Kitarat: kitarakamat ›

En muista tarkkaa listaa mitä kaikkea piti sisällään kun laskettiin joskus karkea arvio mitä 1400 euroa maksavasta karvalakkitelestä jää soitinrakentajayrittäjälle kouraan kaikkien kulujen jälkeen. Sisälsi kaikki kuukausittaiset juoksevat kulut materiaaleista työtilan vuokraan ja puhelinlaskuun, ja päädyttiin muistaakseni noin 230 euroon. Siitä pitäis sit maksaa mm. oma liksa.
 
e. Hyvin karkeasti arvioituja lukuja heiteltiin tiskiin siis, mutta laskelman kirjoitti silti liitutaululle ihan oikea soitinrakentajayrittäjä.

Jeszse: En muista tarkkaa listaa mitä kaikkea piti sisällään kun laskettiin joskus karkea arvio mitä 1400 euroa maksavasta karvalakkitelestä jää soitinrakentajayrittäjälle kouraan kaikkien kulujen jälkeen. Sisälsi kaikki kuukausittaiset juoksevat kulut materiaaleista työtilan vuokraan ja puhelinlaskuun, ja päädyttiin muistaakseni noin 230 euroon. Siitä pitäis sit maksaa mm. oma liksa.
 
e. Hyvin karkeasti arvioituja lukuja heiteltiin tiskiin siis, mutta laskelman kirjoitti silti liitutaululle ihan oikea soitinrakentajayrittäjä.
 
Tää osoittaa karulla tavalla sen, että tässä maassa ei ole mitään järkeä puuhastella soitinrakentajana keskittyen pelkästään hinnat alkaen -malleihin ja volyymiin. Kalliimman pään soittimet, väylän raivaaminen ulkomaille sekä huollot taitavat olla ainut pidemmän päälle kestävä tie. Kovin monelle ei töitä muutenkaan riitä.

Jeszse: En muista tarkkaa listaa mitä kaikkea piti sisällään kun laskettiin joskus karkea arvio mitä 1400 euroa maksavasta karvalakkitelestä jää soitinrakentajayrittäjälle kouraan kaikkien kulujen jälkeen. Sisälsi kaikki kuukausittaiset juoksevat kulut materiaaleista työtilan vuokraan ja puhelinlaskuun, ja päädyttiin muistaakseni noin 230 euroon. Siitä pitäis sit maksaa mm. oma liksa. Hyvin karkeasti arvioituja lukuja heiteltiin tiskiin siis, mutta laskelman kirjoitti silti liitutaululle ihan oikea soitinrakentajayrittäjä.
 
Tuolla tuotolla voi kalkuloida paljonko kannattaa käyttää aikaa tekemiseen. Ei montaa päivää.....

ituvirtanen: Ei tarvitsekaan uskoa, kyse oli hehtaariarvioista eikä tarkoista summista. Oma kokemus valmistavasta teollisuudesta ja tuotekehityksestä on vain hieman esittämäni suuntainen. Tuotteen hinnanmuodostukseen vaikuttavat useat asiat, kuten status (muoviämpäri vs. soitin), kehitys (telecaster vs. moderni elektroniikka), valmistusmäärät ja saatavuus (Fender vs. Vigier). Siksi voimme arvioida tarkkoja summia.
 
Esitin, ettei Treppendorfin toimipiste ole kokonaisuutena myyntitila. Se kannattaa huomioida, sillä silloin osa tiloista on vaatimattomampaa ja selvästi edullisempaa varastotilaa. Kivijalkaliikkeessä on suhteellisesti paljon "näyttelytilaa" (varasto ei voi olla peltihalli pihalla, vaan osa samaa, vuokrattua tilaa) ja se on merkittävästi hintavampaa. Kannattaa muistaa myös sijainnin vaikutus neliöhintaan. Kaupungin keskusta on arvokasta, kun taas maaseudulla - esimerkiksi Treppendorfissa (191 asukasta) - maa on todennäköisesti liki ilmaista. Tällä on aidosti merkittävää vaikutusta katerakenteeseen.
 
