Kitarat: kitarakamat ›

Mitä mieltä ihmiset '59:stä? Laitoin hiljattain tummasoundisen Carvinin kaulaan ja isoin ongelma on "boomy" (mitä tämä on suomeksi?) alapää. Sai ruuvata melko alas jotta tuosta pääsi eroon. Tällä hetkellä irtaimistossa mainittu APH-1 -setti jonka tyrkkään varmaankin ko. kitaraan kirkkauden lisäämiseksi mutta en tiedä miten hyvin nämä toimii drop-C:ssä. Samassa rytäkässä voisi kokeilla viisysiä straton tallamikkinä.

benny: Tuskin on niin kitarakohtainen. Seymour Duncanin PAF:it on pääasiassa Alnico 2, kun taas Larry DiMarzio on pitänyt Alnico 2:ta jotenkin epästabiilina magnettina ja suosinut täten Alnico 5 tai keraamista magneettia (humbuckereissa). Ensimmäinen Alnico 2-mikki taisi olla tuo PAF Master, ja sekin varmaan hyvin pitkälti koska Paul Gilbert halusi sellaisen. Mun mutu-tuntuma on nyt tässä se että sun korva odottaa Alnico 2:n kaltaista saundia, mutta sä saat sieltä 36th anniversarysta vitosta.
 
Voisit viskoa vaikka Alnico 4:n sinne 36th Anniversaryn sisään ja ihmetellä paraneeko se sillä. Mun mielestä Seth Lover saundaa paremmalta mitä '59. Toki APH-1n on ehkä omasta mielestä ultimaattisin kaulamikki.
 
Tykkään enempi alnico 5 soundista kuin 2.
 
Vaihdoin potikan toiseen hieman parempaan, kun alkuperäinen oli kitarassa mukana tullut ja soundi tuntui paranevan, ei ollut enään niin jääpiikki. Molemmat potikat tosin 500k. Mikä lie sitten ero ollut? Uusi tosin CTS ja vanha joku mikä lie?
 
Dimarzion mikit vaikuttaa kyllä ihan kelvollisilta, et olis pitänyt tutustua jo aiemmin niihin.

Tuli iskettyä kiinnostuksesta alnico neloset Dimarzio 36th pafeihin ja sinne jäivät, sen verran hyvät ovat niissä. Kannattaa kokeilla jos osaa vaihtaa magneetin, tosin kun noissa on ne rinkulat, joiden pitäisi tehdä vanhentuneen magneetin kaltainen soundi, niin normikokoiset magneetit ei mene heittämällä noihin mikkeihin, mutta itse sain ne tungettua niihin aika hyvin rikkomatta mitään. Paremmat selvästi kuin vakio vitoset. Dimarzio nyt tietenkään ei iske niihin nelosia koska niillä on ne paf masterit sitä varten.

DiMarzion HS-3 mikit jotka hankin Yngwie Malmsteen fanituksen myötä on ollut Stratossa kiinni yli 15 vuotta. On tässä välillä tullut mietittyä että voisihan parempiakin mikkejä olla olemassa mutta en ole jaksanut panostaa asian selvittämiseen.

Tulipa hankittua Les Pauliin Dimarzion PAF 59 ja pitää sanoo et tohon mun kevyehköön ja hyvin resonoivaan tokai Les Pauliin ne istuu todella mageesti. Kaulamikki on NS. Savuinen ja tallamikissä on jotenkin kivasti keskialueen purevuutta versus muut koittamani PAF mikit. Keskiasento on tosi kiva ja pureva. Nämä jää. Ja onhan nuo kerman väriset mustassa kitarassa todella hienot. :)

Kantsii muuten kokeilla 36th paf tallaan irroittaa tone, lisää kirkkautta sekä hieman ulostuloa ja herättää eloon uudella tavalla. Tai voi käyttää no load potikkaakin.