Kitarat: kitarakamat ›

hallu: Mutta kun puhutaan aloittelijasta, niin se tiluttelu ei ehkä kuitenkaan ole se ensimmäinen opeteltava asia, vaan ekaksi pitäisi opetella soittamaan ja siihen akkari on varsin mainio kapine.
 
Tämä on hyvä pointti. Aloittajalle hankitaan vehkeet, joilla pystyy ottamaan alkeet ja ihan perusjutut hanskaan. Rakentamaan pohjaa sille soitolle, aikoipa sitten soittaa, mitä tahansa. Niitä syvemmän tason juttuja mietitään sitten joskus, jos sinne asti päästään.

Mielenkiintoista keskustelua täälläkin, joten pakkohan se on oma lusikka tulla laittamaan soppaan. Itse aloitin soittamaan akustisella ja ainakin omalla kohdallani se opetti puhtaampaan soittotyyliin. Tokihan se puhtaan soittotyylin opettelu onnistuu sähkölläkin, mutta sähköllä lipsuu herkemmin efektien hankkimiseen. Sitä äkkiä yllättyy efekteillä soittamisen jälkeen, että se puhdas soitto onkin haastavampaa. Tai ei varmasti kaikilla mutta tämä uhka on mahdollinen. Akustiseni oli hinnaltaan muistaakseni jotain 200-300e ja sama minulta löytyy edelleen. Omilla kokemuksillani halvempi akustinen on soivampi peli kuin halvempi sähkö. Aloitin halvalla sähkökitaralla (~200e) jonka ero kalliimpaan (~800e) oli ainakin omissa käsissäni ihan merkittävän iso.
 
Hankala aihehan tämä kieltämättä on mutta omilla kokemuksillani kehottaisin aloittamaan akustisella, koska se harjoittaa puhdasta soittamista eikä efektien käyttöön voi lipsua. Toisaalta sähkökitara lähtee helpommin reissulle mukaan jolloin harjoittelua tulee tehtyä ehkä useammin. Itse ainakin olen palannut alkuajoille takaisin ja ottanut akustisen kaapista, koska olen huomannut keskittyväni vähän liikaa efekteihin ja voimasointuihin. Toisaalta akustinen totutti myös aika raa'asti sormet soittamiseen. Alkuun tuntui, että sormet kipeytyivät heti eikä voimaa riittänyt soittamiseen sitten millään. Sähkökitaran kun hankin niin joutui opettelamaan soiton keventämistä, kun oli tottunut voimakkaampaan soittamiseen akustisen kanssa. Eipä tähän yhtä oikeaa vastausta löydy mutta tulinpa viisastelemaan omilla näkemyksilläni ja kokemuksillani :).
 
Pienellä budjetilla vieläpä herkästi käy niin, että hankkii halvemman kitaran ja halvemman vahvistimen ja sitten soundit on mitä on, pahimmillaan. Taitava soittajahan toki saa halvoillakin laitteilla hyvät setit aikaiseksi mutta aloittelijan kohdalla riski turhautumiselle on olemassa, kun soundit ja soittotuntuma ei ole ehkä ihan vimosen päälle. Uskaltaisin väittää, että pienemmällä budjetilla/investoinnilla saa paremman akustisen kitaran kuin verrattuna sähkökitara+vahvistin+kaapelit+jne. Tällä varmaan saan vihamiehiä heti aikaiseksi mutta akustisen kanssa ehkä sävelkorva kehittyy paremmin kuin sähkön kanssa? Varsinkin jos käytetään huonompia laitteita.

Halvalla sähkis-setillä aloittaessa voi olla sekin, että kun ei vielä osaa kauheasti säätää, soitto vahvarin kautta voi kuulostaa kurjemmalta kuin onkaan. Akustisen kanssa mahdollisuudet soundin pilaamiseen ovat vähäisemmät :D

Kefiiri: Halvalla sähkis-setillä aloittaessa voi olla sekin, että kun ei vielä osaa kauheasti säätää, soitto vahvarin kautta voi kuulostaa kurjemmalta kuin onkaan. Akustisen kanssa mahdollisuudet soundin pilaamiseen ovat vähäisemmät :D
 
