Kitarat: kitarakamat ›

Haluan myös vähän aiheen vierestä mainita sen että jos harrastelija tekee hyviäkin soittimia ja polkee hinnat alas, ni siinä kusee sekä omilleen että ammattikunnan nilkoille. Toki sitä ei voi kukaan kieltää, mutta siinä saa aikaan vaan niitä klassisia "mikä ihme näissä oikein maksaa" -näkemyksiä. Puhumattakaan siitä että joskus ehkä haluaa itsekin isompaa korvausta vaivannäöstään jolloin on hankala perustella asiakkailleen miks samanlainen kitara maksaa yhtäkkiä tonnin enemmän ku vuosi sitten.

Moi.
 
Pinewood: Lisäksi pitäisi olla hyvät kotisivut ja Facebookit sekä aikaa käytettäväksi markkinointiin ja asiakasneuvotteluihin (jokainen yhteydenotto ei todellakaan johda kitaran tilaukseen). Ja kun kitara vihdoin tilataan, sitäkin pohditaan usein moneen kertaan yhdessä asiakkaan kanssa. Helposti siinä tunti vierähtää, kun asiakas poikkeaa pikaisesti pajalla. Kitaroihin saattaa tulla monenlaisia optioita, joita tekijä ei ole aiemmin tehnyt ja ne vaativat asioihin tutustumista ja huolellista suunnittelua.
 
Totta, noihin uppoaa helposti isokin prosentuaalinen osuus sekä aikaa että silkkaa rahaa kun kyse on pahinmmoillaan muutaman artikkelin vuosimyynnistä.
 

 
Pinewood: Materiaaleja ja osia pitää hankkia kysynnän mukaan pienissäkin erissä, kun asiakas haluaa nyt just sitä sun tätä.
 
Totta, tuosta pääsee kyllä oman kokemukseni (muulta toimialalta) luistamaan hyväksymällä ja jopa kannustamalla sen että asiakas hankkii itse tarvikkeet jotka haluaa asennettavaksi, tai vaihtoehtoisesti on valmis maksamaan niiden yksittäin hankkimisesta.
 
Tasapainoillen toki hyväntekeväisyyden ja asiakkaan toiveiden täyttämisen välillä.
 

 
Pinewood: Ja muistetaan sekin, ettei laadusta auta tinkiä; osalla kotimaisista tekijöistä on vähintään kymmenen vuoden takuu kitaroilleen.
 
En ole katsonut tarpeelliseksi toisille instrumentteja tehdä aikoihin, mutta olen antanut korjauksille "ikuisen" takuun, eikä tähän päivään mennessä ole ensimmäistäkään tullut takuukorjaukseen.
Eipä noita korjattujakaan kovin montaa kymmentä vuosikymmenten varrella ole raaskinut myydä, mutta silti.
 
T:Samuli

Moi.
 
Tartun provoon vaikka hyvin tiedän ettei pitäisi...
 

 
Jeszse: Haluan myös vähän aiheen vierestä mainita sen että jos harrastelija tekee hyviäkin soittimia ja polkee hinnat alas, ni siinä kusee sekä omilleen että ammattikunnan nilkoille.
 
:)
 
Oli ala mikä tahansa, harrastelija on poikkeuksetta "ammattilaisten" mielestä pesäänpaskoja, etenkin jos työnjälki on heidän vastaavaansa parempaa.
Toisaalta niin on uusi (harrastelijasta itsensä ylentänyt) ammattilainenkin jos tyytyy wanhempia jääriä pienempään katteeseen, tai tekee saman työn halvemmalla, paremmin, tehokkaammin tai älykkäämmin välinein.
Klassinen esimerkki tuosta jälkimmäisestä on tappoihinkin asti siivittänyt justeri vs. moottorisaha, mutta ruumiillisen työn tiimoilta esimerkkejä löytyy vastaavanlaisista vastakkainasetteluista pilvin pimein.
 
