Media ja viihde ›

Muutama kirja on tässä joululta lähtien tullut luettua läpi.
 
Ilkka Remes Pedon syleily. Sota-aikaan sijoittuva vakoilujännäri. Ihan ookoo.
 
Ilkka Remes Karjalan lunnaat. Tästä tuli sellainen vaikutelma, että mä olen lukenut tämän ennenkin, vaikka tiedän etten ole. Hämmentävää. Ihan ookoo tämäkin.
 
Ilkka Remes Pääkallokehrääjä. Remeksen ensimmäinen julkaistu kirja. Tähän mennessä 6/12 ja Isku ytimeen ovat olleet omat suosikit Remekseltä, mutta tämä kiilasi kyllä aika kärkeen myös. Tykkäsin kirjan maalaamasta dystooppisesta kuvasta siitä, mitä olisi tapahtunut jos Neuvostoliitto olisi miehittänyt Suomen, Suomesta oli kirjassa tehty DDR:n kaltainen kommunistisurkeuden esimerkkimaa, ja muutama herra lähtee toteuttamaan kunnon vastarintaoperaatiota, aikomuksena saada Suomi itsenäiseksi.
 
Max Seeck Hammurabin enkelit. Tämä yllätti toden teolla. Kirja piti otteessaan toden teolla, muutaman kerran tuota lukiessa tuli ihan sellainen olo että eiss, oliko tämäkin näin ilmeistä, kun osa tapahtumista käänsi aikaisemmat tapahtumat päälaelleen kirjan edetessä. Melkoisen mainio teos kirjailijan ensimmäiseksi kirjaksi.
 
Max Seeck Mefiston kosketus. Tämä tuli luettua heti edellä olevan perään. Ei ehkä ihan yhtä hyvä kuin edeltäjänsä, mutta tykkäsin silti. Kirja pyörii samojen henkilöiden ympärillä, ja tässäkin kirjassa tuli muutama sellainen kohta, jossa mietti että voi jummi kun lukijaa voikin johtaa harhaan, kun juonessa on yllättäviä käänteitä.
 
Hyllyn laidalla odottelee Max Seeckin Haadeksen kutsu, tuota en ole vielä ehtinyt aloittamaankaan.

Tuomoo: Hyllyn laidalla odottelee Max Seeckin Haadeksen kutsu, tuota en ole vielä ehtinyt aloittamaankaan.
 
Tämä tuli lukaistua nyt viikonlopun aikana. 5/5.

David Lynchin ja Kristine McKennan kirjoittama Tilaa Unelmoida (Room To Dream) kertoo ohjaajalegendan vaiheista ja projekteista mielenkiintoisesti ja mukaansa tempaavasti. Hienoja pieniä tarinoita ja anekdootteja siellä täällä ja hieman kurkistusta myös Lynchin mielikuvitukseen ja ideoihin elokuvien ja sarjojen taustalla. Aika nopeasti ton luki kun alkuun pääsi.

Muovinen: David Lynchin ja Kristine McKennan kirjoittama Tilaa Unelmoida (Room To Dream) kertoo ohjaajalegendan vaiheista ja projekteista mielenkiintoisesti ja mukaansa tempaavasti. Hienoja pieniä tarinoita ja anekdootteja siellä täällä ja hieman kurkistusta myös Lynchin mielikuvitukseen ja ideoihin elokuvien ja sarjojen taustalla. Aika nopeasti ton luki kun alkuun pääsi.
 
Itse kuuntelen tätä äänikirjana. Osittain itsensä Davidin lukema.

Mihail Bulgakov - Saatana saapuu Moskovaan
 
Johan oli kirja. Kolme eri juonta, jotka kietoutuvat toisiinsa juonellisesti kuin kirjan sisäisessäkin maailmassa. Vinksahtanutta menoa, satiiria, mustaa huumoria, herkkyyttä, unenomaisuutta ja kirjan kieli hyvinkin rikasta.
 
Ei voi kuin suositella ja suositelkaa mulle, jos tiedätte vastaavanlaisia tapauksia.

santakasa: Mihail Bulgakov - Saatana saapuu Moskovaan
 
Johan oli kirja. Kolme eri juonta, jotka kietoutuvat toisiinsa juonellisesti kuin kirjan sisäisessäkin maailmassa. Vinksahtanutta menoa, satiiria, mustaa huumoria, herkkyyttä, unenomaisuutta ja kirjan kieli hyvinkin rikasta.
 
Ei voi kuin suositella ja suositelkaa mulle, jos tiedätte vastaavanlaisia tapauksia.
 
