Kitarat: kitarakamat ›

Mikko1978: Jos raha edelle ajattelee, niin silloin ostohinta ei vielä kerro mitään, vaan osto- ja myyntihinnan erotus miinus ylläpito ohjaa hankintaa. Tässä voi päästä jopa positiiviseen lopputulemaan ja laadukkaiden käytettyjen kitaroiden hankkiminen on useinmiten todella halpa harrastus. Kaikkein kalleinta on ostaa uusi kitara ja vaihtaa siihen kaikkea, mikä kitarasta irti lähtee. Noin aloitin tämän harrastuksen ja luulin säästäväni paljonkin rahaa, vaikka todellisuudessa maksimoinkin rahan menekkiä.
 
Juu kyllä laadukkaassa hyvin pidetyssä kitarassa on hinta-laatu-suhde useimmiten paremmin kohdallaan kuin uudessa vastaavassa. Toki löytyy näitä sankareita, jotka yrittävät myydä käytettyä kalliimmalla kuin uutta :D
 
Mutta joo suosittelen satsaamaan siihen ylläpitoon myös. Se ei ole kallista. Jos vaikka joka kolmas vuosi huollattaa kitaran ammattilaisella ja muuten huoltaa itse, ei se tule kovin kalliiksi per vuosi.
 
Se on sitten eri asia kannattaako kaikkien ajatella asioita säästöt mielessä. Harrastukset maksavat (paitsi runonlausunta ja yksinlaulu jos ei käy tunneilla.) Sanoisin että elämäntilanteen mukaan kannattaa toimia.

Tinnittus: Miksei yksikään kitaroita valmistava uskalla vastata aloittelijan kysymykseen?
Jotenkin huvittavaa, että hintoja haetaan jostain markka ajalta ja työtuntien määrä kaivetaan toisilta foorumeilta?
 
Enkä nyt haasta riitaa, vaan todellakin vilpittömästi ihmettelen tätä suomen tapaa keskustella asiosita.
 
Ehkä jäsen Jeztse osaa vastata tuohon. Voisi kuvitella näin mitään asiasta tietämättömänä, että perus-tele, jossa ei ole bindauksia tai muita krumeluureja, ottaa selvästi vähemmän aikaa kuin Les Paul mallinen kitara. Liekö siihen menisi suunnilleen yhden työviikon panos tuntimääräisesti? Ajallisesti menee tietenkin kauemmin (liimaukset, maalaukset ja niiden kuivimisajat.) Mutta jälleen kerran tästäkään ei voi päätellä että kitaranrakentaja pystyy tekemään vain 4 kitaraa kuukaudessa. Se miten organisoi työvaiheet ja montako kitaraa on yhtä aikaa työn alla vaikuttaa varmasti hyvin paljon.
 
Tällä kirjoituksellani vähän provosoin oikeita asiantuntijoita kommentoimaan ;)

Mnetin jäsen X alkaa vääntämään kitaraa ja on suunnitellut spexit valmiiksi itselleen. Työkoneet on tutulta lainassa ja ajan laskenta alkaa:
Bodyn leikkaus ja koverrukset - 9 tuntia
Kaula/otelauta/lapa - 18 tuntia (kahden päivän aikana)
Nauhat ja lakkaus - 6 tuntia
 
Vedin aika lonkalta. Menikö oikein vai haluaako joku korjata? Olkaa hyvät.

iec: Ehkä jäsen Jeztse osaa vastata tuohon. Voisi kuvitella näin mitään asiasta tietämättömänä, että perus-tele, jossa ei ole bindauksia tai muita krumeluureja, ottaa selvästi vähemmän aikaa kuin Les Paul mallinen kitara. Liekö siihen menisi suunnilleen yhden työviikon panos tuntimääräisesti? Ajallisesti menee tietenkin kauemmin (liimaukset, maalaukset ja niiden kuivimisajat.) Mutta jälleen kerran tästäkään ei voi päätellä että kitaranrakentaja pystyy tekemään vain 4 kitaraa kuukaudessa. Se miten organisoi työvaiheet ja montako kitaraa on yhtä aikaa työn alla vaikuttaa varmasti hyvin paljon.
 