No just tää. Toki volumet, tonet, gainit, middlet, treblet yms antaa mahdollisuuksia paljon mutta myös asettaa haasteita. Itse ainakin olin ihan pulassa alkuun kaikkien säätöjen kanssa ja meinasin heivata koko sähkökitaran mäjelle ja palata akustiseen. Eihän ne säädöt vaikeita ole kun hetken vaan opiskelee mutta aloittelijana on ihan tarpeeksi keskittymistä ja opettelua edes soittamisessa. Akustisen kanssa ei tarvitse kuin ottaa kitara käteen, virittää ja soittaa. Toki me kaikki olemme erilaisia ja kaikilla on erilainen sävelkorva. Itselläni sitä ei ollut vaan jouduin ihan alusta harjoittelemaan kaiken. Sen vuoksi omalla kohdallani akustinen palveli paremmin.

Nää on mahtavia nää Mr Miyagi ohjeet :D Eka metallica-teinin pitää vähän väx oon, väx oof nuotiolandolalla ennen ku hommataan pacifica ja sitten vasta ku on aikuinen niin saa ostaa omilla rahoilla Jacksonin.
 
Tulee niin painajaisena mieleen oma lapsuus, ei tosin soittimien osalta ku mitään hömppäsoittimia ny hommata ku ei kuitenkaan viitti puolta vuotta kauempaa renkutella.
 
Se on kuulkaas rässijantterille rässikitara. Patut voi soitella landoloillaan House on the rising sunia :)

samiko: .....
 
Se on kuulkaas rässijantterille rässikitara. Patut voi soitella landoloillaan House on the rising sunia :)
 
tuo on tietenkin täysin totta, ja ikinä ei ole myöhäistä ostaa sitä Landolaa jos rässi ei suju ;-) . Ei sillä lopultakaan ole varmaan mitään merkitystä missä järjestyksessä oppii, oppiiko hitaasti vai nopeasti, tai mitä oppii. Jokainen kulkee omaa polkuaan ja myös valitsee itse ne neuvot joita haluaa kuunnella.
 
E: toisaalta se, joka ostaa kuitenkin sen skitan jota haluaa, ei tarvii kysellä neuvoja muilta. Sitä voi mennä kauppaan ja ostaa jaksonin ja veivata rässiä. Se, että kyselee neuvoja tarkoittaa, että haluaa tietää mitä mieltä muut on. Tämäkin ketju osoittaa, että nouvoja tulee joka lähtöön, niistä voi sitten valita mieleisensä ja uskoa sitä.

Tässä huomaa taas, miten keskustelu saman tien kääntyi vääntämiseksi. Täytyy tähän kohtaan sanoa, että koska millä tahansa kitaralla voi soittaa mitä tahansa, niin kunhan laittaa suunnilleen ehjän kitaran ja rupeaa reenaamaan. Välineitä voi runkata sitten kun näkemys karttuu siitä mitä tarvitsee ja näkemyksen takana on tietenkin syy, miksi yleensä haluaa edes soittaa sitä kitaraa. Musaahan kuulee radiostakin, mutta jokin ajaa meitä kaikkia soittamaan ja varmaan jokaisen täytyy lopulta kohdata se oma "demoni" jolloin moni näistä perimmäisistä kysymyksistä saa vastauksensa hänen kohdallaan.
 
Me keski-ikäiset miehet tuppaamme olemaan sellaisia "paremmin tietäjiä", että ei meitä kannata läheskään aina kuunnella...... eikä edes joka kerta.

samiko: Nää on mahtavia nää Mr Miyagi ohjeet :D Eka metallica-teinin pitää vähän väx oon, väx oof nuotiolandolalla ennen ku hommataan pacifica ja sitten vasta ku on aikuinen niin saa ostaa omilla rahoilla Jacksonin.
 
Tulee niin painajaisena mieleen oma lapsuus, ei tosin soittimien osalta ku mitään hömppäsoittimia ny hommata ku ei kuitenkaan viitti puolta vuotta kauempaa renkutella.
 
Se on kuulkaas rässijantterille rässikitara. Patut voi soitella landoloillaan House on the rising sunia :)
 
Kannattaa nyt kuitenkin muistaa, että kyseessä on aloittelija, eikä mikään rässijantteri. Vaikka tykkäisi rässistä, niin eipä se ihan niin mene, että haetaan rässikitara ja aletaan rässäämään. Kyllä siinä saa vääntää oman aikansa, että saa edes sen Rising Sunin lähtemään. Ja muutenkin tiettyihin perusjuttuihin, kuten komppauksen alkeisiin, kannattaa panostaa, soittipa sitten mitä tahansa.
 
