Etno, proge, latin ›

Se vielä tästä puuttuisi että pistettäisiin lavalle Wrightin hologrammi koskettimien taakse;)...

cyberiad2001: Kiinnostavinta ja itse asiassa varmaan ihan mahdollisuuksien rajoissa ois, jos Gilmour menisi vierailemaan Saucerful of Secretsiin.
 
Nimenomaan. Tällä skenaariolla on sentään jonkinnäköinen todennäköisyys toteutua. Mason on ymmärtääkseni hyvissä väleissä sekä Watersin että Gilmourin kanssa ja kun Waters tässä taannoin vieraili Masonin bändin keikalla, niin miksipä ei Gilmourkin jossain vaiheessa.
Kuuntelin Gilmourin podastin ja luin tuon lyhyen jutun, enkä todellakaan saanut vaikutelmaa, että Gilmour olisi tehnyt mitään äkillistä mielenmuutosta. Vastasi vain jotain ympäripyöreää kysymykseen, joka häneltä tullaan kysymään varmaan vielä saattohoidossakin. Pitää nyt ottaa huomioon ensinnäkin se, että Gilmour on jo 73 ja Mason peräti 75-vuotias ja kun Gilmour sanoo, ettei edes mitään suunnitelmia (saati mitään toimenpiteitä!) ole Pink Floydin paluusta, niin se tarkoittaa silloin tosiasissa sitä, ettei tätä tapahdu. En nyt ala edes kirjoittamaan kaikista muista syistä, miksi Pink Floydin paluu - esimerkiksi albumin tai kiertueen muodossa - on hyvin epätodennäköinen.
Toivoisinko itse reunionia edes? En. Rick Wrightkin on jo kuollut. Waters taas erosi omasta aloitteestaan jo 1985, joten miksi hänen nimensä olisi pitänyt ottaakaan esiin puhuttaessa suunnitelmista, joita ei ole?
Pitää nyt huomata sekin, että otsikko David Gilmour on the possibility of a Pink Floyd reunion: "Never say never" saa aikaan huomattavasti enemmän klikkauksia kuin asiasisällön paremmin tiivistävä vaihtoehto DG.... reunion: "We don't have any plans right now" ja juuri siitä syystä otsikko on tuo ensinmainittu. Ei kannata aina ottaa kaikkea toimittajien kirjoitamaa niin kirjaimellisesti. Otsikot ja muut nostot ovat vain journalistisia valintoja ja niitä on syytä välillä arvioida kriittisesti.
Tulee kulumaan vielä usea vuosi, ennen kuin Gilmour saa aikaan edes seuraavan sooloalbumin ja se on sentään projekti, johon hän ilmeisesti aikoo tarttua - toisin kuin mitään varsinaisesti uutta Pink Floydiin liittyvää. Jotain retrospektiivisiä nostalgiajulkaisuja tietenkin voi jossain vaiheessa tipahdella, siinä kaikki.

Tuosta tulikin mieleen että milloinkohan taas kerran julkaistaan Floydin levyistä remasterin remasterin remasterit;)... Ehkäpä parin ko. levyn aikaisen demon kera?

Regalis Apertura: Tuosta tulikin mieleen että milloinkohan taas kerran julkaistaan Floydin levyistä remasterin remasterin remasterit;)... Ehkäpä parin ko. levyn aikaisen demon kera?
 
