Media ja viihde ›

Oan: Oletko vakaasti sitä mieltä, että
 
1) Esiosat 1-3 ohjannut George Lucas on tehnyt nimenomaan ohjaajana parasta Star Warsia, ja että
 
Sä voit vedota esiosiin niin paljon kuin huvittaa, mutta se ei muuta miksikään sitä, että 1) Star Warsia ei olisi olemassakaan ilman George Lucasia ja 2) Lucasilla oli taiteellisesti 100% viimeinen sana sekä Empiressa että Return of the Jedissa huolimatta siitä, ettei se niitä ohjannut tai kirjoittanut yksin.
 
Vastatakseni silti kysymykseesi: ei, Lucasin ohjaamat esiosat ei missään nimessä edusta Star Warsia parhaimmillaan (sun sopivasti unohtama Star Wars '77 sen sijaan kyllä), mutta niin kipeästi kuin ne onkin vailla käsistohtoria ja ohjaajaa, jonka visuaaliseen sanavarastoon kuuluu muutakin kuin puolikuvia, ne on silti erittäin leimallisesti saman äijän tekemiä, jonka aivoista orkkistrilogiakin sikisi. Ne on edelleenkin klassisista genreleffoista ja mytologioista ammentavia avaruussatuja, jotka aivan kuten orkkiksetkin kommentoi oman aikansa poliittista ilmapiiriä vasemmistolaisesta näkökulmasta. Ne on myös astetta kunnianhimoisempia siinä, miten tiukasti sidoksissa niiden poliittiseen subtekstiin on aktiivinen pyrkimys vetää metatasolla monomyytin konseptia vastakarvaan.
 
Koko trilogian punainen lanka on loppujen lopuksi siinä, miten totaalisen sokeita jedit on sille, että kaikki sisällissodan vastoinkäymiset mystisesti pelaa tämän yhden luihun poliitikon pussiin. Samalla ne leipoo superlahjakkaasta pennusta korkea-arvoista viranomaista huolimatta siitä, että tämä on ilmiselvästi henkisesti tasapainoton ja helposti manipuloitavissa, mutta hälläväliä koska joku muinainen ennustus lupailee suuria. Yllätys pyllätys, luihu poliitikko (joka olisi ollut vaarallinen ilman sith-lordin voimiakin) kaappaa vallan, kääntää kultapojan pimeälle puolelle, tappaa poliittiset vastustajansa lain suomin valtuuksin ja perustaa totalitaarisen diktatuurin. Melkein tulee vaikutelma siitä, että taikauskolla, populismilla, sokealla henkilöpalvonnalla ja terveen järjen käytön laiminlyönnillä on tuhoisat ja pitkäaikaiset seuraukset. Jos ne ei kusisi toteutuksen tasolla niin ankarasti, esiosat olisi pelottavan ajankohtaisia tänäkin päivänä, vaikka Lucas tuskin osasi Bushin aikana ennustaa juustonaksufasistin valtaannousua.
 
"So this is how liberty dies, with thunderous applause."
 

 
2) Rian Johnsonin The Last Jedi on hengeltään ja tyyliltään linjassa klassiseksi mielletyn alkuperäistrilogian kanssa?
 
Sen ohessa, että se aiheuttaa mahanpohjassa samoja tunteita kuin aikanaan telkkarista muuntelemattomia orkkiksia katsoessa? Ai ei riitä? Okei sitten.
 
Siinä missä The Force Awakens on tyylillisesti hyvin sisäsiittoinen leffa, jonka päällimmäisenä vaikutteena tuntuu olevan Star Wars itsessään, TLJ menee suoraan alkulähteille: Kurosawa, WW2-aikaiset sotaleffat, Arthur-legenda yms. Se jopa nojaa vahvasti vasemmalle, joten enää puuttuu Lucasin oma tarinallinen panos siitä, että leffa muistuttaisi Empiren kaltaista tilannetta, jossa teknisesti virtuoosimainen ohjaaja ja kirjoittaja on toteuttamassa sarjan luojan visiota. Paitsi että eipäs puutukaan, joten ainoa asia, joka periaatteessa erottaa TLJ:n orkkistrilogiasta, on Lucasin viimeinen sana luomisprosessissa:
 
https://www.denofgeek.com/us/movies … de-vii-outline-became-the-last-jedi
 
Mitä tulee leffaan itseensä, en jaksa copypastettaa aiempia kirjoituksiani, joten summa summarum: TLJ on visuaalisesti upea, emotionaalisesti ja temaattisesti rikas elokuva, joka paitsi vie TFA:n aloittamia juonikuvioita kiinnostavaan suuntaan antaen jatko-osille viimein oman "juttunsa", se myös nivoo molemmat edeltäneet trilogiat yhdeksi kokonaisuudeksi ollen täten ikään kuin Star Warsin kulminaatio. Mitä tahansa The Rise of Skywalker päätyykin olemaan, se ei tule muuttamaan miksikään sitä, että TLJ on lähes täydellinen tribuutti Star Warsille ja George Lucasille itselleen.
 
En nimittäin usko sen olevan sattumaa, että kehityskaari, jossa ylistetty sankari antaa maineen nousta hattuun, tekee sen varjolla kohtalokkaan virheen, joka kääntää ihailijansa tätä vastaan, masentuu ja vetäytyy syrjään aiemmin rakastamastaan työstä tullen myöhemmin nostetuksi ansaitsemaansa legendan asemaan nuoren ihailijan toimesta, tapahtuu yhdelle populaarikulttuurin kuuluisimmista self-insert-hahmoista.