen takia :-D . Toisaalta kauppa on siirtynyt nettiin voimakkaaswti, niin mahtaako niitä asiakkita kivijalkakaupoissa kiusaksi asti edes olla? mitä olen itse käynyt DLX, Musafasu, Musamaailma, mitä noita nyt onkaan, niin aika hyvin on saanut palvelua ei ole tarvinnut jonottaa.
 
Toinen juttu on että media on pirstaleisempaa ja musaskenet pienempiä ja kitara niin moneen taipuva soitin, että onkohan enään olemassakaan sellaisia riffejä, jotka kaikkien on osattava? ehkä joku Ed Sheeranin renkutus voisi olla sellainen?

Ei ole koskaan myyjä tullut kieltämään kitaran testauksessa jos olen soittanu ns. "kiellettyjä riffejä".
 
Youtubessa toki löytyy tuosta videoita mutta ite en usko kaikkeen mitä netti suoltaa.
Ihan oman kokemukseni perusteella ei ole ainakaan noista kahdesta kuuluisasta riffistä kukaan tullu silmille kieltämään.
 
Toki en mä noita ole kyllä renkuttanu kymmeniä minuutteja ja soitellu vähän muutakin.
Mä luulen, että jos myyjä asiasta jollekin mainitsee niin käytännössä joku on vedelly vähän pidemmän aikaa kyseisiä riffejä ja myyjän puolelta on pyyntönä yleensä varmaan että voisko soittaa vähän muutakin.
 
Ja tuo "kielletty riffi" käsitteenä on vähän outo kun ei se perustu tekijänoikeuksiin tai mihinkään lakiin. Ehkä parempi ois vaan puhua siitä, että ei toivota, että renkutetaan samaa riffiä kymmeniä minutteja.
 
Kyllä myyjien kannattaa ainakin vähän miettiä jos meinaa lähtee sanomaan asiasta, koska siinä voi monesti jäädä ne kaupat tekemättä.
 
Mitä tulee sitten siihen miten pitäisi kitaroita testailla liikkeessä niin toki älyttömän isolla volalla järjetön huudattaminen ei liene kovin fiksua, toki on hyvä jos on jokin tila missä voi voluumia nostaa tarpeeksi isolle testauksessa.
 
En teistä muista tiedä miten testailette eli mitä soittelette mutta itellä on tapana ainakin käydä se otelauta kokonaisuudessaan läpi ja katsoa, että joka välistä painettuna kielet soi niin kuin pitää jne..
 
Ite ainakin tapana muusiikin suhteen on esim. vähän lirautella Gary Mooren muutamia kipaleita, improvisoida vähän blues-tyylillä, jazzahtavalla tyylillä ja ylipäätään testailla hieman eri genren tyylisillä asioilla kitaran taipumista eri tyyleissä.
 
Ilmeisesti soittoni ei ole niin karsean kuulloista kun ei ole myyjät koskaan tulleet mitään sanomaan negatiivista :D
 
PS. Nyt ei ole tullu soitettua n. vajaaseen viikkoon kun on sormessa pipi etusormessa, keleen vihannesleikkurin terä siihen osu kun putsailin ja tuli haava, no kohta pääsee taas soittamaan, taidankin vetää Smoke on the waterin ;D

Nuo "kielletyt riffit" ovat uskoakseni eräänlainen urbaanilegenda joka ainakin Wayne`s World-leffasta tuli tutuksi kun kitarakaupassa oli kyltti "No Stairway to Heaven". Voi USAssa jossain olla oikeastikin laitettu tuollainen mutta sekin varmaan lähinnä vitsi ja tuon elokuvan vaikutuksesta. En usko että kukaan tuohon niin vakavasti oikeasti suhtautuu tuolla kaupoissa vaikka toki myyjillä voi alkaa päässä viiraamaan jos kuulee päivän aikana eritasoisten soittajien soittavan päivän aikana kymmeniä kertoja Smoke on the Wateria tai Stairway to Heaveniä. :)
 
Itse aikoinaan kun minulla oli tapana kiertää soitinkaupoissa kokeilemassa kitaroita ja vahvistimia sekä pedaaleja soitin usein juuri noita "kiellettyjä riffejä" kun en siihen aikaan juuri muuta osannut. :) Ei kukaan tullut kieltämään eikä mitään kylttiä ollut missään mutta olin havaitsevinani kyllä myyjien hymyilyä kun soitin noita "kiellettyjä riffejä" koska oletettavasti tiesivät tuon Wayne`s Worldin kohtauksen ja yleensäkin tuon stoorin noista riffeistä että ovat ns. "kiellettyjä".
 
