Kitarat: kitarakamat ›

joku muu sikko: 80 luvun charvel super stratot. Arvostuksesta en tiedä mutta ihan tyhmän halpoja ainakin.
 
Suhteellista.
 
Halvallahan niitä torilla pyörii, mutta kaikista on jotain rikki tai puuttuu. Ihan joka ikisestä...
 
Eli esim Schallerin tallaan kun hommaa uuden pohjalevyn ja ne salmiakkipalat jotka on kuitenkin halki niin siitäkin tulee äkkiä satanen lisähintaa. Sama pätee kahler ja jt-6 tallaisiin, mutta varaosien hankkiminen on vielä hankalampaa.
 
E: siitä huolimatta mulla on niitä viis

Alvarez: https://www.alvarezguitars.com/inst … ts/?filter=guitar-category-acoustic
 
Vuosia sitten ostin Turun Vertikaalista Alvarez RD-20 ja olen ollut tyytyväinen. Paljon myöhemmin kitara tuli puheeksi samassa liikkeessä, nykyään Soitinasema, ja myyjä sanoi, että aika huono soitin on se Alvarez. Kuulemma kauloissa on ongelmia ja sen tilalle olisi pitänyt oikopäätä ostaa joku Cort tai muu huipputuote.
 
Eli vastaus on, että Alvarez on aliarvostettu kitara. Jopa elääkseen niitä myynyt henkilökin myöntää, että aivan paska.

Iiwana-80: Alvarez: https://www.alvarezguitars.com/inst … ts/?filter=guitar-category-acoustic
 
Vuosia sitten ostin Turun Vertikaalista Alvarez RD-20 ja olen ollut tyytyväinen. Paljon myöhemmin kitara tuli puheeksi samassa liikkeessä, nykyään Soitinasema, ja myyjä sanoi, että aika huono soitin on se Alvarez. Kuulemma kauloissa on ongelmia ja sen tilalle olisi pitänyt oikopäätä ostaa joku Cort tai muu huipputuote.
 
Eli vastaus on, että Alvarez on aliarvostettu kitara. Jopa elääkseen niitä myynyt henkilökin myöntää, että aivan paska.
 
Multa löytyy alvarezin akkari, jonka hain kanista yli 10 vuotta sitten. Vielä ei ole tarvinnut muuta dreadnoughtia miettiä. Kk pure mini mikitys tuli joskus lyötyä sisään, joten aika monta keikkaakin nähnyt. Ei mitään huonoa sanottavaa hintaansa nähden. Alapäätä ei tuuttaa hirveesti ja keskialueessa löytyy. Mutta ominaisuuksiahan noi vain on.

Mikko1978: Varsinkin Suomessa tuntuu olevan niin, että jos lavassa ei lue jompaa kumpaa isoa brändiä, niin arvostusta ei tipu. Vähemmän tunnetulla brändillä varustetut kitarat jäävät helposti kaupan hyllylle pölyyntymään, olipa kitara tehty kuinka hyvin tahansa.
 
Se on se, kun esim. Gibson, Fender, ESP ja Jackson on niin tuttuja ja hyväksi havaittuja merkkejä (vaikka noillakin niitä huonoja on), niin monet ei uskalla kuluttaa rahojaan johonkin tuntemattomaan, kun eivät tiedä niistä kunnolla. Onhan tuossa takana taas tietty se merkki juttukin, että les paulissa pitää lukea Gibson ja muuta hössötystä :)
 
Mulle on ihan sama mitä lavassa lukee, kunhan kitara on hyvä ja muoto itseä kiinnostava.

Metalkallo: Se on se, kun esim. Gibson, Fender, ESP ja Jackson on niin tuttuja ja hyväksi havaittuja merkkejä (vaikka noillakin niitä huonoja on), niin monet ei uskalla kuluttaa rahojaan johonkin tuntemattomaan, kun eivät tiedä niistä kunnolla. Onhan tuossa takana taas tietty se merkki juttukin, että les paulissa pitää lukea Gibson ja muuta hössötystä :)
 
Mulle on ihan sama mitä lavassa lukee, kunhan kitara on hyvä ja muoto itseä kiinnostava.
 
