Klassinen ›

Ihmisen mahdollisuudet olla ainutlaatuisen hyvä ovat rajalliset. Siten yhdessä asiassa huippuyksilö voi olla muilla elämänaloilla täysin mahdoton. Toki käytöstavat pitäisi iskostaa ihmisen päähän jo lapsuudessa, ettei ylilyöntejä tapahtuisi. Pitäisi olla selvää, ettei moraali ole sama asia kaikille.
 
Näen toki asian siitäkin näkökulmasta, että kuuluisuuksien jaloissa pyörii kaikenmaailman hännystelijöitä, jotka pyrkivät osille, jopa harkitsemattomalla hinnalla. Onko sitten suuri ihme, että ihmisen itsensä kasvaessa järkeä hiipii sen verran päähän, että maltetaan kyseenalaistaa tapahtuneet?
 
Jotenkin käytöstapojen ja toisen kunnioituksen puute tuntuu pitävän keltaisen lehdistön elossa. Seuraa siis jännittäviä paljastuksia hyväuskoisilta hölmöiltä:
- Olin niin nuori, niin varma ja niin väärässä.
- ...lupasi minulle puoli valtakuntaa...
- ...ja luulin, että...
- Päätin kertoa teille, mitä tein silloin (kun olin nuori, kaunis ja onnellinen saamastani huomiosta. Ja nyt pääsen vielä hetkeksi julkisuuden valokeilaan. Muistaako kukaan?).
 
Painotan: Kuuluisuuden tai kenen tahansa väärien tekojen hyväksyminen olisi asiatonta vääryyttä kokeneita kohtaan.
 
Pienenä minulle opetettiin, että kylmä leipä ja lämmin kalja ei tarkoita mitään mutta lämmin leipä ja kylmä kalja sisältävät jo jonkun taka-ajatuksen.
 
Muistakaa olla harkitsevia siellä ulkona.