Lähempänä instrumenttiväkertelyä on NC vs. analogisesti käsityökaluin nävertäminen, mutta onneksi käsin tekemisen arvostus on ainakin toistaiseksi sen verran terveellä pohjalla ettei tuolla saa kustannuksia niin vahvasti alas että siitä olisi kellekään varsinaista hyötyä/haittaa.
 
Eikä Suomalaisen perus-instrumenttiväkästelijän myyntimäärät välttämättä NC laitteita varsinaisesti kaipaa...
 
"Ammattilaisten" katkeruuden toki ymmärtää kun joku ...tanan harkkari tulee syömään MUN leipää, kyntää mun pellolla ja juo mun viinakset, eikä kate enää riitäkään täyttämään kuvitelmia leppoisasta puuhastelusta.
Eikä harkkari kenties edes suorita kaikkia niitä viranomaisvelvotteita jotka laki yritystoiminnalle määrittelee ...TANA.
 
Harrastelijoilla -edelleen alalla kuin alalla- ei olisi mitään mahdollisuuksia olla kuriositeettia kummoisempia jos hinnoittelu olisi alunalkaenkin realistista, eikä perustuisi johonkin ennalta-arvaamattomaan MUTUun, palkansaajan minimikuukausiansioon, "tän verran tästä ainakin täytyy saada massia" tms. hatusta vedettyyn ideologiaan.
 
Kyse on kuitenkin markkinataloudesta, ja etenkin tänä päivänä pitää olla jatkuvasti varpaillaan jotta yksityisyrittäjä pystyy pitämään liiketoimintansa kilpailukykyisenä.
 
Eikä pahitteeksi toki olisi jo alkumetreillä funtsia tarkaan josko unelmasta on henkensäpitimiksi yrittämiseen, vai olisiko sittenkin parempi vaan harrastaa.
Ja ajatella asiaa myös hivenen paria seuraavaa kvartaalia pidemmällekin.
 

 
Jeszse: Toki sitä ei voi kukaan kieltää...
 
Toki voi, lakihan määrittelee hyvinkin tarkkaan liiketoiminnan pelisäännöt.
 
Harrastamisen ja ammattitoiminnan raja on pienimuotoisessa toiminnassa kuitenkin varsin vaikeaselkoinen, ja todisteluvastuu on aina ilmiantajalla vaikka verottaja onkin se mukamas eniten kärsivä osapuoli.
Ja jos ilmaiseksi/tappioksi saa tekemisen näyttämään, verottajalla ei ole saatavia, eli menee automaattisesti harrastamiseksi.
 
Vaikeaselkoiseksi asian tekee myös määritelmä uusi/käytetty.
Jos myyt uutena, verottajalla on teoriassa käsi ojossa, mutta jos myytkin uuden instrumentin yhteisellä sopimuksella nimellisesti käytettynä, tuohon on verottajankaan äärivaikea päästä väliin.
Ja mitään muuta instanssia tai ryhmää moinen ei kiinnosta, koska todellisten ammattikiltojenkin aika alkaa valitettavasti olemaan auttamattomasti ohi.
 

 
Jeszse: ...mutta siinä saa aikaan vaan niitä klassisia "mikä ihme näissä oikein maksaa" -näkemyksiä.
 
Ja hyvä niin, tuon vuoksi valtaosa ammattilaisiksikin ryhtyneistä tai siitä haaveilevista ovat käsityöläisiksi ryhtyneet.
 
Tiedä sitten lieneekö tarina tosi, mutta erään 90-luvun asiakkaan mukaan meikäläisen puolivalmis yläastetekele aikoinaan innosti erään nykyisen gurun lopettamaan pähkäilemisen josko vai eikö, ja tekemään ensimmäisen instrumenttinsa.
 