Tällä kirjoituksellani vähän provosoin oikeita asiantuntijoita kommentoimaan ;)
 
Kunnon sykkeellä karvalakkitelen tekee päivässä. Les paulissa isoimman eron teleen tekee kaulaliitoksen ja kannen kanssa nysvääminen.
 
En osaa oikeesti sanoo mitään tuntimääriä, en oo ikinä laskenu. Mulla on nyt työn alla explorer johon on nyt menny noin viis tuntia, voisin koittaa laskee sen kanssa tunnit. Tähän asti oon saanu aikaan bodyn höylättynä oikeeseen paksuuteen, tallan paikoituksen ja kaulakulman mittaamisen, kaulataskun esiporauksen ja otelaudan muotoilun ja dotsien upotuksen.
 
Nopein kötöstys tähän asti on yöllisestä WhatsApp -viestistä valmiiseen soittimeen vähän alle 9 viikkoa sillain että tein samaan aikaan noin 7h/päivä työharjoittelua alan yrityksessä.
 
E. Oikeilla kitaranrakentajilla on myös uusien soittimien rakentamisen lisäks se mikä tuo voita leivän päälle, eli ne huoltohommat. Viis nauhahiontaa päivässä uuden hinkuttamisen päälle vie sen verran aikaa että joskus useamman kuukauden odotusaika on ihan perusteltua. Toki siitä odottelusta ei laskuteta asiakasta.

Osteri: Bodyn leikkaus ja koverrukset - 9 tuntia
Kaula/otelauta/lapa - 18 tuntia (kahden päivän aikana)
Nauhat ja lakkaus - 6 tuntia
 
Vedin aika lonkalta. Menikö oikein vai haluaako joku korjata? Olkaa hyvät.
 
Malli saa kyllä olla vähintään se les paul että noin saatanan kayan menee bodyssa. Kaulaosasto voi osua tonteille, nauhat ja lakkaus taas ei. Lakkauksessa yks sessio kestää äkkiä 1-2 tuntia ja sen jälkeen pitää todennäkösesti tehdä välihionta ja lisää lakkaa ja toistaa se X kertaa, varsinkin jos haluaa kiiltävän pinnan. Ihannetilanteessa peilipinnan lakkauksiin värin kanssa menis 3-5 sessioo jos on ihan vitun hyvä ruiskuttaja. Sit on parin viikon kuivumisaika ennen kiillotushiontaa.
 
Mm. siksi puolihimmeät lakat best.

On ollut todella mielenkiintoista seurata alan harrastajien osallistumista avaamaani
keskusteluun.
 
Kiitos vilpittömästi kaikille osallistuneille !!
 
Eli kaikkien satojen rivien välistä voidaan tehdä päätelmä,että tuon les paul kitara
rungon tekeminen vie n. 30 - 40 miestyötuntia.
 
Eli siis teidän oman hinnoittelun mukaanne ( itse en 10e/h. kyllä tekisi.)
 
Mutta siitä helppo calculoida.
 
otetaan vaikka 40x 10= 400.. tähän lisätään sos kulut ym, niin eikös silloin saada
euro määräksi jotakuinkin n. 700e.
 
Ja sen jälkeen onkin sitten hinnoitteleva tekijä Hardwaret ja mikit ja sähköt...
 
Eli vaikka löisin kitaraan 300e mikit ja 100 e. virittimet ja muihin rautoihin vaikka
200.
 
Eikö tuossa pitäisi olla jo viimmosen päälle soitin ???
 
1300e. !! + ( eipä tainnut kukaan mainita paljonko puut maksaa...) Olkoot 200e.
 
Eli 1500e.
 
No nyt aloitetaan varsinainen spekulaatio ja ihmetys....
 
Vaikka työstä maksaisi 20e/h... niin eikö n. 2000e. olisi jo hinta ,jolla pitäisi
 
Saada kitara kuin kitara..
 
Valaiskaa nyt ,meninkö aivan metsään tässä spekulaatiossani. !!
 
