Kitarat: kitarakamat ›

Gibson, Fender ja muut isommat merkit ovat brändejä, joiden valmistamien kitaroiden laatuun voi pääsääntöisesti luottaa ja ne yleensä eivät menetä arvoaan vaan käytettynäkin niistä kehtaa jotain pyytää.
 
On kuitenkin paljon muitakin, mutta vähemmän arvostettuja kitaravalmistajia. Jotkut ovat perustellusti vähemmän arvostettuja mutta sitten on varmasti niitä, jotka ovat suorastaan aliarvostettuja. Niistä ei käytettynä saa sijoitettua rahaa takaisin vaikka olisivatkin oikein hyviä kitaroita vaikkei lavassa olisikaan arvostetuimman brändin logoa.
 
Mitkä merkit/mallit ovat mielestänne aliarvostettuja ja suvaitsisivat saada enemmän arvostusta osakseen?
 
Itse ostin 150 eurolla Tokain telecasterin (koreassa tehty 90-luvulla) joka hintaansa nähden on todella hyvä ostos enkä uskoisi mitenkään saavani vastaavalla summalla samanlaista kitaraa.

Yamaha. En ole hintaluokasta riippumatta koskaan törmännyt huonosti valmistettuun Yamahan skebaan, akustiseen tai sähkikseen.
 
Merkillä on ihan mielenkiintoisia malleja, mutta aivan käsittämättömän huono markkinointiosasto. Monet tuntemat Yamahan ainoastaan Pacifica 112/012 aloittelijoiden malleista. Yamaha ei ole ollut myöskään kovin hyviä saamaan kalliimpia skebojaan kauppoihin kokeiltavaksi. Meillä sentään F-Musiikki on tarjonnut melko hyvän valikoiman. Bassot ovat sentään tunnetumpia.
 
Kotimainen Flaxwood on mielestäni myöskin jäänyt liian tuntemattomaksi. En ole kovin montaa kertaa nähnyt sitä mainittavan ainakaan ulkomaisilla foorumeilla. Se nyt ei tietysti ole uutta, että suomalaiset eivät osaa markkinoida jos katsoo miten paljon täysin tuntemattomia merkkejä tuli vastaan viime Tonefesteilla. Mulla on ollut Flaxwood Rautia nyt aika monta vuotta ja se on vaan toiminut erinomaisesti tuntuman ja soundin puolesta.

Terve
 
Carvin kitarat. Jostain syystä eivät ole täällä oikein päässeet suosioon. Ne muutamat joita olen hypistelly ovat kyllä olleet varsin vakuuttavan oloisia.
 
Mystistä.

HS: Terve
 
Carvin kitarat. Jostain syystä eivät ole täällä oikein päässeet suosioon. Ne muutamat joita olen hypistelly ovat kyllä olleet varsin vakuuttavan oloisia.
 
Mystistä.
 
Tästä olen kyllä samaa mieltä. Oikein hyvin tehty jenkkikitara mittavalla listalla erilaisia cistomointioptioita. Hinnat lähtevät jostakin reilusta tuhannesta dollarista. Eikä kyse ole siitäkään, etteikö periteitä löytyisi. Jotenkin tosi edullinen.

LaXu: Yamaha. En ole hintaluokasta riippumatta koskaan törmännyt huonosti valmistettuun Yamahan skebaan, akustiseen tai sähkikseen.
 
Merkillä on ihan mielenkiintoisia malleja, mutta aivan käsittämättömän huono markkinointiosasto. Monet tuntemat Yamahan ainoastaan Pacifica 112/012 aloittelijoiden malleista. Yamaha ei ole ollut myöskään kovin hyviä saamaan kalliimpia skebojaan kauppoihin kokeiltavaksi. Meillä sentään F-Musiikki on tarjonnut melko hyvän valikoiman. Bassot ovat sentään tunnetumpia.
 
Kotimainen Flaxwood on mielestäni myöskin jäänyt liian tuntemattomaksi. En ole kovin montaa kertaa nähnyt sitä mainittavan ainakaan ulkomaisilla foorumeilla. Se nyt ei tietysti ole uutta, että suomalaiset eivät osaa markkinoida jos katsoo miten paljon täysin tuntemattomia merkkejä tuli vastaan viime Tonefesteilla. Mulla on ollut Flaxwood Rautia nyt aika monta vuotta ja se on vaan toiminut erinomaisesti tuntuman ja soundin puolesta.
 
HS: Terve
 
Carvin kitarat. Jostain syystä eivät ole täällä oikein päässeet suosioon. Ne muutamat joita olen hypistelly ovat kyllä olleet varsin vakuuttavan oloisia.
 
Mystistä.
 
Juuri näitä kahta olin itsekin tulossa sanomaan. Molemmista on kokemusta ja allekirjoitan nämä kommentit kyllä ihan täpöllä. Yamahalla ehkä SG2000/3000 mallit on aika legendaarisia kiitos Carlos Santanan ja bassoista ehkä BB2024/2025 edustaa myös vähän häävimpää tuotantoa joita ollaan nähty nimityyppien käsissä. Mutta Carvin on jäänyt pahasti paitsioon täällä pohjolassa, vaikka on pari nimekkäämpääkin tyyppiä niistäkin diggaillut.
 