 
Jeszse: Puhumattakaan siitä että joskus ehkä haluaa itsekin isompaa korvausta vaivannäöstään jolloin on hankala perustella asiakkailleen miks samanlainen kitara maksaa yhtäkkiä tonnin enemmän ku vuosi sitten.
 
Mitä hankalaa siinä muka on jos hinnan korotus perustuu muuttuneisiin kustannuksiin tai parantuneeseen työnjälkeen?
 
Toki jos hinnankorotus perustuu persiilleen menneeseen lähtöarviointiin, ahneuteen tai tuohon aiemminmainitsemaani "tän verran tästä ainakin täytyy saada massia" ideologiaan, sitten selittely vaatinee poliitikon avuja.
Valinnan varaa kuitenkin ostajakandidaateille löytyy yllinkyllin custominstrumentin tekijäksi sekä ammattilaisista, ammatikseen niitä tekevistä, että meistä harrastelijoista.
 
T:Samuli

Arvasin.
 
Harrastelijahan minäkin oon.

basisti1971: Oli ala mikä tahansa, harrastelija on poikkeuksetta "ammattilaisten" mielestä pesäänpaskoja, etenkin jos työnjälki on heidän vastaavaansa parempaa...jne..
 
Hyvä kirjoitus ja aloitetun aiheen mukainen. Avoimuudesta +

Eiköhän markkinavoimat hoida asiat aika pitkälle? Jos olet yrittäjä, sinun on tehtävä sellaisia kitaroita (malli, ominaisuudet, laatu jne,) että asiakkaasi maksavat niistä hinnan, jolla koet toiminnan järkeväksi. Jos et siihen pysty, tuskinpa olet kauaa yrittäjä ellei rinnalla ole toista tulonlähdettä. Ja näin on jopa joillakin tunnetuilla yrittäjillä.
 
Joku yksittäinen harrastelija tuskin hirveästi sotkee markkinoita, vaikka kuinka hyviä kitaroita tekisikin. Ja eiköhän niitä kitaroita pääasiassa rakenneta omaan käyttöön? Yksittäiskappaleita valuu myyntiin, mutta kyllä niiden voitollinen myynti on vaikeaa, jos ei ole yhtään nimeä. Monet tunnettujenkin pajojen tuotteet odottavat torilla pitkään ostajaansa.
 
Ainakaan minä en lähtisi teettämään kitaraa ilman riittäviä näyttöjä tekijän osaamisesta ja luotettavuudesta kun jo raaka-aineet ja osat saattavat maksaa lähemmäs tonnin.

basisti1971:
Jos vaikeampisoittoinen ja huonompisoundinen statussymboli siivittää kitaristin parempaan suoritukseen kuin kaikilla osa-alueilla "parempi" halpis, kaikki voittavat, koska lopputulos on musiikissakin ainakin mun mielestä se määräävin seikka, ei se miten tuohon lopputulokseen päästään.
 
Kaikissa noista nimibrändeistä (ehkä Japanilaiset poislukien) löytyy tosin myös ajanjaksoja jolloin esimerkiksi puut, työstökoneet, työvoima, yms. olivat kehnompia kuin joinain toisina aikoina, joten tarkkuuttahan se nimibrändienkin kanssa vaatii jos haluaa mahdollisimman hyvän soittimen ja turvallisen sijoituskohteen.
 
T:Samuli
 
Eräs studioässä kertoo käyttävänsä välillä karkeatekoisempia kitaroita ihan vain muuttamaan soittoaan hieman vähemmän hiotuksi.
 
Minkä aikakauden Tom Andersoneja ja PRS:iä välttelet huo on laadun vuoksi?

basisti1971:
Lähempänä instrumenttiväkertelyä on NC vs. analogisesti käsityökaluin nävertäminen, mutta onneksi käsin tekemisen arvostus on ainakin toistaiseksi sen verran terveellä pohjalla ettei tuolla saa kustannuksia niin vahvasti alas että siitä olisi kellekään varsinaista hyötyä/haittaa.
 
