Yleistä keskustelua musiikista ›

HaloOfFlies: Blood On The Tracks-albumin tekovaiheista tehdään elokuva. http://ultimateclassicrock.com/bob-dylan-blood-on-the-tracks-movie/
 
Saakohan ohjaaja tuohon oikeuksia Dylanin biiseihin? Vähän vaikea uskoa jos leffan tarina käsittelee Dylanin yksityiselämää (tai tekee oletuksia siitä). Aika suuri ristiriita syntyy jos elokuvantekijä päättää kertoa asioita toisin mitä Dylan itse...
 
Ja jos ei biisejä saa käyttää, niin sitten koko leffa on turha ja tuskin edes valmistuu.

Dylan Hartwall Areenalla 24.6.2019.

HaloOfFlies: Dylan Hartwall Areenalla 24.6.2019.
 
Taidanpa kyllä tuonne reissun järjestää!
 
Onko joku valistuneempi kartoilla että missä livekunnossa mies on, minkätyylistä settilistaa, millaisella kokoonpanolla ja millaista meininkiä siellä on luvassa? Nykyraakkumisestaan pidän kyllä ainakin levyllä, mutta Dylanin livehommien seuranta on jostain syystä jäänyt ihan kokonaan tekemättä ja nuo Sinatra-levyt tsekkaamatta. Onkohan paha puute keikkaaa ajatellen?

Dylan friikit, jotka käyvät enemmänkin herran keikoilla, sanovat että edelleen joskus saattaa seassa olla erinomaisiakin keikkoja, mutta koskaan ei voi tietää mitä sieltä tulee. Osa keikoista on ihan kuraa. Kannattaa siis mennä paikalle avoimin mielin, mutta pahinta peläten. Bändi on kyllä aina hyvä, mutta biisien sovitukset usein sellaisia että niistä on aika vaikea kappaleita tunnistaa. Dylan soittaa nykyisin käsittääkseni aika harvoin kitaraa (selkävaivoja tjms.) ja pitäytyy enimmäkseen kiipparien/pianon takana. Yleisökontaktit ovat harvassa.

slowdive:
Onko joku valistuneempi kartoilla että missä livekunnossa mies on, minkätyylistä settilistaa, millaisella kokoonpanolla ja millaista meininkiä siellä on luvassa?
 
Varsin aktiivisesti tulee kuunneltua noita tuoreita keikkoja kerrassaan upealta youtube-kanavalta (linkki alla). Sovitukset ovat monen kappaleen kohdalla kaukana alkuperäisistä, mutta jos kappaleet ovat puhutelleet muulta sisällöltään on luvassa todennäköisesti kerrassaan positiivinen kokemus. Porissa kuultuna muun muassa Girl from the North Country ja Ramona toimivat erinomaisesti. Bändi on kerrassaan loistava, mutta maestron vire on aina hieman arvoitus
 
https://www.youtube.com/channel/UCeE00RNy5ZmVN09EOdSP7dw

Liput on hommattu hyviltä paikoilta, toivotaan että kannatti! Eihän nää halpaa lystiä tietenkään ole kun 260e meni jo pariin lippuun. Sitten junat/lennot, hotellit ja muu loma keikan ympärille järjestettävä, niin on taas motivaatiota käydä töissä.
 
On viime päivinä soinu tuo Tempest, joka josain syystä jäi vähän vähälle huomiolle vaikka "Modern Times" ja "Together Through Life" maistuivat, ja maistuvat edelleen todella hyvin. Siihen jatkumoonhan tuo Tempest on ihan mahtava levy. Piti pistää vinyyli tilaukseen.
 
Seuraavaksi pitäisi kai nuo Sinatra -levyt ottaa kunnolla tutusteltavaksi, en ole niitä kuin muutaman kerran Spotifysta kuunnellut.

Oho, onpa tosiaan tyyriin puoleiset liput. Sitäkin suuremmalla syyllä voi jättää nyt väliin.

Freewheelin' Bob Dylan on kovaa kampetta.

Epämuusikko: Freewheelin' Bob Dylan on kovaa kampetta.
 
Hieno on, yksi viidestä suosikistani.
 
Biisilistathan löytyy Dylanin kotisivulta, ei oikein nappaa viimeisen kiertueen biisitkään. Jätän Hgin keikan väliin. Toivottavasti on hyvällä tuulella ja kaikki ovat tyytyväisiä.

Täytyy tulla tänne hehkuttamaan, että olipa upea kokemus tuo Netflixin tuottama ja Martin Scorsesen ohjaama The Rolling Thunder Revue-dokkari.
 
Pakollinen katsottava jokaiselle Dylan fanille ja miks ei muillekin.
 
Leffa on täynnä autenttista materiaalia 1975-vuoden kiertueelta ja toinen toistaan legendaarisempia taiteilijoita yms aikansa kylttuurivaikuttajia ja jopa poliitikkoja vilahtaa filmillä. Oli myös mahtavaa päästä seuraamaan Dylania jutustelemassa, hengailemassa ja jammailemassa kavereidensa kanssa. Leffassa kuullaan live-vetoina monia, etenkin Desire-albumin, biisejä kokonaisuudessaan.
 