Japanin Yamahat ja ameriikan Carvinit tietty on aika hiendkamaa. Halvemmista kitaroista voisin lisätä Samickin jollaisia olen muutamia testaillut ja yhden omistanut ja ovat olleet oikein oivallisia soittimia ja ovat lisäksi edullisia.

Yamahan akustinen on itsellä aiemmin ollut josta sitten luovuin kun ostin seagullin akustisen. Oli erittäin hyvä mutta tuo seagull suorastaan erinomainen, ollut minulla jo 8 vuotta eikä ole aikomustakaan myydä pois.
 
Cortin sähkökitaraa (cl200) olen joskus myös kokeillut ja ihan hyvältä soundasi.

Carvinille komppia. Hinta/laatu loistava, eikä ne Carvinin vahvistimetkaan hassumpia ole.

Peawey. Jenkitkin halpoja.

Vanhemmat indiet.

pulisong: Peawey. Jenkitkin halpoja.
 
Mulla oli Peavey (huom. kirjoitusasu) Predator -stratokopio ja se oli kyllä ihan paska.

Jucciz: Mulla oli Peavey (huom. kirjoitusasu) Predator -stratokopio ja se oli kyllä ihan paska.
 
Peney (huom. kirjoitusasu) on kyllä ihan jeppiskamaa. Van Halen mallit varsinkin kiinnostais, harmi ettei niitä taidettu tehdä tuolla hienoimmalla logolla. :(

Jucciz: Mulla oli Peavey Predator -stratokopio ja se oli kyllä ihan paska.
 
Juu, minulla oli Peavey Raptor EXP ja oli varmaan ainakin yhtä paska. Vaikka laitoin ihan kelpo soittokuntoon, niin aika lelu se oli soittaa ja menikin myyntiin aika pian. Halpishan tuo toki oli, kalliimmat Peaveyt varmaan ihan toinen juttu.

80 luvun charvel super stratot. Arvostuksesta en tiedä mutta ihan tyhmän halpoja ainakin.

pulisong: Peawey. Jenkitkin halpoja.
 
Mutta ovatko ne olleet jo uutenakin halpoja, jolloin ei varsinaista arvonalennusta ole tapahtunut? Omistan Korean Wolfgangin vuosituhannen alkupuolelta ja kitaraa hankkiessani lueskelin aiheesta. Joskus vuonna 2000 Suomeen ja Ruotsiin oli tullut iso määrä halvempia jenkkiwolfgangeja n. 500-600 euron hintaan. USA:ssa tehtiin useamman hintaluokan versioita samasta mallista, ja nämä riisutut perusmallit olivat halpoja ja hintalaatusuhteeltaan erinomaisia. Luulen, että näitä samoja kitaroita on ollut tässä aina välillä Torilla n. kahdeksallasadalla ellei kalliimmallakin myynnissä.

Mites Hamerit? Ei varmaan sinänsä aliarvostettuja kitaroita mutta melko vähän niitä näkyy. Jenkkiläiset ovat loistavia kitaroita, ainakin ne muutamat joita olen päässyt kokeilemaan. Hienoja pelejä. Korean(?) pelit ihan kelpoja hintaluokassaan.
 
Nythän Hamer on taas herätetty muutaman vuoden horroksesta.
 
In February 2013 Fender announced that the Hamer brand was being discontinued after 40 years of production.
 
As of January 25, 2017 KMC Music Announced at NAMM 2017 the re-introduction of Hamer Guitars.
 
http://www.hamerguitars.com/

Chibsonit tietty.

Ja ilmeisesti kramerit.

Sellainen ranskalaisvalmistaja kuin LAG Arkane tekee upeita ja persoonallisia käsityöläiskitaroita. Kalliita uutena, mutta käytetyn hankkimalla voi tehdä hyvän diilin. Puolet hinnasta voi lähteä pois. Ilmeisesti nämä on vähän liiankin persoonallisia, kun ei suurempaa menestystä ole Ranskan ulkopuolella tullut. Suurin osa markkinoinnista tapahtuu ranskan kielellä, ja jostain syystä haluavat tunkea arvokkaista puista valmistettuihin hyvin soiviin kitaroihin EMG:t mikä voi selittää menestymättömyyttä myöskin. Nyt ovat vielä alkaneet syömään brändin arvoa tekemällä kahdensadan bulkkikitaroita halpamaissa mitä en voi ymmärtää. Joka tapauksessa ne Ranskassa käsityönä tehdyt on mahtavia kitaroita, joita kannattaa kokeilla mikäli mahdollisuus tulee.

Varsinkin Suomessa tuntuu olevan niin, että jos lavassa ei lue jompaa kumpaa isoa brändiä, niin arvostusta ei tipu. Vähemmän tunnetulla brändillä varustetut kitarat jäävät helposti kaupan hyllylle pölyyntymään, olipa kitara tehty kuinka hyvin tahansa.