Eikä Suomalaisen perus-instrumenttiväkästelijän myyntimäärät välttämättä NC laitteita varsinaisesti kaipaa...
 
Mitä hankalaa siinä muka on jos hinnan korotus perustuu muuttuneisiin kustannuksiin tai parantuneeseen työnjälkeen?
 
Toki jos hinnankorotus perustuu persiilleen menneeseen lähtöarviointiin, ahneuteen tai tuohon aiemminmainitsemaani "tän verran tästä ainakin täytyy saada massia" ideologiaan, sitten selittely vaatinee poliitikon avuja.
Valinnan varaa kuitenkin ostajakandidaateille löytyy yllinkyllin custominstrumentin tekijäksi sekä ammattilaisista, ammatikseen niitä tekevistä, että meistä harrastelijoista.
 
T:Samuli
 
Kyllä itse sanoisun, että ilman CNC:tä esimerkiksi Kieselin toimintamalli olisi mahdoton ja monet laadukkaat kitarat kuten PRS ja Tom Anderson olisivat vähemmän laadukkaita tai noiden koko bisnes olisi kaatunut.
 
Itse en vielä ole ymmärtänyt koko tätä keskustelun avausta. Yritetäänkö tässä todistaa, että Gibsonien hinnassa on ilmaa jotenkin valtavasti? Ylipäätään hintoja ei lasketa siten, että ynnäillään osat ja työtunnit, vaan kilpailu määrittää hinnat. Se joka pystyy tekemään tuotteensa kustannustehokkaasti, tekee tulosta. Se joka taasen ei tuohon pysty, tekee persnettoa. Gibson kävi kanveesissa ihan hiljattain ja se kertoo aika paljon katteistaan.

Jeszse: Haluan myös vähän aiheen vierestä mainita sen että jos harrastelija tekee hyviäkin soittimia ja polkee hinnat alas, ni siinä kusee sekä omilleen että ammattikunnan nilkoille. Toki sitä ei voi kukaan kieltää, mutta siinä saa aikaan vaan niitä klassisia "mikä ihme näissä oikein maksaa" -näkemyksiä. Puhumattakaan siitä että joskus ehkä haluaa itsekin isompaa korvausta vaivannäöstään jolloin on hankala perustella asiakkailleen miks samanlainen kitara maksaa yhtäkkiä tonnin enemmän ku vuosi sitten.
 
Harrastelijoiden tuotoksilla ei kyllä ole mitään vaikutusta mihinkään. Muutama bränditön jokerikitara ei markkinoita heiluttele. Aina silloin tällöin noita sarjanumero 0001:ä näkyy, eivätkä ne näytä kelpaavan edes halvalla hinnnalla.

McLeach: Teoriassa joo, mutta käytännössä vaikeempi juttu. Sitä kun on vaikea sanoa esim. minkälaiset puut osuu omaan yksilöön. Mä oon laittanut satoja euroja reilun tonnin kitaraan vuosien varrella kun kaveri elää armottomasti säiden mukaan. Sitten taas kolmasosan hintaiseen keppiin ei ole tarvinnut laittaa euroakaan jälkikäteen. Custom shopit varmasti eri asia, mutta liukuhihnalta tuleva tavara saattaa olla suhteettoman eri hintaista ylläpidoltaan.
 
Aina oon pyrkiny ostamaan käytettynä originaalikunnossa olevia, valmiiksi hinta-laatusuhteeltaan hyviä kitaroita. Niin ettei myyntivaiheessa tarvi ottaa takkiin. Nyt on tullut huomattua kuitenkin, että seinä on täynnä hyvin pitkälti tympeitä skeboja, jotka voisi likvitoida vaikka saman tien. Jatkossa taidampa tuhlata hieman höveliäämmin rahaa ja ostaa sen kitaran, mikä tuntuu hyvältä muutenkin, kuin taloudellisesti.
 
