Kitarat: kitarakamat ›

Gibsoneihin F-välitetyt mikithän on just passelit kun nykygibsoineissa on talla asennettu vähän leveämmin kuin ennen, tämä siis muutenkuin kuin 2015 malleissa. Mutta näin muutenhan ne on lähinnä Fendereihin ja tilulilu-vibrakitaroihin tarkoitettu.

TTV:Sinänsä näppärä idea, kun toi potikkalevykin tulee mukana, eikä setin asentamiseen tarvi kolvia.
 
Mikä on noitten DiMarzion potikoitten laatu, eli kannattaako kenenkään Gibsonin omistajan tuollaista asentaa? Kuka haluaa Sunburstin väriseen Les Paul Standardiin mustan mikkiswitchin? Ehkä jollekin Korean kopiopaulille ihan pätevä joskin kallis päivitys. Normihinta oli 350 e, jolla lähtee Kitarapajalta Lollarin Imperialit. Alennettu 260 e on hinta millä Torilta lähes aina löytää BKP-setin. Yksittäisiä Lindy Fralineja ja Lollareita olen ostanut täältä satasella. Ovatko nämä DiMarziot yhtä hyväsoundisia?
 
Kelvollisia kolveja saa alle kympillä, ja jokainen kitaraa soittamaan oppinut oppii myös käyttämään kolvia. Onhan itselläkin ollut puolitettavien kanssa välillä ongelmia, mutta se on ihan hyvä haastaa itseään. Youtubesta ja täältä löytyy aina vastaus ellei itse hoksaa. Luultavasti saisin enemmän hankaluuksia aikaan yrittämällä tuota DiMarzion hässäkkää asentaa. Kun on asentanut muutamat mikit ei kolvauksiin mene jatkossa montaa minuuttia. Ikävin homma mikkien kanssa pelatessa on niiden asentaminen muovikehyksiin, ja sitä tämäkään viritys ei poista.
 
E: Ehkä tämä on tarkoitettu Gibsonin piirilevykitaroihin? En ottanut sitä asiaa huomioon. Tutulla on semmoinen. Pystyykö siihen asentamaan sellaisenaan ilman sähköhommia ollenkaan mikkejä, joissa ei ole Gibsonin pikaliittimiä?

The Jack: Mikä on noitten DiMarzion potikoitten laatu, eli kannattaako kenenkään Gibsonin omistajan tuollaista asentaa?
 
Ainakin aiemmin DiMarzion potikat olivat ylihintaisia uudelleenleimattuja CTS:iä, eli ihan samalta tehtaalta peräisin kuin ne Gibsoneissakin olevat, tosin ehkä pienemmillä toleransseilla. Samaten kytkimet Switchcraftia.

Aik jännä. Tossa kuvauksessa puhutaan asennuslevystä, mutta ensisilmäyksellä olisin uskonut että toi levy on vaan pakkausmateriaali ja heitetään helvettiin asennettaessa potikat ja muut oikeisiin reikiinsä.

Päätin tilata sitten 2x Dimarzio 36th paf kaulaversiot molempiin positioneihin, kun tuosta sanotaan, et käy molempiin (kuten pafit ennen vanhaan). Toinen F- kokoinen. Resistanssi 7.3k molemmissa. On mun ekat Dimarziot koskaan.
 
Mitäs mieltä porukat on olleet noista täällä? Kuulostaa kyllä hyvältä videoissa.

Metalkallo: Päätin tilata sitten 2x Dimarzio 36th paf kaulaversiot molempiin positioneihin, kun tuosta sanotaan, et käy molempiin (kuten pafit ennen vanhaan). Toinen F- kokoinen. Resistanssi 7.3k molemmissa. On mun ekat Dimarziot koskaan.
 
Mitäs mieltä porukat on olleet noista täällä? Kuulostaa kyllä hyvältä videoissa.
 