Mutta myös se, että isoilta merkeiltä löytyy usein aika paljon enemmän vaihtoehtoja omille mieltymyksille ja budjetille itse kivijaloista. Pikkumerkeiltå tuntuu olevan tarjolla ne lippulaiva- (ts. tylsät) mallit. Toki poikkeuksiakin on, esim Tokai, vaikkei se mikään ihan pikkumerkki olekaan. Olisi ainakin ittelle kiva jos musaliikkeissä olisi stratoja useammilla specseillä muiltakin kuin fenderiltä ja squierilta.

Fernandes.

The Jack: ranskalaisvalmistaja LAG Arkane tekee upeita ja persoonallisia käsityöläiskitaroita.
 
LAG tekee myös bulkki-kitaroita. € 500 hintaan saa netistä aivan loistavan hevikepin uutena. www.euroguitar.com esittelee merkin tuotteita aina € 1800 hintaan saakka.
Se mikä on arvostettua Ranskassa mutta ei ole tunnettu Suomessa, johtuu pelkästään tiedon ja kokemuksen puutteesta.
 
Suomessa menestyvät jo vuosikymmeniä ne merkit joilla on täällä ollut edustaja ja kivijalkakauppa kokeilemista varten. Ne nauttivat ns arvostusta. Muut merkit eivät ole samalla tavalla menestyneet. Syy se kun eivät ole niin esillä.

Metalkallo: Se on se, kun esim. Gibson, Fender, ESP ja Jackson on niin tuttuja ja hyväksi havaittuja merkkejä (vaikka noillakin niitä huonoja on), niin monet ei uskalla kuluttaa rahojaan johonkin tuntemattomaan, kun eivät tiedä niistä kunnolla. Onhan tuossa takana taas tietty se merkki juttukin, että les paulissa pitää lukea Gibson ja muuta hössötystä :)
 
Mulle on ihan sama mitä lavassa lukee, kunhan kitara on hyvä ja muoto itseä kiinnostava.
 
Siinä on sellanen juttu, että susipaskasta gibsonista tai fenderistä saa enemmän rahaa myydessä kuin täysin tuntemattomasta laatupelistä tai laatuosista ja taidolla kasatusta pala-kepistä.
Tavallaan myös sitä jälkimarkkinoita voisi osaltaan syyttää tästä tiettyjen merkkien suosiosta.
 
Suurin osa täälläkin ostetuista ja myydyistä kepetistä on varmaan 98% "parin kolmen ison" merkki johdatettuja.

Tinnittus: Siinä on sellanen juttu, että susipaskasta gibsonista tai fenderistä saa enemmän rahaa myydessä kuin täysin tuntemattomasta laatupelistä tai laatuosista ja taidolla kasatusta pala-kepistä.
Tavallaan myös sitä jälkimarkkinoita voisi osaltaan syyttää tästä tiettyjen merkkien suosiosta.
 
Suurin osa täälläkin ostetuista ja myydyistä kepetistä on varmaan 98% "parin kolmen ison" merkki johdatettuja.
 
Onko nää susipaskat gibsonit ja fenderit jotain täysin paskana olevia keppejä, joita välität vilunkipelillä eteenpäin? Vai tuleeko ihan tehtaalta?

Kanadalainen Godin tekee mielestäni erittäin laadukaita kitaroita ja vielä kohtuulliseen hintaan. Tämä pätee varsinkin saman konsernin Seagull, Simon & Patrick ja Art & Lutherie akustisiin. Sähkökitarapuolella Godinilla on paljon uusia innovaatioita ja kokeiluja.