Luotan enemmän vähintään yhden vuoden Suomessa käytettyyn kitaraan enemmän kuin uuteen. Käytetyissä mahdolliset elämisongelmat voivat olla näkyvillä. Onko sulla muuten tuossa eläväisessä kitarassa lakkaamaton tkaula?
 
Itselleni parasta laadukkaiden käytettyjen markkinoilla pyörimisessä on ollut se, että siellä olen törmännyt moniin sellaisiin kitaroihin, joiden olemassaolosta en edes tiennyt, ennen kuin pääsin niitä kokeilemaan. Eteen on tullut monenlaisia tinkimättömästi tehtyjä herkkuja. Ja kun niiden korkeasta hinnasta on käytettynä sulanut pois tuntuva siivu, niin niiden ostaminenkin tuntuu helpommin itselleen perusteltavalta. Olen oppinut siinä sivussa paljon ja sen myötä kitaramakunikin meni täysin uusiksi. Lapsuuden suosikkikitaristin naamalla päähäni mainostettu kuva oikeasta kitarasta korvautui aivan toisenlaisilla ajatuksilla.

Mikko1978: Luotan enemmän vähintään yhden vuoden Suomessa käytettyyn kitaraan enemmän kuin uuteen. Käytetyissä mahdolliset elämisongelmat voivat olla näkyvillä. Onko sulla muuten tuossa eläväisessä kitarassa lakkaamaton tkaula?
 
No lakkaamatonpa hyvinkin. Tosin ostohetkellä oli niin hyvissä säädöissä, ettei elämisestä ollut mitään merkkejä. Voiko toi lakattomuus tosiaan vaikuttaa tolla tapaa?

McLeach: No lakkaamatonpa hyvinkin. Tosin ostohetkellä oli niin hyvissä säädöissä, ettei elämisestä ollut mitään merkkejä. Voiko toi lakattomuus tosiaan vaikuttaa tolla tapaa?
 
Kosteuden vaihtelu vaikuttaa aina jonkin verran. Se miten paljon riippuu puulajista ja sen laadusta. Esimerkiksi koivu ei oikein lopeta elämistään ikinä.

McLeach: No lakkaamatonpa hyvinkin. Tosin ostohetkellä oli niin hyvissä säädöissä, ettei elämisestä ollut mitään merkkejä. Voiko toi lakattomuus tosiaan vaikuttaa tolla tapaa?
 
Lakka suojaa kosteudelta parhaiten. Ajattelen niin, että tietty herkkyys elämiselle pitää hyväksyä, jos haluaa käpälöidä lakatonta puupintaa. Eihän tuo nyt oikein muuta pitäiisi tarkoittaa, kuin kaularaudan säätelyä useammin, jos puut ovat kunnolliset. Toki onhan kitaroissa muitakin eroja tämän suhteen. Toiset kitarat pitävät vireensä hämmästyttävän hyvin.

Mikko1978: Itse en vielä ole ymmärtänyt koko tätä keskustelun avausta. Ylipäätään hintoja ei lasketa siten, että ynnäillään osat ja työtunnit.
 
Nimenomaan siitä juuri on kyse tässä keskustelussa. Aloittaja selkeästi haluaa tietää minkä arvoiseksi kitara muodostuu raakapuusta kun siihen huomioidaan osat ja työ. Laadukkaan kitaran alin mahdollinen kustannus euro määritetään juuri tällä tavalla ja parhaiten sen osaa kertoa osaava mnettiläinen, joka sitä on tehnyt ilman yrityspohjaa. Kuten ollaan edellä luettu. Ihan selkeetä ja kiistatonta tekstiä.
 
