Yleistä keskustelua musiikista ›

CD:ltä. Spotifystä joskus jos ihan pakko, mutta ei jotenkin potki samalla lailla.

Henri Henri Olavi: Just kuuntelin yhtä kotipolttoista, muistaakseni vuodelta 1996. Soi hyvin. Niissäkin on eroja paljon; cd:n laatu, polttolaite, polttonopeus.. Audio kannattaa aina polttaa 1:1 nopeudella, jos haluaa hyvää jälkeä.
 
Mullakin on paljon poltettuja levyjä ysärin puolelta, eikä vielä ole tullut vastaan toimimatonta.
 
Itse aiheeseen, fyysisten tallenteiden ostaminen on jäänyt lähestulkoon kokonaan pois. Muutamalta suosikkibändiltä tulee vielä ostettua uudet julkaisut CD:inä. Noita olemassaolevia levyjä tulee kyllä kuunneltua aika paljonkin ja sitten Spotifysta loput. Autossa on yleensä aina radio päällä.

Siirtynyt valitettavan paljon spotifyhin. Tosin sen ansiosta tulee duunissakin kuunneltua hyvää musaa. Himassa ja autossa cd:t. Vkl oluen ja viinin ääressä tulee kyllä lyötyä spotifysta jotain sopivaa soittolistaa.
 
Harmittaa kuinka vähälle levyjen kuuntelu on jäänyt heti spotifyn hankkimisen jälkeen, kun se oli vielä reilu vuosi sitten ittelle aika merkittävä juttu. Levyjä joku 300 hyllyssä ja niiden hankinta tyssäsi kuin seinään. Nyt tuntuu, että pitää löytää vahingossa jostain kadulta ne eurot, jotka kehtaa laittaa uusiin levyihin.

Joku 18 vuotta tuli lähes yksinomaan ostettua CD-levyjä, joita tätä viestiä kirjoittaessa ehtinyt kertyä 1065 kappaletta. CD:eitä on tullut kuunneltua pitkään Philipsin kannettavalta CD-soittimelta, joka istuu yöpöydällä sängyn vieressä. Viime kesänä ukki lahjoitti vanhan JVC-vinyylisoittimen ja vahvistimen, joiden alle hommasin Huuto.netistä myös CD-soittimen. Nyt vuoden aikana vinyylejä on ehtinyt kertyä noin 70 kappaletta.
 
Yleensä uuden levyn kuuntelen ensimmäisen kerran Beyerdynamic DT 770 Pro 80 OHM kuulokkeilla - oli kyseessä sitten CD tai vinyyli. Pyrkimys on keskittyä ja todella syventyä ainoastaan levyn kuunteluun ja olla tekemättä mitään muuta samalla. Nykyisin olen aikalailla jättänyt musiikin kuuntelun julkisissa ja ulkona liikkuessa. Huomasin nimittäin, että musiikki on silloin lähinnä taustamelua eikä sitä tullut juurikaan oikeasti kuunneltua. Poikkeuksena ovat pitkät matkat bussissa, junassa tai lentokoneessa, joissa tietää ehtivänsä kuunnella levyn kokonaan.
 
Spotify on ollut käytössä nyt kesällä, kun olin pitkällä reissulla, mutta varmaan luovun tuosta kuukausitilauksesta, koska itsellä on jo paljon levyjä fyysisenä omassa hyllyssä ja niitä tulee jatkossakin lisää sinne aivan varmasti. Ostin myös kesällä Pauline Oliveroksen Deep Listening -kirjan, mutta en ole vielä kerennyt sitä lukea. Teos on ollut tiedossa jo pidempään, mutta kiinnostuin siitä jälleen, kun Sunn O))):n tyypit ovat viitanneet siihen uuden levynsä tiimoilta. Nykyään pyrinkin tekemään levyjen kuuntelusta ikään kuin sellaisen meditatiivisen kokemuksen, jossa pyrin sulkemaan kaiken muun pois mielestä paitsi itse musiikin. Toisaalta esim. ruokaa laittaessa tulee yhä kuunneltua musiikkia ihan pelkästään taustalla.

Wild String Of Voodoo Strat: Joku 18 vuotta tuli lähes yksinomaan ostettua CD-levyjä, joita tätä viestiä kirjoittaessa ehtinyt kertyä 1065 kappaletta. CD:eitä on tullut kuunneltua pitkään Philipsin kannettavalta CD-soittimelta, joka istuu yöpöydällä sängyn vieressä. Viime kesänä ukki lahjoitti vanhan JVC-vinyylisoittimen ja vahvistimen, joiden alle hommasin Huuto.netistä myös CD-soittimen. Nyt vuoden aikana vinyylejä on ehtinyt kertyä noin 70 kappaletta.
 