Tarkoitan juuri,sitä että maksetaanko tässä nyt tuon summan ylittävästä kitarasta
 
Nimestä ? Harvinaisuudesta ? Keräilyarvosta ? vai.... ??
 
Eikös me soittamista varten luutut osteta...
 
No niin arvon musikantit avatkaa nyt sanaisat arkkunne. !!!

arivoitto68:
1300e. !! + ( eipä tainnut kukaan mainita paljonko puut maksaa...) Olkoot 200e.
 
Eli 1500e.
 
No nyt aloitetaan varsinainen spekulaatio ja ihmetys....
 
Vaikka työstä maksaisi 20e/h... niin eikö n. 2000e. olisi jo hinta ,jolla pitäisi
 
Saada kitara kuin kitara..
 
Valaiskaa nyt ,meninkö aivan metsään tässä spekulaatiossani. !!
 
Tarkoitan juuri,sitä että maksetaanko tässä nyt tuon summan ylittävästä kitarasta
 
Nimestä ? Harvinaisuudesta ? Keräilyarvosta ? vai.... ??
 
Eikös me soittamista varten luutut osteta...
 
No niin arvon musikantit avatkaa nyt sanaisat arkkunne. !!!
 
USA:ssa kouluttamaton kokoonpanija autotehtaalla tienaa 20 taalaa tunnissa, niin miksi vuosikymmenien kokemuksen omaavien Gibsonin Master Luthierien pitäisi tehdä samalla palkalla? Mikä tahansa vähemmänkin vaativa huolto- ja korjaustyö kustantaa Suomessa asiakkaalle yleensä n.50 e/h, niin kitarantekijän on ihan oikeutettua pyytää erikoisosaamista vaativasta hommasta vähintään sama.

Saa sitä vaatia vaikka mitä palkkaa mutta mitä loppuasiakas on kykenevä tai valmis maksamaan loppupalvelusta tai -tuotteesta määrää kuitenkin palkkatason.

LaMotta: Saa sitä vaatia vaikka mitä palkkaa mutta mitä loppuasiakas on kykenevä tai valmis maksamaan loppupalvelusta tai -tuotteesta määrää kuitenkin palkkatason.
 
Nimenomaan noin. Ja sitten myös niin, ettei ole mitään maksimikatetta jonka tekijä tuotoksestaan saisi ottaa. Saa ottaa niin paljon kuin asiakas on valmis maksamaan.

sustain65: Nimenomaan noin. Ja sitten myös niin, ettei ole mitään maksimikatetta jonka tekijä tuotoksestaan saisi ottaa. Saa ottaa niin paljon kuin asiakas on valmis maksamaan.
 
Automaailmasta muistan uutisen jonka mukaan vakioautovalmistajista porsche tekee parasta katetta per auto.

Näinhän se mennee...!!!

arivoitto68: No nyt aloitetaan varsinainen spekulaatio ja ihmetys....
 
Vaikka työstä maksaisi 20e/h... niin eikö n. 2000e. olisi jo hinta ,jolla pitäisi
 
Saada kitara kuin kitara..
 
Merkittävä asia on myös kuuluisa kysynnän ja tarjonnan suhde. Pieni paja pukkaa ulos instrumentteja, joitten soittajiksi saadaan julkimoita. Koska nämä mainosnaiset ja -miehet aiheuttavat piikin kysynnässä eikä ulos saa enempää, kuin paja pystyy tuottamaan, voi hintoja huoletta nostaa.
 
Fodera (soittajia muun muassa Tom Kennedy, Anthony Jackson, Victor Wooten...) valmistaa hinnakkaita bassoja. Näyttävät ihan kivoilta mutta hintalapun koko on tavallista isompi, että numerot mahtuvat siihen. Pitäisikö heidän myydä tuotteensa halvemmalla, kun tuote kuitenkin menee kaupaksi?
 
Saman asian teki aikanaan Alembic (artisteja: Stanley Clarke ja Mark King) 1970-luvulla ja uuden basson hinta voikin olla viisinumeroinen.
 
