Media ja viihde ›

The Head Hunter
 
Tää oli ihan hyvä. Lyhyt ja ihan kengännauharahalla tehtyä kauhufantasiaa. Hienoa, viipyilevää kuvaa ja tursuava tunnelmointi tuo vähän mieleen soulsbornet.

Netflixiin oli tullut ilahduttavasti Aaron Moorhead ja Justin Benson kaksikon uusin elokuva The Endless, joka itse olin missannut aikoinaan Night Visions -festareilla. Parivaljakon aiempi elokuva Spring oli mielestäni typerä, mutta esikoinen The Resolution on ollut siinä määrin kiehtova tapaus, että se on tullut katsottua pariinkin kertaan.
 
The Endless oli jälleen kyllä äärimmäisen kiehtova elokuva. Itsekin olen sitä mieltä, että suurin osa modernista kauhuelokuvasta on aikalailla kuraa, joten tämä elokuva oli todella kaivattu tuulahdus raikasta ilmaa. Elokuva oli siinä määrin outo tapaus, että allekirjoittaneen on vaikea sanoa suoralta kädeltä tämän yhden katselukerran jälkeen, että pidinkö elokuvasta ja kuinka paljon. Luultavasti kallistun enemmän sen puoleen, että tykkäsin elokuvasta, koska olin tuon pari tuntia melko liimattuna ruudun ääreen. Suurin osa kauhuelokuvista ei minunlaistani paatunutta kauhun ystävää pelota, eikä tämäkään leffa siihen pystynyt. Kuitenkin koko leffan ajan vallitsi sellainen epämääräinen epämukavuuden tunne siitä, että nyt on jotain vinossa, mutta ei oikein kunnolla osaa sanoa, että mikä se on. Se on jo saavutus itsessään.
 
Luulen, ettei tämä elokuva ole kaikille - edes kauhuelokuvan ystäville - mutta suosittelen kaikkia avoimen mielen omaamia sen tarkastamaan. En halua spoilata mitään, mutta monet tuntuvat olevan sitä mieltä, että ennen tätä leffaa on nähtävä The Resolution. Joten siis suosittelen katsomaan sen joka tapauksessa, ja jos siitä tykkää/on tykännyt, niin sitten tämä leffa seuraavaksi katseluun. Olisi mielenkiintoista kuullakin, että mitä ihmiset täällä ovat tosta leffasta mieltä.

Wild String Of Voodoo Strat:
 
The Endless oli jälleen kyllä äärimmäisen kiehtova elokuva. Itsekin olen sitä mieltä, että suurin osa modernista kauhuelokuvasta on aikalailla kuraa, joten tämä elokuva oli todella kaivattu tuulahdus raikasta ilmaa. Elokuva oli siinä määrin outo tapaus, että allekirjoittaneen on vaikea sanoa suoralta kädeltä tämän yhden katselukerran jälkeen, että pidinkö elokuvasta ja kuinka paljon. Luultavasti kallistun enemmän sen puoleen, että tykkäsin elokuvasta, koska olin tuon pari tuntia melko liimattuna ruudun ääreen. Suurin osa kauhuelokuvista ei minunlaistani paatunutta kauhun ystävää pelota, eikä tämäkään leffa siihen pystynyt. Kuitenkin koko leffan ajan vallitsi sellainen epämääräinen epämukavuuden tunne siitä, että nyt on jotain vinossa, mutta ei oikein kunnolla osaa sanoa, että mikä se on. Se on jo saavutus itsessään.
 
Mua tämä ei saanut pauloihinsa. Jotenkin liian tavanomainen omaan makuuni.
 
Odotan kuitenkin suurella mielenkiinnolla Midsommaria.

Wild String Of Voodoo Strat: Netflixiin oli tullut ilahduttavasti Aaron Moorhead ja Justin Benson kaksikon uusin elokuva The Endless
 
Toissavuoden paras elokuva, kuten joka tuuttiin totean missä aiheesta puhutaan.

Selvisi Midsommarinkin shokkiwau-claim-to-fame: "käänteinen raiskauskohtaus", kuten IS kirjoittaa.
 
Näkemättä paskaa.

Netflixiin tullut The Nun oli kyllä taas niin helposti pureskeltavaa jump scare kakkelia, mitä puskee joka tuutista kaikkien taviksien naamalle.