Koska T-kauppa on onnistunut saamaan edullisemmilla hinnoilla kivijalkoja paremman katteen, se pystyy tarjoamaan esimerkiksi "kokeile-ja-palauta" -tyyppistä palvelua. Palvelu ei ole mitenkään ilmainen mutta se on saatu näyttämään siltä paremman katerakenteen vuoksi.
 
Joo puhuinkin hintojen suuruusluokista. Thomannilla on monessa mielessä Euroopan johtava myymälä, jonka esitteleminen jonkinlaisena myyntitilana, on mielestäni aika paljastavaa. Ja se varastonkaan puoli ei ole mitään vaatimatonta halpishallia, vaan siihen on isketty rahaa kiinni paljon. Kysessä on siis korkeavarasto, jossa on mittava määrä automaatiota. Tuollaisen budjettia kun alkaa laskeskelemaan, niin myymälän kalusteet ja laatat alkavat tuntumaan halvoilta. Olennaisinta tässä on se, että Thomann on onnistumaan samaan markkinoilta niin paljon asiakkaita, että tuollaiset kalliit investoinnit on saatu tuottamaan. Konsepti on siis osoittautunut erinomaisen toimivaksi.

fox: Saattaa hyvinkin tehdä, muttei ne kerro.. ;) Siellähän on "työn alla" niitä batcheja, siis valmistuseriä, useampi eri vaiheissa, osa kuivattaa liimojansa, osa maalejansa. Ja jos on joku faded-malli tekeillä, niin siinähän ei niitä maali/lakkakerroksia ole kuivateltavana niin monia.. ;)
 
Ari, nuo Star-virikoneet tuli jo -73, ja aattelin että tuossa Custom-mallissa olis hyvin voinut olla jos se olis ollut vaikka -74. Mikkipolitiikasta olet oikeassa. ;)
 
Tuolta netistä.kun löytyy noita prosyyreja jopa -73 vuodelta,niin niissäkin tässä custo-
missa nuo samat raaskut kuin omassani...
 
En tiedä sitten,mihin malleihin ne laitettiin silloin aikanaan. !!

LaMotta: Tuolla tuotolla voi kalkuloida paljonko kannattaa käyttää aikaa tekemiseen. Ei montaa päivää.....
 
Pikemiten pitäisi kalkuloida yrityksen menoja.

fox: Eli ainoat kustannuserät tehtaalla ..
 
Sinä nyt vastasit kysymykseen siitä millaisia on yrityksen kustannukset. Sen sijaan minä kysyin sitä millaiseksi kitaran kustannus muodostuu kun sen tekee ihminen itselle tai toiselle mutta ilman yritystä. Tämä asettelu edistää myös ketjun aloittajan kysymykseen vastaamista kun halutaan jotenkin hahmottaa kustannus mikä on pakko hyväksyä jotta kitaralla on edes tietynlainen laatutaso. Kyse on siis oman työn arvottamisesta € 10 per tunti näin alkuun laskelmien mahdollistamiseksi.
 
Saan minä tuohon itsekin vastauksen kun kaverini Jukka on noita tehnyt metritavarasta muutamankin, mutta paremmin tätä keskustelua auttaa eteenpäin kun näitä laskelmia tulee osallistuvien kirjoittajien oman ajatuksen tuotteena tähän ketjuun.
 
Eli mikä on G tai F standard tasoisen kitaran laskennallinen kustannus osineen kun sen tekee itse?

ituvirtanen: Iloisella 90-luvulla näin sattumalta tukkuhinnaston ja mieleen jäi yhden hienomman elektronisen virittimen hinnat: tukkurille 80 mk, kauppiaalle 120 mk ja asiakkaalle 300 mk. Jotta valmistaja voi myydä tuon käikäleen kahdeksaankymppiin, katetta pitää olla jo jonkin verran. Arvioisin varovasti, että osat maksavat valmistus- ynnä muottikustannuksineen sun muineen jotain 40 - 50 mk / valmis tuote.
 
