Tanssimusiikki ›

Päätin sitten avata threadin, jossa varmasti aihetta ja höyryä riittää yllin kyllin.
 
Ja eipä sen enempää tai vähempää.
 
Kateus.. Onko sitä, oletteko itse kokeneet mm. bändeissä ja mitenkä ilmeni ? Johtiko mihin jne.

Ihme kyllä, sitäkin on koettu. Lähinnä ulkomailla, Ranska/sveitsi-akselilla eräässä funk-johdannaisbändissä jossa perustaja halusi olla Kitaran Kuningas. No, hänen soittotaitoaan en sen enempää arvostele, mutta soitin sitten kiippareita tai rumpuja riippuen siitä kumpi artisti ei osannut laskeutua pilvestään oikealle keikkipaikalle.
Ihmettelen moista käytöstä, jokainen soittaa varmaan parhaan taitonsa mukaan ja yhteissoitto on tärkeämpää kuin kukkotilutus. Toki bändin sisäinen tuurauskin oli ihan jees.
Että sellasta sitte.

Anonymous-jazz: Päätin sitten avata threadin, jossa varmasti aihetta ja höyryä riittää yllin kyllin.
 
Ja eipä sen enempää tai vähempää.
 
Kateus.. Onko sitä, oletteko itse kokeneet mm. bändeissä ja mitenkä ilmeni ? Johtiko mihin jne.
 
Toki on koettu tai siltä se ainakin osin vaikutti. En ala enempää avaamaan asiaa, alkaa vain vituttaa. Kenkää tuli ja sepä sitten siitä.

Näin äänimiehen roolissa on tuotakin tullut välillä seurattua naamapalmun takaa.
Karkeasti suomessa on ei-niin-menestyneet bändien suhteet toisiin bändeihin jaettavissa kolmeen osaan:
- Selän takana katkeroituneisiin tapauksiin, jotka kuitenkin pitävät naamiota yllä muiden bändien kanssa puhuttaessa
- Ylenmyyden tunnetta huokuviin insinööribändeihin, joilla kaikki on paremmin.
- Bändeihin jotka ei välitä yhtään muiden kommenteista, eivätkä muodosta muista mielipiteitä nopeasti.
 
Jokainen on tavallansa hyvä ja jokaisessa on huonotkin puolensa. Näin kärjistetysti voisi kuitenkin sanoa, että kolmas tapaus sisältää enemmän niitä bändejä jotka menevät urallansa eteenpäin enemmän/paremmin/nopeammin.
 
Bändin sisäiset härdellit on sitten jo oma lukunsa. Siihen en sekaannu.

pte57: Ihme kyllä, sitäkin on koettu. Lähinnä ulkomailla, Ranska/sveitsi-akselilla eräässä funk-johdannaisbändissä jossa perustaja halusi olla Kitaran Kuningas. No, hänen soittotaitoaan en sen enempää arvostele, mutta soitin sitten kiippareita tai rumpuja riippuen siitä kumpi artisti ei osannut laskeutua pilvestään oikealle keikkipaikalle.
Ihmettelen moista käytöstä, jokainen soittaa varmaan parhaan taitonsa mukaan ja yhteissoitto on tärkeämpää kuin kukkotilutus. Toki bändin sisäinen tuurauskin oli ihan jees.
Että sellasta sitte.
 
Oliks tää nyt jotain piilo vittuilua, vai tänne suuntaan vai ?
 
Ei kunhan vaan heitin.
 
Tarkoitan vaan, että omakuvan perusteella soitat vain minusta kitaraa.
 
Tottakai yhteissoitto on aina tärkeintä. Mutta kateus on kuitenkin sellainen asia, että jos bändiliideri on sellainen mulkku, että on kateellinen vaikka jonkun soittajan laputtomuudesta, että tulee biisit hatusta ja soitto omasta elämästä. Niin miksi sellainen pitäisi esim. kieltää joltain soittajalta ? Ai senkö takia, että tuollaisten bändien liideri on juuri ja juuri kolmisoinnut toivelaulukirjasta välttävästi taitava jumasta seuraava mulkku, jonka sana on yhtä kuin jumalan sana ?
 