Yleensä uuden levyn kuuntelen ensimmäisen kerran Beyerdynamic DT 770 Pro 80 OHM kuulokkeilla - oli kyseessä sitten CD tai vinyyli. Pyrkimys on keskittyä ja todella syventyä ainoastaan levyn kuunteluun ja olla tekemättä mitään muuta samalla. Nykyisin olen aikalailla jättänyt musiikin kuuntelun julkisissa ja ulkona liikkuessa. Huomasin nimittäin, että musiikki on silloin lähinnä taustamelua eikä sitä tullut juurikaan oikeasti kuunneltua. Poikkeuksena ovat pitkät matkat bussissa, junassa tai lentokoneessa, joissa tietää ehtivänsä kuunnella levyn kokonaan.
 
Spotify on ollut käytössä nyt kesällä, kun olin pitkällä reissulla, mutta varmaan luovun tuosta kuukausitilauksesta, koska itsellä on jo paljon levyjä fyysisenä omassa hyllyssä ja niitä tulee jatkossakin lisää sinne aivan varmasti. Ostin myös kesällä Pauline Oliveroksen Deep Listening -kirjan, mutta en ole vielä kerennyt sitä lukea. Teos on ollut tiedossa jo pidempään, mutta kiinnostuin siitä jälleen, kun Sunn O))):n tyypit ovat viitanneet siihen uuden levynsä tiimoilta. Nykyään pyrinkin tekemään levyjen kuuntelusta ikään kuin sellaisen meditatiivisen kokemuksen, jossa pyrin sulkemaan kaiken muun pois mielestä paitsi itse musiikin. Toisaalta esim. ruokaa laittaessa tulee yhä kuunneltua musiikkia ihan pelkästään taustalla.
 
Minusta tällainen lähestynistapa on ensiarvoisen tärkeä. Keskity siihen mitä teet ja tee vain yhtä asiaa kerrallaan. Musiikkia kuunnellaan niin kauan kuin teos kestää, alusta loppuun. Erittäin hyvä tapa, joka tekee elämästä täydempää. Plussaa tälle. Toivon todella että albumit tekevät paluun.

GiovanniDiRondo: Minusta tällainen lähestynistapa on ensiarvoisen tärkeä. Keskity siihen mitä teet ja tee vain yhtä asiaa kerrallaan. Musiikkia kuunnellaan niin kauan kuin teos kestää, alusta loppuun. Erittäin hyvä tapa, joka tekee elämästä täydempää. Plussaa tälle. Toivon todella että albumit tekevät paluun.
 
Kansalaisaloitetaan albumien keskittynyt kuuntelu mindfulnessin piiriin.

shuffle: Just näin. Etenkin kotipolttoiset on lyhytikäisiä, olen huomannut. Mun soitin on vanha yksilukupäinen paska nykyään, kun en ole pitkään aikaan Spotifyn takia hirveästi audiotekniikkaan panostanut.
 
CD-levyjen aihioissa oli/on hiton isoja laatueroja. Tayo Yudenin valmistamat, esim. Verbatim, eivät ole koskaan pettäneet minua. Kaikki soittokelvottomiksi menneet kotipolttoiseni ovat olleet jotain halpamerkkejä.
 
Lisäksi polttonopeudella on iso merkitys. Max 12 kertainen poltonopeus niin hyvä tulee - tai tuli - enää en polttele.
 
Teollisesti prässätyt nyt kestänevät ties kuinka pitkään, jos vain pitää heijastinpinnan ehjänä, eikä unohtele levyjä auringonpaisteeseen tai suihkuhuoneeseen.
 
Itse kuuntelen musaa CD:ltä, lähinnä jumpatessa pari kolme kertaa viikossa, ja silloin tällöin olkkarissa vinyylejä.

Jucciz: Yksi peruslähtökohta mulla ittellä on se, että ei ole olemassa taustamusiikkia.
 

 
Nimenomaan tämä.

Jucciz: Yksi peruslähtökohta mulla ittellä on se, että ei ole olemassa taustamusiikkia.
 
Jos joku laittaa "taustalle" soimaan musiikkia ja olettaa, että kykenen keskittymään johonkin muuhun (vaikkapa ajattelemiseen, lukemiseen, keskustelemiseen tms.) musiikin lisäksi, metsään menee. Vielä vähemmän ymmärrän sitä, että laitetaan musiikkia soimaan, jotta uni tulisi: ei tasan tarkkaan tule ainakaan meikäläiselle niin kauan kun jotain soi. Päinvastoin, päässä käynnistyy heti monenlaisia prosesseja, jotka karkottavat unen kauemmaksi.
 