Veikkaan, että ainakin 2023, jolloin tulee 50 vuotta Dark Side of the Moonin julkaisusta, ilmestyy jonkinlainen juhlaedition. Toisaalta tänä vuonna tulee jo täyteen 40 vuotta The Wallin ilmestymisestä, joten oliskohan sen tiimoilta jotain tulossa? Tuskin kuitenkaan. Lisäksihän The Wall -kiertueelta kuvattiin keikka (vaiko useampiakin), mutta tätä aineistoa ei olla julkaistu ainakaan kokonaisuudessaan. Waters ei taida moista koskaan salliakaan. Ehkä tämä on perusteltua laaduntarkkailua, koska ainakin Youtubessa olevat pätkät ovat niin tummia, ettei niitä kannatakaan julkaista, ellei Watersilla ole hallussaan korkeampitasoista tallennetta.
Osa 1: https://www.youtube.com/watch?v=JoiSIlE7w6w
Osa 2: https://www.youtube.com/watch?v=Z9axMpfZJoQ
Ainakin jossain haastattelussa Nick Mason mainitsi, että Animalsin laajennettua versiota suunniteltiin jo aiemmin, mutta eivät päässeet yhteisymmärrykseen bonusmateriaalin sisällöstä. Ehkä joskus...
Delicate Sound of Thunder -live ei tietääkseni ole ilmestynyt virallisesti DVD:nä tai blu-raynä. Tästä toivoisin 2CD/DVD/blu-ray -julkaisua, jossa olisi koko keikka, siis myös kappaleet Signs of Life, A New Machine 1 & 2, Terminal Frost, On the Run, The Great Gig in the Sky, Welcome to the Machine ja One Slip - sekä audiona että kuvattuna biisit siinä järjestyksessä, jossa ne esitettiin. Tämä tarkoittaisi koko Momentary Lapse of Reason -albumia liveversioina. Minulle kelpaisi.
En tiedä kuinka laajan arkistomateriaalin päällä herrat istuvat, mutta minusta tuntui jotenkin oudolta, että tämä muutama vuosi sitten julkaistu The Early Years -boksi päättyi vuoteen 1972 - siis juuri kansainvälisen megasuosion kynnykselle - eikä tämän jälkeisestä arkistomateriaalien julkaisusta ole mitään puhuttu. En ainakaan ole huomannut. Mahtaneeko esimerkiksi suursuosion vuosilta 1973-1979 (tai kauemmaksikin ulottuen) olla joskus tulossa jatko-osaa boksimuodossa? Pidän täysin mahdollisena.

muutama vuosi sitten julkaistu The Early Years -boksi päättyi vuoteen 1972 - siis juuri kansainvälisen megasuosion kynnykselle - eikä tämän jälkeisestä arkistomateriaalien julkaisusta ole mitään puhuttu
Immersion boxeissa on julkaistu arkistomateriaalia Dark side of the moon, Wish you were here ja The Wall ajoilta. Animals ja Final Cut ovat edelleen ilman virallista arkistomateriaalin julkaisua. "Varman" tiedon mukaan tänä vuonna olisi ilmestymässä The Later Years boksi kattaen Watersin jälkeisen ajan. Virallista julkistusta odottaessa arvailuja sisällöstä löytyy tuolta: https://www.forums.stevehoffman.tv/ … later-years-official.686697/page-56

Rontteli: Immersion boxeissa on julkaistu arkistomateriaalia Dark side of the moon, Wish you were here ja The Wall ajoilta.
 
Joo, tiesin tämän. Tarkoitin tuossa ylläolevassa jupinassani sellaista pedanttisen perusteellista boksia (alkaen vuodesta 1973), kuten tuo The Early Years on. Ehkäpä Floydilla ei juurikaan ole sen enempää arkistojen kätköissä kuin noilla Immersion-sarjan levyillä on jo julkaistu. Siis jos bootleg-keikkojen julkaisujen linjalle ei haluta mennä. Joskus joku Floydin jäsen, en muista kuka, onkin valitellut etteivät juurikaan ymmärtäneet äänitellä keikkojaan 70-luvun menestysvuosiltaan. Sen muistan, että ainakin Nick Mason sanoi harmittelevansa, ettei Dark Side of the Moon -kiertueen keikkoja tullut kuvattua.
 
Animals ja Final Cut ovat edelleen ilman virallista arkistomateriaalin julkaisua.
 
En ole varma, mutta ymmärsin/muistelen, että Mason tarkoitti, että juuri noiden Immersion-levyjen julkaisujen aikoihin eivät päässeet yksimielisyyteen bonusmateriaalista Animals-levylle, joka siitä syystä jäi perättäisten albumien sarjassa ainoana vaille Immersion-käsittelyä. Luulen, että Final Cutin laajentaminen bonuksilla (jos niitä juurikaan edes on) ei voisi vähempää ainakaan Gilmouria kiinnostaa.
 