Ehkä tämäkin keskustelu on aloitettu ihan läpällä ja aloittaja tietää nuo mistä tämä stoori on liikkeelle lähtenyt. Täytyypä tästä lähteä joku kerta pitkästä aikaa soitinkauppaan soittamaan Smoke on the Wateria tai Stairway to Heaveniä ja katsoa miten myyjät reagoivat. :) Tosin nykyään monessa kaupassa on eristetyt kokeilutilat kuten tuossa aiemmin mainittiin. Ja tuo ei ole välttämättä "kiellettyjen riffien" takia vaan yleisen mukavuuden takia että rauhassa voi testata kitaraa/vahvistinta/efektejä yms. ja varsinaisen myymälän puolelle ei tule kakofoniaa kun kaikki soittavat eri juttuja yhtä aikaa. Ehkäpä sen sijaan johonkin kauppaan tulee seinälle lappu tyyliin: "Testauksessa toivotaan soitettavan Smoke on the Wateria jotta kaikki soittavat samaa biisiä ja meidän myyjien hermot säilyvät" :) Mutta hauska keskustelu tämä tähän viikon alkuun.
 
Ja nuo YouTubesta löytyneet videot aiheesta luultavasti ovat asiallisen tyyliin tehtyjä mutta vitsiksi tarkoitettuja. YouTubessa on paljon ihan asiallisen oloista kamaa mutta kun niitä sitten katsoo huomaa että kyseessä on läpällä tehtyjä videoita. Yksi esimerkki näistä on YouTubesta ainakin joskus löytynyt Anssi Kelan ja Jarmo Nikun kitarakaksintaistelu Crossroads - Bluesjätkät-leffan loppukohtauksen innoittamana varmaankin tehnynä.

Ei tämä ihan kokonaan tuulestakaan temmattu legenda ole. Kaukaisella 90-luvulla erään ison Helsinkiläisen soitinliikkeen kitaraosaston seinällä oli ihan oikeasti lappu, johon oli listattu riffejä, joita siellä ei saa soittaa. Siinä oli juuri nuo Paranoidit, Smoke on the waterit, muutamat Metallica-riffit jne. Lähinnä vitsinä tuo silloin kuitattiin, sillä jos joku tekee ostopäätöksen siltä pohjalla, että miltä se (vain vähän pieleen menevä) Battery kuulostaa 100W marshallin läpi, niin antaa mennä vaan. Käyhän tuo tietysti hieman korville ja hermoille. Mutta nykyään, kun kaikki ostaa kamansa verkkokaupoista, niin riesa lienee oleellisesti vähentynyt.

mika123: Ei tämä ihan kokonaan tuulestakaan temmattu legenda ole. Kaukaisella 90-luvulla erään ison Helsinkiläisen soitinliikkeen kitaraosaston seinällä oli ihan oikeasti lappu, johon oli listattu riffejä, joita siellä ei saa soittaa. Siinä oli juuri nuo Paranoidit, Smoke on the waterit, muutamat Metallica-riffit jne. Lähinnä vitsinä tuo silloin kuitattiin, sillä jos joku tekee ostopäätöksen siltä pohjalla, että miltä se (vain vähän pieleen menevä) Battery kuulostaa 100W marshallin läpi, niin antaa mennä vaan. Käyhän tuo tietysti hieman korville ja hermoille. Mutta nykyään, kun kaikki ostaa kamansa verkkokaupoista, niin riesa lienee oleellisesti vähentynyt.
 
Hakaniemessä(taisi olla siinä kauppahallin naapuritalossa hämeentiellä) oli joskus 80-luvun lopussa musaliike(en muista nimeä enää). Testailin kitaraa Stairway introlla, jolloin myyjä hihkasi tiskin takaa, jotain tyyliin
"meillä ei ole ollut tapana soittaa tuota täällä, mutta jos olet oikeesti ostamassa kitaraa, niin soita vaikka koko päivä" tjsp.
Nolosta kokemuksesta huolimatta, mukaan lähti keltainen RG550, joka oli ensimäinen kokonaan omilla rahoilla ja omalla päätöksellä ostettu kitara.

Oon ymmärtäny että tää on lähinnä läppää :) Tietenkin kuten kaikki hauskat jutut, se perustuu todellisuuteen, mutta vähän kärjistäen.

B-tone-flat: Soitinliikeissä silloin tällöin piipahtaessani olen enemmänkin pistänyt merkille sen että mitä musiikkia milläkin kitaralla soitetaan. Esim Les Paulilla vedetään jotain hevimpää tai vanhempaa kamaa, Stratolla tulee S.R:V:tä, telellä kantria ja SG:llä tietysti AcDc:tä. Vinopäähevikeihäillä tai suunnikkailla sitten jotain speedmetallia jos soittaja on nuori jantteri.
 
Käsittämätöntä.