ÄrGee: Netflixiin tullut The Nun oli kyllä taas niin helposti pureskeltavaa jump scare kakkelia, mitä puskee joka tuutista kaikkien taviksien naamalle.
 
Jump scare -meininki on kaikista viheliäisintä. Se on liian "pelottavaa", että sitä pystyisi katsomaan. Onneksi suurin osa siitä onkin pelkkää schaibaa.

kyseinen: Selvisi Midsommarinkin shokkiwau-claim-to-fame: "käänteinen raiskauskohtaus", kuten IS kirjoittaa.
 
Näkemättä paskaa.
 
Tämän päivän Hesari ainakin hehkutti täysin muita ansioita. Ei edes maininnut moisesta. Ovathan raiskaukset aina inhottavia, mutta se on vain elokuvaa. Ymmärrän kuitenkin hyvin, jos ei vatsa tai miehuus kestä.

carnation: Kävikö noin paljon miehisyyden päälle?
 
Ja tuplastandardit perään. Haluaisin kyllä nähdä kyseisen elokuvan, riippumatta siitä ketä raiskataan ja miten :)

Mulle ei kyllä tule "käänteisestä" raiskauksesta mieleen naisen raiskaama mies. Mutihansama, mitää spoikkuja ainakaa halua lukea.

tomaattiorava: Mulle ei kyllä tule "käänteisestä" raiskauksesta mieleen naisen raiskaama mies. Mutihansama, mitää spoikkuja ainakaa halua lukea.
 
Jotain roskamedian seksivauta taas.

tomaattiorava: Toissavuoden paras elokuva, kuten joka tuuttiin totean missä aiheesta puhutaan.
 
Tässä ja Resolutionissa on myös moneksi katselukerraksi ainesta, mikä on jo itsessään hyvän elokuvan merkki. Elokuvat tehnyt parivaljakko on työstämässä jo uutta elokuvaa nimeltä Synchronic. Juonitiivistelmä on seuraava:
 
"Two New Orleans paramedics' lives are ripped apart after encountering a series of horrific deaths linked to a designer drug with bizarre, otherworldly effects. "
 
Täytyy toivoa, että tämäkin tuotos tulee vähintään joillekin leffafestareille, että pääsisi sen näkemään teatterissa asti.

Wild String Of Voodoo Strat:
"Two New Orleans paramedics' lives are ripped apart after encountering a series of horrific deaths linked to a designer drug with bizarre, otherworldly effects."
 
On kyllä tän hetken kiinnostavin indie-duo nää kaverit, kuulostaa aika ässältä tuo uusikin proggis.
 
Oli tuo uus Pet Sematary ihan helvetin hoopo tekele. Vaikutti siltä että studio tässäkin päättäny mistä kukko kussee kun vaikutti siltä ettei tekijät oo kauhuleffaa eläessään nähneetkään vaan lukenu aiheesta jonkun how to-wikin. Mikä ei kuitenkaan pitäne paikkaansa koska samat jäbät ohjas muutaman vuoden takaisen Starry Eyesin mikä oli ihan ookoo. Siis niin kliseiden ryydittämää tuubaa että hohhoijaa. Pariin kertaan jo mietin että ookoo, ehkä tää nyt lähtee mutta samantien kostautu entistäkin tyhmemmillä käänteillä.

tomaattiorava: On kyllä tän hetken kiinnostavin indie-duo nää kaverit, kuulostaa aika ässältä tuo uusikin proggis.
 
Oli tuo uus Pet Sematary ihan helvetin hoopo tekele. Vaikutti siltä että studio tässäkin päättäny mistä kukko kussee kun vaikutti siltä ettei tekijät oo kauhuleffaa eläessään nähneetkään vaan lukenu aiheesta jonkun how to-wikin. Mikä ei kuitenkaan pitäne paikkaansa koska samat jäbät ohjas muutaman vuoden takaisen Starry Eyesin mikä oli ihan ookoo. Siis niin kliseiden ryydittämää tuubaa että hohhoijaa. Pariin kertaan jo mietin että ookoo, ehkä tää nyt lähtee mutta samantien kostautu entistäkin tyhmemmillä käänteillä.
 
Miksei tuosta kirjasta saada oikeasti hyvää leffaa aikaiseksi? Mummiälestä se kirja itsessään on pirun hyvä...

Hereditary oli mielestäni lajityypissään aika helvetin hyvä. Hieman vanhakantainen ja tietynlaista realismia omaava vuoristoratahan tuo oli, aika hidas elokuva mutta luen senkin vahvuudeksi tässä tapauksessa. Midsommar pitää käydä katsomassa vielä kun sitä näkee teattereissa.

