Kitarat: kitarakamat ›

ituvirtanen: Kysyntä ja tarjonta, työntekijöitten leipä, taloudelliset faktat... minusta Ruokangas on onnistunut strategiassaan hyvin ja saanut aikaan jatkumon. Nostan hattua tuollaiselle toiminnalle.
 
Näin se vaan menee. En minäkään ymmärrä Ruokankaan kitaroiden hintojen muodostusta, mutta sillä ei ole mitään merkitystä. Jos kauppa käy noillakin hinnoilla, yrittäjällä ei ole mitään velvoitetta laskea hintoja sille tasolle, että suomalaisellakin on varaa ostaa (monilla suomalaisilla on oikeasti varaa ostaa).

Haeroe: Näin se vaan menee. En minäkään ymmärrä Ruokankaan kitaroiden hintojen muodostusta, mutta sillä ei ole mitään merkitystä. Jos kauppa käy noillakin hinnoilla, yrittäjällä ei ole mitään velvoitetta laskea hintoja sille tasolle, että suomalaisellakin on varaa ostaa (monilla suomalaisilla on oikeasti varaa ostaa).
 
Kun materiaalit ja osat valitaan huolella ja jokainen yksityiskohta tehdään niin hyvin kuin mahdollista, hinta alkaa nousta paljon nopeammin kuin kitaran paremmuus suhteessa halvempaan. Eikä tämä koske pelkästään kitaroita. Jokainen päättää itse, minkätasoisen instrumentin haluaa.
 
Toki joku yksittäinen soitinseppä voi tehdä samaa tasoa olevia halvemmalla, mutta riittääkö tuotantokapasiteetti kysynnän noustessa mukaan lukien vientimarkkinat ja kansainvälinen näkyvyys?
 
Jos jonkun mielestä Ruokankas tekee erinomaista bisnestä ylihinnoilla, siitä vain kouluttautumaan alalle ja tekemään parempaa halvemmalla - tai perustamaan yritys, joka teetättää vastaavia kaukoidässä.

Pinewood: Jos jonkun mielestä Ruokankas tekee erinomaista bisnestä ylihinnoilla, siitä vain kouluttautumaan alalle ja tekemään parempaa halvemmalla - tai perustamaan yritys, joka teetättää vastaavia kaukoidässä.
 
Se on just näin.

Pinewood: Kun materiaalit ja osat valitaan huolella ja jokainen yksityiskohta tehdään niin hyvin kuin mahdollista, hinta alkaa nousta paljon nopeammin kuin kitaran paremmuus suhteessa halvempaan.
 
Mystifiointi ja erinäiset woodoot on kitarakaupoissa varmaan se kaikkein koviten hintoja nostava voima.

Tinnittus: Mystifiointi ja erinäiset woodoot on kitarakaupoissa varmaan se kaikkein koviten hintoja nostava voima.
 
Kuten kaikessa muussakin. Mielikuvat myy, ei itse tuote.

Pinewood:
Toki joku yksittäinen soitinseppä voi tehdä samaa tasoa olevia halvemmalla, mutta riittääkö tuotantokapasiteetti kysynnän noustessa mukaan lukien vientimarkkinat ja kansainvälinen näkyvyys?
 
Jos hinta sanelee, niin kannattaa miettiä myös jälleenmyyntiavoa, joka Ruokankaissa on hyvä, mutta ykisttäisten soitinseppien kitaroista ei kovin usein pääse sanomaan samaa. Itselleni tuo samaa tasoakin oleminen on aika iso jos.
 
Tinnittus: Mystifiointi ja erinäiset woodoot on kitarakaupoissa varmaan se kaikkein koviten hintoja nostava voima.
 
Monet asiat, joista ei ymmärrä tarpeeksi, vaikuttavat mystiikalta.

Yleisimmin Ruokankaan (ja vastaavien) kritisoinnin juurisyy löytyy siitä, ettei ymmärretä markkinatalouden periaatteita.

