Kitarat: kitarakamat ›

Ite keksin tossa muutama vuos sitten, että kielethän voi heittää metallinkeräyksee ja kaikki uudet kamathan tulee näppärästi pahvilaatikoissa niin niillekkin pakkausjätteille löytyy paikka kierrätyksestä. Pedaaleita ja mikkejä ei jaksa enää edes myydä kun ne vie käyttämättömänäkin niin vähän tilaa ja niitä kuitenkii joskus taas tarvii. Ja mitä päästöihin tulee niin eipä tartte autolla huristella keikkoja soittamaa kun ei oo keikkaa tarjolla :D Antaa vaikka Rammsteinin mällätä ne päästöt mitä suomalaisilta harrastajamuusikoilta jää tuottamatta.

Tuli tästä keskustelusta mieleen, että mitä tapahtuu edullisemman pään kitaroille, kun nauharemppa tulee eteen? Omaan telineeseen ilmaantui vähän vanhempi Yamaha Pacifica, jonka rahallinen arvo huitelee satasen kieppeissä, mutta on ihan hyvä kitara. Ikä tosin näkyy ikävästi nauhoissa. Hionnalla selviää vielä, mutta mitä sitten, kun nauhat ovat totaalisen loppu? Ei ole mielekästä maksaa muutamia satasia nauharempasta satasen ritsaan, vaikka olisi kuinka hyvä kitara ja kierrätys kunniaan jne jne. Uuden samanlaisen kitaran saa halvemmalla.
 
Mutta mihin ne nauhaloppuiset halpikset sitten menevät?
 
JuSu

JuSu: .........
 
Mutta mihin ne nauhaloppuiset halpikset sitten menevät?
 
JuSu
 
Pahaa pelkään, että osa ehkä roskikseen koska ainakin yhden olen nähnyt jätelavalla. Mutta veikkaan, että moni tai ainakin toivottavan moni päätyy toiselle harrastajalle rakentamisen tai tuunaamisen aihioksi, tai miksipä ei itsekin voi tuunata. Esimernkiksi nauharempan tekemistä voi harjoitella harrastelijakin vähän huokeammalla kepillä ja satularemppaa tai ihan mitä vaan. Ainakin itse ammoisina aikoina kaheksankytluvulla reenasin kaikenmaailman rojekteja kyliltä ja kotoakin löytyneillä satasen ritsoilla. Sittemmin itselläni on ollut vaan sen verran laadukasta kamaa että ei ole roskiin päätynyt. Tuli mieleen, että pari sellaista satasen ritsaa taisi itseltä päätyä roskiin sellaisessa kunnossa ettei niitä enää oikein kitaraksi edes tunnistanut kaiken sen rakentamisen ja tuunaamisen jälkeen :-D

JuSu: Tuli tästä keskustelusta mieleen, että mitä tapahtuu edullisemman pään kitaroille, kun nauharemppa tulee eteen? Omaan telineeseen ilmaantui vähän vanhempi Yamaha Pacifica, jonka rahallinen arvo huitelee satasen kieppeissä, mutta on ihan hyvä kitara. Ikä tosin näkyy ikävästi nauhoissa. Hionnalla selviää vielä, mutta mitä sitten, kun nauhat ovat totaalisen loppu? Ei ole mielekästä maksaa muutamia satasia nauharempasta satasen ritsaan, vaikka olisi kuinka hyvä kitara ja kierrätys kunniaan jne jne. Uuden samanlaisen kitaran saa halvemmalla.
 
Mutta mihin ne nauhaloppuiset halpikset sitten menevät?
 
JuSu
 
Jos se kitara on hyvä ja on tuottanut sulle lukuisia hyviä hetkiä musiikin parissa, niin miksi siihen ei voisi investoida sitten nauharempan verran? Jos vielä pistää kunnon stainless steel, niin eikö se kestä sitten loppu elämän?