Asiakaskunta voi profiloitua tai profiloida valmistajaa. Mikäli paja aloittaa halvoista, huipulle on vaikea päästä ja asiakaskunta muistaa aina huokean tuotannon. Siksi Rolexia ei saa alennusmyynnistä ja toisaalta Toyota lanseerasi toisen brändin Lexuksen, että hintaa voi perustella erilaisilla mielikuvilla.

Tinnittus: Jotenkin huvittavaa, että hintoja haetaan jostain markka ajalta ja työtuntien määrä kaivetaan toisilta foorumeilta?
 
Hyödynsin jotain totuudenmukaista lähdettä, vaikkakin vanhaa, etten arvaisi arvaamisen vuoksi. Olkoonkin, että hinnanmuodostus on todennäköisesti tiukasti tarkastellen muuttunut, hehtaari on todennäköisesti suunnalla: kauppaan kuuluvat edelleen samat osapuolet ja tekijät. Oma kokemus tukee numeroita, toki luvut ovat olleet alusta asti suuntaa antavia.
 
Laulava Kylätohtori: Vaikka vähentää kiinteät kulut, niin siitä jää huikea siivu kauppiaalle.
 
Jäin vielä miettimään tuota asiaa. Laskin alvin pois, jolloin 1629 €:sta jää jäljelle 1325 € (1.23 x 1325 = 1629,75). Tukkurin osuudeksi arvasin 600, jolloin kauppiaalle jäisi 725 €.
 
Yrityksessä on kaksi työntekijää, vaikka sen 20 €/h. Kauppa on auki 40 h viikossa: 20 € x 2 x 40 h = 1600 €. (Jätän viralliset ja pakolliset henkilöstökulut pois ihan selkeyden vuoksi mutta ne kuuluisi huomioida vielä tämän päälle.)
 
Tilaa pitää vuokrata. 100 neliötä on aika pieni paja mutta pari tilaa löytyi: Malmi (1500 €/kk), Kallio (2000 €/kk) ja ydinkeskusta (3400 €/kk). Kallion tila maksaisi siis 500 € viikossa. (Edelleen kalusteet puuttuvat ja valot ja kassakone ja... kahvinkeitin.)
 
Jos pelkät palkat ja vuokran maksaa, viikossa pitää myydä 2100 € edestä kitaraa eli kolme mainittua Les Paulia. Kuukaudessa 12! Tällä pääsee siis pitämään liikettä yllä mutta ei vielä nettoamaan mitään. En ole ihan varma tuosta "huikeasta siivusta".
 
Jotta joku pääsee taas kuittaamaan arvioni huuhaaksi, mainitsen, että tarkkoja lukuja löytyisi yrittäjiltä. Toivoisinkin, että tarjoaisivat niitä julki ja länäisivät esimerkkini maan tasalle. Muuten joudun elämään näitten varassa ja nimimerkit tyytymään kotimaisen keskustelun tasoon useasta lähteestä kerättyjen tietojen keskellä.

LaMotta: vakioautovalmistajista porsche tekee parasta katetta per auto.
 
Porsche on The Sportauto. Se on brändi. Sen omistaja viesti sporttisuutta enemmän kuin Nissan tai Renault vastaavat sportautot.
Siksi Porsche tekee parasta katetta. Niiden laadun vertailua ei ole kovasti ollut tarpeen käydä koska sillä ei ole merkitystä.
 
Joillain kitaramerkeillä on myös sellainen brändiarvo että katetta voi säätää vapaammin, koska se ostetaan kuitenkin.

arivoitto68: On ollut todella mielenkiintoista seurata alan harrastajien osallistumista avaamaani keskusteluun. siitä helppo calculoida.
 
Kysyit aloituksessa jäsenten kokemuksia kitaroiden rakentamisesta. Ymmärsin että oli tarkoitus hahmotta sen kitaran kustannusta/arvoa alimmalla mahdollisella tasolla. Koska kysymysasettelu on selkeästi yksityiseen rakenteluun viittaava, mitään sotuja ei kannata vetää laskelmaan mukaan. Lisäksi jos les paulin tyyppistä kitaraa tehdään niin sellaisen mikkiparin saa uutena 180,- hinnalla ostettua.
Eli tarkista laskelmaasi vielä joitakin satasia alaspäin.
 
