Kitarat: akustinen ›

Hei!
 
En tiedä onko tämä oikea foorumi, mutta kokeillaan:
 
Olen pitkään pohtinut ensimmäisen mandoliinin hankintaa, mutta en oikein ole selvillä siitä mitkä ovat mandoliinien hinta/laatusuhteet ja mitkä merkit ja mallit ovat tuossa maailmassa ikään kun "industry standardin" asemassa.
 
Olen soittanut kitaraa ja keikkaillut eri kokoonpanoissa kitaristina varsin aktiivisesti parikymmentä vuotta, ja tiedän omasta persoonastani että halpissoittimet eivät motivoi jatkamaan harrastusta. Toisaalta ei haluaisi hankkia heti kärkeen ihan kalleinta mahdollista soitinta josta ei pääse tarvittaessa myymällä eroon. Näin niinkun vision tasolla etsin siis ikään kuin mandoliinien "Martin D-28":aa eli varmaa soittopeliä jossa ei ole välttämättä ylimääräistä blingblingiä mutta kelpaa hyvin ammattityöskentelyynkin. Toisaalta hinta ei ole sinänsä kynnyskysymys jos tietää saavansa hyvän soittimen joka motivoi treenaamaan ja soittamaan, ja joka pitää arvonsa.
 
Olisiko teillä ajatuksia malleista ja hintaluokista, joita kannattaisi katsastaa?

Gibsonin f-mallin tyyppiset mandoliinit ovat melkein poikkeuksetta kalliimpia kuin muunlaiset. Niissä on usein kovempi ja napakampi ääni mutta yhtä laadukkaita (ehkä vähän pehmeämpisoundisia) löytyy vaikkapa a-tyypin maniskoista.

Sama kuin muissakin soittimissa eli halvimmat (n. 200e) kannattaa jättää väliin mutta 500-1000e soittimet (Sigmat, Kentuckyt, Loarit ja Eastmanit) ovat ihan hyviä. Sitten jos haluaa parempaa niin hinta pomppaa ja saatavuus Suomessa on melko huono.
 
Mulla on kaks "no blingbling" -maniskaa jotka maksoivat aika paljon enemmän. Maniskojen hinnat vähä toista kuin skeboissa.

Omistan vain yhden mandoliinin, varsin kapeakaulaisen venäläisen rautakauppamandoliinin. Sormet eivät meinaa mahtua otelaudalle mitenkään. Onko mandoliinien satulan leveydessä tai mensuurissa miten paljon vaihtelua?

Kaikki ne on kapeita, jos kitaraan on tottunut. ;)
 
Mutta vakavissaan (seriously, folks musicians), esimerkiksi Breedlove tekee "crossover" malleja (markkinoinnin kohderyhmä siis kitaranpelaajat jotka haluaa myös mandoloida), joissa on leveähkö 1&3/16" satula - sekin on siis vain reipas 30 millinen eli puoltoista milliä päälle tyypillisen 28,5:n.
 
Muuten saat nettietsiä speksit itse, vaikka tuolta: https://www.thomann.de/fi/mandoliinit.html?ref=search_prv_0

"Wide nut" -termillä löytyy leveämpää.
 
Esim. https://themandolinstore.com/produc … egory/inventory/wide-nut-mandolins/

En löytänut tuosta linkistäkään leveämpää kuin mainittu 1&3/16" eli 30,1625 mm.
Hintaluokka oli suht kova, 2749 - 9999 dollaria.
Tuota Collingsin markkinointia hihitin, "entry level" mandoliini hintaan 3450...

Moi.
 
73nd3r: Tuota Collingsin markkinointia hihitin, "entry level" mandoliini hintaan 3450...
 
:), pistää "halpojen" ja kalliiden" massatuotantosähköinstrumenttien vertailemisen kokolailla uuteen valoon.
 

 
Itsellä ei ole keikka/treeni-kokemusta kuin Epin ja Ibanezin (kaltoinkohdelluista) halpisosaston A-maniskoista, mutta etenkin bändikontekstissa menevät tällaisella harrastelijalla (ja yleisölle ;)) täydestä kuin väärä raha.
 
Ne harvat kerrat kun jotain laatumaniskaa on tullut näpelleltyä, on tullut lähinnä samankaltainen tunne kuin laatuviuluakin kädessä pidellessä, pelottaa että menee hentouttaan rikki.
Eikä ainakaan kaltaiseni puukorva kuule soittaesa eroa joka selittäisi dekadiluokkaa kovemman hinnan.
 
Kuten monasti mnetin maniskakeskusteluissa olen itsekin maininnut, setupilla on ensiarvoisen suuri merkitys soittotuntumaan.
Etenkin koska kaikki säätökohteet ovat vaikkapa kitaraan verrattuna määrättömän pieniä, ja työn tarkkuuden pitää tuon vuoksi olla suhteutettuna pieniin dimensioihin.
 
Onnea etsinnälle.
 
T:Samuli