Tämän sivuston avulla sain aikoinaan ns. vitusti enemmän irti ko. teoksesta: https://www.masterandmargarita.eu/
 
Se sotien välisen ajan neuvostokulttuuri kun ei ennestään ollut minulle kovinkaan tuttua, niin tuo avasi ainakin minulle montakin juttua paljon tarkemmin.
 
Viimeksi olen ko. teoksen lukenut siis englanniksi verkossa (venäjää kun en valitettavasti osaa): https://studyenglishwords.com/book/ … B3%D0%B0%D1%80%D0%B8%D1%82%D0%B0/11

NHR: Tämän sivuston avulla sain aikoinaan ns. vitusti enemmän irti ko. teoksesta: https://www.masterandmargarita.eu/
 
Se sotien välisen ajan neuvostokulttuuri kun ei ennestään ollut minulle kovinkaan tuttua, niin tuo avasi ainakin minulle montakin juttua paljon tarkemmin.
 
Viimeksi olen ko. teoksen lukenut siis englanniksi verkossa (venäjää kun en valitettavasti osaa): https://studyenglishwords.com/book/ … B3%D0%B0%D1%80%D0%B8%D1%82%D0%B0/11
 
Täytyy itsekin perehtyä lisää analyyseihin kirjasta. Sen aavistinkin jo lukiessa, että voi pitää satiirisena kuvauksena neukkulasta. Joka tapauksessa ilman noita viittauksia neukkulaan, kirja on tosi moni ulotteinen.

santakasa: Joka tapauksessa ilman noita viittauksia neukkulaan, kirja on tosi moni ulotteinen.
 
Onhan siinä monenlaista muutakin tapahtumaa toki, joiden ymmärtämiseen ei neuvostohistorian tuntemusta tarvita lain. Ehkä jokin raamatun historian hakuteos voisi myös olla hyvä pitää käsillä. ;)
 
Huomasitko muuten sellaista sangen huvittavaa piirrettä, ettei niissä Pilatus-tarinoissa tapahtunut oikeastaan mitään yliluonnollista, päinvastoin kuin taas viimevuosisadan alkupuolen Moskovassa? :D

NHR:
 
Huomasitko muuten sellaista sangen huvittavaa piirrettä, ettei niissä Pilatus-tarinoissa tapahtunut oikeastaan mitään yliluonnollista, päinvastoin kuin taas viimevuosisadan alkupuolen Moskovassa? :D
 
Kirjaa lukiessa en tätä hokannut, mutta tossa just kun sain luettua ja nopeasti googlailin teosta, tuli eräässä suomenkielisessä sivulla tuo seikka esille. Sattumaa tai ei, hyvin nurinkurista, kuten kirja noin yleensäkin oli.
 
Jotenkin tuo toinen osio tunnelmaltaan oli jotain tosi vaikuttavaa. En mä muista lukeneeni tuollaista ja noin vaikuttavaa. Tuli melkein tippa linssiin kirjan lopun häämöttäessä. : ' )

Ryan Gattis: Ei menetettävää (alkukielellä Safe). En nyt lähde juonta sen kummemmin avaamaan, mutta kyseessä on Los Angelesiin jengien, huumeiden ja kassakaappimurtojen maailmaan sijoittuva rikosromaani. Tarina on kerrottu vuorottain kahden minämuotoisen kertojan ja samalla päähenkilön näkökulmasta. Alkuun vaikutti hieman verkkaiselta, mutta kun vauhtiin pääsi, kirja imaisi todella mukaansa. Hienosti kerrottu tarina ja henkilötkin saivat mukavasti syvyyttä, heidän kohtalostaan välitti kirjan loppuun saakka. Kirjailija on ilmeisesti paneutunut LA:n jengikuvioihin tosissaan, ja se näkyy lopputuloksessa. Voin suositella lajityypin ystäville.

Juha Vuorinen: Maltan mieleni.
 
Juoppohullu-kirjasarjallaan jättimenestykseen ponnahtanut Juha Vuorinen purkaa reilun kahdensadan sivun mittaan kokemuksensa Maltan-vuosistaan. Kaikki ei pienellä Välimeren saarella mene kuin kuvitelmissa ja huono ilmanlaatu lisäksi sairastuttaa kirjailijan pölysairauteen.
Olen aina ajatellut Maltaa Sardinian kaltaisena kivana lomasaarena, mutta mikäli Vuorisen jutuista puoletkaan ovat totta, kuva muuttuu täysin. Eniten kirjailijaa (ja monia Maltan jättäneitä blogisteja) tuntuu saarella ärsyttävän se, että aina rakentamisen laadusta lähtien moni asia saarella on vaarinpaskaa, mutta kukaan ei tee mitään.
 
