Kitarat: kitarakamat ›

On ollu muutama Gibson omistuksessa ja kaikki on ollu hyviä soittimia. Se vaan lopulta aina kaatuu niitten kans siihen että Fenderin mallit toimii omissa käsissä paremmin. Gibson Les Paul oikeanlaisella kannella ja värityksellä on kyllä tod näk komein kitara mitä maa päällään kantaa.
 
Silti kritisoin g-pajaa vähän niistä pienistä puutteista viimeistelyssä ja osin ehkä sitten materiaalien laadusta (kai?). Muutama gibson mitä olen soittanu on kärsinyt siitä ongelmasta että kaulan ja otelaudan raja tuntuu todella selkeästi, puu on siis ilmeisesti elänyt huomattavasti. Ja vaikka se ei tuollaisena pikkuvikana soittoon vaikutakkaan, ihmetyttää se suuresti. Mulla on ollu huomattavasti enemmän esmes Fenderin kitaroita eikä yhdessäkään ole ollut samaa ilmiötä. Nyt puhutaan siis suurinpiirtein 1000-2000 euron soittimista. Ehkä tässä nyt on jotain mitä en ole tajunnut tuumaillessani, kuulisin mielelläni muiden ajatuksia aiheesta?
 
Toinen juttu mikä ihmetytti eräässä cs lespassa, joka mulla pikaisesti kävi omistuksessa (jonka kaulan joku oli pätkiny poikki ilmeisesti kuljetuksessa), oli se että otelaudan ja kaulamikin väli (se otelaudan levyinen alue) oli jätetty lakkaamatta kokonaan. Se kyllä vähän horjutti uskoa tuohon "hand made" touhuun. Muuten se keppi oli kyllä aivan saatanan hieno... Soittamaan en sitä tosiaan päässy sen poikkastun kaulan takia. Vittu ku harmittaa vielä parin vuoden jälkeenki....

https://muusikoiden.net/tori/ilmoitus/1448170
 
Kyllästyttyäni lapselliseen aprillipilaani jäi muutama asia mietityttämään... Lähinnä Gibsonista esitettiin tarkentavia kysymyksiä. Kertooko tämä enemmän Gibsonista brändinä vai Gibsonien ostajaehdokkaista?
 
E: ja todellakin omistan Gibsonin ja kaikki on hyvin

fox:
Kyllähän tässä(kin) ketjussa on käyny kuittailemassa runsaasti sellaisiakin joilla ei sitä ainootakaan Gibsonia ole eikä tule. Syihin sen kummemmin paneutumatta. ;)
 
Oma asenteeni on: ei enää koskaan. Mitä enemmän kitaroita hiplana, sitä vähemmän Gibsonille löytyy ymmärrystä.
 
Itseäni Gibsoneissa risoo monikin asia. Se surullisen kuuluisa lapa on ehkä suurin lapsus, mitä tänä päivänä kitaroissa näkee. Ehkä jatsilaatikoissa tuo lapa oli ihan toimiva, mutta muutoin se on vain susi. Vireongelmat ja lasipikarin kenttäkelpoisuus ovat jotain sellaista, mitä Gibsonin hintaiselta tuotteelta en enää hyväksy. Hiljattain Youtubessa joku esitti hyvän kysymyksen: tulisiko Gibsonin relikointiin kuulua lavan katkaisu?
 
Toinen saman sarjan juttu on se, että Gibsonilla asentavat nauhat ennen kuin liimavat otelaudan paikoilleen. Siis onhan se halpaa painaa kaikki nauhat kerralla koneella paikoilleen, mutta kyllä tuon hintaisen jenkkikitaran valmistuksessa pitäisi ajatella vähän muutakin kuin kustannuksia. Samoin muu yleinen suurpiiteisyys kuten vaikka kaulan asennuskulman ja kaulaprofiilien heittely istuisi mun mielestä paremmin johonkin Chibsoniin kuin tonnien jenkkiin. Hiljattain katselin myös Lep Paulia, jonka runko oli liimattu tosi monesta palasta. Yhden käden sormet eivät riittäneet laskemaan.
 
Sitten mennään makuasioihin. En tykkää tuplasäädöistä tonelle ja volalle, varsinkin kun se tone on aikalailla turha. Lyhyt skaala on myös miinusta, ergonomia vähän niin ja näin, eivätkä mikitkään oikein maistu. Reunalistat ja varsinkin nauhan päiden yli ulottuvat listat ovat myös no-no.