Mulla oli aiemmin mun vuoden 1998 suomi customissa Paf Prot, mutta tässä jokunen vuosi sitten vaihdatin tallaan X2n mikin ja kaulaan Tone zone humpparin etsin siis enemmän High Gainia. Kuitenkin Dimarziot ovat mielestäni loistava valinta kitaraan kuin kitaraan...

Mitäs mieltä porukat on tuosta Dimarzion käyttämästä "air" teknologiasta mikeissään, jossa muoviosat mikin ruuviosien ympärillä heikentää magneetin vaikutusta tuoden näin Dimarzion mukaan vanhahtavamman heikentyneen magneetin soundin?
 
https://www.seymourduncan.com/forum … ucker-technology-REALLY-this-simple

Metalkallo: Mitäs mieltä porukat on tuosta Dimarzion käyttämästä "air" teknologiasta mikeissään, jossa muoviosat mikin ruuviosien ympärillä heikentää magneetin vaikutusta tuoden näin Dimarzion mukaan vanhahtavamman heikentyneen magneetin soundin?
 
https://www.seymourduncan.com/forum … ucker-technology-REALLY-this-simple
 
En ole koskaan kokeillut näitä, mutta muutamaan mikkiin olen tehnyt sellaisen half air -modauksen ja kyllähän se saundiin vaikuttaa... Mikin ulostulo pienenee ja saundista tulee "ilmavampi" (heh heh...). Helppo, nopea ja halpa tapa vaikuttaa saundiin. Pitäisköhän kokeilla tuolle seiskakieliselle kaulamikkiin tuota. Hmmm...
 
Kiitos aiheen muistuttamisesta mieleen.

Air Norton on kyllä mainio kaulamikki. Minulla on kaiken maailman putiikkimikkijä Lollarilta, BKP:ltä, ThoBak:lta ja Air Norton on edelleen yksi suosikeista.

Decadetroll: muutamaan mikkiin olen tehnyt sellaisen half air -modauksen ja kyllähän se saundiin vaikuttaa... Mikin ulostulo pienenee ja saundista tulee "ilmavampi" (heh heh...). Helppo, nopea ja halpa tapa vaikuttaa saundiin.
 
Se on sitten juuri tuo half-air jota ne käyttää, mutta vähän eri tavalla tehtynä koska vaikutus kuulostaa samalta molemmissa.
 
Tilasin tosiaan kaula versiot molempiin paikkoihin koska en halunnut tallamikin ylittävän 8k resistanssia, halusin pysyä vintage tehoissa. Onhan ne talla versiokin vintage, mutta enemmän vähän kuin Gibson 57 Classic plus.

Metalkallo: Se on sitten juuri tuo half-air jota ne käyttää, mutta vähän eri tavalla tehtynä koska vaikutus kuulostaa samalta molemmissa.
 
Tilasin tosiaan kaula versiot molempiin paikkoihin koska en halunnut tallamikin ylittävän 8k resistanssia, halusin pysyä vintage tehoissa. Onhan ne talla versiokin vintage, mutta enemmän vähän kuin Gibson 57 Classic plus.
 
Jos nyt en aivan väärin ole asiaa ymmärtänyt, niin airissa se magneetti on erillään molemmista keloista, kun taas half air on vain toisesta kelasta eristetty?

Decadetroll: Jos nyt en aivan väärin ole asiaa ymmärtänyt, niin airissa se magneetti on erillään molemmista keloista, kun taas half air on vain toisesta kelasta eristetty?
 
Taisipa muuten asia olla juurikin noin.
 
Dimarzio paf master mikitkin kuulostaa aika hyvältä.

Metalkallo: Tilasin tosiaan kaula versiot molempiin paikkoihin koska en halunnut tallamikin ylittävän 8k resistanssia, halusin pysyä vintage tehoissa.
 
