Kitarat: kitarakamat ›

Motiiveja varmaan voi olla monenlaisia. Jos motiivi on "tuottaa rässiä" niin ehkä akkari tosiaan voi tappaa sen motivaation. Jos taas tavoitteena on kitaran soitto ylipäätään, niin alkuun pääsee akustisellakin.

hallu: Tuo minua vähän häiritsee kun niin moni on huolissaan, että "väärä kitara (lue akkari) tappaa motivaation"?? mä olen itse sitä mieltä että kitaran soitto on niin hieno juttu ja suuri etuoikeus, että jos jonkun motivaatio kuolee niin helposti, niin se joutaakin kuolla.
 
Mulle tarjottiin ekaa kitaraa ostaessa vaihtoehtoa "Jos nyt otat sen pappavainaan akustisen ennen kun ostat mitään..." Ostin itse omalla rahalla, enkä antanut porukoiden jarrutella.
 
Onneksi ei moinen kiinnostanut, nyt kun keppi kuitenkin seisoo tuolla olohuoneen nurkassa. Nauhat loppu, kansi mutkalla, kielet reilun sentin otelaudasta jo 7. nauhalla. Ois luultavasti ollu soittelut siinä jos tuolla ois pitäny alottaa.
 
E: Näkisin että ekan kitaran (ja kaikkien seuraavienkin) pitää olla sellainen että se tuo esille oman soiton ongelmat, eikä itsessään lisää esim. epävireisyyttä.

Akustinen kitara oli tosiaan alaluokilla yhtä mielenkiintoinen soitin kuin nokkahuilu...
 
... nooh, mitäs ajatuksia ketjun aloittajalla tässä herännyt?

LaXu: No huono se mun eka sähkiskin kyllä oli. Valehtelematta sentin paksuinen maalipinta, pesäpallomaila kaulana ja B-kielen viritin jota sai vääntää pihdeillä. Ibanez Stagestar stratokopio. Ois pitänyt pitää, siitä ois saanut varmaan hyvän projektikitaran jos olisi ottanut maalit pois ja korjannut ongelmat.
 
Joo mä ihmettelin myös, että jengi kirjoittaa akustisista ikäänkuin ne olisivat automaattisesti huonoja ja huonoissa säädöissä olevia paskoja. Se, että kitara on asiallisessa soittokunnossa on tietenkin kaiken toiminnan lähtökohta oli kyse sitten sähkiksestä tai akkarista.
 
LaXu: Mua ei akustinen kiinnostanut tippaakaan ennen kuin innostuin Mark Knopflerin tyyppisestä soitannasta. Meni varmaan vuosia ennen kuin ostin ekan akkarini eikä koulun musatunneilla niiden soittaminen aiheuttanut juuri kiksejä. Jos ei olisi saanut lopettamaan, niin ainakaan ei olisi tullut treenattua niin paljoa. Onneksi faija oli fiksu ja osasi kysyä, että laitetaanko akkari vai sähkis.
 
No löysit akustisen sitten lopulta. Huomasitko oppimisessasi mitään eroa kun treenasit akustisella verrattuna sähkikseen? Knoflerhan soittelee sujuvasti kumpaakin.

hallu:
No löysit akustisen sitten lopulta. Huomasitko oppimisessasi mitään eroa kun treenasit akustisella verrattuna sähkikseen? Knoflerhan soittelee sujuvasti kumpaakin.
 
En oikeastaan. Mä olin jo sähkiksellä opetellut dynamiikan hallintaa ja sormisoittoa joten sillä osastolla ei tullut mitään uutta. Jos jotain tuli opittua, niin akustisestani sai tallasatulaa alentaa ihan reippaasti ja sitten sitä olikin yhtä helppo veivata kuin sähkistä. Soundikaan ei mielestäni kärsinyt.

hallu: Joo mä ihmettelin myös, että jengi kirjoittaa akustisista ikäänkuin ne olisivat automaattisesti huonoja ja huonoissa säädöissä olevia paskoja. Se, että kitara on asiallisessa soittokunnossa on tietenkin kaiken toiminnan lähtökohta oli kyse sitten sähkiksestä tai akkarista.
 