Arbitrator: Kanadalainen Godin tekee mielestäni erittäin laadukaita kitaroita ja vielä kohtuulliseen hintaan. Tämä pätee varsinkin saman konsernin Seagull, Simon & Patrick ja Art & Lutherie akustisiin. Sähkökitarapuolella Godinilla on paljon uusia innovaatioita ja kokeiluja.
 
Komppaan, siis aivan kirjaimellisesti, omalla Godinillani, joka on malliltaan Summit Classic Convertible. Mainion monipuolinen soundeiltaan, siis jos tarvitsee monipuolisuutta yhteen keppiin.

yanera: Fernandes.
 
Tähän on yhdyttävä.
 
Mahottoman hyviä Jackson/Charvel kopioita kasarilla...

munkero: Tähän on yhdyttävä.
 
Mahottoman hyviä Jackson/Charvel kopioita kasarilla...
 
Jep. Fernandes tekee kyllä laadukkaita. Ainakin Made in Japan -versiot on hyviä.

Tinnittus: Siinä on sellanen juttu, että susipaskasta gibsonista tai fenderistä saa enemmän rahaa myydessä kuin täysin tuntemattomasta laatupelistä tai laatuosista ja taidolla kasatusta pala-kepistä.
Tavallaan myös sitä jälkimarkkinoita voisi osaltaan syyttää tästä tiettyjen merkkien suosiosta.
 
Näinhän se menee. Kun brändi on riittävän haluttu, niin siinä ei pieni tai vähän isompikaan suurpiirteisyys valmistuksessa haittaa mitään.
 
Presidentti: Olisi kiva juu, kuulla vähän kertomusta miten F:n tai G:n nykytuotannon paskuus ilmenee.
 
Nykytuotanto tulee sitten arvioitavaksi jälkimarkkinoille myöhemmin, mutta jos katsoo noita G:n tehdasesittelyjä, niin eiköhän ne otelaudat tule mutkittelmaan vanhaan malliin ja kaulat tule liimatuiksi runkoon vaihteleviin kulmiin.
 
Arbitrator: Kanadalainen Godin tekee mielestäni erittäin laadukaita kitaroita ja vielä kohtuulliseen hintaan. Tämä pätee varsinkin saman konsernin Seagull, Simon & Patrick ja Art & Lutherie akustisiin. Sähkökitarapuolella Godinilla on paljon uusia innovaatioita ja kokeiluja.
 
Juuri katselin yhdessä kaupassa käytettyä Godinia, joka oli myynnissä Korealaisen kitaran hintaan. Se on jotenkin erikoista, kun tuo Godin on ymmärtääkseni täysin Pohjois-Amerikkalaista tuotantoa, eikä edes meksikaanon kasaamaa rajan pohjoispuolella maalattua osastoa.

No en voi olla tähän laittamatta, kun näyttäisi olevan yksi Peavey T-60 myytävänä:
 
https://muusikoiden.net/tori/ilmoitus/1485484
 
The most underrated guitar in the world, luonnehdittiin jossain kitarapalstalla. Tuota olisi kiva päästä testailemaan...

Ennen olisin vastannut Ipanets mutta näyttää täällä ajat muuttuneen ja Ibeneesiä ei enää dissata.

PekkaM: Ennen olisin vastannut Ipanets mutta näyttää täällä ajat muuttuneen ja Ibeneesiä ei enää dissata.
 
Ei eikä Tokaita, mutta Gibsonia ja Fenderiä dissataan kuin vierasta sikaa. Ehkä ne on tämän hetken aliarvostetuimmat kitarat.

PekkaM: Ennen olisin vastannut Ipanets mutta näyttää täällä ajat muuttuneen ja Ibeneesiä ei enää dissata.
 
En kyl muista että Ibanezia olisi koskaan erityisemmin dissattu. RG5xx sarja on ollut vuosia paras vastaus kysymykseen mikä käytetty superstrato mulle?

G&L:n tribute sarjassa on kanssa hyviä keppejä hintaisekseen. Itsellä Legacy ja diggaan paljon parin sadan kepiksi.