Tinnittus: Mystifiointi ja erinäiset woodoot on kitarakaupoissa varmaan se kaikkein koviten hintoja nostava voima.
 
Tuokin pitää paikkansa, mutta ei kaikki paremmuus ole mitään mystifiontia tai mielikuvaa.
 
Otetaan kitaraa yksinkertaisempi esimerkki, vaikka fileointiveitsi. Luulisi, että tuollainen yksikertainen työkalu olisi minkä tahansa yrityksen helppo valmistaa. Kahva ja terä. Mutta ei hemmetti, minkälaisia tekeleitä on olemassa: ei sovi käteen, lipsuu kädessä, terä liian jäykkä, terä liian löysä, terää ei saa teräväksi, terä ei pysy terävänä... osa toki makukysymyksiä, mutta osa ei pienemmissäkään määrin. Jos käsittelet ammatiksesi kalaa, et varmasti tee töitä huonolla veitsellä.
 
Kitaroissa jollekin on iso asia, että actionin saa millin osan paremmaksi; toinen haluaa, ettei mitoissa ja yksityiskohdissa ole pienintäkään heittoa, joku haluaa hienoja koristeluita vaikkei niillä soitettavuuden kannalta olekaan merkitystä, joku taas haluaa customin, jollaista ei ole kenelläkään muulla, joku arvostaa eettisesti kestäviä valintoja jne. jne.

Pinewood: Kitaroissa jollekin on iso asia, että actionin saa millin osan paremmaksi; toinen haluaa, ettei mitoissa ja yksityiskohdissa ole pienintäkään heittoa, joku haluaa hienoja koristeluita vaikkei niillä soitettavuuden kannalta olekaan merkitystä, joku taas haluaa customin, jollaista ei ole kenelläkään muulla, joku arvostaa eettisesti kestäviä valintoja jne. jne.
 
Ongelmat alkaa siinä kohtaa, kun toisten valintoja aletaan arvostella omien mielipiteiden pohjalta. Ikään kuin oma mielipide olisi absoluuttinen totuus, vaikka kyse on vain makuasiasta.
 
e. yksi legenda on myös tämä hinta/laatu-suhde. Eli jos minun mielestäni tässä kitarassa X on paras hinta/laatu-suhde, niin kaikki jotka maksavat kitarastaan enemmän, ovat typeriä idiootteja, joita on kusetettu.
 
Hinta/laatu-suhde on terminä tavallaan ok, kunhan ymmärretään, että niin se hinta kuin se laatukin ovat varsin subjektiivisia asioita. Jotkut eivät tahdo sitäkään ymmärtää, että toisille se 7000 euroa Ruokankaaseen on suhteessa paljon pienenpi summa kuin se arvostelijan omaan kitaraansa pistämä 700 euroa.

Ja lisää videomateriaalia tarjolla. Tällä kertaa työpajan esittely:
 
https://youtu.be/dho-sBP5KF8

Vladi: Ja lisää videomateriaalia tarjolla. Tällä kertaa työpajan esittely:
 
https://youtu.be/dho-sBP5KF8
 
Oli kyllä hieno video.
Tollanen tavaroitten uusiokäyttö ideointi on kyllä ihailtavaa, siitä tunnistaa aidon käsityöläisen.

hallu: Markkinatalouden perusjuttu on ymmärtää ettei niitä kitaroita riittäisi kaikille jos se laskisi hintojaan. Jos hinnat on liian korkeita se saa pitää kitaransa itse ja jos ne on liian halpoja, niin niitä ei riitä kaikille.
 
Ikea ja Lidl varmaan alkavat menestymään, kunhan he kerkeävät tutustumaan tähän markkinatalouden perusjuttuun ;)
 
Oikeesti, ei noin ajatella missään muualla kuin jossain suomalaisella kirppiksellä.

Tinnittus: ......
 
Oikeesti, ei noin ajatella missään muualla kuin jossain suomalaisella kirppiksellä.
 