Eivät ne automaattisesti ole huonoja soittaa, mutta akustisissa kai keskimäärin on paksummat/jäykemmät kielet. Näin olen ainakin omalla otannallani ollut huomaavinani. Soitto on siis hyvin erilaista ulos tulevasta saundista puhumattakaan. Ensimmäinen akustiseni, joka oli ylipäätään ensimmäinen kitarani, oli ok, mutta alusta lähtien oli selvää, että tällä ei luokkakaverien perustamaan rässiorkkaan mennä veivaan, vaikka faija kuinka yritti olla eri mieltä. Sen verran tulin vastaan, että isäukko käski opetella Vesivehmaan jenkan melodian akkarilla yhdestä asemasta soitettuna, ennen kuin sain ensimmäisen sähkökitaran. Sen jälkeen akkari on ollut lähinnä kuriositeetti, jota soitetaan vain, kun on pakko tai studiossa lisäraitana.
 
En siis allekirjoita väitettä, että kitaran soittaminen pitäisi aloittaa akkarilla. En ole sen parempi tai huonompi, vaikka aloitin akkarilla. Näin ainakin uskon.

LaXu: En oikeastaan. Mä olin jo sähkiksellä opetellut dynamiikan hallintaa ja sormisoittoa joten sillä osastolla ei tullut mitään uutta. Jos jotain tuli opittua, niin akustisestani sai tallasatulaa alentaa ihan reippaasti ja sitten sitä olikin yhtä helppo veivata kuin sähkistä. Soundikaan ei mielestäni kärsinyt.
 
Joo ei minunkaan mielestä soundit kärsi hyvistä säädöistä. Mulla myös akkari ja sähkis jokseenkin samanlaisia säädöiltään (lähinnä siis kielten korkeus) ja tuo mun akkari on sen verran herkkä, että siinä voi käyttää vähän ohuempia kieliäkin.
 
Se dynamiikka on mielestäni isoin ero, mutta se riippuu niin paljon sähkiksen signaaliketjusta. Joku telekasteri vanhan vibrochampin läpi ilman efektejä, on kyllä dynaaminen yhdistelmä..... sustaini lankussa voi olla vähän pidempi, mutta soittelin itse tuollaisella yhdistelmällä jotain fingerstyleä, niin aika samanlaista se oli kuin akkarillakin.
 
Monesti ne, jotka julistaa sähkiksen ja akkarin olevan suorastaan eri instrumentteja, ovat niitä jotka käyttävät niitä eniten eri tavalla. Toisin sanoen efektit, särö, kompressio ja matala action tekevät soittamisesta niin erilaista, että sillä tavalla soittamalla akkarista ei saa edes ääntä. Toisaalta jos etsii netistä pikkaustutoriaaleja joissa neuvotaan hipaisemaan mahdollisimman vähän kieltä ihan plektran terävimmällä kärjellä mahdollisimman pienellä liikkeellä, niin ei sillä tavalla akustista soiteta. Mielestäni se on vähän edistyneempää soittotekniikkaa, joka tulee vasta sitten kun perusasiat on ensin otettu haltuun.
 
Lähinnä ajattelin sitä, että akustista kitaraa on soitettava huolellisemmin ja tarkemmin ja aktiivisemmin..... siis kieltä on painettava tarkemmin juuri nauhan takaa ja pikkausvoimaa on opeteltava säätelemään ja opittava varomaan että ei sammuta kielen sointia. Toisin sanoen akkari ei soi kunnolla jos soittaa falskisti (sama tapahtuu myös jos soittaa prosessoimattomalla sähkissetillä). Siksi akustinen koulii etenkin aloittelijalle niitä soittamisen hyveitä joista on paljon hyötyä myös myöhemmin kun ottaa haltuun niitä edistyneempiä tekniikoita.
 