Mikko1978:
Sitten mennään makuasioihin. En tykkää tuplasäädöistä tonelle ja volalle, varsinkin kun se tone on aikalailla turha. Lyhyt skaala on myös miinusta, ergonomia vähän niin ja näin, eivätkä mikitkään oikein maistu. Reunalistat ja varsinkin nauhan päiden yli ulottuvat listat ovat myös no-no.
 
Tässä jotain, mikä korjaa kaikki mainitsemasi puutteet:
 
https://images.reverb.com/image/upl … 1502266639/z1q8bnryu9jmosdlcxvd.jpg

Mikko1978: Oma asenteeni on: ei enää koskaan. Mitä enemmän kitaroita hiplana, sitä vähemmän Gibsonille löytyy ymmärrystä.
 
Itseäni Gibsoneissa risoo monikin asia..
 
Joten ne ei oo sua varten, sitten. Kannattaa siis tulla "otsikon mukaiseen" avautumaan?
Kenttäkelpoisuudesta sen verran, että aika paljon tuli aikoinaan ihan keikkaakin tehtyä, ja tuon soolokitaristin SG Stankku on edelleenkin yhtenä kappaleena. Myös tuli melko monioita Gibsoneita aikoinaan laiteltua, ja tuo "laparikko" joka väitetysti on 120 prosentissa Gibsoneita ei kylläkään sentään ihan niin yleinen ole.
Kansipalojen määrästä on ollut toisinaan pärinää, vallankin Gibson-allergikkojen taholta käsin. On totta, että käytännössä on ollut jopa vieläpä 3-4 vaahterapalan kansia vallankin LP Deluxeissa, käytännönkin syistä usein plaintop-tyylisissä kansipuissa. Kyllä nekin (3-4) yhden käden sormilla on laskettavissa ellei sitten satu olemaan esimerkiks vanhan kansan sirkkelimies.
Vuosien varrella havaintoja on yleismaailmallisesti, että ehken kaikkein eniten tuota "ränttäystä" ja ei-niin-faktapohjaista antimarkkinointia tulee nimen omaan Gibson-merkkiä kohtaan, eikä siinä mitään. Se nyt on vaan niin. Kuitenkin, jos katsotaan ihan "ammattimiesten työkaluvalikoimaa", niin aika monella ko. merkin soitin on käpälissä.
Mutta, kun kerran monikin asia risoo Gibsonissa, niin sitten pitää vaan katella jotain toista merkkiä, niitähän on lukuisia. On lapakulmattomia ja jopa lavattomiakin. On toki myös lapakulmallisia ns. "piikkilapojakin".
Noita vikoja ja virheitä (muilla brändeillähän ne on vaan "ominaisuuksia") on kyllä vuosien mittaan tullu vastaan kaikenlaista ihan hintavillakin merkeillä.
Jos nyt joku kuitenkin sellasen Gibsonin omistaa, ja haluaa juuri tämän säikeen otsikon mukaisesti asiasta kommentoida, niin onhan se verrattain lapsekasta tulla tänne keuhkoamaan että "väärässäpä oot! Ihan paska soitinhan se on, vaikkei mulla sellasta oo eikä tuu!" Eiks näin?
Ja loppupelissähän ne Gibsonin omistajat on ihan omilla rahoillaan sen ostaneet.
Itsellä ei kyllä vuosien mittaankaan ole tullut tarvetta kenenkään valintaa moittia.
En näe että se tois mulle suurta mielihyvää, semminkin kun yks soitinrakentaja/remonttiäijä jo kauan sitten totesi, kun asiakas kovasti jotain merkkiä haukkui ja omaa soittopeliään vuolaasti kehui ja vertasi tuohon.. "No tuopa se keppis tänne, kyllä me siitäkin vikoja löydetään!" sanoi hän.
Ja viimetteeks, ettei tulis mitään outoja käsityksiä, joskus mnetin varhaisina aikoina piruuksissaan johonkin Gibson-aiheiseen väkikeskusteluun laskin nuo laittelemienin kitaroitten ja bassojen valmistajat/brändit, niitä tais olla noin 35 tai niillä main..

pappasfin:
En halua dissata enkä dissaakaan Gibsonia mutta jos pystyvät hintaa pudottamaan niin uskoisin, että myyntikin kasvaa, joka tapauksessa ovat hyviä vehkeitä.
 
