Kitarat: kitarakamat ›

Aidosti vanhan erottaa oikein hyvästä relicistä yleensä siten, että aidosta asiasta löytyy aina jotain epäaitoa. Typeryyden/ajattelemattomuuden/tietämättömyyden merkkejä.
 
Hyvänä esimerkkinä menee mun pari stratoa. 1960 Relic on vanhennettu ltäydellisesti, kertakaikkisen uskottava aidonoloinen kuluma joka puolella.
 
Aito asia vuodelta 1964 on kulunut hyvin samanoloiseksi, mutta sen nitropinnassa on pienellä alalla kummallinen tuhru, jonka olettaisin tulleen liian voimakkaasta puhdistusaineesta. Se on selkeästi vanhassa kitarassa asiaankuuluvaa ja iän myötä tullutta vaikka sitä en Relicissä hyväksyisi. Toki maailmalla on laiteita, joille ei ole tehty typeryyksiä, mutta useimiten ylimääräisiä ruuvinreikiä tai vastaavia epäluonnollisuuksia löytyy kun vähän etsii.

MadMatt: Miksi aina puhutaan vain lakoista, puun pintakäsittelyistä yms. himmeät/patinoituneet metalliosat tekevät relikoidusta tai relikoituneesta kitarasta vasta oikeasti silmää miellyttävän kokonaisuuden.
 
Tää on muuten ihan totta. Varsinkin kultaus relikoituu makeasti, vaikka laatukitarassa sekin kestää rasittavan kauan :-D , mutta niklatut tallat ja mikinkuoret kyllä vanhentuu makeasti :-) .

p130: Aidosti vanhan erottaa oikein hyvästä relicistä yleensä siten, että aidosta asiasta löytyy aina jotain epäaitoa. Typeryyden/ajattelemattomuuden/tietämättömyyden merkkejä.
 
Hyvänä esimerkkinä menee mun pari stratoa. 1960 Relic on vanhennettu ltäydellisesti, kertakaikkisen uskottava aidonoloinen kuluma joka puolella.
 
Aito asia vuodelta 1964 on kulunut hyvin samanoloiseksi, mutta sen nitropinnassa on pienellä alalla kummallinen tuhru, jonka olettaisin tulleen liian voimakkaasta puhdistusaineesta. Se on selkeästi vanhassa kitarassa asiaankuuluvaa ja iän myötä tullutta vaikka sitä en Relicissä hyväksyisi. Toki maailmalla on laiteita, joille ei ole tehty typeryyksiä, mutta useimiten ylimääräisiä ruuvinreikiä tai vastaavia epäluonnollisuuksia löytyy kun vähän etsii.
 
Tää on muuten todella hyvä huomio :-D

Haeroe: Kansa vaatii esimerkkiä.
 
Huono tulikin jo, nää ois mielestäni ihan kelpo esimerkkejä hyvästä:
 
http://xotic.us/xtc
https://www.andertons.co.uk/guitar- … ster-heavy-relic-mn-purple-metallic

Tuli mieleen, kun noista lakoista puhuttiin, niin toki nitrolakka relikoituu mukavasti mutta nitrolakkahan ei ole aina ollut samanlaista. Lisäksi polylakka näyttäisi relikoituvan myös, mutta vaan omalla tavallaan ja lakkauksen paksuudesta riippuen. Mutta niissäkin kitaroissa metallit relikoituu ja no se vähän riippuu siitä pintakäsittelystä. Joskus se lakkaus on kuin joku panssari, mutta toisinaan tosiaan hyvinkin herkkä. Ehkä se riippuu vähän siitä puustakin siinä alla. Mutta ajatus, että nitro relokoituu noin ja poly relikoituu näin, ei mielestäni ole ihan niin yksiselitteistä.

Uskottavuus, tuo aikamme sairaus.

