Kitarat: kitarakamat ›

Ostinpa Tokain puoliakustisen jossa huonot mikit omaan Marshall Origin vahvistimeen, soundi tumma eikä juuri säröydy. Olen miettinyt SD:n 59:jä tilalle, kirkkautta saisin varmasti lisää, mutta ovatkohan tarpeeksi stydit rockin tai hard rockin soittoon? Saisiko vahvistinta kunnolla murolle ilman mitään speduja?

59:ssä on suht läski alapää, itse koin kaulamikkinä liian tummaksi mutta jos kaipaa sulavaa (fluid?) soundia tai tulee jazzahtavaan käyttöön niin luulis toimivan hyvin. Monethan pitää tuota jokapaikanhöylänä eikä siinä mitään häviä jos ostaa käytettynä kokeiluun.
 
Suosittelen perustervettä lähtösoundia ja ottamaan murot speduista. Crunch labilla saa kyllä särölle vaan sehän se ongelma onkin kun mitään muuta ei saakaan. Tosi kuuma, saturoitunut mikki jolla alapää menee helposti muhjuksi.

Paljon riippuu siitä, mikä on tuo tarpeeksi stydi soundi, mitä tässä haetaan. En nyt kuitenkaan näe tuota 59:ä ratkaisuna. Duncanilta ehkä JB tai Pearly Gates olisivat luontevampia rokkisoudeihin, niin kuin itse tämän näen, mutta tuo mainittu OD-pedaali voisi olla se kaikkein paras ratkaisu - mikeistä riippumatta. Kuumilla mikeillä saa ohjattua vahvistinta, mutta samalla tosiaan menettää paljon. Aivan liian paljon omaan makuuni. Säröillä olisi monesti hyvä fokusoida taajuuksia keskialueelle, joka tulee sopivalla pedaalilla automaattisesti mukana.

Makuasioitahan nämä on. Kuumemmalla mikillä voi tietenkin himmata kitaran volumeilla vähän jotta ei kompressoi niin paljon, mutta se ei muuta mikkien ominaissoundia (tapauskohtaisesti tummentaa soundia tai sitten ei) mikäli se on se ero johonkin toiseen mikkiin.
 
OD-pedaalin hommaamista suosittelen minäkin.
 
Villinä korttina heitän SD:n Slash-setin. Sekin voisi olla aika kova sana rockiin ja hardrockiin. Tai sitten Saturday Night Special -setti, mutta se vaatii ainakin sen OD-pedaalin, sillä output ei ole niin huikea.

Classic '57 tuntuu olevan yleinen suosikki ES335 -tyyppisiin puoliakkareihin.
 
Kannattaa kokeilla kikkailla nykyistenkin mikkien korkeuksien (myös napapalojen) kanssa.

Mulla oli ontossa Gibsonin LP Studiossa mitä ilmeisimmin Burstbucker Pro-mikit ja se on ainut kitara mihin en ole vaihtanut mikkejä (mitä mulla on ollut omistuksessa). Sen verran hyvät rokkisoundit siitä lähti. Jotain eroja oli toki toisen kitaran SD Jazz+JB-settiin, mutta kummallakin irtosi rokettirolli tosi hyvin. Eli tuossa ontossa LesPaulissa voi olla hieman puoliakustisen ominaisuuksia.

acwc: Ostinpa Tokain puoliakustisen jossa huonot mikit omaan Marshall Origin vahvistimeen, soundi tumma eikä juuri säröydy. Olen miettinyt SD:n 59:jä tilalle, kirkkautta saisin varmasti lisää, mutta ovatkohan tarpeeksi stydit rockin tai hard rockin soittoon? Saisiko vahvistinta kunnolla murolle ilman mitään speduja?
 
59 on ihan kiva mikki, mutta jos haluat ilman pedaaleja murolle, niin silloin SH4 eli JB on yksi ratkaisu, omasta mielestäni se on kuitenki liian "hevi" mikki verrattuna pafimpaan 59:n.
 
Custom 5 on kait aikalailla kuin 59, mutta pukkaa enemmän ulostuloa, joten se voisi ehkä olla hyvä?
https://www.seymourduncan.com/pickup/custom-5
 
https://www.musamaailma.fi/s-duncan-sh-14-black.html
 
Itse olen pelaillut Duncanin mikeillä pitkään, mutta kun tässä taannoin hommasin Dimarzio 36th paf mikit lespaani, niin huomasin, että tykkään niistä enemmän kuin 59:stä. Jos haluaa paf mikit, niin 36th anniversaryt on kyllä hyvä vaihtoehto, mutta eivät ole kovin kuumat, tai tallaversiosta en tiedä, kun itselläni molemmat ovat kaulamalleja.

59 ehdottomasti mielummin kuin JB. Mulla oli JB/jazz setti puoliakkarissa kiinni ja ne söi kyllä kitarasta kaiken sielun irti. Tosi kirkas ja ohut soundi. Vaihdoin tokain paffit tilalle niin johan alkoi taas kuulostaa siltä miltä piti. JB/jazz meni les pauliin ja siihenhän ne sopii kuin nenä päähän. Viimeistään tossa vaiheessa tajus miten eri elämää 335 ja les paul elää.
 
Kantsii myös eka testata jotain treble boosteria tms. noilla alkuperäsillä mikeillä. Vähän lisää muroa ja yläpäätä. Jos siis pedaalia kelpuutat.

Duncanin P-Railsit Triple Shot kehyksillä niin alkaa soundivariaatioita löytymään. Itellä alkaa oleen P-Railsit jo melkein kaikissa kitaroissa, mihin humbuckerit mahtuu.

Jotenkin tuntuu siltä, että kaikki esitetyt ongelmat '59:ssä olis ratkaistu tuossa '59 Custom Hybrid -versiossa: https://www.seymourduncan.com/pickup/59custom-hybrid
 
Kannatan kuitenkin ensin pedaalitestejä. Ja onko mikkikorkeus/napapalasäädöt tsekattu?

Entäs SD Full Shred?
ItselläTelen kaulassa ja on kirkkaampi kuin 59.

Custom 5/Jazz tuli sitten tilattua. Huomasin että Japanilaisessa 335 kopiossa ESP Edwarsissa on ne vakiona kiinni... niin tuskimpa hirveästi pieleen menee, että olisi liian kovatehoinen tuo tallamikki puoliakustiseen kun se siihenkin on lyöty.