MITÄ ?
Mnä saan unen lähes aina ja nukun hyvin
AINOASTAAN musiikin pauhataessa
tai hiljaa soidessa,
monesti koko yö 22-06 !
Joskus kyllä vain kuuntelen yhden levyn ja sitten
nukahdan enkä laita enempää soimaan.

Yksi tapa: Kopsaan kovalevyltä esim. 8-gigaisen muistikortin täyteen ja sitten laitan auton soittimen toistamaan biisit kappaleen nimen mukaisessa aakkosjärjestyksessä. Tällä hetkellä kortilla on pelkkiä A:lla alkavia esittäjiä, ja nyt on menossa L-kirjain, viimeksi on soinut Amy Winehousen Love is a losing game.

CD:ltä pääasiassa.Vinyylejä pitäis kuunnella enemmän, pitäis vaan hommata uusi soitin. Spotify ei tälläiselle vanhalle ukolle iske.

Melko monin eri tavoin. Autossa ja muualla kodin ulkopuolella Spotifysta ja Youtubesta. Kotosalla on käytössä nuo samat, mutta lisäksi myös vinyylit, joita on tullut hankittua jonkin verran kun hommasin vuosikymmenen tauon jälkeen uuden levysoittimen. Vinyylinä olen ostanut eniten arvostamieni artistien albumeja. CD:t ovat jääneet nyt viime aikoina melko vähälle käytölle, voi olla että niihin tulee taas palattua, jos vinyylimania hellittää. CD:t ovat myös ripattuina FLAC-muotoon, joten voin soittaa niitä kätevästi esim. treenatessani soittamista koneen äärellä. Jotain biisejä olen ostanut treenikäyttöön digitaalisena, koska haluan maksaa tekijöille käyttämästäni musiikistaan.
 
Vaikka Spotifysta ja Youtubesta musiikin saa hyvin edullisesti, niin parhaillaan osallistun yhden albumin joukkorahoitukseen ja tuen yhtä artistia Patreonissa.

Dave Dangerous: MITÄ ?
Mnä saan unen lähes aina ja nukun hyvin
AINOASTAAN musiikin pauhataessa
tai hiljaa soidessa,
monesti koko yö 22-06 !
Joskus kyllä vain kuuntelen yhden levyn ja sitten
nukahdan enkä laita enempää soimaan.
 
Eli ei voisi mennä enempää ristiin. Toisaalta, mulle on ihan OK mennä nukkumaan vasta aamukuudelta, joten voin sitten sammuttaa musiikin ja painua pehkuihin, jos olisimme kämppiksiä. :D

Jucciz: Yksi peruslähtökohta mulla ittellä on se, että ei ole olemassa taustamusiikkia.
 
Jos joku laittaa "taustalle" soimaan musiikkia ja olettaa, että kykenen keskittymään johonkin muuhun (vaikkapa ajattelemiseen, lukemiseen, keskustelemiseen tms.) musiikin lisäksi, metsään menee. Vielä vähemmän ymmärrän sitä, että laitetaan musiikkia soimaan, jotta uni tulisi: ei tasan tarkkaan tule ainakaan meikäläiselle niin kauan kun jotain soi. Päinvastoin, päässä käynnistyy heti monenlaisia prosesseja, jotka karkottavat unen kauemmaksi.
 
Onhan esimerkiksi olemassa paljon ambient-musiikkia, joka on ajateltuna kuunneltavan ikään kuin taustamusiikkina. Genren keskeisimpiä teoksia eli Brian Enon Ambient: Music for Airports sävellettiin ääni-installaatioksi, jonka tarkoitus oli "mukautua kuuntelemisen moniin eri tasoihin ilman, että se pakottaisi yhtä niisä ylitse muiden. Sen piti olla samalla sekä huomiota herättämätöntä että kiinnostavaa". Lukuisat ambientlevyt ovat vienneet taustamusiikkimaisuutta vielä pidemmälle ja koostuvat pitkästä, koko levyn kestävästä kappaleesta, jossa tapahtuu ns mahdollisimman vähän (vrt. Enon Thursday Afternoon, Harold Buddin As Long as I Can Hold My Breath (By Night) tai William Basinskin The Disintegration Loops)
 
Yhtä lailla on myös erinäisiä teoksia, jotka on tarkoitettu nukahtamiseen ja nukkumiseen. Huvilateltassa esitettiin juuri viime kuussa Max Richterin teos Sleep, jonka tarkoituksena oli se, että yleisö saisi nukkua konsterin läpi. Samoin Robert Rich on julkaissut kaksi teosta omien unikonserttiensa pohjalta: Somnium ja Perpetual. Itselle musiikin kuuntelu on paras tapa saada unesta kiinni; minulla nimittäin nukkumaan mennessä pyörii helposti kauheasti ajatuksia päässä, jossa vain makaan silmät kiinni. On miellyttävä keskittää huomionsa musiikkiin ja sitten, kun alan vaipua uneen, viskaan kuulokkeet yöpöydälle.