Ite oon ainaki harkinnu hommaavani jonkun ritsan johon harjoitella nauhatöitä. Sen jälkeenhän se ainakin joutaa roskikseen...

Mun mielestä noiden korjaushommien opettelu on ollut ihan mukava lisä tähän musiikkiharrastukseen. Youtubesta voi katsoa videoita ja opetella niiden avulla. Tuleehan sitä sitten toki käytettyä rahaa kaikenlaisiin erikoistyökaluihin, mutta kyllä sitä ihan tavallisilla rautakaupan vehkeillä saa asioita tehtyä.
 
Itse korjailen ihan huvikseni vaikka mitä ikivanhoja Eko-kitaroita sun muita. Kaikenlaisia pikku mokia sattuu ja jotain kauneusvirheitä tulee, mutta kaikilla niillä on rempan jälkeen toistaiseksi soittamaan pystynyt. Kyllä mä olen sitä mieltä että jos joku kapine on korjattavissa, niin kyllä se pitää korjata.

JuSu: Tuli tästä keskustelusta mieleen, että mitä tapahtuu edullisemman pään kitaroille, kun nauharemppa tulee eteen? Omaan telineeseen ilmaantui vähän vanhempi Yamaha Pacifica, jonka rahallinen arvo huitelee satasen kieppeissä, mutta on ihan hyvä kitara. Ikä tosin näkyy ikävästi nauhoissa. Hionnalla selviää vielä, mutta mitä sitten, kun nauhat ovat totaalisen loppu? Ei ole mielekästä maksaa muutamia satasia nauharempasta satasen ritsaan, vaikka olisi kuinka hyvä kitara ja kierrätys kunniaan jne jne. Uuden samanlaisen kitaran saa halvemmalla.
 
Mutta mihin ne nauhaloppuiset halpikset sitten menevät?
 
JuSu
 
Koristeeksi seinälle joko itselle tai johonkin baariin/treenikselle. Onhan noita käyttökohteita. Lahjottaa vaikka torilla ilmaiseksi.

JuSu:
 
Mutta mihin ne nauhaloppuiset halpikset sitten menevät?
 
JuSu
 
Soitetaankohan halpiksista useinkin nauhat loppuun? Itse en ole ainakaan montaa kertaa törmännyt edes reilusti kuluneisiin nauhoihin halpiksissa, vaikka noita muutamia kymmeniä on tässä vuosien varrella tullut ostettua ja myytyä.

PIM: Soitetaankohan halpiksista useinkin nauhat loppuun? Itse en ole ainakaan montaa kertaa törmännyt edes reilusti kuluneisiin nauhoihin halpiksissa, vaikka noita muutamia kymmeniä on tässä vuosien varrella tullut ostettua ja myytyä.
 
Kai ne joskus loppuu... Vai menevätköhän jo muista syistä palasiksi/roskiin jo ennen nauhojen loppumista? Tää ajatus mulle heräsi nyt tuon Pacifican myötä, kun se vaatii kohtapuoleen hionnan.
 
JuSu

JuSu: Tuli tästä keskustelusta mieleen, että mitä tapahtuu edullisemman pään kitaroille, kun nauharemppa tulee eteen? Omaan telineeseen ilmaantui vähän vanhempi Yamaha Pacifica, jonka rahallinen arvo huitelee satasen kieppeissä, mutta on ihan hyvä kitara. Ikä tosin näkyy ikävästi nauhoissa. Hionnalla selviää vielä, mutta mitä sitten, kun nauhat ovat totaalisen loppu? Ei ole mielekästä maksaa muutamia satasia nauharempasta satasen ritsaan, vaikka olisi kuinka hyvä kitara ja kierrätys kunniaan jne jne. Uuden samanlaisen kitaran saa halvemmalla.
 
Mutta mihin ne nauhaloppuiset halpikset sitten menevät?
 