Voipa olla paha rasti, se tuppaa se länsimainen ammattimiehen työ olemaan ns. "hinnoissaan" jos vertaa vaikka Kiina/Indonesia -akselin tasoon?
Ja tämä ei oo mikään kannanotto Hoshino/Ibanez -brändiä vastaan, päinvastoin.
Ite joskus yli 20 vuotta sitten olin 12-kielisen sähkiksen tarpeessa, kovasti teki mieli Gibsonin ES-335-12 kitaraa (silloin jo ei enää valmistuksessa, vaan siis käytettynä) mutta oli perin hintava, joten onnistuin hommaamaan Ibanezin 2618-12 Artist-kitaran ja tuossa se on vieläkin.
AS 200 on myös eri hyvä skeba, olen muutamaa laitellut. Tuollanen "335" versio mulla on Vantagelta eli Matsumokun tekeleitä.

fox: Voipa olla paha rasti, se tuppaa se länsimainen ammattimiehen työ olemaan ns. "hinnoissaan" jos vertaa vaikka Kiina/Indonesia -akselin tasoon?
Ja tämä ei oo mikään kannanotto Hoshino/Ibanez -brändiä vastaan, päinvastoin.
Ite joskus yli 20 vuotta sitten olin 12-kielisen sähkiksen tarpeessa, kovasti teki mieli Gibsonin ES-335-12 kitaraa (silloin jo ei enää valmistuksessa, vaan siis käytettynä) mutta oli perin hintava, joten onnistuin hommaamaan Ibanezin 2618-12 Artist-kitaran ja tuossa se on vieläkin.
AS 200 on myös eri hyvä skeba, olen muutamaa laitellut. Tuollanen "335" versio mulla on Vantagelta eli Matsumokun tekeleitä.
 
Saattaa se olla ammattimiehen hinnoissakin, mutta aika usein, varsinkin näillä isommilla brändeillä, tahtoo kertyä kaikenlaista "tyhjäkäyntiä", jonka kustannukset pitää myyntihinnalla kattaa. Helpointahan siitä on ammattimiestä syyttää, kun samalla saavat syyt vieritettyä omilta harteiltaan.
 
Ja Gibsonin kohdallahan se jo todistettiinkin, että ei se ammattimies, vaan kyvytön johto "tiimeineen".

Laulava Kylätohtori:
Ja Gibsonin kohdallahan se jo todistettiinkin, että ei se ammattimies, vaan kyvytön johto "tiimeineen".
 
Juu, en ajatellu mitään "palkkaneuvotteluja" tässä käydä. Mutta tuskin sitä tosiasiaa haluat kiistää, että onhan nuo "henkilöstökulut" eri tasolla jos verrataan U.S. of A. ja kaukoinen itä?
Uusi johtohan siellä nyt on puikoissa, eikö? Ja sanotaan mitä sanotaan, tuo "kyvytön johto", kuten sitä kutsut, pyöritteli konsernia sentään 32 vuotta, että niin..
Herttileijaa, Norlinin ajoista on jo noin kauan...

fox: Juu, en ajatellu mitään "palkkaneuvotteluja" tässä käydä. Mutta tuskin sitä tosiasiaa haluat kiistää, että onhan nuo "henkilöstökulut" eri tasolla jos verrataan U.S. of A. ja kaukoinen itä?
 
Kyllä näin, mutta oma pointtini oli, että siellä firmassa menee paljon rahaa muuallekin kuin työmiehen palkkaan, joten ei siitä loppuhinnasta, tai sen vaihteluista, kannata yhtäläisyysmerkkiä työmiehen palkkaan vetää.
 
Uusi johtohan siellä nyt on puikoissa, eikö? Ja sanotaan mitä sanotaan, tuo "kyvytön johto", kuten sitä kutsut, pyöritteli konsernia sentään 32 vuotta, että niin..
Herttileijaa, Norlinin ajoista on jo noin kauan...
 
Ymmärtääkseni on uusi johto kyllä. Pointtina tässä, että ei siinä vanhat meriitit paina, jos tempaisee typeryytään firman konkkaan. Tässähän oli johdolta räikeitä virheitä yrityskauppojen osalta.
 
e. ja vaikka olisi pitkä onnistuminen takana, niin bisnesmaailma on raakaa. Yksi kunnon virhe ja olet ulkoina kuin lumiukko.

