Kitarat: kitarakamat ›

Laulava Kylätohtori: Maailma toimii rahan eli talouden ehdoilla. Muuta on ihan turha haihatella.
 
Ah, mutta minäpä olen jyrkästi eri mieltä.... ja jos aiot sanoa minua haihattelijaksi, niin haluan perusteluita koska aion seuraavaksi perustella itse, miksi olen eri mieltä :-).
 
Nimittäin lähtökohtani on, että raha ja talous ei ole mikään luonnonvoima, vaan se on ihmisen keksintöä. Ja lisäksi se on ihmisen ylläpitämä järjestelmä, jolla on tarkoitus ja tehtävä yhteiskunnassa. Jos nyt alkajaisiksi unohdetaan kilpailevat talousjärjestelmät ja keskitytään nyt vallalla olevaan kapitalismiin, niin ei mene liian monimutkaiseksi. Reaalikapitalismi on järjestelmä, jonka tarkoitus on tuottaa ihmisille elikkäs kuluttajille hyödykkeitä ja finanssikapitalismi on järjestelmä, jonka tehtävä on levittää kuluttajille maksuvälineitä jotta he voivat hankkia tarvitsemiaan hyödykkeitä ja muodostaa siten markkinan. Näin ollen voidaan huomata, että raha ei ole kaiken mitta eikä tarkoitus, vaan ihminen on. Talousjärjestelmä on olemassa ainoastaan siinä tapauksessa, että ihmiset ylläpitää sitä ja siksi kaiken keskiössä on ihminen ei talous.
 
Karkeasti voidaan siis väittää, että Nalle Wahlroosin rahoilla ja osakkeilla on arvoa ainoastaan siksi, että minä ja sinä ja hentun liisa sanotaan/myönnämme, että sillä on arvoa.... siis arvostamme sitä. Me myönnämme sille sen arvon tietenkin siksi, että sillä tavalla myös omilla rahoillamme ja osakkeillamme on arvoa. Sitten voidaan tässä yhteydessä vielä huomauttaa, että markkinatalous toimii ainoastaan silloin kun jokaisella on vähän rahaa jolla pyörittää sitä taloutta.
 
Ja nyt tullaankin sitten tämän päätelmäketjun ytimeen. Eli jos Nalle muuttuu ahneeksi ja ottaa minulta rahat ja osakkeet itselleen, niin hän joutuu pyörittämään tätä taloutta kahden edestä kun taas itse rahattomana jään sivusta katsojaksi. Jos talous järjestelmä jättää minut ulos, niin joudun keksimään jotakin muuta millä elätän itseni ja niin alkaa syntyä varjotaloutta.
 
Voimme päätellä tästä, että rahan ja vaurauden liiallinen kasautuminen yksiin käsiin, on selvästi riski koko talousjärjestelmälle, koska se lakkaa lopulta palvelemasta ihmisiä jolloin ihmiset hylkäävät sen ja toisaalta se alati harveneva joukko jolle se vauraus kasautui jäävät yksin hukkumaan siihen rahaan. Ja mitä harvemmilla ihmisillä sitä rahaa on, sitä isompi väkivaltakoneisto tarvitaan keinotekoisesti ylläpitämään sitä järjestelmää joka tosiasiassa on jo elinkelvoton.
 
Ja jotta nähtäisiin, miksi tästä asiasta rikkaiden (siis meidän) on syytä huolestua, niin muistutetaan parilla luvulla kuinka helvetin hutera tämä meidän vahvaksi luulemamme talousjärjestelmä on. Ensinnäkin muistaakseni vuonna 2005 maailman osakkeiden yhteenlaskettu arvo ohitti maailman yhteenlasketun reaalitalouden arvon siis bkt:n tai jotain (helvetti kun en minä ole talousoppinut niin en tunne termejä) eli siitä lähtien finanssikapitalismi on muodostanut alati kasavavan uhan reaalitaloudelle. Toinen luku on hiljattain lukemani väite, että noin prosentti maapallon väestöstä omistaa yli puolet taloudesta (jo pelkästään tämän luulisi kertovan, että meidän rahamarkkinat on epäonnistuneet rahan levitystehtävässään surkeasti ja talouden kone yskii jo perustuksiaan myöten) ja kolmas luku oli joku semmoinen, että 15 prosenttia maapallon väestöstä omistaa sen kahdeksanmymmentä prosenttia kaikesta vauraudesta ja muistaakseni jokainen suomalainen kuuluu tähän 15 prosenttiin.
 
Tämä tarkoittaa, että meillä kaikilla on ihan vissi peruste olla huolissamme etuoikeutetusta asemastamme ja samaan aikaan meidän on koko ajan vaikeampi perustella moraalisesti ja eettisesti sitä miksi tämä järjestelmä joka on johtanut näin jyrkkään epätasa-arvoon, olisi millään tavalla puolusteltava. Voimme tietenkin heittäytyä kyyniseksi ja todeta "no elämä on.....", mutta en usko että se meitä pelastaa.
 
e. EU:kin toimi ja laajeni yhteisenä rintamana niin kauan kuin oli talousliitto. Kun mukaan alettiin sotkea politiikkaa, niin aina vaan mentiin huonompaan suuntaan. Samoin epärealistinen ja idealismin sokaisema laajentumispolitiikka rampautti EU:n, eikä tilanne näytä ainakaan parempaan suuntaan menevän.
 
Tästä olen kanssasi täysin samaa mieltä. Yhdeksänkymmentäluvun huikea talouskasvu, joka oli osittain seurausta siitä että neuvostoliiton hajoamisen myötä melkein puolet maapallon väestöstä tuli näihin markkinatalouden orgioihin mukaan, sai meidän päättäjät sokeutumaan sille mitä tapahtui ja luulemaan että tämä länsimainen demokratia on tuleva ja oleva ja kaikki kansa pitää alistaa sille. Siinä kehityksessä ajettii kiville että heilahti ja nyt tarvii aika perkeleen äkkiä kehittää konstit millä tämä vuotava paatti saadaan pysymään pinnalla.