Vaikka kukaan ei ehkä toiselle tee mitään hinnalla 10,- per tunti, mutta tuo hinta on omasta ajankulusta ihan käypänen hinta arviolaskelmaa varten. Oman tekemisensä voi toki arvottaa € 0 hintaisenakin, mutta se kyllä johtaa arvolaskelman harhaan.

Moi.
 
Nimim. "onhan noita tullut vuosikymmenten varrella värkkäiltyä".
 

 
arivoitto68: Voisiko joku joka joskus sähkökitaran ( tietysti les paul ) rakentanut alusta asti,kertoa montako työ tuntia siihen kuluu.
 
Ensimmäinen tuskin tulee koskaan valmiiksi, etenkin jos epärealistisen kunnianhimoisesti valkkaa ekaksi instrumentirakentelukohteeksi kaarevakantisen (=jyrsitty) liimakaulaisen LP:n.
Kun ei meinaa pulttikaulainen telekään kaikilta innokkailta luonnistua edes valmiskaulan hankkimalla.
 

 
Kaarevakantisen liimakaulaisen LP:n tekeminen alusta loppuun ja kertalaakista soittokuosiin on aloittelijalta lähestulkoon mahdoton rasti ellei puu materiaalina ole ennestään tuttu ja joku ammattilainen auta kädestä pitäen.
Ja lainaa/vuokraa työkaluja ;).
 
Keskimääräistä paremmin käsityötaidoin ja työkaluin (ja kannnenjyrsintäjigillä) siunattu rakentelija saa liimakaulaisen kaarevakantisen LP:n puuvalmiiksi parissa kymmenessä työtunnissa jos tekee yksittäiskappaleita.
Aika putoaa noin 12-15 tuntiin jos tekee esimerkiksi viiden sarjoja, tai osia varastoon.
 
Valistuneeseen arvioon perustuvat työtunnit ovat todellisia työtunteja (=työkalut kädessä, lastu lentää), eli liiman kuivumisen katseleminen, paskan jauhaminen, tupakointi, kahvin juonti ja unelmointi tulevaisuudentoiveissa olevasta kitaranrakentajagurun sädekehästä on laskettu pois.
 
NC-konein ja kehittyneemmillä jyrsintäjigeillä tuostakin saa vielä parikymmentä pinnaa pois.
 
Pintakäsittelyyn saa kulumaan pohjatöistä ja pintakäsittelymateriaaleista riippuen noin tunnista useampaan kymmeneen.
(ja edelleenkään ei oteta huomioon maalin kuivumisen katselemista).
 
Elektroniikan asennus vie tunnin-pari.
 
Rautoihin menee samat tunti pari.
 
Setuppi vie tunnin verran kunhan nauhatyö sekä kaulan ja kaularaudan asennus on tehty alunperin hyvin.
 
Eli koristelemattoman öljytyn/vahatun kaarevakantisen liimakaulaisen LP:n tekee yksittäiskappaleena soittokuosiin noin 30 työtuntiin.
 
Reunanauhoihin, upotuksiin yms. krumeluureihin menee esivalmistettuja osia käyttämällä viitisen tuntia.
 

 
arivoitto68: Ajattelen tässä lähinnä sitä, kuinka paljon kitaran hinnasta on työnhintaa.
 
Mahdotonta määritellä ellei tiedetä minkä arvoisista puista puuvalmis aihio on tehty.
Homma hankaloituu huomattavasti kun elektroniikka ja raudat otetaan arvioon mukaan, noita kun voi joko ostaa kovasti vaihteleviin hintoihin, tai tehdä itse.
 
Toimitilan kustannusrakenne on myös seikka joka vaikuttaa instrumenttirakentelun piilokuluihin huomattavasti.
 

 
arivoitto68: Ja tällä tarkoitan juuri sitä,kuinka arvokkaaksi kukakin oman työnsä arvostaa.
 