Varmaan jo tiedätkin, että jonkun tietyn setin kaulamikissä saattaa hyvinkin olla hieman pienempi leveys reunimmaisten napapalojen keskeltä keskelle. Vaan eipä sillä taida koskaan soundillista vaikutusta olla, jos ei psykoakustiikkaa lasketa. Esteettistä vaikutusta kenties hieman. Harvemminhan kaikki kielet osuvat juuri tismalleen mikin napapalojen keskelle. Varsinkaan kieliä ylimmiltä nauhoilta kieliä venytettäessä... :-p
 
Käytännössähän humppareilla on useista eri valmistajista johtuen useita, ainakin pikkuisen erilaisia leveyksiä (E-e), eikä vain "F/Fender/Floikka" ja "Gibson". Eihän kaikissa Gibsoneissakaan ole aina sama mitta E-kieleltä E-kielelle. Ei kaulamikin kohdalla, eikä muuallakaan. Eikä myöskään kaikissa "Floikka-kitaroissa", etenkin kun sen "Floikan" on suunnitellut ja valmistanut Steinberger, Gotoh tai vaikkapa Kahler.
Myös Fenderin talloissa on enemmän, kuin vain yksi mahdollinen leveys (E-e). Siksi kannattaa ihan itse mitata ja verrata tulosta valmistajan - mahdollisesti... - ilmoittamiin mittoihin. Kuitenkaan murehtimatta mitään millin osia.
 
Enivei, jos kaikki muu pysyy vakiona, niin silloin tismalleen samanlaisen käämilangan kierrosmäärän kasvattaminen kasvattaa myös resistanssia (ohmit). Kuten myöskin induktanssia (Henryt) ja jännitettä voltteina, eli "kuumuutta". Tällöin suuremmasta resistansista voi siis tosiaankin päätellä mikin olevan "kuumemman". Ja todennäköisesti soundiltaan tummemman, koska ylimmät taajuudet vaimenevat hieman enemmän.
 

 

 
Mutta... yleisesti ottaen mikkien "kuumuutta" ei ole järkevää mitata resistanssilla. Sillä käämilangan ja sen lakkakerroksen paksuus vaihtelevat, joskus harvoin käytetty materiaalikin. Kelojen korkeus, leveys ja paksuus vaihtelevat. Naparuuvien/tappien materiaali, paksuus ja pituus vaihtelevat. Joskus on niiden lisäksi ylimääräisiä, samankaltaisia metallipaloja tai vaikkapa metallinen levy mikin alla.
Magneettien koko, muoto, lukumäärä, materiaali, sijainti ml. mahdollinen ilmarako (DiMarzio Air) vaikuttavat. Humpparin kelat voivat olla ihan tarkoituksella tavalla tai toisella asymmetriset (P-Rail, Evo 2) jne.
 
Esim. Ibanez JEM JR:n (Quantum HSH) yksikelainen on 5.2 kOhm. Humpparit 7.4 kOhm, vaikka niiden ilmeiset esikuvat ulkoasua myöden ovatkin DiMarzio Evolutionit (13.0/13.8 kOhm). Vuosimallin 1992 MIM-straton (SSS, sen tarkemmin en tiedä) mikit ovat 5.0 - 5.3 kOhm. Nuo siis mitattuna 3 m kitarakaapelin toisesta päästä, Volume ja Tone(t) täysillä.
 
Valmistajista ainakin DiMarzio mainitsee heidän omalla mittaustavallaan saadun vaihtojännitteen (esim. 226 mV). Se on se varsinainen "kuumuus". Valitettavasti mittaustapoja on monenlaisia, joten eri valmistajien lukemia ei siksi kannata vertailla toisiinsa.
Pelkkä jännite tai sanallinen arvio "kuumuudesta" ei tietenkään kerro yhtään mitään varmaa soundista. Siksi DiMarzio(kin) on lisännyt karkean 3-alueisen kuvaajan mikkiensä yhteyteen (Bass/Middle/Treble). Joka sekin on tietenkin vain hieman parempi, kuin ei mitään. Ao. sivulla voit listata ko. valmistajan mikit jännitteen, eli "kuumuuden") mukaan. Tai "bassokkuuden" mukaan. Mutta et resistanssin mukaan, koska siinä ei olisi mitään järkeä.
Numeroina "kuumuutta", eli antojännitettä (Output *** mV) kannattaa vertailla mielessään samaan tapaan, kuin desibelejä ja watteja. Eli ei siis koskaan lineaarisesti. Sillä käytännön tasolla vain suuret suhteelliset erot ovat aidosti merkityksellisiä, olivatpa numerot aivan mitä tahansa: https://www.dimarzio.com/pickups/humbuckers?sort=output