Onko kellään vertailua miten esim. vuosimalli 2012 Gibson LP Std vertautuu tähän uuteen Gibsoin 2019 Std malliin?
 
Itellä oli tuo 2012 malli ja se oli oiva peli soundiltaan ja muutenkin hyvä.
 
Onko nykyinen malli about samaa laatua ja soundi samaa vaiko erillainen?

Laulava Kylätohtori: Kyllä näin, mutta oma pointtini oli, että siellä firmassa menee paljon rahaa muuallekin kuin työmiehen palkkaan, joten ei siitä loppuhinnasta, tai sen vaihteluista, kannata yhtäläisyysmerkkiä työmiehen palkkaan vetää.
 
No niin no, olinkos vetänyt? Käsittääkseni vaan otin esille yhden osa-alueen tuossa valmiin tuottehen hinnanmuodostuksessa. Ja kyseessähän on, tuotteen osalta, tietenkin se ns. tehdashinta, joka ei ole sama kuin se liikkeen ulosmyyntihinta.
 
Ymmärtääkseni on uusi johto kyllä. Pointtina tässä, että ei siinä vanhat meriitit paina, jos tempaisee typeryytään firman konkkaan. Tässähän oli johdolta räikeitä virheitä yrityskauppojen osalta.
 
e. ja vaikka olisi pitkä onnistuminen takana, niin bisnesmaailma on raakaa. Yksi kunnon virhe ja olet ulkoina kuin lumiukko.
 
Juu, mitenkään siis puolustelle, mutta tarkoitin tuolla, että kyllähän ne sentään varsin pitkään jopa jossain määrin onnistuivat puljun pyörityksessä.
Onhan tuossa soitinrakennuksen pidemmän aikavälin historiassa paljon lyhemmänkin elinkaaren tehtaita/tuotemerkkejä/esimerkkejä vaikka miten. Ned Steinberger, Schecter Guitar Research, Bernardo Chavez Rico ja muita... ;)

fox: Joten ne ei oo sua varten, sitten. Kannattaa siis tulla "otsikon mukaiseen" avautumaan?
Kenttäkelpoisuudesta sen verran, että aika paljon tuli aikoinaan ihan keikkaakin tehtyä, ja tuon soolokitaristin SG Stankku on edelleenkin yhtenä kappaleena. Myös tuli melko monioita Gibsoneita aikoinaan laiteltua, ja tuo "laparikko" joka väitetysti on 120 prosentissa Gibsoneita ei kylläkään sentään ihan niin yleinen ole.
Kansipalojen määrästä on ollut toisinaan pärinää, vallankin Gibson-allergikkojen taholta käsin. On totta, että käytännössä on ollut jopa vieläpä 3-4 vaahterapalan kansia vallankin LP Deluxeissa, käytännönkin syistä usein plaintop-tyylisissä kansipuissa. Kyllä nekin (3-4) yhden käden sormilla on laskettavissa ellei sitten satu olemaan esimerkiks vanhan kansan sirkkelimies.
Vuosien varrella havaintoja on yleismaailmallisesti, että ehken kaikkein eniten tuota "ränttäystä" ja ei-niin-faktapohjaista antimarkkinointia tulee nimen omaan Gibson-merkkiä kohtaan, eikä siinä mitään. Se nyt on vaan niin. Kuitenkin, jos katsotaan ihan "ammattimiesten työkaluvalikoimaa", niin aika monella ko. merkin soitin on käpälissä.
 
Jos nyt joku kuitenkin sellasen Gibsonin omistaa, ja haluaa juuri tämän säikeen otsikon mukaisesti asiasta kommentoida, niin onhan se verrattain lapsekasta tulla tänne keuhkoamaan että "väärässäpä oot! Ihan paska soitinhan se on, vaikkei mulla sellasta oo eikä tuu!" Eiks näin?
Ja loppupelissähän ne Gibsonin omistajat on ihan omilla rahoillaan sen ostaneet.
Itsellä ei kyllä vuosien mittaankaan ole tullut tarvetta kenenkään valintaa moittia.
 
