Rummut: soittaminen ›

Weetoz: Annan sinulle tästä sarkastisen plussan.
 
Ja minä sulle karjahtelukohtauksen takia epäsarkastisen.

Weetoz: Annan sinulle tästä sarkastisen plussan.
 
..."Ja minä sulle karjahtelukohtauksen takia epäsarkastisen."
 
Täältä pesee myös.

Krice: Tämä keskustelu on aina jotenkin omituista kun joillakin ihmisillä ei ole vain tarpeeksi omaa kokemusta asiasta, ilmeisesti eivät ole olleet kovin paljon tekemisissä ihmisten kanssa noin yleensä. Oletko aiheen konsultti vai kokemusasiantuntija?

Epämuusikko: tämäkin myytti on debunkattu ajat sitten. Amusiaa ei ole.
 
Aiemmin minäkin olin enemmän sitä mieltä, että on lahjakkaita ja sitten vähemmän lahjakkaita, jotka eivät oppisi treenaamallakaan. Kokemuksen, näkemäni ja kuulemani perusteella mielipiteeni on muuttunut. Mutta tämä amusian debunkkaus, mihin se perustuu. ettei amusiaa olisi lainkaan?
 
Onhan pienellä osalla ihmisiä erilaisia ongelmia kuten esim. erilaisia näkemiseen tai kuulemiseen liittyviä lukemisongelmia, jo vauvoilta pystytään mittaamaan kuulovasteita ja on todettu, että joillakin on perinnöllinen ominaisuus, joka vaikeuttaa äänien erottelua. https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/ … yntyneen-kyvysta-hahmottaa-maailmaa
 
Mutta varhain aloitettu treenaaminen kai voi onneksi auttaa tuollaisissakin tapauksissa.
 
Tämä aiemminkin hehkuttamani Hit like a girl -voittaja, Janelle Monaen rumpali on aloittanut rumpujensoiton kai suhteellisen myöhään vuonna 2007, 19-vuotiaana. Hänestä olisin aiemmin sanonut, että hän on lahjakas, mutta toisaalta kasvuympäristö on ollut musiikkia täynnä lapsesta saakka. "I grew up around a lot of gospel music and basically grew up in the church. I had a interest in drums when I was younger but it wasnt really seen much or excepted for women to play, especially in the church . I never knew I would be here today playing drums as a career and for so many great artist. "
Mutta entä sitten motoriikka? Totteleeko optimaalisessakin musiikillisessa kuuloympäristössä kasvaneen keho ilman motorista lahjakkuutta niin hyvin, että parikymppisenä aloitetun 12-vuoden soittokokemuksen jälkeen voi soittaa klikin kanssa suurilla areenoilla?
 
Tuossa tuuraamassa isoveljeään Keith Sweatin taustalla https://www.instagram.com/p/ByMq8TohbFu/
 
Ja tuossa klikkisoittoa Monaen kiertueelta https://www.instagram.com/p/B0lbeeOBmfs/

Juhani Tamminen: "Ihmisestä tulee hyvä siinä, mitä tekee paljon. Jos istuu paljon bussissa, tulee hyvä bussissa istuja."

tiukkapipo: Aiemmin minäkin olin enemmän sitä mieltä, että on lahjakkaita ja sitten vähemmän lahjakkaita, jotka eivät oppisi treenaamallakaan. Kokemuksen, näkemäni ja kuulemani perusteella mielipiteeni on muuttunut. Mutta tämä amusian debunkkaus, mihin se perustuu. ettei amusiaa olisi lainkaan?

Ei mulla ole tähän just nyt linkkiä heittää. Olkoon joku neurologinen pökylä mikä estää, mutta mielummin toitotan että kaikki pystyvät oppimaan vaikka olisinkin asiassa väärässä.
 
nimim. kyllästynyt selittelijöihin ja laiskottelijoihin

tiukkapipo: Mutta entä sitten motoriikka? Totteleeko optimaalisessakin musiikillisessa kuuloympäristössä kasvaneen keho ilman motorista lahjakkuutta niin hyvin, että parikymppisenä aloitetun 12-vuoden soittokokemuksen jälkeen voi soittaa klikin kanssa suurilla areenoilla?
 
Onko tämä jotenkin ihmetyksen aihe? Tossa ajassahan oppii vaikka mitä, jos on vaan sitkeyttä istua asian ääressä ja tekee edes kutakuinkin oikeansuuntaisia asioita.