LaXu: Huono tulikin jo, nää ois mielestäni ihan kelpo esimerkkejä hyvästä:
 
http://xotic.us/xtc
https://www.andertons.co.uk/guitar- … ster-heavy-relic-mn-purple-metallic
 
Nää on kanssa silleen ihan nättejä:
 
https://www.vintageandrare.com/prod … ack-Over-Gold-Top-72540#prettyPhoto
 
https://www.vintageandrare.com/prod … etup-Clone-2018-Aged-Gold-Top-71183

Musta ikääntynyt poly on hienon näköinen. Semi-mattapintanen tai sellanen ovela maitolasimainen pinta ja täynnä pienen pieniä hiusnaarmuja, siihen vielä pari kolme kolhaisu dingiä ja a vot.
Oikein relikoituja poly kitaroita näkee vaan harvoin.
 
Kauheimmat relikit on niitä, joissa on kulumat tehty matkimaan nitron kulumista ja sitten se kulumaton pinta kiiltää uutuuttaan. yäk.
 
nitro relikeissä taas minusta pitää olla iskujen jättämiä koloja jne.
Nitrossa taas sellanen sileä kitara, jossa hevisti kulunut lakka ei oikein toimi.

Laitoin tän ketjun innoittamana toisenkin ison firman vanhennetun kitaran torille. Käykää ihastelemassa, vihastelemassa ja saahan ne ostaakin.

Aika nätisti kulunut, vaikka itse sanon:
 
http://www.saunalahti.fi/mavartia/ES_345_1.jpg

Kuha: Aika nätisti kulunut, vaikka itse sanon:
 
http://www.saunalahti.fi/mavartia/ES_345_1.jpg
 
On kyllä tuskallisen ihana :-D oletko itse sen relikoinut?

Tinnittus: Musta ikääntynyt poly on hienon näköinen. Semi-mattapintanen tai sellanen ovela maitolasimainen pinta ja täynnä pienen pieniä hiusnaarmuja, siihen vielä pari kolme kolhaisu dingiä ja a vot.
Oikein relikoituja poly kitaroita näkee vaan harvoin.
 
Kauheimmat relikit on niitä, joissa on kulumat tehty matkimaan nitron kulumista ja sitten se kulumaton pinta kiiltää uutuuttaan. yäk.
 
nitro relikeissä taas minusta pitää olla iskujen jättämiä koloja jne.
Nitrossa taas sellanen sileä kitara, jossa hevisti kulunut lakka ei oikein toimi.
 
Tää on itseasiassa ihan totta ja nyt kun mainitsit niin tuo mun vanha strato joka on siis polylakkaa, on juurikin tuolleen mataksi muuttunut, mutta siinä on myös maali kulunut strategisista paikoista puhki. Lähinnä kitaran takapuolelta on maaleja kulunut kun on hieroutunut vuosien saatossa vaatteita vasten, mutta mielenkiintoista että kuluma on täysin tasainen ei siis mitenkään raappiintunut vaan ihan oikeasti kulunut puhki...... vaikka on polylakkaa.
 
Mietin, että jos tommosta alkaisi keinotekoisesti tekemään, niin pitäisi laittaa joku puuvillainen t-paidan kappale laikkahiomakoneeseen ja koittaa hieroa sillä, mutta silti menisi ikä ja terveys. Hikispreitä varmaan tarvitsisi hiontaan nesteeksi :-D . Mietin, että voisikohan hiella hapettumisella olla mitään tekemistä tuon mattaantumisen kanssa? mun pitää laittaa kuva niistä takapuolen kulumista, mutta tuolla mun profiilissa on pari kuvaa kyseisesta stratosta niin ehkä siitä mattamaisuudesta saa niistä käsityksen. Otelaudasta kyllä näkee että se lakka ei siitä ole kulunut samaan tapaan kuin se kului niissä vanhoissa nitrostratoissa.

hallu:Mietin, että voisikohan hiella hapettumisella olla mitään tekemistä tuon mattaantumisen kanssa?
 