Esimerkkinä Les Paul hintaan 1629 € eli noin 10 000 vanhaa markkaa:
https://www.thomann.de/fi/gibson_les_paul_classic_hb.htm
 
valmistajan kustannukset: 1500 mk = 250 €
tukkuri maksaa: 2400 mk = 400 €
kauppias maksaa: 3600 mk = 600 €
kitaristi maksaa: 10 000 mk = 1629 €
 

 
Valmistaja hankki komponentit, maksaa palkat, tilat, työkalut, varastot...
Tukkuri on minulle ollut vähän epäselvä väliporras mutta käytännössä kyse on välivarastosta, tullauksesta, isompien erien toimituksista, tilauksista...
Kauppias pitää esillä eli maksaa soittimella varastoarvon (tilavuokrat, varastot, palkat, alvit sun muut verot...).
 
T-kaupan hintaetu syntyy ymmärtääkseni siitä, että tukkuporras on nyt samassa yksikössä. Kun ostomäärät (ja välillisesti tilat, varastot ja myynti) ovat riittävän isoja, sopimukset toimittajien kanssa pystyy leipomaan edullisemmiksi. (Tämä on käsittääkseni syönyt katetta erityisesti pieniltä kivijalkatoimijoilta.) Postimyynti ei vaadi kauniita tiloja, joissa voi käydä makustelemassa instrumentteja, vaan tyly varasto ajaa saman asian. Treppendorfissa lienee ihan myyntitilatkin mutta ne eivät ole sama asia kuin että koko toimitusvarasto olisi vapaa satunnaisen kävijän saapastelulle.
 
Yksittäisen kitaran valmistus on mahdollisesti jotain mainittujen hintojen sisäpuolelta, jos yhtään laskee katetta omalle työlle, tiloille ja työkalujen kuoletuksille. On tietysti eri asia tehdä itselleen tai toiselle. Tunnearvo on sitten taas yksi asia, jota ei kannata kylmien numeroitten valossa pohtia, jos soitinta ei ole myymässä.
 
Tuo voi olla kustannusrakenne spesial-tarvikkeissa, missä on brändi-, luksus-, ym. kermankuorintalisiä hinnassa, mutta en oikein usko, että lespalla päästään moiseen.

ituvirtanen: Koska T-kauppa on onnistunut saamaan edullisemmilla hinnoilla kivijalkoja paremman katteen, se pystyy tarjoamaan esimerkiksi "kokeile-ja-palauta" -tyyppistä palvelua. Palvelu ei ole mitenkään ilmainen mutta se on saatu näyttämään siltä paremman katerakenteen vuoksi.
 
Totta, hinnoissahan nämä "ilmaiset" palautukset maksetaan. Toisaalta palautusmahdollisuus tuo myös lisää kauppaa. Jengi ostaa estottomammin, kun aina voi palauttaa tai sitten ostetaan kaksi ja palautetaan niistä toinen. Ei tarvitse miettiä, onko tämä varmasti hyvä, kun voi vaan ostaa ja testata. Ja samalla ostetaan kaikkea muuta siihen oheen, mistä tulee taas lisäkauppaa. Suurimmassa osassa em. tilanteita kaupat olisivat jääneet kokonaan tekemättä ilman palautusmahdollisuutta. Samalla Thompan tasoinen toimija saa sellaiset diilit rahtareilta, etteivät joudu maksamaan 6 euro per paketti. Palutetut myydään b-stockina vähän pienemmällä voitolla, niin saadaan niistäkin lisäkauppaa, vaikkakin pienemmällä katteella.
 
Uskon, että tuo palautusdiili on Thompalle erittäin hyvä. Ja jos se tappiota tuottaisi, tuskin sellaista olisi tarjolla.

Osteri: Sinä nyt vastasit kysymykseen siitä millaisia on yrityksen kustannukset. Sen sijaan minä kysyin sitä millaiseksi kitaran kustannus muodostuu kun sen tekee ihminen itselle tai toiselle mutta ilman yritystä. Tämä asettelu edistää myös ketjun aloittajan kysymykseen vastaamista kun halutaan jotenkin hahmottaa kustannus mikä on pakko hyväksyä jotta kitaralla on edes tietynlainen laatutaso. Kyse on siis oman työn arvottamisesta € 10 per tunti näin alkuun laskelmien mahdollistamiseksi.
 