Viimeisellä sivulla ei sinänsä taida olla yhtään ketjun avauksen henkistä viestiä, enkä tuota tarkoittanut miksikään hyökkäykseksi sinua kohtaa. Kuittailit vain jotain perusteluiden puuttumisesta ja kerroin omat perusteluni. En tietoisesti yrittänyt esittää vastakkaista mielipidettä kenenkään suuntaa, joten valituksesi muiden väärässä ololla lällättely tapahtui vain mielikuvituksessasi.
 
Se on hyvä, jos kitarasi kesti keikkailua. Yhden yksilön perusteella on vain aika turha arvioida jonkin ratkaisun kestävyyttä. Joku rikkonut lähes kaiken ja jollakin toisella on kaikki kestänyt. Se, että Gibsonin lavat ovat herkkiä hajoamaan, on nyt vain ihan yleisesti tiedetty fakta. Suosikkikauppaani tuli hiljattain peräkkäin kolme lapansa eri vuosikymmenillä tiputtanutta Gibsonia.
 
Kirjoitin rungon olleen tosi monesta palasta liimattu. Kyseisessä yksilössä oli sinällään ihan nätti blondi kaksiosainen loimukansi, mutta runko oli vain liimailtu useammasta osasta, kuin mitä olen koskaan nähnyt jenkkikitarassa.
 
EDIT: Muistin juuri Explorer E2:n, jonka rungon palikoiden määrässä on pysynyt laskuissa. Todennäköisesti tuo LP on vasta kakkosena tässä tilastossa.

Tympee Huttunen: Tässä jotain, mikä korjaa kaikki mainitsemasi puutteet:
 
https://images.reverb.com/image/upl … 1502266639/z1q8bnryu9jmosdlcxvd.jpg
 
Toden totta! Jos nyt ei kaikkia, lapahan tuossa taitaa olla aika saman oloinen kuin LP:ssä ja eiköhän nauhatyötkin mene tutulla kaavalla, mutta moniin kokemiini LP:n ongelmiin tuossa on kyllä puututtu. Ikävä kyllä en ole koskaan tuollaiseen törmännyt ja päässyt kokeilemaan. Mielenkiintoinen laite joka tapauksessa. Yllättävän epäsuosittuja vain ovat. Mahtaakohan johtua siitä, että sen historia ei vain ole yhtä kunniakas kuin LP:llä.

Gibsonin uusi pomo vaikuttaa kuitenkin aika tolkun ihmiseltä ja on heti kättelyssä tehnyt tuotantoprosessiin uudistuksia mitkä varmasti edesauttaa esim. työnlaadun suhteen. Asennutti mm. tehtaalle kunnon lamput kattoon, että työntekijät näkee miltä ne kitarat näyttää (!). Youtubessa oli pari haastattelua, kannattaa katsoa.

Mikko1978: Toden totta! Jos nyt ei kaikkia, lapahan tuossa taitaa olla aika saman oloinen kuin LP:ssä ja eiköhän nauhatyötkin mene tutulla kaavalla, mutta moniin kokemiini LP:n ongelmiin tuossa on kyllä puututtu. Ikävä kyllä en ole koskaan tuollaiseen törmännyt ja päässyt kokeilemaan. Mielenkiintoinen laite joka tapauksessa. Yllättävän epäsuosittuja vain ovat. Mahtaakohan johtua siitä, että sen historia ei vain ole yhtä kunniakas kuin LP:llä.
 
Listoja ei ole, joten ei nypyköitä. Valmistustavasta en tosin tiedä.
 
Lapa on (valitettavasti) juuri se mikä on. Ulkonäkö myös herättää erilaisia kantoja.
 
Muutenhan toi menee myynnin puolesta sinne, minne muutkin innovaatiot :) Suosittelen kokeilemaan jos vastaan tulee. Tuosta on myös P90-malli Blueshawk ja uudempi malli, missä ei mikki ole vinossa.

Rapiat puoli vuotta ollut G:n Flying V. Guitar of the week 44 (muistaakseni) spessumalli vuodelta 2009. Star Ray alkuperäinen väritys.
 
Eihän siinä muuta vikaa ole kuin tuo muoto, koska kitaran suhteen olen sohvasoittelija. Mutta se ei taas liity millään tavalla siihen, että on Gibson. Laitoin kuitenkin laukkuun odottamaan tulevia haasteita ja kaivoin Epiluurin SG:n esille. Eihän tämä muuten yhtä hyvä ole, mutta syliin sopivampi.
 