Epämuusikko: Ei mulla ole tähän just nyt linkkiä heittää. Olkoon joku neurologinen pökylä mikä estää, mutta mielummin toitotan että kaikki pystyvät oppimaan vaikka olisinkin asiassa väärässä.
 
nimim. kyllästynyt selittelijöihin ja laiskottelijoihin
 
OK! Ei minulla ollut tarkoitus, eikä ole tarvetta asiasta vääntää. Olen samaa mieltä että kaikki pystyvät oppimaan. Kiinnostaa vain ihan oikeasti jos löytyisi joku tutkimus, jonka mukaan amusiaa ei ole. Tiedehän korjaa - tai ainakin sen pitäisi korjata jatkuvasti itse itseään. Karkeasti yleistäen joskus 30-luvullahan oli yli-ihmiskäsitystä ja tehtiin kallonmittauksia ja päätelmiä eri rotujen tasoista. 1970-luvulla sitten taas mentiin toiseen äärilaitaan, väitettiin että perimällä ja sukupuolella ei ole mitään merkitystä oppimiseen tai mihinkään jne.
 
Nykyäänhän genetiikkaa ja ympäristön vaikutuksia pystytään tutkimaan huomattavasti paremmin, mutta kyllähän erilaisia tutkimustuloksia tulee edelleen erilaisista koeasetelmista jne. eikä täyttä totuutta varmaan koskaan saada selville ja tieteessäkin vaikuttaa olevan muoti-ilmiöitä.
 
Eikä tuo genetiikka tai perimällä ilmiöiden selittäminen ole välttämättä ole paha, ellei sitä käytetä pahaan politiikkaan. Esim. autismi on ihan todellinen neurologinen ilmiö, sitä tuskin kukaan kieltää. Joskus sitä pidettiin psyykkisenä häiriönä ja syyllistettiin äitejä; lääkärit väittivät äitien kylmällä käytöksellään aiheuttavat lapselleen autismia - todella julmaa. (Kannattaa tsekata elokuva Temple Grandin https://www.imdb.com/title/tt1278469/ ). Nykyisin sitten nettihörhöt väittävät autismin johtuvan rokotuksista - aprillia ja hopeavettä päälle. Nykytutkimuksen mukaan autismin esiintymisellä on vahva geneettinen pohja. Syyllistämisestä ja hörhöilystä ei ole mitään apua, ja jos genetiikan avulla pystytään aikaistamaan diagnostiikkaa niin kuntoutuskin (treeni) on mahdollista aloittaa aikaisemmin.
 
Nyt menin kauas rumpaloinnista - anteeksi! Mutta jos ja kun amusiaa, tai muita erityishäiriöitä on, niin ei se sitä tarkoita, etteikö tarkoituksenmukaisella treenillä voisi edistyä. Uskoisin että varhainen toteaminen olisi hyödyllistäkin jolloin treenaamisenkin voisi aloittaa aikaisin jolloin tuloksetkin olisivat paremmat.

Oan: Onko tämä jotenkin ihmetyksen aihe? Tossa ajassahan oppii vaikka mitä, jos on vaan sitkeyttä istua asian ääressä ja tekee edes kutakuinkin oikeansuuntaisia asioita.
 
Oppiihan tuossa ajassa soittamaan, mutta millä tavalla? En tiedä nykyrumpaleita, jotka vasta parikymppisenä aloitettuaan pystyisivät soittamaan noinkin hyvin noin korkealla tasolla.
 
Tuo soittamisen aloittamisikähän perustuu hänen omaan ilmoitukseensa - voihan olla että hän on hakannut salaa rudimentteja jo alakoulussa.
 
Mutta jos aloittamisvuosi pitää paikkansa, niin tässä on rumpujensoittoa takana viisi vuotta. En usko että minulta irtoaisi tuonne päinkään - olisi motoriikka ja time aika paljon vaappuvampaa, vaikka olisin parikymppisenä alkanut treenata kymmenen tuntia päivässä viiden vuoden ajan - voi olla että soittaisin kuitenkin ihan siedettävästi helpompia juttuja. (Mutta joo - heittelen mielipiteeni ihan mutu-pohjalta, enemmän soittaneet ja nähneet - ja varsinkin oppilaita opettaneet tietävät paremmin ja olisi ihan mielenkiintoista kuulla kokemuksia soiton aloittamisiän vaikutuksista motoriseen suoriutumiseen.)
 
https://youtu.be/5Ky2Rpvk9dA

Itelle oleellisinta on yhteisöllisyys ja "luontainen tekeminen". Cases of point: baptistikirkossa kasvaneet, pelimanniperheisiin syntyneet ja Joey Alexander (aamuisin aina lauloimme isän kanssa...)