Toisaalta jos alussa pitää päästä soittamaan sillä otelautaa nuolevalla hevikeihäällä kompressoidulla ja kaiutetulla särösoundilla, niin tokko siitä isompaa haittaakaan on. Ei ikinä ole liian myöhäistä opetella soittamaan ja kuka tahansa voi oppia mitä tahansa, niin minä ajattelen.

Kyl mää sanoisin, et jos halajaa sähkistä ekaksi kitaraksi, niin sähkis sen olla pitää, mutta tarpeeksi hyvä sellainen. Akustiseen into voi iskeä sitten myöhemmin.

hallu: ...Monesti ne, jotka julistaa sähkiksen ja akkarin olevan suorastaan eri instrumentteja, ovat niitä jotka käyttävät niitä eniten eri tavalla.
 
Varmaan isoin ero tulee klassisen kitaran (siis nylon-kielisen) ja sähkiksen/akustisen(teräskielisen) välillä soittotekniikassa. Ja onhan tietenkin akustisessa kitarassa tosiaankin useimmiten hieman paksumpi kielisetti kiinni kuin sähkökitarassa, jolloin sähkökitaralla soittaminen on kevyempää aloittelijalle. Monesti entry-level sähkiksessä on 9-42 tai 9-46 -kielisetti ja akustisessa 11-52 tai 12-54.
 
Niitä huonoja/huonoissa säädöissä olevia akustisia on ihmisillä nurkissa ja käytettynä myynnissä aika paljon. Ilman muuta löytyy hyvissä säädössäkin olevia. Soiton keveydessä sähkis on vähän armollisempi hieman huonommin säädettynäkin kuin huonoissa säädöissä oleva akustinen. Lisäksi sähkis on helpompi säätää. Siinä ei tarvitse viilata tallaa. Ja mitä vaikeampi on huoltaa ja säätää, sitä todennäköisemmin se jää tekemättä.

Eihän porukka ekan kitaran kanssa edes tajua että sitä voisi jotenkin säätää. Netistä löytyy nykyään niksit, mutta asiaan perehtymättömälle ei välttämättä tule mieleen edes hakea tietoa. Itsellä kävi hyvä tuuri ekan kitaran kanssa, se oli halpa mutta vissiin sattumalta ihan soitettavassa kuosissa suoraan kaupasta.

Haeroe: Eivät ne automaattisesti ole huonoja soittaa, mutta akustisissa kai keskimäärin on paksummat/jäykemmät kielet. Näin olen ainakin omalla otannallani ollut huomaavinani. Soitto on siis hyvin erilaista ulos tulevasta saundista puhumattakaan. Ensimmäinen akustiseni, joka oli ylipäätään ensimmäinen kitarani, oli ok, mutta alusta lähtien oli selvää, että tällä ei luokkakaverien perustamaan rässiorkkaan mennä veivaan, vaikka faija kuinka yritti olla eri mieltä. Sen verran tulin vastaan, että isäukko käski opetella Vesivehmaan jenkan melodian akkarilla yhdestä asemasta soitettuna, ennen kuin sain ensimmäisen sähkökitaran. Sen jälkeen akkari on ollut lähinnä kuriositeetti, jota soitetaan vain, kun on pakko tai studiossa lisäraitana.
 
En siis allekirjoita väitettä, että kitaran soittaminen pitäisi aloittaa akkarilla. En ole sen parempi tai huonompi, vaikka aloitin akkarilla. Näin ainakin uskon.
 
No monesti voi olla paksummat kielet. Itse käytän teräskielisessä akkarissa saman paksuisia kieliä kuin sähkiksessä kymppi tai yksitoista alkuisia molemmissa. Ei sitä pidä aloittaa akkarilla, mutta jos sen aloittaa akkarilla, siitä on paljon hyötyä erityisesti aloittelijalle. Mutta kukin tyylillään on kuulemma joku sähkikselläkin oppinut soittamaan.
 