Ja onhan sitä jo kohta viisi vuotta ollut Giban Tunska. Siinäkään ei mitään muuta vikaa, paitsi liian tumma soundi. Ominaispiirre sekin. Muuten äärimmäisen näppärä basso.

o0o: Gibsonin uusi pomo vaikuttaa kuitenkin aika tolkun ihmiseltä ja on heti kättelyssä tehnyt tuotantoprosessiin uudistuksia mitkä varmasti edesauttaa esim. työnlaadun suhteen. Asennutti mm. tehtaalle kunnon lamput kattoon, että työntekijät näkee miltä ne kitarat näyttää (!). Youtubessa oli pari haastattelua, kannattaa katsoa.
 
Uusilla johtajilla pitää aina tuoreeltaan tehdä urotekoja. Jos joku valaistuksen rukkaaminen nousee uutiskynnyksen yli, niin itse kyllä luen tuon niin, että ne uroteot ovat aika vähäisiä. Tai jos siellä ei aiemmin nähnyt tehdä kitaroita, niin edellisen johdon hölmöily ylittää käsityskykyni.

Jos se oli vähän ohutta se edellinen johto, nin jäi valotkin himmeeks.

Mikko1978: Ikävä kyllä en ole koskaan tuollaiseen törmännyt ja päässyt kokeilemaan. Mielenkiintoinen laite joka tapauksessa. Yllättävän epäsuosittuja vain ovat. Mahtaakohan johtua siitä, että sen historia ei vain ole yhtä kunniakas kuin LP:llä.
 
No, Gibsonillahan on aina ollut se kirous että tuppaavat nuo kaikki "ei-perinteiset" innovaatiot ja niiden pohjalta tehdyt skebat olemaan niitä "Epäsuosittuja malleja". Kuitenkin kaikitenkin tuo Nighthawk sai 1994 NAMM-messuilla suunnittelusta palkinnon. Suomeen tuotujen määrästä, enkä valmistusmääristä muutenkaan, tiedä sen paremmin mitään. Mulla oleva Nighthawk 3p Standard on Hollannista tuotu.
http://lehmo.com/fox/lataamo/Nhawk3pStd.jpg
Ja pariinkin kohtaan ottaisin vielä selventävän kommentin, täysin totta, että jos noita rungon palasia nyt ryhdytään laskemaan oikein huolella, niin todellakin Explorer E/2 ja Flying V V2 ovat kovinkin "monipalaisia" siitä rungon konstruktiosta johtuen, mutta se onkin se niitten "juttu". Kuvittelin että puhe oli lähinnä LP-mallin kannesta. Toisaalta, kovin mnet-hyväksytyn erään toisen valmistajan kansipuu, joka on tehty tyyliin "maple on maple" saattaa olla verrattoman useastakin palasta tehty, mutta koskapa päällä on kansiviilu, ei sitä "huomaa".
Se toinen kohtahan on tuo kestävyysotannan laajuus, saattaahan se olla mahdollista ettei tuo mun näkemys ihan yhden kitaran pohjalta ole. Ja aivan oikeassa toki olet siinä, että on niitäkin henkilöitä joilla ei kestä ehjänä sitten mikään. ;)
 
Mutta kylläpä tuo Nighthawkki on vallan laatuisa peli. Olkoonkin sitte sillä "Strato-skaalalla". Tosin, onhan Gibsonilla ollut muitakin "pidempiskaalaisia" kitaroita vuosien mittaan. Nighthawkit, vallankin nuo 3p-variantit, ovat vähän sellasia "mallintavia" että löytyy sekä stratoa, Telecasteria, Firebirdiä ja muita. Sähköpuoli niissä on kovin omintakeinen. Tuossa vielä kuvaa sisuksista..
http://lehmo.com/fox/lataamo/Nhawk%20s%C3%A4hk%C3%B6t.jpg
 
lisälisä: Tsekkasin tuon Flying V V2 runkoasian: 5-ply bonded, sculpted artistic body, designed by Chuck Burge 1978.. Eli noissa tuotantomalleissa perinteiseen Flying V -rakennustapaan, jossa runko tehdään kahdesta puolikkaasta, siinä rungossa on sitten yhteensä 10 palaa.. eikä taatusti Explorer E/2:takaan saa ykspuisena tehtyä, on se sen verran leveä "sohvapöytä".