Ajoittaisesta paatoksellisuudesta/kärjistämisestä huolimatta voin suositella lukemistoksi. Kirjailija Vuorinen asuu nykyisin Espanjassa ja ilmeisesti moni Maltalla pielessä ollut asia on korjaantunut.

Tässä on taas tullut muutama kirja luettua yliopiston pääsykokeiden jälkeen.
 
George Orwell: 1984
 
En yhtään ihmettele, miksi kyseinen teos on noussut maineeseen. Väkevää tarinankerrontaa, jossa mentiin monessa kerroksessa totalitaristisessa dystopiassa, jossa Puolue imaisee yksilön kaikkinensa. Varsinkin kolmannen osan dialogi oli hienoa luettavaa ja myöskään aivan loppu ei jättänyt kylmäksi. Ei tätä voi kuin suositella klassikkokirjallisuudesta tykkääville.
 
George Orwell: Eläinten vallankumous
 
Tämäpä oli mainio satiiri kommunismista ja vallan tuomasta rappiosta. Helppolukuinen eikä ollut edes paksu kirja. Tätäkään ei voi kuin suositella.
 
Franz Kafka: Oikeusjuttu
 
Jollakin tapaa hyvinkin raskasta luettavaa ja ei ollut niin mukaansa tempaiseva. Vasta aivan kirjan lopussa tuntui kirja ottavansa otteen. Kirjan hahmo Josef K. saa syytteet ja hän rupeaa selvittämään pelastumista syytteistä. Temaattisesti paikoin samaa kuin Orwellin 1984-kirjassa.
 
Franz Kafka: Muodonmuutos
 
Novellikertomus Gregor Samista, joka huomaa muuttuneensa yön aikana torakkamaiseksi ötökäksi, joka joutuu yhä enemmän eristetymmäksi ja hyljeksitymmäksi perheessään. Minusta tämä oli enemmänkin hyvin surullinen kuin varsinainen kauhu.
 
Franz Kafka: Rangaistussiirtolassa
 
Novellikertomus tämäkin. Rangaistussiirtolassa upseeri esittää rangaistuskojetta lehtimiehelle konkreettisesti.
 
Erasmus Rotterdamilainen: Tyhmyyden ylistys
 
Kirjassa saa tuta aikansa tekopyhät ja "paremmat" ihmiset, kun tyhmyys saa autuaan aseman. On kyllä aika ajaton kirja tämä ja hyvin kestänyt aikaa viitisensataa vuotta.
 
Stephen Hawking ja Leonard Mlodinow: Suuri suunnitelma
 
Tieteen käsitys maailmansynnystä ja kaiken teorian pohdintaa. Kansantajulle sopivaan muotoon kirjoitettu ja mukavaa luettavaa tieteestä kiinnostuneille.

santakasa: Tässä on taas tullut muutama kirja luettua yliopiston pääsykokeiden jälkeen.
 
George Orwell: 1984...
 
Tuo tuli lukaistua pari vuotta sitten. Kirjan edetessä ihmettelin että hetkinen, miksi täällä on aina välissä yksi tyhjä sivu, joskus kaksikin, ja kolmannessa osassa oli pisimmillään melkein kymmenen tyhjää sivua välissä. Kirjastossa kirjaa palauttaessani mainitsin tyhjistä sivuista, ja työntekijä oli hämmentynyt, että onko joku repinyt sivuja irti. Jouduin näyttämään hänelle ennen kuin hän uskoi, että kirjan painossa on tapahtunut jokin virhe. Hän vain naurahti että kas kummaa kun kukaan ei ole asiasta mitään maininnut, ja hän katsoi tietokannasta että kenellä kirja on viimeksi ollut lainassa, ja edellisestä lainauskerrasta oli aikaa yli 15 vuotta.
 
Soisi toki että moista klassikkoa lainattaisiin ja luettaisiin enemmänkin, tuo kirja on kuitenkin sellainen että se on edelleen melko ajankohtainen.

Tuomoo: edellisestä lainauskerrasta oli aikaa yli 15 vuotta.
 
Soisi toki että moista klassikkoa lainattaisiin ja luettaisiin enemmänkin, tuo kirja on kuitenkin sellainen että se on edelleen melko ajankohtainen.
 
Kirjastoissa on tuota varmaan aika monta kappaletta. Turun pääkirjastossakin varmaan kolmattakymmentä nidettä. Hassua silti, että just tuota ei ole kukaan lainannut noin pitkän aikaan.