Kyllä ihmisten hiessä on käsittääkseni eri koostumuksia, joillainhan lähtee esim. kultaukset hardwaresta hyvinkin nopeasti kun taas esim. meikällä ne kestää ja kestää.

Sekin voi olla mahdollista, että 70-luvun polylakka ikääntyy hienommin kuin nykyiset (varsinkin halvat ja paksut) polylakat..

hallu: On kyllä tuskallisen ihana :-D oletko itse sen relikoinut?
 
Itse kolme vuotta ja joku muu ensin 43 vuotta.

2randpo: Jos tuo strato on mainitsemasi '79 niin kyllä siinä on polyn päällä nitroa, siis bodyssa ja lavassa. Siitä tuo mattapintaisuus. Itselläni on saman vuoden strato (profiilikuvassa).
 
Itse "vastustin" pitkään relikoituja, hommasin kuitenkin alkuvuodesta kevyesti relikoidun Mex-telen, mun mielestä erittäin "uskottava" ja muutenkin mainio kitara, tuollainen: https://www.andertons.co.uk/guitar- … worn-hot-rod-tele-with-nitro-finish
 
Juu sama kitara.... ai siinä siis sittenkin on nitroa? no se kyllä sitten selittää sen kulumisen (siis maalin kulumisen). Aika merkilliin ratkaisuihin ne on Fenderillä noihin aikoihin päätynyt, että ovat molempia laittaneet :-D . No tuo kitara on ollut mulla aktiivisessa soitossa pitkään ja siinä tietenkin osaltaan on mukana myös se, että ton kepin kotkotukset on tulleet tutuksi :-).
 
Mulla oli aikaisemmin se Gibsonin LP vuodelta -95 niin siinä tiesin olevan nitrolakkaa ja se oli taas tosi pehmeää siis otti kolhuakin ihan vaan vähän röyhkeämmästä katseesta, siis ihan tosi herkkä pinta. Pidin sitä kuin kukkaa kämmenellä (se oli aikoinaan kalliimpi kitara kuin mihin mulla olisi ollut varaa) ja silti se 25 vuoden aikana ehti kulua. Siinä oli semmoinen jännä piirre, että sen pinta muuttui aika tahmeaksi ja piti putsata, niin taas toimi mutta jotenkin semmoiseksi vähän liimamaiseksi se tuppasi menemään ja vaati sitä ajoittaista puhdistamista. Nää nykykitarat ei siinä suhteessa ole samanlaisia.

Tämän näin Kultsalla, ja jos olisin kitarisa, olisin ehkä hätäpäissäni myynyt toisen munuaisen... Mestarin käsistä:
http://lottonen.com/wp-content/uploads/2018/02/DSCF4659.jpg
 
Kuvan vasemmassa alakulmassa näkyy jo vienoa lakan kulumaa. Kitara on siis ns. bränikkä.

Soittamalla relikoitunut soitin kertoo ainakin mulle sen, että se on ollut varmaankin aika hyvä työkalu soittajalleen.
 
Onkohan muissa soittimissa samanlaista ajattelua, että pitäisi uutenakin olla valmiiksi vanhan oloinen soitin? Ei siinä tietenkään mitään väärää ole, kun mielipiteitä ja mielenkiinnon kohteita mahtuu maailmaan aika paljon.
 
Alkoi kiinnostamaan esim. vanhojen arvoviulujen omistajat, miten he haluavat säilyttää soittimensa? Että haittaako pienet kulumiset ja mahdolliset kolhut, vai tehdäänkö niille korjaavia toimenpiteitä?
 
Pystyykö tuon videon relikoituneesta Stratosta mitenkään päättelemään mitä lakkaa/maalia on käytetty?
Vai onko kyseessä mahdollisesti jokin muu juttu?
Tuommosta halkeilua näkyy n. 1.13-1.16 kohdilla.
 
https://www.youtube.com/watch?v=usys7XUTtQE

Reliikissä on m o j o a heh heh.