Esim. joitain Severi Pyysalon kaltaisia hatusta soittajia ei täältä Suomesta löydy kuin vain Severi itse ja hänellä on lisäksi aivan ällistyttävän laaja harmoniapää. Mutta sanon vaan, että jos johonkin kusenpolttamaan humppabändiin tuon tasoinen soittaja tässä maassa eksyy, niin se olisi miltei synti jäädä sellaiseen kenenkään sen tasoisen kitumaan edes viikoksi.

Kateushan on suomalainen perisynti ja tästä syystä esim. huippulahjakkuuksia ihan kylmästi syrjitään ja puukotetaan selkään tässä maassa minkä keretään.
 
Jos kyseessä on alallaan menestynyt tapaus, niin sitten heidän ympärillään on tällainen eräänlaiten perskärpästen joukko, joista jokainen vain yrittää hyötyä tästä lahjakkuudesta jollain konstilla, oli sitten kyseessä ohjelmamyyntitoimisto tai jokin muu, jolla on samalla tavalla samat mielessä, että kohde on heille hyvä rahaa tuottava lypsylehmä, jonka seläntakana liikutellaan lähes aina suurempia seteleitä mitä näille tapauksille nämä Liimikset sitten antavat. (Huhujen mukaanhan jopa tangokuninkaalliset ovat tässä sarjassa myös.. Tai no mutu toimiston tietoja).
 
Joten en tässä suhteessa yhtään ihmettele, että miksi monet menestyneet taitelijat tässä maassa ovatkin sitten perustaneet aika nopeasti omat firmansa, ettei näitä kuormasta syöjiä pääse enää kelkkaan verottamaan lastista.
 
Kateuden tasoja tietenkin ovat myös tämä vähemmän haitallinen sellainen, joka laittaa tyypit treenaamaan. Tottakai sellainen potkii perseelle, jos näkee itseään paremman soittajan ja haluaa päästä edes vähän samalle tasolle.
 
Näin omakohtaisesti voisin avautua, että jos joku jazzari vetää jotain Vince Mendozan tasoista harmoniaa, niin miksi sellaiselle pitäisi olla kateellinen ? No ei suinkaan, jos pääset edes vähän tuohon harmoniaan sisään. Harmoniassa kun on sellainen meta tason salaisuus, että mitä enemmän sitä kehität, niin sitä laajemmaksi sen tietynlainen tietämys laajenee. Mutta asiasta ehkä humpan näkökulmastakin tekee vaikean siinä, että jokin parketeilla tanssaajahan ei kuule ääniaaltoja samalla spektrillä kuin jokin lahjakas rivimuusikko :)
 
Mutta tietääkseni nämä muusikoiden väliset kateudet yleensä liittyy enemminkin usein juuri saman instrumentin taitajiin, koska silloin ollaan juuri tuolla egon suurimmalla haavoittuvuusalueella, jos sinne tulee jokin ulkopuolinen uhkatekijä = taitavampi soittaja.
 
Jazzareiden keskuudessa taas vaikuttaa myös tällainen kuin tilukateus ja tiluhan on myös tanssimusiikissakin tunnettu soolo, joka on soitettu nopeasti ja mitä nopeammin sen joku soittaa, niin sitä kovempi tilu. Mutta sitten kun sen jokin Marian Petrescu soittaa suomikonepistoolitempoon, niin on jo aika viedä Yamahan sähköpiano kaniin ja lopettaa soittaminen. Mutta kun Marian on vielä muusikkona tuplasti kovempi ja vetää tilut kummallakin kädellä. Joten sinne kaniin on silloin vietävät kaksi sähköpianoa.
 
No joo tää oli huumoria Marian P. on aivan huippupianisti, joka vetää jazz-tilut nopeammin kuin esikuvansa Oscar Pettersson. Hänellä on käynyt yhtä hyvä tuuri kuin Jesus Molinalla (https://www.youtube.com/watch?v=JsIaOg1dUr8), että yläkerta on siunannut salamannopeat sormet.
 