Moni arvottaa aikansa senverran arvokkaaksi ettei pelkästään rahan vuoksi ala kitaroita värkkäilemään.
Kuten eräs nykyinen guru mainitsi kun työttömäksikouluttautumistansa 80-90-luvun taitteesa ihmettelin: "se nyt vaan on mun unelma".
Ja loppujen lopuksi unelma toteutui kovalla työllä ja vastoinkäymisistä lannistumatta.
 

 
Itse olen laskeskellut että aloittelva soitinrakentelija voi olla tyytyväinen jos pimeästi myydystä instrumentista tunnille jyvitetty korvaus menetetystä vapaa-ajasta nousee vitosen yli.
 
Kympin tuntipalkkaan tuskin pimeänäkään pääsee kovin helposti, virallisesta puhumattakaan.
 

 
arivoitto68: Esim. Nyt kun selaa muusikoiden.net sähkökitaratarjontaa,niin äkkiseltään näyttää,että Gibsoneita täynnä sivut.
 
Onko jossain vaiheessa hinta romahdus edessä kyseisen laitteen kanssa.
 
:D
 
Tuota -kuten sähkökitaran kuolemaakin- on uumoiltu niin kauan kuin itse muistan/olen harrastanut, eli kasarin puolesta välistä lähtien.
 
Tosin tuolloin (taas kerran) Gibsonilla oli kovin, kovin vaikeaa, ja laatu putosi kuin lehmän häntä.
 
Niin ne vaan (pyynti)hinnat koko ajan nousevat, jopa parjatuissa 70-luvun alun ja 80-luvun lopun Gibsoneissakin.
 

 
arivoitto68: Toivon ettei nyt kovinkaan moni kiskaise hernettä tästä tarinasta nenään.
 
THIS....IS....MNET!, mitäs veikkaat :D
 
T:Samuli

arivoitto68:
 
....
 
Vaikka työstä maksaisi 20e/h... niin eikö n. 2000e. olisi jo hinta ,jolla pitäisi
 
Saada kitara kuin kitara..
 
Valaiskaa nyt ,meninkö aivan metsään tässä spekulaatiossani. !!
 
Kuten jäsen Ituvirtanen plussan arvoisesti tuossa yllä jo avasikin, metsään menee tuolla tavoin kustannusrakenteen ja sen perusteella hyödykkeen myyntihinnan laskeminen.
 
Laskelmastasi kun jää uupumaan käsipuusepänteollisuuden kiinteät kustannukset, kuten sähköt, vuokrat, vakuutukset, koneiden kuoletukset ja terien terotuskustannukset yms.
Etenkin vuokrat (+sähköt+lämmitys) haukkaavat melkoisen siivun puusepänteollisuuden yksityisyrittäjän katteesta, eivätkä puusepänteollisuuden vakuutuksetkaan ihan ilmaisia ole.
 

 
arivoitto68: Eikös me soittamista varten luutut osteta...
 
:)
 
Kyllähän soittaminenkin varmasti osaltaan soittimen ostoon vaikuttaa, mutta jos soittaminen olisi ainoa syy, kaikki soitaisivat tarkkaan valkatuilla halpiksilla joihin joku seppä (tai teeseitseholisti itse) tekisi satasella-parilla päivityksen ja setupin.
 
Ja kaikilla olisi vain yksi tai kaksi instrumenttia... ;).
 

 
Varsin moni ajattelee instrumenttiakin ostaessaan jälleenmyyntiarvoa, ja vieläpä mieluummin niin että tuo jälleenmyyntiarvo vuosien varrella ilman suurempia taloudellisia panostuksia nousisi.
Eli Gibson/Fender/Rickenbacker/Japanilaiset noin yleisesti ottaen, ovat varsin turvallisia sijoituskohteitakin.
Kaukoitähalpikset eivät ehkä ole niinkään hyviä sijoituskohteita, mutta osaavissa käsissä menevät stagella ja tallenteellakin täydestä kuin väärä raha.
 
Jos vaikeampisoittoinen ja huonompisoundinen statussymboli siivittää kitaristin parempaan suoritukseen kuin kaikilla osa-alueilla "parempi" halpis, kaikki voittavat, koska lopputulos on musiikissakin ainakin mun mielestä se määräävin seikka, ei se miten tuohon lopputulokseen päästään.
 