"Varman" tiedon mukaan tänä vuonna olisi ilmestymässä The Later Years boksi kattaen Watersin jälkeisen ajan. Virallista julkistusta odottaessa arvailuja sisällöstä löytyy tuolta: https://www.forums.stevehoffman.tv/ … later-years-official.686697/page-56
 
Vilkaisin kolme sekuntia ja vaikutti todellakin niin "varmalta" lähteeltä, että jos tällainen The Later Years joskus julkaistaan, niin odottelen rauhassa ihan virallista tietoa sen sisällöstä. Kiinnostaa kyllä, eipä siinä. Minä pidän myös kaikista Watersin jälkeisistä albumeista, varsinkin The Division Bellistä.

Jos saisin itse päättää mitä bonareita valitsevat levyilleen niin ihan "uusia" leftover-biisejä kuin puolitekoisia demoja joissa voi olla vain eri lyriikat/soundit/miksaus lopulliseen versioon verrattuna. Itse en jaksaisi kuulla sellaisia demoja kuin kerran ja sitten unohtaa... Harvoin tulee kuultua em. kaltaista biisiä jossa demoversio noin loppupelissä hakkaisi "virallisen" version. Sama pätee mun mielestä lähestulkoon jokaiseen bändiin joka laittaa bonuksia levyilleen (esim. Led Zeppelin tulee mieleen näin ykskaks). Toisaalta, bändit voivat ajatella että tuollaiset puolitekoiset demot kiinnostaa KAIKKIA fanejaan ja siksi laittavat ne mukaan esim. deluxe/remasterien bonareiksi... Jos kerran on pakko laittaa niitä mukaan, niin erilliselle bonus-cdlle jos mitenkään mahdolista. No tämä avautuminen riittänee tästä aiheesta osaltani.

Kyllä, kyllä, kyllä ja kyllä: https://www.youtube.com/watch?v=oLE … D7ucAMDrnowi5lenh8z7Zjop63Ddz_WFo8Q
 
On tärkeää nostaa esiin tämä kappale joka on kaikkea muuta kuin "the most boring song I've heard a bar or two".

velipesonen: Kyllä, kyllä, kyllä ja kyllä: https://www.youtube.com/watch?v=oLE … D7ucAMDrnowi5lenh8z7Zjop63Ddz_WFo8Q
 
On tärkeää nostaa esiin tämä kappale joka on kaikkea muuta kuin "the most boring song I've heard a bar or two".
 
Tuohan oli loistava pätkä. Mahtava piisi se minustakin aina ollut ja tuossa hyvin kyllä kaveri perkasi sen esille. Asiaa, eikä mitään latteaa referointia toisten höpinöistä.

Ronttelin aiemmin mainitsema The Later Years on tosiaan ilmestymässä, julkaisupäivänä 29.11. Vaikuttaa perusteelliselta paketilta. Tarkka sisältö selviää Pink Floydin kotisivuilta, http://thelateryears.pinkfloyd.com/
Minusta näyttää, että Floydin uran viimeisimmän vaiheen, siis ilman Watersia, aikana julkaistuista jutuista puuttuu vain Carrera Panamericana -dokumenttiin tehdyt instrumentaalipätkät, Pulse-DVD:n bonuskappaleet (jotka oli kylläkin vain bootleg-laatua, joten ei niistä niin väliä) ja Floydin toiseksi viimeinen keikka koskaan, Live8-tapahtumassa 2005, Watersilla vahvistettuna.

vanha_pieru: Minusta näyttää, että Floydin uran viimeisimmän vaiheen, siis ilman Watersia, aikana julkaistuista jutuista puuttuu vain Carrera Panamericana -dokumenttiin tehdyt instrumentaalipätkät, Pulse-DVD:n bonuskappaleet (jotka oli kylläkin vain bootleg-laatua, joten ei niistä niin väliä) ja Floydin toiseksi viimeinen keikka koskaan, Live8-tapahtumassa 2005, Watersilla vahvistettuna.
 