JuSu
 
Varmasti tässä tulee esille se, että hyvästä kitarasta ei voi luopua, vaan ostaa lisää hyviä siihen viereen. Kitaroiden määrän pitäisi kasvaa soittouran edistyessä, aloittelijalle/harrastelijalle riittäisi yksikin.

Valitettavasti kaappeihin on pääsyt kertymään kitaranrakennus romua jota ei kannata muualle laittaa kuin roskiin. Sitten on jotain kiinalaista kitara hardwarea josta ehkä muutaman euron saa mutta kannattaako nähdä vaivaa myymällä eteenpäin. Voi olla jopa parempi juttu hiilijalanjälkeä ajatellen heittää halvat osat suoraan metallin keräyslaatikkoon kuin postitella niitä rakentelijalta toiselle.

PIM: Soitetaankohan halpiksista useinkin nauhat loppuun? Itse en ole ainakaan montaa kertaa törmännyt edes reilusti kuluneisiin nauhoihin halpiksissa, vaikka noita muutamia kymmeniä on tässä vuosien varrella tullut ostettua ja myytyä.
 
Ehkä jossain vaiheessa, kun halpis on ensin kiertänyt tarpeeksi monen soittajan kautta. Itse ainakin myin omat halvemmat kitarani aina eteenpäin kun tuli ostettua jotain parempaa.
 
Muuten olen kierrättänyt lähinnä hajonneet osat asianmukaiseen elektroniikka yms jätteeseen ja kielet metallinkeräykseen.
 
Olisi ihan mielenkiintoista tietää, mihin päätyy esim. takavuosien vahvistimet. Jos vahvarilla ei ole mitään legendaarista mainetta tai brändiarvoa, ei kukaan tunnu ostelevan vanhempia vahvistimia vaan useimmat katsovat malleja, jotka on tehty sanotaanko viimeisen 5v aikana. Nököttääkö ihmisten varastoissa vaikka jotain Craten putkivahvareita tms?

LaXu: Ehkä jossain vaiheessa, kun halpis on ensin kiertänyt tarpeeksi monen soittajan kautta. Itse ainakin myin omat halvemmat kitarani aina eteenpäin kun tuli ostettua jotain parempaa.
 
Se hyvä näissä halpiksissa on, että vähän vähempikin soitto riittää kuluttamaan nauhat loppuun. :)
 
Olisi ihan mielenkiintoista tietää, mihin päätyy esim. takavuosien vahvistimet. Jos vahvarilla ei ole mitään legendaarista mainetta tai brändiarvoa, ei kukaan tunnu ostelevan vanhempia vahvistimia vaan useimmat katsovat malleja, jotka on tehty sanotaanko viimeisen 5v aikana. Nököttääkö ihmisten varastoissa vaikka jotain Craten putkivahvareita tms?
 
Eiköhän ne Afrikkaan päädy (kuten muukin länsimainen romu). Siellä niitä käsittelee paikalliset vähemmän eettisin työehdoin eikä taida ympäristökään ensimmäinen olla prioriteettilistalla.

LaXu: ..............
 
Olisi ihan mielenkiintoista tietää, mihin päätyy esim. takavuosien vahvistimet. Jos vahvarilla ei ole mitään legendaarista mainetta tai brändiarvoa, ei kukaan tunnu ostelevan vanhempia vahvistimia vaan useimmat katsovat malleja, jotka on tehty sanotaanko viimeisen 5v aikana. Nököttääkö ihmisten varastoissa vaikka jotain Craten putkivahvareita tms?
 