Vaikka tää analyysi nyt saattaa joidenkin korvaan kuullostaa samalta kuin sen erään ns. tanssimusiikin ylijohtajan, joka puhui eräällä tanssilavalla, niin en ole sama ukko. Mutta sen voin kyllä sanoa, että vain harvojen tyyppien kanssa pystyy edes keskustelemaan tätä jargonia jota nyt tänne kirjoitan.

Ääh, niin, suomalainen ikivanha sananlaskuhan on se että "se joka kissanhännän nostaa on se itse".

KoskPaavo: Ääh, niin, suomalainen ikivanha sananlaskuhan on se että "se joka kissanhännän nostaa on se itse".
 
Tavallaan tuokin pitää siinä määrin paikkaansa, että koska heijastat muista itsesi peilin tavoin.

"Kyllä käyp katteeksi!" :D

Anonymous-jazz: Kerro lisää
 
Ihan se normitilanne. Bändi on ihan semimukava toisille bändeille/muusikoille, mutta silmän vältettyä alkaa armoton arvosteleminen ja alaspuhuminen.
Toki osa kritiikistä voi olla ihan asiaakin, mutta harvoin se kritiikki kääntyy omaa bändiä parantavaan puheluun/käyttäytymiseen tms, vaan dissataan dissaamisen vuoksi.
 
Tuohon varmasti vaikuttaa se, että heillä on jokin tunnettu pystö säestettävänään, joka tuo näille humppa-insinööreille myös vähän sitä ns. voita leivän päälle.
 
Insinööribändeillä meinaan juurikin insinööreistä koostuvaa bändiä. Yleensä kamat ja romut on vähintäänkin parasta mitä saa ja soittotaito on auttavaa lukuunottamatta sitä yhtä lahjakasta soittajaa, joka näistä tuntuu poikkeuksetta löytyvän.
Ilman sitä yhtä lahjakasta soittajaa nämä tuntuu kaatuvan melkoisen nopeasti.
 
Kovapäistä touhua :) Tuota linjaa minä arvostan, ettei mikään kriitikon sana ole täällä mikään jumalan sana.
 
Se on vähän pakollista täällä Suomessa, mikäli meinaa menestyä yhtään. Ne bändit, jotka jaksaa puskea lumihangessa sisulla eteenpäin välittämättä muista, on niitä jotka lopulta pikkuhiljaa raahaa itsensä jonkinlaiseen menestykseen (olettaen, että on jotakin annettavaa näin bändinä ylipäänsä)
 
Nämä huomiot on tullut aikojen saatossa tehtyä enemmänkin muiden orkkien kanssa, mutta on tullut huomattua niiden toimivan genressä kun genressä. Tanssibänditkään ei niin hirveänä lopulta eroa muista bändeistä toimintaympäristöä lukuunottamatta.

Kateutta lienee kaikkialla, alasta riipumatta, mutta orkesteririidat ovat niitä kaikkein v-mäisempiä kokea, joista kokemuksia lienee aika usealla. Siis etenkin, kun juovuksissa aletaan pändin erimielisyyksiä ratkomaan. Koettu on ja hölmöilty itsekin noissa eri seuraamuksineen. Onneksi nekin jo takanapäin.

Eläkeläissoittaja: Kateutta lienee kaikkialla, alasta riipumatta, mutta orkesteririidat ovat niitä kaikkein v-mäisempiä kokea, joista kokemuksia lienee aika usealla.
 
Eiköhän niistäkin suurin osa liity vain typeriin valtataisteluihin ?

Anonymous-jazz: Eiköhän niistäkin suurin osa liity vain typeriin valtataisteluihin ?
 
Osin kylläkin.

Eläkeläissoittaja: Osin kylläkin.
 
Tai kiistoja siitä, että kuka saa laulaa liidiä.

Anonymous-jazz: Tai kiistoja siitä, että kuka saa laulaa liidiä.
 
Elikä saavatko muut laulaa ollenkaan kuin vain varsinaisen pystyn taustoja. ;-)

Anonymous-jazz: Kateuden tasoja tietenkin ovat myös tämä vähemmän haitallinen sellainen, joka laittaa tyypit treenaamaan. Tottakai sellainen potkii perseelle, jos näkee itseään paremman soittajan ja haluaa päästä edes vähän samalle tasolle.
 