Humbucker                    Output    Resistance
 
EJ Custom Neck               178 mV     7.0 kOhm
PAF 59 Bridge                215 mV     8.5 kOhm
The Humbucker From Hell      226 mV     5.9 kOhm
Air Norton                   270 mV    12.6 kOhm
PAF 36th Anniversary Bridge  285 mV     8.6 kOhm
Air Zone                     323 mV    17.5 kOhm
Evo 2 Bridge                 375 mV    14.0 kOhm
Super 3                      435 mV    25.0 kOhm
D Activator-X Bridge         500 mV    14.5 kOhm
                               ^        ^
                               |        |
                               |  Resistanssi ohmeina
                               |
            "Kuumuus", eli antojännite voltteina (AC)

 

 
Useimmiten mikit kuitenkin jaetaan simppelisti esim. kolmeen eri kategoriaan. Tyyliin Hot, Medium ja Vintage. Mikä yleensä riittää vallan mainiosti. Sillä tismalleen samankin jännitteen antavat mikit voivat ihmiskorvaan kuulostaa aivan erilaisilta. Esim. toisessa keskialue korostuu reippaasti, joten juuri sillä taajuusalueella se kuulostaa monta desibeliä äänekkäämmältä, kuin verrokkimikki. Vaikka niiden yleinen "kuumuus" voltteina olisikin mittarin mukaan sama.
Täysin identtisetkin mikit saattavat kuulostaa erilaisilta eri kitaroissa (eri sijainti erilaiseen tallaan nähden, 250K/500K potikat, Treble Bleed...). Tai jopa samassakin kitarassa, kun ovat vain eri korkeudelle säädettyinä. Tai kun vaihdetaan oletusjohdotus, eli sarjahumppari rinnankytketyksi jne.

Groke: Varmaan jo tiedätkin, että jonkun tietyn setin kaulamikissä saattaa hyvinkin olla hieman pienempi leveys reunimmaisten napapalojen keskeltä keskelle. Vaan eipä sillä taida koskaan soundillista vaikutusta olla, jos ei psykoakustiikkaa lasketa. Esteettistä vaikutusta kenties hieman. Harvemminhan kaikki kielet osuvat juuri tismalleen mikin napapalojen keskelle. Varsinkaan kieliä ylimmiltä nauhoilta kieliä venytettäessä... :-p
 
Juu, tiedetään nuo asiat, sitä on vaan niin tottunut tuohon resistanssiin :) Plussaa kyllä Dimarziolle, että näyttävät lukemat oikealla tavalla.
 
Ja F- spaced tuli tilattua toinen dp103 koska tallaan menee, ihan varmuudeksi.
 
Kiitos sulle noista lukemista.

Tuli testattua Dimarzio 36th Anniversary eli DP103 tallassa. Resistanssi lukee Dimarzion sivulla 7.3k, mutta omassa se on 7.8 Teho lienee silti sama.
 
Oli kyllä instant Jimmy Page tuon mikin kaa, kun pisti vahvarin päälle. Semmoinen vähän kuivahko, terävä ja vanhahtavan kuuloinen Paf soundi iski naamaan. Ihan hyvä vaikutti olevan myös AC/DC hommiin. Kaulaversio siis.
 