Saan minä tuohon itsekin vastauksen kun kaverini Jukka on noita tehnyt metritavarasta muutamankin, mutta paremmin tätä keskustelua auttaa eteenpäin kun näitä laskelmia tulee osallistuvien kirjoittajien oman ajatuksen tuotteena tähän ketjuun.
 
Eli mikä on G tai F standard tasoisen kitaran laskennallinen kustannus osineen kun sen tekee itse?
 
Niinhän minä vastasin. Ja tuosta aikaisemmin linkittämästäni ulkomaan-foorumikirjoituksesta, jos siihen nyt uskomme, käy ilmi siis seuraavaa:
"I did hire a luthier to build a Les Paul replica. He already had the tools, jigs and fixtures on hand. He still said he had 94 man hours in the job"
Sitä ei tuossa ilmene, minkäslaista replikaa oltiin tekemässä, mutta sen kympin tuntiliksalla tulee töitten osuudeksi jo 940 euroa. Koneet ja kamppeet on, niille ei lasketa mitään sitten. Puutavaralle ynnä muille kilkkeille sitten hintoja löytyy netistä. Saa valkkailla tekeekö halpaosista vai "oikeaa Stankkua " vastaavista. Joka tapauksessa kyllähän sitä sille teetetylle tahi "omatekemälle" sitä hintaa tulee myöskin. ;)

Laulava Kylätohtori: Tuo voi olla kustannusrakenne spesial-tarvikkeissa, missä on brändi-, luksus-, ym. kermankuorintalisiä hinnassa, mutta en oikein usko, että lespalla päästään moiseen.
 
No, Gibsonin hinta on suoraan T-kaupasta, josta laskin hintaa takaperin. Mitä ehdottaisit itse vastaaviin kohtiin?
 
Ymmärrän varaston teknisyyden mainosti ja olen sellaisiin tutustunutkin. Varastojärjestelmien hinnat ovat hiukan yllättäviä. Minut ainakin yllättivät, kun oikeista hinnoista keskusteltiin ja kokonaisuus asennettiin edellisen palkanmaksajan tiloihin.

Tässä tehdään kitara kuudessa tunnissa:
https://www.youtube.com/watch?v=7ht … AasyCqvDolwxMOdNCeEqRUy&index=1

Don Felder: Tässä tehdään kitara kuudessa tunnissa:
https://www.youtube.com/watch?v=7ht … AasyCqvDolwxMOdNCeEqRUy&index=1
 
Paljonko maksaisit tuosta?

ituvirtanen: No, Gibsonin hinta on suoraan T-kaupasta, josta laskin hintaa takaperin. Mitä ehdottaisit itse vastaaviin kohtiin?
 
Ymmärrän varaston teknisyyden mainosti ja olen sellaisiin tutustunutkin. Varastojärjestelmien hinnat ovat hiukan yllättäviä. Minut ainakin yllättivät, kun oikeista hinnoista keskusteltiin ja kokonaisuus asennettiin edellisen palkanmaksajan tiloihin.
 
Tarkoitin, etten usko kauppiaan saavan sitä noin halvalla. Jos ottaa alvin pois, niin ostohinta kerrotaan silti 2,3. Vaikka vähentää kiinteät kulut, niin siitä jää huikea siivu kauppiaalle. Voisi kuvitella, että tuollaisilla katteilla alkaisi väkisinkin kilpailu hinnoilla.
 
Tietoa ei ole sen tarkemmin, mutta korkealta van tuntuu kauppiaan siivu.

fox: Niinhän minä vastasin..... Joka tapauksessa kyllähän sitä sille teetetylle tahi "omatekemälle" sitä hintaa tulee myöskin.
 
En sitten vaan tajunnut. my bad.
Siitä ollaan samaa mieltä toki, että hyvähän se olis porukoiden mieltää itse tehdyn kitaran hintataso laskennan kautta, jolloin kaupan olevat muut kitarat (tehtaan kitarat?) saavat ehkä arvoisensa kohtelun sen mukaan millainen sen laatu on. Hyväähän ei pääsääntöisesti saa halvalla mutta polkuhinnalla menee moni kitara kaupan.