Tämä on tärkeä - ja tähän voi suhtautua kateutena tai ihailuna. Molemmat sanat yhdistyvät neutraalimpaan muotoon: vertailu. Sen hyödyntämistä määrittää ihan oma pää. Hinku opetella ja harjoitella lisää vai vinkua salin nurkassa jatspoliisina.
 
Mutta tietääkseni nämä muusikoiden väliset kateudet yleensä liittyy enemminkin usein juuri saman instrumentin taitajiin, koska silloin ollaan juuri tuolla egon suurimmalla haavoittuvuusalueella, jos sinne tulee jokin ulkopuolinen uhkatekijä = taitavampi soittaja.
 
Taitavampi, niin no, henkilön kyky toimia pändissä on merkittävä taidoista huolimatta. Jos et ole paikalla ajoissa ja soittokunnossa, saatat menettää paikkasi taidoiltaan heikommallekin yksilölle. Pitäisin tuota työyhteisöllisessä mielessä jopa merkittävämpänä asiana. Ei ole kauan, kun kuulin hiukkasen epäonnistuneesta keikasta. Yksi soittaja päätti tulla paikalle keikan jälkeen. Ei liene ihme, että paikka pantiin hakuun.

Mitä tällä tiedolla oikeastaan kukaan tekee mitään? Onko joku kokenut kateutta vai ei?
Yhdentekevää.

Jalmus: Mitä tällä tiedolla oikeastaan kukaan tekee mitään? Onko joku kokenut kateutta vai ei?
Yhdentekevää.
 
Mutta jos ketjun aloittaja haluaakin humppapändiin ja haluaa tietää toimintatavat?

Anonymous-jazz: huippulahjakkuuksia ihan kylmästi syrjitään ja puukotetaan selkään tässä maassa minkä keretään. Tämä on uutta tietoa.
 
Näin omakohtaisesti voisin avautua, että jos joku jazzari vetää jotain Vince Mendozan tasoista harmoniaa, niin miksi sellaiselle pitäisi olla kateellinen ? No ei suinkaan, jos pääset edes vähän tuohon harmoniaan sisään. Harmoniassa kun on sellainen meta tason salaisuus, että mitä enemmän sitä kehität, niin sitä laajemmaksi sen tietynlainen tietämys laajenee. Mutta asiasta ehkä humpan näkökulmastakin tekee vaikean siinä, että jokin parketeilla tanssaajahan ei kuule ääniaaltoja samalla spektrillä kuin jokin lahjakas rivimuusikko :) Tämä nyt ei taas liity mitenkään mihinkään ja tuo hymiösi on samanlaista vittuilua kuin tekstisi.
 
Mutta tietääkseni nämä muusikoiden väliset kateudet yleensä liittyy enemminkin usein juuri saman instrumentin taitajiin, koska silloin ollaan juuri tuolla egon suurimmalla haavoittuvuusalueella, jos sinne tulee jokin ulkopuolinen uhkatekijä = taitavampi soittaja. Ok
 
Jazzareiden keskuudessa taas vaikuttaa myös tällainen kuin tilukateus ja tiluhan on myös tanssimusiikissakin tunnettu soolo, joka on soitettu nopeasti ja mitä nopeammin sen joku soittaa, niin sitä kovempi tilu. Mutta sitten kun sen jokin Marian Petrescu soittaa suomikonepistoolitempoon, niin on jo aika viedä Yamahan sähköpiano kaniin ja lopettaa soittaminen. Mutta kun Marian on vielä muusikkona tuplasti kovempi ja vetää tilut kummallakin kädellä. Joten sinne kaniin on silloin vietävät kaksi sähköpianoa. Kuka tässä nyt siis on kateellinen? Itse en ainakaan tiedä tilukateellisia jazzareita. Asiat ovat treenattavissa.
 
vain harvojen tyyppien kanssa pystyy edes keskustelemaan tätä jargonia jota nyt tänne kirjoitan. Epäilemättä