Noita olisin itsekin kaivannut tähän boksiin. Tämä olisi myös ollut oivallinen tilaisuus julkaista aiemmin julkaisematta jäänyt The Big Sliff. Tosin sitä materiaalia kai käytettiin melko paljon jo The Endless River levyllä. A Momentary Lapse of Reason sessioiden Peace Be With You olisi mielestäni myös kuulunut tähän settiin. Mutta orkesteri päättäköön mitä haluaa arkistoistaan julkaista.

Rontteli: Tämä olisi myös ollut oivallinen tilaisuus julkaista aiemmin julkaisematta jäänyt The Big Sliff. Tosin sitä materiaalia kai käytettiin melko paljon jo The Endless River levyllä. A Momentary Lapse of Reason sessioiden Peace Be With You olisi mielestäni myös kuulunut tähän settiin. Mutta orkesteri päättäköön mitä haluaa arkistoistaan julkaista.
 
Niin, nämä The Big Spliff ja Peace Be with You... Itse muistelen lukeneeni, että The Division Bell -sessioissa tarkoituksena oli työstää kaksi albumia: tuo mikä julkaistiinkin, The Division Bell -nimellä, ja sen instrumentaalinen pari, jonka työnimenä oli mainitsemasi The Big Spliff. Kävi kuitenkin niin, että deadline painoi päälle ja tämä instrumentaalialbumi jäi kesken, jonkinlaiseksi raakileeksi. En osaa sanoa mistä näin muistelen lukeneeni, joten en nyt jaksa alkaa randomilla googlailemaan tähän lähdettä.
Onko sinulla tarkempaa tietoa asiasta? Tuliko tämä The Big Spliff työstettyä ihan valmiiksi asti, mutta se vaan jäi jostain syystä julkaisematta?
Tämän The Later Years -paketin disc 6:n julkaisemattomien studioäänitysten voisi olettaa olevan peräisin The Big Spliffiltä. Tähän yhteyteen olisi ollut niin luontevaa lisätä myös La Carrera Panamericana -osuus.
Olinkin unohtanut tämän Peace Be with You -biisin... Onko sen olemassaolosta ihan konkreettisia todisteita, kuten boogleggia, vai onko kyseessä sittenkin vain Floyd-myytti, jolla ei ole totuuspohjaa? Netistä voi kyllä löytää myös pätkän kappaleen väitetystä lyriikasta, mutta en pidä asiallisena linkittää mitään, jonka aitoutta epäilen.
Paljon kiinnostavaa sisältöä joka tapauksessa tähän boksiin sisältyy, joten täysi kannatus minulta ainakin tämän julkaisulle, vaikka vielä hiukan täydentämällä olisi tullut oikein täysosuma, definitiivinen Myöhemmät vuodet.

vanha_pieru: Tuliko tämä The Big Spliff työstettyä ihan valmiiksi asti, mutta se vaan jäi jostain syystä julkaisematta?
 
Olinkin unohtanut tämän Peace Be with You -biisin... Onko sen olemassaolosta ihan konkreettisia todisteita, kuten boogleggia, vai onko kyseessä sittenkin vain Floyd-myytti, jolla ei ole totuuspohjaa?
 
Paljon kiinnostavaa sisältöä joka tapauksessa tähän boksiin sisältyy, joten täysi kannatus minulta ainakin tämän julkaisulle, vaikka vielä hiukan täydentämällä olisi tullut oikein täysosuma, definitiivinen Myöhemmät vuodet.
 
Olen kanssasi samassa käsityksessä The Big Sliffin suhteen, eli valmista levyä siitä ei tullut koskaan.Kaikki julkaisemisen arvoinen siitä sessiosta saattaa olla jo julkaistu. Jos jotain on jäljellä, niin toivotaan että ne ovat nuo mainitsemasi disc 6:n biisit. Peace Be With You on minulle myytti kunnes kuulen sen tai joku luotettava taho kertoo kuulleensa sen. On ollut juttua että kyseisen biisin julkaisu tässä boksissa peruttiin viime hetkellä. Myytti kuitenkin kunnes toisin todistetaan. Olen erittäin tyytyväinen boksin sisältöön. Hinta vaan meinaa huimata. Se laskenee kuitenkin aikaa myöten. Toivottavasti.

Muuten, oliko tuosta Big Spliffistä otettu mitään Endless Riverille?