Olen itsekin miettinyt samaa siis Crate, Randall, Laney, Kustom, Dean Markley, etc. nehän oli ihan kelpo vahvistimia ja hintaansa nähden edullisia :-) . Näkeehän niitä toisinaan torilla ja erinäisten treenikämppien nurkissa pyörimässä..... käyttöönhän ne kelpaa mainiosti, vaikka ei niistä oikein myytäviksi ole. Itse olen välillä haikaillut niitä vanhoja legendaarisia trankkupelejä kuten Session, LabSeries, Polytone, etc. siis ne pikkuisen häävimmät trankkuvahvarit jotka hyvinkin kävisivät soittamiseenkin. Jossakin nekin lienee, olihan ne aikoinaan ihan rahanarvoisia pelejä. Tosin trankut rikkoutuessaan saattaa päätyä vielä helpommin jätelavalle, vaikka niitä pystyy vissiin taitaja korjaamaankin.

Onhan nuo 60- 70- luvun kamppeita roskiin viestit sarkasmia, eiks? Ainakin toivon niin :(
 
Kannattaa lahjoittaa jollekin kitara tai muuta tavaraa mieluummin kuin roskiin, jos näin aikoo tehdä.

Metalkallo: Onhan nuo 60- 70- luvun kamppeita roskiin viestit sarkasmia, eiks? Ainakin toivon niin :(
 
Kannattaa lahjoittaa jollekin kitara tai muuta tavaraa mieluummin kuin roskiin, jos näin aikoo tehdä.
 
Näinhän se tietysti on, mutta kuka viitsii nähdä kauheasti vaivaa arvottoman romun takia. Jos ei lähipiirissä ole ketään, ketä moiset huolii, niin niitä joutuu ilmoittelemaan ja tyrkyttelemään ties missä. Ja sitten, kun jotain on ilmaiseksi tarjolla, niin kaikki pahimmat friikit ilmaantuvat esittämään mitä ihmeellisimpiä kysymyksiä ja vaatimuksia. Tai pakkaat niitä ja lähettelet omalla rahalla, kun muutakin tekemistä ja rahanmenoa olisi.

Metalkallo: Onhan nuo 60- 70- luvun kamppeita roskiin viestit sarkasmia, eiks? Ainakin toivon niin :(
 
Asiaa kun tarkastelee siten, että noin suurinpiirtein kasarina on 70 luvun laite tullut huollon tarpeeseen tahi särkynyt, niin veikkaan että helpompi ollut nakata romu nurkkaan ja hakea kaupasta uusi kun alkaa selvittelemään kuka huoltaa ja mistä osia.
 
Ei sinne jätelavalle varmaan Marshallia mennyt, mutta tuon ajan halppikset kuten esim Carlsbrot, Dallas Arbiter tuotteet, ym ..
 
Tarinoiden mukaan putkien ja muiden vahvariosien, skemoista puhumattakaan oli entisaikaan hankalaa. Joku joka on tähän maailman aikaan näitä hommia puuhastellut, voi korjata tai vahvistaa asian ... itsellä ei kokemusta :)

Tinippa84: Asiaa kun tarkastelee siten, että noin suurinpiirtein kasarina on 70 luvun laite tullut huollon tarpeeseen tahi särkynyt, niin veikkaan että helpompi ollut nakata romu nurkkaan ja hakea kaupasta uusi kun alkaa selvittelemään kuka huoltaa ja mistä osia.
 
Ei sinne jätelavalle varmaan Marshallia mennyt, mutta tuon ajan halppikset kuten esim Carlsbrot, Dallas Arbiter tuotteet, ym ..
 
Tästä ketjusta tulikin mieleen, että Torille pitäis saada lahjoitetaan osasto, jossa vois antaa ilmaiseksi musatavaraa, jota ei enää halua pitää. Tietty jos lähettää pitää, niin silloin tavaran haluaja maksaa postit.

Metalkallo: Tästä ketjusta tulikin mieleen, että Torille pitäis saada lahjoitetaan osasto, jossa vois antaa ilmaiseksi musatavaraa, jota ei enää halua pitää. Tietty jos lähettää pitää, niin silloin tavaran haluaja maksaa postit.
 
On noita tullut ihan rahallakin lunastettua. Mielenkiintoisia tutkimuskohteita noi vanhat vehkeet...