Media ja viihde ›

Bluesmies: Onkos porukka vielä kattonu Netflixistä tuota The Perfection? Vissiin aika hyvä.
 
Eilen tämä katsottiin, ihan hyvä oli. Juoni meinasi olla tosikin hyvä, mutta lopulta vuoti kuin isoisän reikäiset sukkahousut - ja haisikin vähän samalta. Käsikirjoittajaa/-jia? olisi pitänyt ahdistaa kunnolla lähettämällä käsis niin monta kertaa takaisin, että filmin olisi voinut katsoa kiemurtelematta kuin mato, joka on pujotettu koukkuun, ja joka lasketaan jääkaukaloon kairattuun avantoon --- kunnes siihen iskeekin kala! Ja se kala ei mahdu avannosta, jolloin pitää huutaa kenttävahdille, että tuo tuura, mutta kenttävahti juoksee pelkästään karvahattuun sonnustautuneena kulliaan heilutellen ja mölisee jotain, että ei täällä saa pilkkiä, painu vittuun tai antaudu.
 
Antaudutko? Et, vaan osoitat sormellasi pururadalle, että varo hiihtäjää!, jolloin kenttävahti kääntyy hölmistyneenä. Silloin nappaat kuusituumaisen UR-kairasi ja alat kairata kenttävahtia perseeseen niin että veriset lihariekaleet putoilevat kaukalon jäälle. Kala karkaa ja kenttävahti ulisee nautinnosta. Mikä niin naurattaa?! huudat kikattavalle miehelle. Selviääkin, että kenttävahti ja kala olivat laatineet suunnitelman, että kun tulet kaukaloon pilkille, saa kenttävahti kovaa kairausta perseeseensä ja kala akvaariokalanruokaa - ehkä, sillä tämä tarina ei kerro saako kala ruokansa. Kenttävahti nousee, kaivaa karvahatustaan Aku Ankka -laastarin ja painaa sen siihen hyhmäiseen verimössöön, missä ennen sijaitsi pylly.
 
Sitä tämä elokuva lopulta oli: verihyhmää, josta perseen joten kuten tunnisti.