Tuomoo: Tuo tuli lukaistua pari vuotta sitten. Kirjan edetessä ihmettelin että hetkinen, miksi täällä on aina välissä yksi tyhjä sivu, joskus kaksikin, ja kolmannessa osassa oli pisimmillään melkein kymmenen tyhjää sivua välissä. Kirjastossa kirjaa palauttaessani mainitsin tyhjistä sivuista, ja työntekijä oli hämmentynyt, että onko joku repinyt sivuja irti. Jouduin näyttämään hänelle ennen kuin hän uskoi, että kirjan painossa on tapahtunut jokin virhe. Hän vain naurahti että kas kummaa kun kukaan ei ole asiasta mitään maininnut, ja hän katsoi tietokannasta että kenellä kirja on viimeksi ollut lainassa, ja edellisestä lainauskerrasta oli aikaa yli 15 vuotta.
 
Soisi toki että moista klassikkoa lainattaisiin ja luettaisiin enemmänkin, tuo kirja on kuitenkin sellainen että se on edelleen melko ajankohtainen.
 
Aika hassua. Ensimmäisesta suomennoksesta oli ainakin jotkin suorat viittaukset neukkulaan poistettu, mutta tuo nyt tuskin oli sitä. : d
 
Ajankohtainen ja melko ajaton kuvaus kollektiivisesta vallasta yksilöön nähden.

Laura Alcoba - Le Bleu des Abeilles
 
Omaelämänkerrallinen tarina koulutytöstä, joka muuttaa 1970-luvun lopussa Argentiinasta äitinsä luokse Ranskaan ja on kirjeenvaihdossa kotimaahan vankilaan jäävän isänsä kanssa. Tarina ottaa jotain kohtia elämästä erikseen, joissa muutamia tylsempiä ja muutamia mielenkiintoisempia kohtia. Integroituminen uuteen yhteiskuntaan on ihan mielenkiintoinen teema ja erityisesti jäi mieleen puhevikainen ystävä, joka fanitti mielettömästi laulaja Claude François'a. Kolme tähteä ehkä.

Ryan Gattis - Vihan kadut. Tositapahtumiin perustuva vaikkakin juoneltaan ja henkilöhahmoiltaan fiktiivinen romaani, joka perustuu Los Angelesin vuoden 1992 mellakoihin. Kirjassa tapahtumia kuvaillaan usean eri henkilön kautta minä-kertojan muodossa, hahmoina on mm. useampi latinojengiläinen, palomies, poliisi, tuhopolttaja jne. Kaunistelematonta ja vahvaa tekstiä, kaikesta huomaa että kirjoittaja on paneutunut vahvasti aiheeseensa ja kuulemma onkin haastatellut melkoisen joukon porukkaa tätä kirjaa varten jengiläisistä lähtien. Oikeinkin mukaansatempaava kirja, suosittelen kaikille aihepiiristä kiinnostuneille.

Em mää muista. Saattoi olla Jouni Hynysen ''rakkaudella, Hynynen''.

Pete Suhonen: Myrskyn ratsastaja - Romaani seikkailija Seppo Murajasta. Kirja kertoo vahvasti tositapahtumiin perustuvan tarinan nimikkohenkilön yrityksestä kiertää maapallo vajaa kuusimetrisellä Finmarin-lasikuituveneellä raskaana olevan vaimon jäädessä kotiin odottamaan.
 
Kirja alkaa miltei seikkailuromaanina, mutta saa traagisiakin sävyjä, minkä takakansikin aika hyvin paljastaa. Vaikka kirjan lopputulos onkin takakannen lukeneelle selvillä, on tapahtumien ja päähenkilöiden mielenliikkeiden kuvailu mukaansatempaavaa luettavaa. Samalla kirja on mielenkiintoinen katsaus aikansa eli 70-luvun veneilyyn ja merenkäyntiin.
 
Kirjaa kuvaillaan dokumentaariseksi romaaniksi, ja tositapahtumiin perustuvien mutta kirjailijan mielikuvitusta olevien lokikirjamuotoon kirjoitettujen tapahtumien sovittaminen yhteen Murajan oikeiden kirjeiden ja muistiinpanojen kanssa on tehty niin hyvin, että on helppo unohtaa ettei koko kirja olisi Murajan itsensä kirjoittama.
 
Kiinnostava ja ajatuksiakin herättävä kertomus merenkäynnistä, epäonnesta ja jääräpäisyydestä. Voin suositella.