Mielestäni olen perustellut hyvin, miksi suosittelen akustista aloituskitaraksi. Vasta argumentiksi on tullut huonosti säädetyt landolat ja rässin soitto. Ihan varmasti sähkökitaralla aloittamista voi jollakin ihan oikeallakin argumentilla perustella.
 
Mutta jos ne perustelut on nyt nämä, että sähkistä pultaa rässin soitto ja että ei aloittelijan hauras into vaan lopahtaisi. Ja akkaria pultaa se, että se koulii soittotekniikkaa aktiivisemmaksi ja tarkemmaksi. Niin eiköhän tää luu ole nyt kaluttu...... ainakin minun osalta.

hallu: Mielestäni olen perustellut hyvin, miksi suosittelen akustista aloituskitaraksi. Vasta argumentiksi on tullut huonosti säädetyt landolat ja rässin soitto. Ihan varmasti sähkökitaralla aloittamista voi jollakin ihan oikeallakin argumentilla perustella.
 
Mutta jos ne perustelut on nyt nämä, että sähkistä pultaa rässin soitto ja että ei aloittelijan hauras into vaan lopahtaisi. Ja akkaria pultaa se, että se koulii soittotekniikkaa aktiivisemmaksi ja tarkemmaksi. Niin eiköhän tää luu ole nyt kaluttu...... ainakin minun osalta.
 
Ei se kouli, koska niitä kontrolloidaan eri tavalla. Muka aktiivisempi, eli todennäköisesti epätaloudellisempi ei välttämättä tue oikeanlaisen kontrollin kehittymistä. Toinen on monet tyylilliset seikat verrattuna akustiseen. Jos haluaa soittaa mitä tahansa bluesista äärimetalliin, niin sähkökitara on aivan ehdoton.

ÄrGee: Ei se kouli, koska niitä kontrolloidaan eri tavalla. Muka aktiivisempi, eli todennäköisesti epätaloudellisempi ei välttämättä tue oikeanlaisen kontrollin kehittymistä. Toinen on monet tyylilliset seikat verrattuna akustiseen. Jos haluaa soittaa mitä tahansa bluesista äärimetalliin, niin sähkökitara on aivan ehdoton.
 
Nämähän ne on just niitä asioita, jonka kanssa ensimmäistä kertaa kitaran käteen ottava painii.
 
Mutta selvä se on, että jos haluaa sähköisen, niin ostaa sähköisen. Mitä sitä sen enempää ihmettelemään. Jos tilanne on niin selvä, että rässi polttaa mielessä ja pikkaukseen pitää saada lisää taloudellisuutta, niin tuskinpa tarvitsee paljon tämän tyylisiä vinkkejä kysellä.
 
Itse ostaisin sähkökitaran, jos sellaista pyydettäisiin. En mä koe hyötyneeni juurikaan akustisella aloittamisesta, mutta vaikea sanoa, olisiko suoraan sähkis ollut parempi, kun vastaavaan rinnakkaismaailmaan ei pääse testaamaan sitä vaihtoehtoa.
 
Täällä on hyvin perusteltu myös akustista vaihtoehtoa. Jokainen tekee sen viimeisen päätöksen silti itse. Kysehän on kuitenkin aika yksilökohtisesta päätöksestä, mihin vaikuttaa esim. mitä halutaan soittaa, miten sitä halutaan soittaa, kuinka laaja-alaisesti on tarkoitus opetella soittoa, teoriaa, oma musiikkimaku ja mielihalut sekä henkisen värinän taso.
 
Itse annan kuitenkin arvoa myös sellaisten henkilöiden mielipiteille, jolla on vankat ammatilliset näytöt ja kokemusta monipuolisesta soitonopetuksesta. Sellaisella henkilöllä, kun saattaa olla jotain syvempää ymmärrystä ja näkemystä asiasta, jota tavan tallaajalla ei ole.
 