Regalis Apertura: Muuten, oliko tuosta Big Spliffistä otettu mitään Endless Riverille?
 
TBS9 ja TBS14 ovat Big Spliffille äänitettyjä biisejä, jotka löytyvät Endless Riverin Deluxe-painokselta.

Uusimmassa Soundissa julkaistu analyysi The Wall -albumista: https://www.soundi.fi/jutut/syvaana … ssiivisin-kolmen-savelen-taideteos/
 
Wall ei koskaan ole kuulunut omiin suosikkilevyihini musiikillisesti, olen enemmän diggaillut 70-luvun alun Pink Floydia. Mutta nyt levyä melko syväluotaavasti viimeisen vuoden ajan kuunnelleena täytyy todeta, että olen yllättynyt kuinka eheä kokonaisuus se on. Monet biisit eivät toimi yksittäisinä (ts. yksittäin toimivat ainoastaan juuri ne suurimmat hitit, Comfortably Numb, Brick 2, Hey You ja Run Like Hell), mutta kokonaisuus on uskomattoman hienosti rakennettu.
 
No mutta, tuossa ylemmässä linkissä analysoidaan asiaa syvemmin :)

"See Emily play" kuuntelussa. Eli haltuunotossa. Kova styge. Spykedeelinen.

Joonas: Uusimmassa Soundissa julkaistu analyysi The Wall -albumista: https://www.soundi.fi/jutut/syvaana … ssiivisin-kolmen-savelen-taideteos/
 
Erinomainen kirjoitus Tapio Yliseltä! Sata kertaa parempaa kuin suomalainen rockjournalismi yleensä.
 
Wall ei koskaan ole kuulunut omiin suosikkilevyihini musiikillisesti, olen enemmän diggaillut 70-luvun alun Pink Floydia.
 
Sama täällä. Floyd oli mun mielestä parhaimmillaan 1970-75. Tämän jälkeisiä muutamia albumeja vaivaa lähinnä Watersin dominointi myös säveltäjänä, ei pelkästään sanoittajana. Jos Gilmourin ja Wrightin panos olisi ollut vahvempi 70-luvun puolivälin jälkeen sävellyspuolella, olisivat myös albumit olleet musiikillisesti tasapainoisempia, monipuolisempia ja melodisesti vetoavampia. Albumit, jotka Waters sävelsi lähes kokonaan (Animals ja The Wall) tai aivan yksin (The Final Cut) kuulostavat selvästi edeltäjiään kuivakkaammilta ja musiikillisesti köyhemmiltä. Osittain tämä johtuu myös Wrightin koskettimien merkityksen asteittaisesta vähenemisestä bändin soundissa.
 
Mutta nyt levyä melko syväluotaavasti viimeisen vuoden ajan kuunnelleena täytyy todeta, että olen yllättynyt kuinka eheä kokonaisuus se on. Monet biisit eivät toimi yksittäisinä (ts. yksittäin toimivat ainoastaan juuri ne suurimmat hitit, Comfortably Numb, Brick 2, Hey You ja Run Like Hell), mutta kokonaisuus on uskomattoman hienosti rakennettu.
 
Mun mielestä The Wallissa on sama vika mikä muissakin progen tunnetuimmissa tupla-albumeissa, kuten Genesiksen The Lamb Lies Down on Broadway ja Yesin Tales from Topographic Oceans. Millään näistä musiikillisia paukkuja ei riitä koko albumien keston ajaksi. Karkeasti yleistäen: kullakin noista riittää hyviä kappaleita noin kolmelle vinyylipuoliskolla, ei neljälle.
 
Olette siis molemmat, sinä ja Tapio Ylinen, Pulse-yhtyeen jäseniä? Näin Pulsen kymmenkunta vuotta sitten keikalla Popparissa Jyväskylässä. Muistaakseni teillä oli silloin teemana Pulse-livealbumia mukaileva setti. Oli erittäin ammattitaitoisesti vedetty keikka. Siispä onnea myös The Wall -esitykselle lauantaina!

Aamulehden tilaajat pääsevät seuraamaan tuota keikkaa livenä huomenna myös netin kautta. Joonas, aion tuijottaa sormiasi tarkkaan. ;)