Dokkarin jälkeen jäi aidosti harmittamaan, ettei mennyt Helsingin keikalle. No, Porin Jazzeilla tuli mestari kerran nähtyä.

Booombox: Täytyy tulla tänne hehkuttamaan, että olipa upea kokemus tuo Netflixin tuottama ja Martin Scorsesen ohjaama The Rolling Thunder Revue-dokkari.
 
Pakollinen katsottava jokaiselle Dylan fanille ja miks ei muillekin.
 
Leffa on täynnä autenttista materiaalia 1975-vuoden kiertueelta ja toinen toistaan legendaarisempia taiteilijoita yms aikansa kylttuurivaikuttajia ja jopa poliitikkoja vilahtaa filmillä. Oli myös mahtavaa päästä seuraamaan Dylania jutustelemassa, hengailemassa ja jammailemassa kavereidensa kanssa. Leffassa kuullaan live-vetoina monia, etenkin Desire-albumin, biisejä kokonaisuudessaan.

 
Olin kyllä hieman yllättynyt, että Bobin valkoiseen maskiin oli innoittajana Kiss.

Andy Six: Olin kyllä hieman yllättynyt, että Bobin valkoiseen maskiin oli innoittajana Kiss.
 
Löytyyhän Gene Simmonsin Vaultista Bobin kanssa tehty kappalekin, eli miksipä ei.

mitä co-written -hommiin tulee niin
 
https://www.youtube.com/watch?v=1xd0Xg7Cn0Y

Poistan valituksen. Teksti sopii kappaleeseen mitä mainioimmin.

Mun top 5 Dylanin albumia:
 
1. Desire
Pelkästään hyviä ja tarkoituksenmukaisia kappaleita. Tyyli tasainen ja selkeästi omanlainen verrattuna muihin albumeihin - tämä tosin koskee lähes jokaista Dylanin albumia välillä 65-75. Laulujen sanoitukset loistavia, Scarlet Riveran viulu sopii täydellisesti samoin kuin taustalaulut useissa kappaleissa. Niin yksittäiset kappaleet (Hurricane, Isis, Sara, One More Cup of Coffee) kuin koko albumi kokonaisuutena hipoo täydellisyyttä.
 
2. Blonde On Blonde
Loistava bändi soittamassa (esim. The Bandin kitaristi Robbie Robertson) ja sovitukset todella hyviä. Kappaleet One of Us Must Know, Absolutely Sweet Marie ja I Want You kuuluvat Dylanin parhaimmistoon. Albumin soundimaailma on erinomainen.
 
3. Blood On The Tracks
Dylanin kitaransoitto loistaa tällä levyllä. Avoin E-viritys kitaralla esimerkiksi biiseissä Shelter From The Storm ja Simple Twist of Fate on ihan erilaista kuin Dylanilla yleensä. Sanoitukset kappaleissa Tangled Up in Blue ja Idiot Wind ovat omaa luokkaansa.
 
4. Planet Waves
The Bandin kanssa äänitetty albumi on aliarvostettu. Kappaleet ovat todella epätunnettuja ja hieman epä-Dylanmaisia, mutta The Band on taustabändinä erinomainen (hehän soittivat Dylanin Going Electric -kiertueella). Hieman funkahtava komppi kappaleessa Tough Mama, kitarafillit kappaleessa On a Night Like This, urut kappaleessa Going, Going, Gone ja basso Forever Youngin nopeammassa versiossa sekä muissa biiseissä ovat kaikki taattua The Bandia.
 
5. The Rolling Thunder Revue - Live 1975 (The Bootleg Series)
Jopa live-levyksi tämä on varsinainen sirkus, mutta homma pysyy kasassa. On todella mielenkiintoista ja raikastavaa kuulla kokonaan erilaisia versioita tutuista Dylanin kappaleista, esimerkiksi nopea versio Romance in Durangosta, raskas blues-versio Hard Rain's A-Gonna Fallista, "täydempi" versio Tonight I'll Be Staying Here with Yousta sekä varsin synkkä versio The Lonesome Death of Hattie Carrollista.
 
Bob Dylan on loistava! Ansaitsi ehdottomasti Nobelinsa.

On kai turha odottaa erityisen räjähtävää show:ta 78-vuotiaalta folk-laulajalta.
 
Aikoinaan oli kova nimi, mutta vanhemiten keppi ei kenelläkään esiintyjällä enää nouse niin helposti kuin ennen.

they're having a party behind the grassy knoll
 
https://www.youtube.com/watch?v=3NbQkyvbw18

blckgrshill: they're having a party behind the grassy knoll
 
https://www.youtube.com/watch?v=3NbQkyvbw18
 
Tämä oli kyllä aika pläjäys. Tää on melkein niin kuin joku musikaali/spoken word-teatteriesitys.

Booombox: Tämä oli kyllä aika pläjäys. Tää on melkein niin kuin joku musikaali/spoken word-teatteriesitys.
 
Todellakin. Huikea biisi kertakaikkiaan. Mestari osaa yhä.