Decadetroll: Miksei tuosta kirjasta saada oikeasti hyvää leffaa aikaiseksi? Mummiälestä se kirja itsessään on pirun hyvä...
 
Tämäpä juuri. Ilmeisesti pitkät perinteet (joitakin poikkeuksia lukuunottamatta) sössiä Kingin hyvät tarinat tekemällä pienellä budjetilla, surkealla käsiksellä ja halvoilla näyttelijöillä, on se mikä vaan on.

Kieltämättä Kingin romaanien filmatisoinnilla on pitkät ja murheelliset perinteet. Kaverin kirjat pruukkaa olemaan ihan helvetin paksuja ni runnoppa semmonen sitte puoleentoista tuntiin. Pet Sematarynkin aihepiiri on kuitenkin niin musertavan synkkää kamaa että tää leffa oli siihen nähden ihan läppä.
Hohdon lisäksi Dead Zonea pidetään kohtuu onnistuneena mutta yllättäen ne ei-kauhua olevat ovat ehkä onnistuneet parhaiten (vaikka kubrickin hohto on aina ygöne) kuten Green Mile, Shawshank sekä Stand By Me.
Muutenkin kirjoista tehdyissä leffoissa on aina se sama ongelma että ei vaan aika riitä. Nyt kun kerran netflix-sarjat sun muut näyttää vievän ykköspaikan leffoilta niin saa nähä miten onnistuu Kingin The Standista tuleva minisarja.

tomaattiorava: Kieltämättä Kingin romaanien filmatisoinnilla on pitkät ja murheelliset perinteet. Kaverin kirjat pruukkaa olemaan ihan helvetin paksuja ni runnoppa semmonen sitte puoleentoista tuntiin. Pet Sematarynkin aihepiiri on kuitenkin niin musertavan synkkää kamaa että tää leffa oli siihen nähden ihan läppä.
Hohdon lisäksi Dead Zonea pidetään kohtuu onnistuneena mutta yllättäen ne ei-kauhua olevat ovat ehkä onnistuneet parhaiten (vaikka kubrickin hohto on aina ygöne) kuten Green Mile, Shawshank sekä Stand By Me.
Muutenkin kirjoista tehdyissä leffoissa on aina se sama ongelma että ei vaan aika riitä. Nyt kun kerran netflix-sarjat sun muut näyttää vievän ykköspaikan leffoilta niin saa nähä miten onnistuu Kingin The Standista tuleva minisarja.
 
En tiennytkään että ständistä ollaan tekemässä uusintaversiota. Se eka versio alkoi mun mielestä lupaavasti mutta odotetusti lopussa lässähti täysin höpöksi.
Yks mikä on jääny vähän pienelle huomiolle oli Salems Lotista tehty kaksosanen tv-leffa, jossa Rob Lowe oli pääosassa. Se oli musta aika onnistunu versio kirjasta joka oli mun mielestä yks Kingin parhaimpia. Se eka versio aiheesta olikin ihan limbo.

Vaikka pidin Hereditarysta todella paljon, niin Midsommar olikin valitettavasti pieni pettymys.
 
Kuvasto ja kuvaus on lähes oscar-tasoa ja ohjaus hyvää, mutta leffa ei noin muuten tempaissut missään vaiheessa kunnolla mukaansa. Pikkaisen myös häiritsi, että Hereditaryyn verrattuna tyylilaji oli vaihtunut varsin komediaksi (joskin oli_jo Hereditaryssakin niitä elementtejä). Leffassa kai koitettiin vähän irvailla "tyhmät jenkkinuoret pinteessä" -kauhuille, mutta lopputuloksena suurin osa hahmoista oli vain ärsyttäviä :)
 
Suurin ongelma oli itselle kuitenkin, että elokuva ei tarjonnut oikein mitään yllätyksiä tai uutta, paria kohtausta lukuunottamatta. Vähemmän folk-horroreita katsoneille leffa voi toimia paljon paremmin.
 
Ja pituus oli kyllä tolkuton (2h 37min), ottaen huomioon, että leffa ei nyt kovin syvällinen tai eeppinen ollut. Hieno visuaalinen ilme ja ohjaus silti kantoivat leffan loppuun ihan kivuttomasti.
 
Oisko nyt vaikkapa 3/5.