Eikä tässä kukaan tainnut edes sanoa, että kyseessä on rässijantteri.

hallu: Me keski-ikäiset miehet olemme sellaisia "paremmin tietäjiä", että meitä kannata aina kuunnella...... joka kerta.
 
Pikkasen joutui viilaaman, muttanyt on oikein.

Laulava Kylätohtori: Kannattaa nyt kuitenkin muistaa, että kyseessä on aloittelija, eikä mikään rässijantteri. Vaikka tykkäisi rässistä, niin eipä se ihan niin mene, että haetaan rässikitara ja aletaan rässäämään. Kyllä siinä saa vääntää oman aikansa, että saa edes sen Rising Sunin lähtemään. Ja muutenkin tiettyihin perusjuttuihin, kuten komppauksen alkeisiin, kannattaa panostaa, soittipa sitten mitä tahansa.
 
Eikä tässä kukaan tainnut edes sanoa, että kyseessä on rässijantteri.
 
Kyllä rässikitarallakin voi soittaa nousevaa aurinkoa ja harjoitella komppauksen alkeita, landolalla vähän heikkoa vetää rässiä. Rässijantteri oli vain esimerkki, minä mainitsin rässijantterin. (EDIT, aloittajahan ei itse osallistu keskusteluun eikä muutenkaan mieltymyksiään kerro)
 
Ei se kitaran soitto ole mikään elämän ja kuoleman kysymys. Jos soiton aloittaja haluaa rässikitaran, sen hänen on myös saatava.
 
Jos haluaa aloittaa öljyvärimaalauksen niin ei hällekkään ehdoteta paperia ja lyijykynää, että opettele alkeet näillä.

samiko: Kyllä rässikitarallakin voi soittaa nousevaa aurinkoa ja harjoitella komppauksen alkeita, landolalla vähän heikkoa vetää rässiä. Rässijantteri oli vain esimerkki, minä mainitsin rässijantterin.
 
Ei se kitaran soitto ole mikään elämän ja kuoleman kysymys. Jos soiton aloittaja haluaa rässikitaran, sen hänen on myös saatava.
 
Jos haluaa aloittaa öljyvärimaalauksen niin ei hällekkään ehdoteta paperia ja lyijykynää, että opettele alkeet näillä.
 
Toki jos aloittaja haluaa varta vasten rässikitaran, niin se kannattaa ostaa. Tässä ei tainnut vaan olla mitään sen suurempia mielihaluja ilmaistu, paitsi kitaransoiton aloitus. Silloin se akustinen voi olla varsin hyvä vaihtoehto.
 
Ja tässähän on kait yritetty vähän tuoda esiin sitäkin, miksi sitä akustista suositellaan. Siinähän sitten voi keskustelun aloittaja punnita eri vaihtoehtoja ja valita niistä mieleisensä. Ihan vaan, että ymmärtää, että valinnassa on monia eri aspekteja, jotka toki pidemmälle ehtineelle soittajalle on itsestään selviä, mutta aloittelijalle, joka on hankkimassa ensimmäistä kitaraa, ei niinkään. Siksi voi olla paikallaan kerrata niitä itsestään selvyyksiäkin ja katsoa sen oman boksin ulkopuolelle.
 
Mutta sehän on selvä, ettei kannata ostaa kitaraa, mitä aloittelija ei halua.

Soittamisen pitää olla kuitenkin mielekästä ja motivoivaa. Eli jos ei akustinen kitara ole se juttu, niin sitten se ei ole. Voi ihan hyvin ostaa sähkökitaran ensimmäiseksi kitaraksi. Harjoitellessa kannattaa kuitenkin yrittää soittaa ainakin aina välillä ihan puhtailla soundeilla, ettei koko ajan vain mättösäröllä, vaikka ne mättösäröt olisivatkin se omin juttu.

Laulava Kylätohtori: Toki jos aloittaja haluaa varta vasten rässikitaran, niin se kannattaa ostaa. Tässä ei tainnut vaan olla mitään sen suurempia mielihaluja ilmaistu, paitsi kitaransoiton aloitus. Silloin se akustinen voi olla varsin hyvä vaihtoehto.
 