Kun puhutaan lahjakkuudesta, niin ilmeisesti halutaan selittää monimutkaista asioiden oppimisen ilmiötä, kun sitä ei oikein muuten osata selittää. Asioiden selittäminen lahjakkuudella voi kuitenkin olla yksilön kannalta tosi lannistavaa, jos vertaamalla itseään muihin kokee kuuluvansa lahjattomien kastiin. Oppiminen ei kuitenkaan ole lineaarinen prosessi vaan ihmiset oivaltavat asioita eri ikäisinä ja eri tavoin. Saavutetaanko me sillä jotain hyödyllistä tai hyvää jos me selitetään ihmisten välisiä eroja lahjakkuudella, vai onko se vain jonkinlainen selitysten kaatopaikka?

hollmi-5: Juhani Tamminen: "Ihmisestä tulee hyvä siinä, mitä tekee paljon. Jos istuu paljon bussissa, tulee hyvä bussissa istuja."
 
Sekin. Ketjun aloittajan huomioiden avauksen tarkoitus ei varmaan ollutkaan kuin tuoda esille omaa ylenkatsetta rokinsoittajia kohtaan ja samalla muistuttaa omasta paremmuudesta ihan treenaamatta.

Aqualung: Asioiden selittäminen lahjakkuudella voi kuitenkin olla yksilön kannalta tosi lannistavaa, jos vertaamalla itseään muihin kokee kuuluvansa lahjattomien kastiin.
 
Mitä sitten vaikka se olisikin lannistavaa? Sehän on totuus kuitenkin. Harjoittelun määrästä riippumatta kaikista ei tule huipputason rumpaleita. Jotkut ihmiset vieläpä uskovat siihen, että ankara harjoittelu tuottaa tulosta, koska lahjakkuutta ei ole olemassa. Sitten ne treenaa vuosikausia jotakin soitinta ja jossakin vaiheessa totuus paljastuu, kamat menee myyntiin ja tilalle otetaan viina. Lähtökohtakin on tietyllä tavalla epäterveellinen eli otetaan tavoitteeksi huipputaso, vaikka kukaan ei voi etukäteen sanoa onko siihen mahdollisuuksia.

Krice: Mitä sitten vaikka se olisikin lannistavaa? Sehän on totuus kuitenkin. Harjoittelun määrästä riippumatta kaikista ei tule huipputason rumpaleita. Jotkut ihmiset vieläpä uskovat siihen, että ankara harjoittelu tuottaa tulosta, koska lahjakkuutta ei ole olemassa. Sitten ne treenaa vuosikausia jotakin soitinta ja jossakin vaiheessa totuus paljastuu, kamat menee myyntiin ja tilalle otetaan viina. Lähtökohtakin on tietyllä tavalla epäterveellinen eli otetaan tavoitteeksi huipputaso, vaikka kukaan ei voi etukäteen sanoa onko siihen mahdollisuuksia.
 
Missä vaiheessa pystytään sanomaan ihmiselle, että onko se lahjakas vai ei? Miten se lahjakkuus todetaan ihmisessä muuten kuin ehkä jälkiviisastelun kautta? Eli kun ei ole olemassa mitään totuutta lahjakkuudesta, niin mitä hyötyä sen avulla selittämisestä on?

Aqualung: Missä vaiheessa pystytään sanomaan ihmiselle, että onko se lahjakas vai ei? Miten se lahjakkuus todetaan ihmisessä muuten kuin ehkä jälkiviisastelun kautta?
 
Saati että missä vaiheessa on tässäkään lajissa huippuosaaja?

Krice: Sitten ne treenaa vuosikausia jotakin soitinta ja jossakin vaiheessa totuus paljastuu, kamat menee myyntiin ja tilalle otetaan viina.
 
Sitten on treenattu väärin.
 
Asiaa hieman sivuten: uusimmassa(?) Suomen Kuvalehdessä oli juttua myöhään aloitetuista harrastuksista ja alanvaihdoista. Lukekaa.
 
Aqualung: Missä vaiheessa pystytään sanomaan ihmiselle, että onko se lahjakas vai ei? Miten se lahjakkuus todetaan ihmisessä muuten kuin ehkä jälkiviisastelun kautta? Eli kun ei ole olemassa mitään totuutta lahjakkuudesta, niin mitä hyötyä sen avulla selittämisestä on?
 