Anteeksi tyhmyys, mutta en tajua mitä tällä logiikalla haetaan. Pitäisikö esimerkiksi kännykästä maksaa sen mukaan, kauanko itseltä menisi sen rakentamiseen kympin tuntipalkalla? (Ehkä hyvinkin pitäisi! Jäisi paljon turhaa krääsää hankkimatta.)

Ainakin se on tärkeää ymmärtää, että uudessa 100 euron (myyntihinta kaupassa/verkkokaupassa asiakkaalle) tehdasvalmisteisessa kitarassa ei pysty olemaan kovin laadukkaat osat, eikä sitä ole ehditty hienosäätää kovin hyvin ainakaan tehtaalla.
 
Isommilla kitaravalmistajilla on tottakai parempi logistiikkaa ja alhaisemmat tuotantokustannukset per kitara, kuin yksityisellä pienellä suomalaisella kitarasepällä.
 
Ei tule kovin iso päiväpalkka kotimaiselle soitinrakentajalle, jos karvalakkistratosta/telestä jää vähän yli 200 euroa katetta. Toki varmaan tehdään montaa kitaraa samanaikaisesti, eli hyödynnetään yhteiset työvaiheet, liimausten kuivumisajat ja maalien&lakkojen kuivumisajat.
 
Jos ajatellaan uuden kitaran ostamista/teettämistä ja katsoo asiaa puhtaasti rahan (ja siis pelkästään kitaranostajan ja soitinrakentajan menojen/tulojen) näkökulmasta, kannattaisi ostaa valmis kohtuullisen laadukas kitara (esim 1000 euron hintaluokasta) ja viedä se tammi/helmikuussa huollettavaksi&säädettäväksi soitinrakentajalle. Silloin saa itse melko halvalla hyvän soittopelin ja se soitinrakentajakin nettoaa enemmän työmäärään nähden niistä huoltohommista. Ehdotin siksi tuota tammi/helmikuuta, että uuden kitaran mahdollinen nauhojen päiden törrötys ilmenee kylmimpinä&kuivimpina kuukausina helpoiten.
 
Itse yritän tukea soitinrakentajia nimenomaan sillä tavalla, että huollatan omat ja lasten kielisoittimet kohtuullisen säännöllisesti soitinrakentajalla. Ihan samalla periaatteella kuin autoja ja polkupyöriäkin huolletaan (pysyvät toimivina, miellyttävinä käyttää ja kulkuneuvojen tapauksessa myös turvallisina)

iec:Jos ajatellaan uuden kitaran ostamista/teettämistä ja katsoo asiaa puhtaasti rahan (ja siis pelkästään kitaranostajan ja soitinrakentajan menojen/tulojen) näkökulmasta, kannattaisi ostaa valmis kohtuullisen laadukas kitara (esim 1000 euron hintaluokasta) ja viedä se tammi/helmikuussa huollettavaksi&säädettäväksi soitinrakentajalle. Silloin saa itse melko halvalla hyvän soittopelin ja se soitinrakentajakin nettoaa enemmän työmäärään nähden niistä huoltohommista. Ehdotin siksi tuota tammi/helmikuuta, että uuden kitaran mahdollinen nauhojen päiden törrötys ilmenee kylmimpinä&kuivimpina kuukausina helpoiten.
 
Jos raha edelle ajattelee, niin silloin ostohinta ei vielä kerro mitään, vaan osto- ja myyntihinnan erotus miinus ylläpito ohjaa hankintaa. Tässä voi päästä jopa positiiviseen lopputulemaan ja laadukkaiden käytettyjen kitaroiden hankkiminen on useinmiten todella halpa harrastus. Kaikkein kalleinta on ostaa uusi kitara ja vaihtaa siihen kaikkea, mikä kitarasta irti lähtee. Noin aloitin tämän harrastuksen ja luulin säästäväni paljonkin rahaa, vaikka todellisuudessa maksimoinkin rahan menekkiä.

Mutta tuo on kyllä nerokkaasti ajateltu, että huollon teettäminen soitinrakentajalla on pätevämpi tukitoimi kuin kitaran tilaaminen. Arvostan kovasti kotimaista soitinrakennusta, mutta tilauskitaran teettämiseen ei koskaan ole rahaa. Pitää varmaan sen sijaan pukata vanha kitara nauhojen hiontaan.