Ehkä tää Dimarzio dp103 on lähinnä T-top soundia näistä "marketti" mikeistä. On myös hyvin kyllä vahattukin, kun vaikutti ettei mikkiä olis vahattu ulkoa katsottuna. Plussaa Dimarziolle, että laittavat mikin mukaan ohjeet eri tapoihin juottaa mikki.

Onko teidän mielestänne tuon 36th anniversary mikin soundi kuivan oloinen? Siinä ei ole semmoista soljuvaa smoothia tuntumaa, niin kuin esim. vaikka seymour duncan paf mikeissä, muuten kyllä aikas hyvä soundi.
 
Tuo kaulaversio tallassa on aika kirkas, ehkä se tarvii tallassa melkein pakosti 250k potikan jos sen siinä eikoo pitää.

Metalkallo: Onko teidän mielestänne tuon 36th anniversary mikin soundi kuivan oloinen? Siinä ei ole semmoista soljuvaa smoothia tuntumaa, niin kuin esim. vaikka seymour duncan paf mikeissä, muuten kyllä aikas hyvä soundi.
 
Tuo kaulaversio tallassa on aika kirkas, ehkä se tarvii tallassa melkein pakosti 250k potikan jos sen siinä eikoo pitää.
 
Makuasioita sanoi koira.
Mihis Seymour Duncanin PAF:iin sä sitä vertaat? Itselläni on kokemusta vain Pearly Gatesista, Seth Loverista sekä '59:tä.
 
En mä usko että 250k-potikka sitä sun humpparia paremmaksi muuttaa, mutta mene ja tiedä.

benny: Makuasioita sanoi koira.
Mihis Seymour Duncanin PAF:iin sä sitä vertaat? Itselläni on kokemusta vain Pearly Gatesista, Seth Loverista sekä '59:tä.
 
En mä usko että 250k-potikka sitä sun humpparia paremmaksi muuttaa, mutta mene ja tiedä.
 
Mullakin kokemusta juuri noista Duncan pafeista. 250k potikka ainakin tummentaisi, mutta tiedä sitten olisiko vaikutus sama kuin jos pakittaa tone potikalla?
 
Noissa Duncanin pafeissa on smoothimpi soundi kuin Dimarzio 36th anniversaryssa, jossa soundi on tiukka ja kirkkas, mutta vähän kuivahkon oloinen joka vähän syö intoa tuohon mikkiin. Kaulassa oli vähän tasapaksu, mutta tiedä sitten onko kitarakohtainen juttu?

Metalkallo: Mullakin kokemusta juuri noista Duncan pafeista. 250k potikka ainakin tummentaisi, mutta tiedä sitten olisiko vaikutus sama kuin jos pakittaa tone potikalla?
 
Noissa Duncanin pafeissa on smoothimpi soundi kuin Dimarzio 36th anniversaryssa, jossa soundi on tiukka ja kirkkas, mutta vähän kuivahkon oloinen joka vähän syö intoa tuohon mikkiin. Kaulassa oli vähän tasapaksu, mutta tiedä sitten onko kitarakohtainen juttu?
 
Tuskin on niin kitarakohtainen. Seymour Duncanin PAF:it on pääasiassa Alnico 2, kun taas Larry DiMarzio on pitänyt Alnico 2:ta jotenkin epästabiilina magnettina ja suosinut täten Alnico 5 tai keraamista magneettia (humbuckereissa). Ensimmäinen Alnico 2-mikki taisi olla tuo PAF Master, ja sekin varmaan hyvin pitkälti koska Paul Gilbert halusi sellaisen. Mun mutu-tuntuma on nyt tässä se että sun korva odottaa Alnico 2:n kaltaista saundia, mutta sä saat sieltä 36th anniversarysta vitosta.
 
Voisit viskoa vaikka Alnico 4:n sinne 36th Anniversaryn sisään ja ihmetellä paraneeko se sillä. Mun mielestä Seth Lover saundaa paremmalta mitä '59. Toki APH-1n on ehkä omasta mielestä ultimaattisin kaulamikki.