Kaikissa noista nimibrändeistä (ehkä Japanilaiset poislukien) löytyy tosin myös ajanjaksoja jolloin esimerkiksi puut, työstökoneet, työvoima, yms. olivat kehnompia kuin joinain toisina aikoina, joten tarkkuuttahan se nimibrändienkin kanssa vaatii jos haluaa mahdollisimman hyvän soittimen ja turvallisen sijoituskohteen.
 
T:Samuli

Mikko1978: Jos raha edelle ajattelee, niin silloin ostohinta ei vielä kerro mitään, vaan osto- ja myyntihinnan erotus miinus ylläpito ohjaa hankintaa. Tässä voi päästä jopa positiiviseen lopputulemaan ja laadukkaiden käytettyjen kitaroiden hankkiminen on useinmiten todella halpa harrastus. Kaikkein kalleinta on ostaa uusi kitara ja vaihtaa siihen kaikkea, mikä kitarasta irti lähtee. Noin aloitin tämän harrastuksen ja luulin säästäväni paljonkin rahaa, vaikka todellisuudessa maksimoinkin rahan menekkiä.
 
Teoriassa joo, mutta käytännössä vaikeempi juttu. Sitä kun on vaikea sanoa esim. minkälaiset puut osuu omaan yksilöön. Mä oon laittanut satoja euroja reilun tonnin kitaraan vuosien varrella kun kaveri elää armottomasti säiden mukaan. Sitten taas kolmasosan hintaiseen keppiin ei ole tarvinnut laittaa euroakaan jälkikäteen. Custom shopit varmasti eri asia, mutta liukuhihnalta tuleva tavara saattaa olla suhteettoman eri hintaista ylläpidoltaan.
 
Aina oon pyrkiny ostamaan käytettynä originaalikunnossa olevia, valmiiksi hinta-laatusuhteeltaan hyviä kitaroita. Niin ettei myyntivaiheessa tarvi ottaa takkiin. Nyt on tullut huomattua kuitenkin, että seinä on täynnä hyvin pitkälti tympeitä skeboja, jotka voisi likvitoida vaikka saman tien. Jatkossa taidampa tuhlata hieman höveliäämmin rahaa ja ostaa sen kitaran, mikä tuntuu hyvältä muutenkin, kuin taloudellisesti.

basisti1971: Kuten jäsen Ituvirtanen plussan arvoisesti tuossa yllä jo avasikin, metsään menee tuolla tavoin kustannusrakenteen ja sen perusteella hyödykkeen myyntihinnan laskeminen.
 
Laskelmastasi kun jää uupumaan käsipuusepänteollisuuden kiinteät kustannukset, kuten sähköt, vuokrat, vakuutukset, koneiden kuoletukset ja terien terotuskustannukset yms.
Etenkin vuokrat (+sähköt+lämmitys) haukkaavat melkoisen siivun puusepänteollisuuden yksityisyrittäjän katteesta, eivätkä puusepänteollisuuden vakuutuksetkaan ihan ilmaisia.
 
Lisäksi pitäisi olla hyvät kotisivut ja Facebookit sekä aikaa käytettäväksi markkinointiin ja asiakasneuvotteluihin (jokainen yhteydenotto ei todellakaan johda kitaran tilaukseen). Ja kun kitara vihdoin tilataan, sitäkin pohditaan usein moneen kertaan yhdessä asiakkaan kanssa. Helposti siinä tunti vierähtää, kun asiakas poikkeaa pikaisesti pajalla. Kitaroihin saattaa tulla monenlaisia optioita, joita tekijä ei ole aiemmin tehnyt ja ne vaativat asioihin tutustumista ja huolellista suunnittelua. Materiaaleja ja osia pitää hankkia kysynnän mukaan pienissäkin erissä, kun asiakas haluaa nyt just sitä sun tätä. Ja muistetaan sekin, ettei laadusta auta tinkiä; osalla kotimaisista tekijöistä on vähintään kymmenen vuoden takuu kitaroilleen.