Mä näkisin, että tämä on keskustelu, jossa aloittajalle annetaan vinkkejä eri aspekteista, joita voi hyödyntää tehdessä valintaa. Ei mikään kilpailu, jossa lopuksi julkstetaan, kumpi on aloittajalle parempi vaihtoehto.
 
Samapa tuo toisaalta, kun aloittajasta ei ole paljon kuulunut. Taitaa nauraa taustalla, kun höynät kinaavat samaa kinaa ties kuinka monennen sadannen kerran samasta asiasta.

ÄrGee: Jos haluaa soittaa mitä tahansa bluesista äärimetalliin, niin sähkökitara on aivan ehdoton.
 
Harmi että Robert Johnson ehti heittää veivinsä ennen kuin tämä tieto tavoitti hänet.

ÄrGee: Ei se kouli, koska niitä kontrolloidaan eri tavalla. Muka aktiivisempi, eli todennäköisesti epätaloudellisempi ei välttämättä tue oikeanlaisen kontrollin kehittymistä. Toinen on monet tyylilliset seikat verrattuna akustiseen. Jos haluaa soittaa mitä tahansa bluesista äärimetalliin, niin sähkökitara on aivan ehdoton.
 
No tässä oli jo vähän yritystä, kiitos siitä :-)

Oikea vastaus on tietysti, että ostetaan molemmat.

Saattaisin itse ottaa kokeneemman kitaristin/säätötaitoisen kauppaan mukaan ja sitten sopivaa (päheetä tms.) etsimään. Budjetti ratkasee.
Sokko kaupoilla (thomann tms.) pitää olla joku joka osaa säätää/ fiksata tarpeen mukaan. Halpiksissa saattaa olla randomisti enemmän puuhattavaa ennenkuin se kykenee antamaan parhaansa.
Kuitenkin on olennaista että kitaristin alku inpiroituu soittimesta senverran jotta harrastus jatkuu.

Laulava Kylätohtori: Oikea vastaus on tietysti, että ostetaan molemmat.
 
Tässä on sitä oikeanlaista tekemisen meininkiä. Vaikka ostaisi kelpo pelin kummastakin, niin silti halvempaa kuin lätkäharrastus.

En ostaisi ainakaan uutta kaupan halpista hintaluokassa 200-300 euroa. Tuollaisesta on vaikea päästä eroon myöhemmin Torilla, ja se jää luultavasti nurkkaan pölyttymään nopeasti jatkuu soittoharrastus tai ei. Edes ammattilainen tuskin pystyy näihin säädöillä ihmeitä tekemään ilman osien vaihtoa, jolloin ollaan samoissa hinnoissa kuin olisi oltu ostamalla heti vähän parempi kitara.
 
Alle neljänsadankaan hinnoissa ei juuri valinnanvaraa ole. Tällä hetkellä ottaisin Torilta juuri säädettävänä käyneen japanilaisen Tokai Blazing Fire Stratocasterin hintaan 340 e.
 
https://muusikoiden.net/tori/ilmoitus/1465965
 
Tokain stratot tai Fenderin meksikolaiset stratot käytettynä voisivat olla hyviä helpposoittoisia aloittelijan kitaroita. Talla kiinni kanteen, niin virekin pysyy. Jos kyllästyy soittamiseen, niin näistä pääsee eroonkin lähes hankintahinnalla.
 
Nykyään esim. mallintavia vahvistimia saa todella halvalla, ja parikymmentä vuotta sitten itse soittamista aloitellessa suurin syy ostaa ensimmäiseksi kitaraksi akustinen taisi monella olla se ettei tarvitse ostaa kitaran kanssa yhtä kallista vahvistinta heti alkuun. Toki voi olla vaarana näiden mallintavien kanssa, että soittoharjoittelun sijasta aika kuluu soundien ruuvailuun. Se on kuitenkin oma valinta.