Ja tässähän on kait yritetty vähän tuoda esiin sitäkin, miksi sitä akustista suositellaan. Siinähän sitten voi keskustelun aloittaja punnita eri vaihtoehtoja ja valita niistä mieleisensä. Ihan vaan, että ymmärtää, että valinnassa on monia eri aspekteja, jotka toki pidemmälle ehtineelle soittajalle on itsestään selviä, mutta aloittelijalle, joka on hankkimassa ensimmäistä kitaraa, ei niinkään. Siksi voi olla paikallaan kerrata niitä itsestään selvyyksiäkin ja katsoa sen oman boksin ulkopuolelle.
 
Mutta sehän on selvä, ettei kannata ostaa kitaraa, mitä aloittelija ei halua.
 
Niin no tosiaan aloittaja aika ympäripyöreä... kaikki 200-300e kitarat ovat hyviä vaihtoehtoja, siitä vaan aloittaja valkkaamaan mieleistään.

Jos aloittelija kuitenkin hankkii ensin sen sähkökitaran, tulee mieleen että joku LP-tyylinen on ehkä parempi vaihtoehto kun strato-tyyppinen. Tai jos stratolla aloittaa, sen olisi hyvä olla ainakin valmiiksi säädetty. Mun mielestä se Yamaha-strato oli hyvä suositus ekaksi kitaraksi joskus 15-20 vuotta sitten. Nyt paljon muitakin vaihtoehtoja.

2randpo: Jos aloittelija kuitenkin hankkii ensin sen sähkökitaran, tulee mieleen että joku LP-tyylinen on ehkä parempi vaihtoehto kun strato-tyyppinen. Tai jos stratolla aloittaa, sen olisi hyvä olla ainakin valmiiksi säädetty. Mun mielestä se Yamaha-strato oli hyvä suositus ekaksi kitaraksi joskus 15-20 vuotta sitten. Nyt paljon muitakin vaihtoehtoja.
 
Käytettynä on tarjolla enemmän vaihtoehtoja halvalla, mutta säädöt on sitten aina vähän tuurista kiinni. Joku LTD:n LP-mallinen voisi olla hyvä edullinen. Joku ec256 tai vastaava. Tokai tai Epiphone voi myös irrota edullisesti.
 
Yamahan pacifica on edelleen hyvä suositus, sillä Yamaha ei tee luokattoman huonoja soittimia ollenkaan. JapanilaisetTaguchi- ja six sigma-menetelmät ahkerassa käytössä suunnittelussa ja tuotannossa Yamahalla.

Laulava Kylätohtori: Vaikka tykkäisi rässistä, niin eipä se ihan niin mene, että haetaan rässikitara ja aletaan rässäämään.
 
Menee. Mä hain rässikebin ja aloin rässäämään ilman yhtä ainutta herkkää hetkeä akkarin kanssa. Akkarit on perseestä, jos haluaa skulata rässiä. Tai oikeastaan mitä vaan paitsi leirinuotiota tai klasaria.

Henri Henri Olavi: Menee. Mä hain rässikebin ja aloin rässäämään ilman yhtä ainutta herkkää hetkeä akkarin kanssa. Akkarit on perseestä, jos haluaa skulata rässiä. Tai oikeastaan mitä vaan paitsi leirinuotiota tai klasaria.
 
Niinhän mä tuolla kirjoitin, että tarpeen mukaan, eikä sellaista, mitä ei itse halua.

Ja se on varmaan lähtökohta, että eri henkilöille sopii erilaiset kitarat, toiselle akkari toiselle sähkökitara ja kolmannelle jotain muuta. Jollain ei sovi kitara laisinkaan. Ei varmaan kannata yhtä ehdotonta ratkaisua yrittää jokaiselle soveltaa, vaikka se itselle olisi paras ollutkin.

Tuo minua vähän häiritsee kun niin moni on huolissaan, että "väärä kitara (lue akkari) tappaa motivaation"?? mä olen itse sitä mieltä että kitaran soitto on niin hieno juttu ja suuri etuoikeus, että jos jonkun motivaatio kuolee niin helposti, niin se joutaakin kuolla.