Ei sitä tarvitse ajatella koska niin se menee. Jos tuotantoa ei halua laajentaa, jotain kysynnälle pitää tehdä ja eiköhän se normi ratkaisu ole asettaa hintalappu vastaamaan sitä kysyntää. En näe miksi tämä periaate ei toimisi yhtälailla kirppiksellä kuin missä tahansa muuallakin.

Totta kai yrittäjä hakee hinnan sen mukaan että tilauksia tulee, mutta jää yritykselle sopiva kate. Ei käsityönä tehtyjä kitaroita ja niiden myymistä voi verrata päivittäistavarakauppaan. Kitaraa ei ihminen tarvitse selvitäkseen hengissä, mutta vettä ja ruokaa tarvitsee, joten kyseessä on aivan eri asiat.
 
Ruokangas on tehnyt valinnan, että tekevät pienellä porukalla käsityönä pieniä määriä laatutuotteita, eivätkä suurella henkilömäärällä tehdastyylisesti halvempia kitaroita suuria määriä. Jälkimmäisessä tapauksessa ei kuitenkaan pärjäisi aasialaisille tehtaille tai tunnetuille Gibsonille tai Prs:lle ja koko ajan olisi omistajalla hermot kireällä että mennäänkö konkurssiin vai ei.
 
Minun mielestäni Ruokangas on valinnut äärimmäisen fiksun tavan miten toimia.

iec: Totta kai yrittäjä hakee hinnan sen mukaan että tilauksia tulee, mutta jää yritykselle sopiva kate. Ei käsityönä tehtyjä kitaroita ja niiden myymistä voi verrata päivittäistavarakauppaan. Kitaraa ei ihminen tarvitse selvitäkseen hengissä, mutta vettä ja ruokaa tarvitsee, joten kyseessä on aivan eri asiat.
 
Ei varmaan voikaan, mutta jos hinta on liian halpa, niin jonot kasvaa liian pitkiksi ja alkaa helposti maine kärsiä joten kai se homma pitää kitarabisneksekkin jotakin pitää hyppysissä. Eihän se Ruokankaan vika ole, että sen kitarat on niin arvostettuja, että jengi maksaa niistä tähtitieteellisiä summia :-D

hallu: Markkinatalouden perusjuttu on ymmärtää ettei niitä kitaroita riittäisi kaikille jos se laskisi hintojaan. Jos hinnat on liian korkeita se saa pitää kitaransa itse ja jos ne on liian halpoja, niin niitä ei riitä kaikille.
 
Jotta ei jäisi epäselväksi, juuri tuota yritin sanoa. Kysynnän ja tarjonna laki määrää hinnat. Pointtini oli, että tonnin hintaero perusmallissa ei selity valmistuskustannusten erolla verrattuna toiseen kotimaiseen seppään, vaan Ruokankaassa maksetaan muustakin. Siinä ei ole mitään väärää eikä Ruokankaan ole mitään syytä hävetä hintojaan. Saatan minäkin joskus sellaisen tilata.

iec: Totta kai yrittäjä hakee hinnan sen mukaan että tilauksia tulee, mutta jää yritykselle sopiva kate. Ei käsityönä tehtyjä kitaroita ja niiden myymistä voi verrata.
 
Yrittäjä saa vapaasti maksimoida katteensa hinnoittelulla.

Klassisten soittimien puolella, missä tehdään mm. viuluja, soittimen hinta voi olla helposti yli 100 k€ ja soittimen odotusaika vuosia. Tilaaja on silloin todennut, että laadusta ja brändista kannattaa maksaa. Nämä soittimet pitävät myös arvonsa nähtävästi melko hyvin.

Voihan tuota hintaa pohtia ihan käytännön tasollakin, esim. tuntihinta + materiaalit. Tuntihinnan ei tarvitse olla kovinkaan ihmeellinen kun tulee helposti hintaa lisää, riippuen toki hieman siitä miten monta tuntia kitaran tekemiseen menee.