Kitarat: kitarakamat ›

Mun mielestä kaikenlaiset suositukset näillä tiedoilla ovat puhdasta arvailua ja oman kilven kiillottelua. Täysin turhaa hommaa. Jos se Yamaha on kunnossa eli säädöissä, mitoissa ja ehjä, niin tuskinpa hevit siitä jää kiinni. Jotta joku osaisi antaa jotain valistuneita suosituksia, niin pitäisi olla edes vähän tietoa siitä, mitä ollaan hakemassa. Kitara hevin soittamiseen voi toisella olla matalaulostuloisilla yksikelaisilla mikeillä varustettu Strato (Yngwie), toisille joku perinnehenkinen Gibson ja jollekin kolmannelle lituskakaulainen/miljoonanauhainen/multiskaalainen aktiivimikkikeihäs. Kaikki ovat niin erilaisia soittimia, että harva tykkää soitella ristiin tuollaisilla.
 
Sen verran voi ottaa paineita pois sen oikein etsimisestä, että melko suurella varmuudella suteen ja saveen menään joka tapauksessa. Puolen vuoden kokemuksella harvalle on asiat vielä kovin selviä ja muutenkin maku jalostuu matkan varrella. Oma suositukseni on treenata soittamista ja säästää rahat siihen hetkeen, kun alkaa olla omat tarpeet paremmin selvillä. Jos taasen lähdet vaihtamaan kitaraa, niin käytetyillä tuota kamarulettia voi pelata oletusarvoisesti pienin tappioin. Uuden hinnasta lähtee lähes aina paljon pois heti kun kannat sen ulos kaupasta ja puolen vuoden kokemuksella mieli voi muuttua nopeastikin. Käytetyissä on myös se hyvä puoli, että jos kaula ei ole lähtenyt vääntyilemään oltuaan jo jonkin aikaa käytössä Suomessa, niin tulevaisuuden näkymätkin ovat hyvät. Muutamia asioita, mitä on hyvä miettiä, ehkä tässä järjestyksessä:
 
1 Vire ja vibrakampi:
Jos haluaa soittaa alas tiputetuissa vireissä, niin silloin voi melkein suoraan unohtaa lyhytskaalaiset kitarat. Jos ei halua käyttää vibrakampea, niin suosittelen jättämään sen suosiolla pois varsinkin budjettiluokassa, vaikkakin joku Straton perinnetalla kantta vasten ei myöskään paljoa haittaa tee. Kevyeen ja kohtualaiseen vibran käyttöön löytyy erilaisia ratkaisuja, mutta jos haluaa kovinkin aggressiivisesti kammeta virettä ylös ja alas, niin lukittavat ratkaisu on suositeltava.
 
2 Kaulan profiili:
Toiset tykkää soittaa litteäkaulaisilla kitaroilla "hämähäkki tanssii seittinsä päällä aamukasteessa" -otteella peukku alhaalla kaulan takana. Toiset taasen ottavat "lonkalta-ammunta" -otteen, jolloin toimii tuhdimpi kämmeneen hyvin istuva profiili. Otelaudan kaarevuus on yksi makuasia ja samoin kaulan leveys menee vähän maun / käden mittojen mukaan. Ristiin nämä toimivat huonosti ja tämä on mielestäni aika jakava valinta. Kannattaa miettiä miten soittaa / pyrkii soittamaan ja yrittää kokeilla erilaisia kitaroita.
 
3 Ylänauhoille pääsy:
Jos ylänauhoille on päästävä hämähäkkiotteella, niin sitten kitara on valittava sen mukaan. Markkinoilla on lukuisia mitaroita, joissa on hyvinkin vapaa pääsy ylähauhoille joka suunnasta. Jos taasen kaulaa on tapana pitää aseotteella kaula vasten kämmentä, niin silloin paksumpi ja pyöräkämpi kaula on hyvä. Soundin ja vireen vakauden puolesta paskumpi ja lyhyempi kaulan on monesti parempi.
 
4 Soundi:
Se, millaista soundia tulee riippuu eniten sormista, vahvistimesta ja mikeistä. Mikit ovat yksi tekijä, jota on syytä miettiä kitaraa valittaessa. Aika pienellä rahalla saa toki vaihdettua mikit, joten tämä ei nyt ole niin lopullinen valinta kuin edelliset. Toki tuosta rahasta ei usein saa juuri mitään takaisin kitaraa vaihdettaessa ja prosentuaaliset tappiot erityisesti havemmissa kitaroissa voivat olla suuria. Jos ei ole tietoa siitä, mitä tavoitellaan, niin tähän on hankala ottaa kantaa.
 
5 Kitaran muoto ja brändi:
Nämä nyt ovat asioita, joiden merkitys on hyvin henkilökohtainen. Toisinaan hevikitaroiksi luokitellut kitarat ovat piikikkäitä muodoltaan, hankalia soittaa istualtaan ja niiden roudaamiseen pitää olla roudauksen kannalta kömpelö iso laukku. Mutta jos piikikkyyttä haetaan, niin sitten noiden hankaluuksien kanssa pitää vain elää. Monet budjetti ja keskihintaiset kitarat tulevat samoista Aasialaisista tehtaista, joten ainakaan itse en keksi kovin suurta merkitystä sille, mikä brändi lapaan on raapustettu.