Wild String Of Voodoo Strat: Itselle musiikin kuuntelu on paras tapa saada unesta kiinni; minulla nimittäin nukkumaan mennessä pyörii helposti kauheasti ajatuksia päässä, jossa vain makaan silmät kiinni. On miellyttävä keskittää huomionsa musiikkiin ja sitten, kun alan vaipua uneen, viskaan kuulokkeet yöpöydälle.
 
Oon aidosti hieman kateellinen, että sulla homma toimii noin. Valitettavasti itselläni tilanne ei ole tuo.

Wild String Of Voodoo Strat: Itselle musiikin kuuntelu on paras tapa saada unesta kiinni; minulla nimittäin nukkumaan mennessä pyörii helposti kauheasti ajatuksia päässä, jossa vain makaan silmät kiinni. On miellyttävä keskittää huomionsa musiikkiin ja sitten, kun alan vaipua uneen, viskaan kuulokkeet yöpöydälle.
 
Joo, sitten seuraan itse montako iskua tai tahtia musasta katoaa välillä tajunnasta.
On huvittava ilmiö, kun kuuleminen pätkii.
 
Olen liikkumatta, ja vaikka kuinka kutiaisi, en raavi kutinaa.
Se on keho, joka ilmoittaa aivoille, milloin on turvallista nukahtaa.
 
Keikalla vieraassa paikassa nukkuessa uni on kehnoa.
Vieraassa ympäristössä unen syvästä vaiheesta jää syvin vaihe pois.
 
Toisella aivopuoliskolla nukkuminen on mahdollista elukoille.
ihmiselle sellainen ei sovellu kovin hyvin.
 
https://www.youtube.com/watch?v=1qDCQP67RM8

Jucciz: Yksi peruslähtökohta mulla ittellä on se, että ei ole olemassa taustamusiikkia.
 
Jos joku laittaa "taustalle" soimaan musiikkia ja olettaa, että kykenen keskittymään johonkin muuhun (vaikkapa ajattelemiseen, lukemiseen, keskustelemiseen tms.) musiikin lisäksi, metsään menee. Vielä vähemmän ymmärrän sitä, että laitetaan musiikkia soimaan, jotta uni tulisi: ei tasan tarkkaan tule ainakaan meikäläiselle niin kauan kun jotain soi. Päinvastoin, päässä käynnistyy heti monenlaisia prosesseja, jotka karkottavat unen kauemmaksi.
 
Muuten sama, mutta nukahtelen kyllä parhaiten kun kuuntelen musiikkia tai katson TV:tä keskittyneesti. Sitten kun laitan pois en välttämättä nukahdakaan.

Vanhana jääränä meikäläinen lutraa edelleen älppäreiden ja cd-levyjen kanssa. Vähän oudompien artistien tuotantoon perehtymisessä allmusic ja Spotify ovat olleet aika hyvä yhdistelmä. Unohtaa ei sovi Tuubiakaan, jossa pääsee heti kiinni forkkalaisten suosikkeihin ja jossa sivuvinkkien kautta voi eksyä outoihin musamaailmoihin.
 
Autossa musalähteenä toimii muistitikku, muutama sata biisiä randomilla riittää pitkään. Viimeksikin tikku pelasti nopean reagointini ansiosta. Rouva oli jättänyt autossa radion päälle ja sieltä valui veltto pojan ääni jollottaen joteskin että 'kuolema lähellä humisee, mut sisinpäin tyhjyyttä kumisee', jolloin salamannopeasti tökkäsin usb-nappia pelastuakseni enemmältä. Onneksi sitten kajareista kajahti Hugh Mundellin reipas reggaeralli 'Bottomless Pit'.

uusikaveri: Autossa musalähteenä toimii muistitikku, muutama sata biisiä randomilla riittää pitkään. Viimeksikin tikku pelasti nopean reagointini ansiosta. Rouva oli jättänyt autossa radion päälle ja sieltä valui veltto pojan ääni jollottaen joteskin että 'kuolema lähellä humisee, mut sisinpäin tyhjyyttä kumisee', jolloin salamannopeasti tökkäsin usb-nappia pelastuakseni enemmältä. Onneksi sitten kajareista kajahti Hugh Mundellin reipas reggaeralli 'Bottomless Pit'.
 
Huh! Onneksi ei käynyt pahemmin. Liikuttava tarina. Stuff movies are made of.