Antaa jossittelijoiden vängätä kun tahtotilaa ei selkeästi ole niin siinäpähän selittelevät.
 
Tässä(kin) "keskustelussa" täysin ylenkatsottu ja soittimen kanssa vietettyä aikaa huomattavasti tärkeämpi osatekijä eli "yleismusikaalisuuden vaaliminen ja musiikillinen havainnointi" on meikästä huomattavasti tärkeämpi kuin konkreettinen tuntimäärä. Kirjassa Teaching Percussion mainittiin osuvasti, että tavoitteena on kouluttaa hyviä muusikoita, jotka nyt vaan sattuvat olemaan lyömäsoittajia.
 
Pitää kuulla soinnut, osata/uskaltaa laulaa, soittaa pianoa ja omistaa erinomainen relatiivinen sävelkorva. Pitää treenata koordinaatiota, kokeilla säveltämistä ja olla lannistumatta, mutta ennen kaikkea koko ajan hoksottimet päällä. Välillä pitäisi keskittyäkin, mutta yrittää myös pitää hauskaa. Silloin kun jammaillaan niin jammaillaan, silloin kun treenataan niin soitetaan hitaasti, nauhoitetaan omaa soittoaan ja jos mukana on joku tyyli niin pyritään pysymään sen tyylin sisällä ja kuunnellaan sitä tyyliä äänitteiltä aivan saatanasti. Hyvästä tekniikastakin on apua, mutta en halua avautua siitä nyt.
 
Itse olen yksi paskimpia rumpaleita ketä tiedän, mutta näillä mennään ja eilenkin tuli hiki.
 
AP: Saati että missä vaiheessa on tässäkään lajissa huippuosaaja?
 
Vierastan sanan "laji" hiipimistä näihin "keskusteluihin". Yksittäinen formalistinen ja historian painolastin / konventioiden kautta kilpaurheiluksi muuttunut musiikin tekemisen laji voi olla jonkinasteista urheilua, mutta musiikki itsessään ei ole kilpailu. Toivottavasti. Jokainen voi antaa itsestään niin paljon kuin itse tai vanhemmat haluavat, mutta se siitä. + Jossain tyylissä voi olla sen tyylin tyyppiesimerkki tai erinomainen edustaja ja se on vitun jees.
 
Taisi myös tulla lainausmerkkikiintiö täyteen.

tiukkapipo: Oppiihan tuossa ajassa soittamaan, mutta millä tavalla?
 
Varmaankin hyvin vaihtelevalla tavalla, riippuen taustoista, mahdollisuuksista, opettajista, omasta ällistä, motivaatiosta, jne. Se vähä tieto, mitä kyseisestä ihmisestä onnistuin löytämään, viittaa vahvasti siihen että noista useampi tekijä on ollut enemmän kuin kohdallaan.
 
Ja ihan varmasti löytyy myös sellaisiakin, jotka vetävät "yhtä hyvin" vaikka varsinaiseen rumpalointiin käytetty aika olisi puolet tuosta.
 
Mutta jos aloittamisvuosi pitää paikkansa, niin tässä on rumpujensoittoa takana viisi vuotta.
 
https://youtu.be/5Ky2Rpvk9dA
 
Enemmän mua ehkä kiinnostaisi kuunnella jotain pätkää vuodelta 2010, jolloin sanojensa mukaan Curry alkoi soittaa rumpuja ammattikseen.

Epämuusikko:
 
Vierastan sanan "laji" hiipimistä näihin "keskusteluihin". Yksittäinen formalistinen ja historian painolastin / konventioiden kautta kilpaurheiluksi muuttunut musiikin tekemisen laji voi olla jonkinasteista urheilua, mutta musiikki itsessään ei ole kilpailu.
 
Ehkä sanavalinta oli puolihuolimaton, mutta en sitä käyttäessäni kyllä ajatellut asiaa ollenkaan tuosta kilpailuvinkkelistä. Lähinnä piti äkkiä keksiä joku sana korvaamaan sana "rumpujensoitto". Mutta totta on, että sen voi tulkita noinkin.

Aqualung: Missä vaiheessa pystytään sanomaan ihmiselle, että onko se lahjakas vai ei?
 
Siinä vaiheessa kun soittaja kykenee itse analysoimaan omaa soittoaan objektiivisesti. Tärkeä juttuhan on siinä, että ei kuuntele muiden mielipiteitä varsinkaan alkuvaiheessa, koska eihän kukaan voi tietää vielä silloin miten harjoittelu tuottaa tulosta.