Markkinoilla olevat kitarat ovat yritysten tekemiä ja niihin kohdistuu lisäksi muut kustannukset; on mainittu tilakustannus, sähkökustannus, liiketoiminnan edellyttämät maksut, mahdollisia palkkakustannuksia ja sotuja, yms, yms. Kaiken tuon päälle tulee ilmaa....eiku sori, merkin itselleen määrittelemä kate joka LTD kitaroissa on x Fender kitaroissa y ja Gibson kitaroissa z euroa, sen mukaan mitä merkki itse siitä päättää.
Tämän jälkeen markkinat määrittää sitten sen lopullisen kauppahinnan muodostumisen.

Näkisin että itse tehty ja itse kasattu on vähän eri juttu.

Nähtyäni työmäärän ja taitojen merkityksen loistavan nauhattomani kohdalla (valmistaja: Kisu Ukkonen), erotan rakennussarjat ja raakapuusta tehdyt toisistaan. Aivan eri asioita, aivan eri osaamis- ja vaatimustasot.

Kefiiri: Aika halvalla ensikertalainenkin saa "tehtyä" Les Paulin kun ostaa halvan rakennussarjan, runttaa sen kasaan ja suhauttaa lakkaa päälle. Onko olennaista että kitara on alun alkaen raakapuusta omin päin höyläilty?
 
En selvästi vieläkään täysin tajua keskustelun ideaa.
 
En osaa tämän keskustelun "ideaa" sanoa, mutta arvaisin kyseessä olevan keskustelu siitä minkä verran kitaran hinnassa on "ilmaa". Tietenkään kukaan ei varmasti ajattele, että tekijä ei ansaitsisi palkkaa. Kyllä me kaikki varmaan joskus olemme pohtineet sitä, että minkä verran kitarasta maksamastamme hinnasta on sitä "soitinta" ja kuinka paljon hinta on sitä "muuta". Kuinka paljon esimerkiksi Gibsonin puut maksavat enemmän kuin Epiphonen? tätä ei tarina kerro tai asiasta on varmasti arvailuja ympäri nettiä, mutta ihan faktista tietoa ei taida olla. Pintakäsittely on ainakin erilainen noissa mainituissa merkeissä ja työntekijöiden palkat taitaa myös olla erilaiset. Mutta miksi esimerkiksi Gibson on niin paljon kalliimpi kuin Epiphone, jää arvailujen varaan.
 
Itselläni on silleen raadollinen käsitys asiasta, että en usko hinnan seuraavan laatua muuta kuin välillisesti. Tietenkin korkeat valmistuskustannukset pakottaa asettamaan eri puolilla planeettaa tehdyt samanlaisetkin kitarat eri hintaluokkiin, mutta periaatteessahan hinta on sitä mitä ihmiset on valmiita maksamaan. Uskon, että soittajat ovat pikkuisen keskivertokuluttajaa persompia laadulle joten todennäköisesti ne joista jengi maksaa vähän enemmän, on myös vähän parempia. En silti usko, että hintalapulla ja laadulla on ihan suoraa yhteyttä.

ituvirtanen: Nähtyäni työmäärän ja taitojen merkityksen loistavan nauhattomani kohdalla (valmistaja: Kisu Ukkonen), erotan rakennussarjat ja raakapuusta tehdyt toisistaan. Aivan eri asioita, aivan eri osaamis- ja vaatimustasot.
 
Millä tavalla erovat esim. Warmothin osista kasattu ja raaakapuusta veistelty?

ituvirtanen: Nähtyäni työmäärän ja taitojen merkityksen loistavan nauhattomani kohdalla (valmistaja: Kisu Ukkonen), erotan rakennussarjat ja raakapuusta tehdyt toisistaan. Aivan eri asioita, aivan eri osaamis- ja vaatimustasot.
 
Totta kai vaatimustaso on aivan toista, jos soitin tehdään rakennussarjasta, mutta aika fakiiri saa olla, jos erottaa, onko soitin tehty metsästä itse kaadetusta puusta vs. laadukkaista puuvalmiista osista (Warmoth etc.).