Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Hoi te kokeneemmat soitinten rakentajat ja/tai korjaajat!!
 
Huomasin että muutamista kitaroistani yhdessä stratossa, (joka on jäänyt hieman seinäkoristeen rooliin) on ollut talla jo jonkin aikaa hieman oudosti vinkallaan. Purin kitaran osiin nähdäkseni mikä siellä on pielessä. Tallan alta löytyi tällainen halkeama..
 
https://imgur.com/a/G3sn2Fk
 
Onko järkevää edes kokeillakkaan korjata tuota vai teenkö suosiolla uuden rungon kitaraan? Ja vaikka sen saisikin korjattua entiseen kuosiinsa, niin kestääkö se enää kunnolla edes vibrakammen käyttöä?
Mitä te tekisitte tässä tilanteessa?
 
Kiitos vastauksista jo etukäteen!

Huomasin kyllä tuon toisenkin saman aiheen postauksen kitarakamaosiossa, mutta vastaan täällä. ;)
 
Korjausta kannattaa tietysti yrittää ensin, jos ei tule riittävän hyvä niin sit se uusi body.
JV-Squierin body, ilman kaulaa ja sarjanumeroa - ite tekisin ite, arvo ei paljon muutu ammattilaisen korjauksestakaan.

Kaks mahdollista tapaa (ainakin).
 
Vaikeampi ja ehken lopullisesti parempi ois tehdä korjauspalikka - routata irtopala pois, liimata uusi tilalle.
 
Mutta itse lähtisin uittamaan liimaa (ei uretaania, TiteBond tai SigBond toimii) noihin rakoihin. Laittaa raidan liimaa sauman päälle ja heiluttelee palaa (varoen ettei repeä irti) niin, että liima imeytyy koko sauman sisään, puristus ja vot. Liima imeytyy paremmin jos saumat kastelee lievästi Zippolitkulla, vaikka edellisenä päivänä.

Irrottaisin tuon palan sellaisenaan ihan nostamalla vaikka siirtoleukapihdeillä. Vähän kun nitkuttelee niin lähtee irti. Sitten mahdolliset irtopalat pois ja liimaus takaisin. Jos irtoaa partikkeleita niin ne kannattaa liimata takaisin paikalleen. Jos pala ei istu perfect niin uretaaniliima auttaa täyttämään kolot. Taltallakin voi auttaa vähän alareunasta jos e irtoa vetämällä.

Itse kokeililisin edellä mainittua kikkaa. Jos ei pysy, niin uutta bodya kehiin.

Vielä tuohon että kyllä pysyy liimaamalla. Tuohon voi vielä laittaa laitimmaisten ruuvinreikien tienoilta vinosti poratapit sivulle koivu- tai pyökkitapeilla niin saa tukea vähän sivultakin. 8 milliset tapit varmaan riittää. Tuo halkeaminen on voinut tulla jos talla on kiristetty kelumattomaksi mutta vibrakäsi on kuitenkin käynyt..... jokatapauksessa pikkukorjaus verrattuna uuden bodyn tekemiseen.

Perinne (TiteBond) vastaan moderni (uretaani) liimapäät... No, kukin tavallaan, ja mielipiteitä on erilaisia.
 
Itse en lähtis irrottamaan palaa jos ei ole tarkoitus routata koloa uudelle korjauspalikalle. Nyt se sauma on suht sopiva, irrotuksen jälkeen se todella saattaa tarvita turpoavia liimoja kun saumasta repeilee tikkua sieltä täältä.
 
Ja jos liimaus on kunnollinen, niin ei se enää vinotappeja tarvitse.
 
Edellisen omistajan mukaan JV Squier stratocaster body, johon on osaava soitinrakentaja Kai Seppälä valmistanut uuden kaulan. Alkuperäistä kaulaa en saanut valitettavasti kaupassa mukana joten kitaran sarjanumeroa ei ole tiedossa.
Tuolla kitarakamapuolella ihmetellään rungon routtauksia jne. Ja kun tarkemmin katsoo, niin lähelläkään originaalia JV-runkoa tuo ei ole. Mikkirouttaukset, jakin kolon reunat, joku kolo tremolojousikaivannossa yms. ei näytä orkkiskasarijapanilaisilta.
Ja JVssä se sarjanumero olis kaulalevyssä.
Tämä vain siinä mielessä, että rungolla ei enää ole aidon, originaalin JV:n arvoa, joten korjaustoimia voi ihan hyvin yritellä itse.
 
Ylläoleva tiätysti vain mun miälestä...

Irti revitty palanen vaatisi kaikkien irronneitten kuitujen poistamist ja tasaiseksi hiomista eli käytännössä jyrsintää.
Irti revittyä "rosoista" palasta et saa ikinä painettua takaisin omalle paikalleen, jotta liimaus olisi vähääkään luotettava.

Irrotetusta palasta täytyy pienet tikut ja vastaavat poistaa. Isommat pitää liimata takaisin täsmälleen samaan paikkaan. se on tarkkaa hommaa mutta työnä ei iso. Se on katsottava että pitääkö sen pikkupalan liimata kiinni siihen irroitettuun palikkaan vai siihen kitaran runkoon jotta liimattu tikku ei kanita palan takaisin asennuksessa eli sama idea kuin päästävässä muotissa valuhommissa. Kun tuollainen pala irrotetaan, nostamalla, se irtoaa kyllä siten että sen saa takaisinkin. Koepuristus / -puristukset tulee aina tehdä ennen osan lopullista liimausta. Jyrsimellä työstäminen ja uuden palan tekeminen on yksi ratkaisu mutta vaatii hyvää osaamista ja kokemusta jyrsimen käyttämisestä tämän tyyppisessä korjauksessa. Pelkkä jyrsin ei riitä vaan siinä olisi hyvä olla säädettävä teline jonka päällä jyrsitään ja johon voi säätää stoppareiksi jyrsittävän alueen mitat. Siten kannattaa kokeilla hukkapalaan parikin kertaa koejyrsintää ja sovitella siihen sitten uutta palaa. Hyvää tässä ratkaisussa on se että voi tehdä vähän leveämmän kuin irronnut pala jolloin muodostuu vetoa hyvin kestävä pykälä kitaran runkoon. Näin jos on tilaa ettei uusi palikka tule pleksin alta näkyviin.
Yhtä hyvä tulee kyllä kun liimaa sen vanhan palan siihen paikalleen. Olen lapakorjauksiakin tehnyt siten että irtotikut pois ja liimaus tehty vanhoihin pintoihin. Jopa jonkun Aralditilla "korjaama" lapakorjaus Ibanezin Concordeen on kestänyt tuolla tavalla jo 38 vuotta. Laitoin sinne kyllä pari teräspuikkoa sisälle vahvistukseksi. Siinä oli ongelmana juurikin tuo partikkeleiden puuttuminen kun Aralditia rapsutellessa lähti aina mahonkia mukaan. Siitä opin sen verran että jos jollakulla on lapakorjaus edessä niin olen sanonut että jos et varmasti osaa niin älä tee mitään ettet tee lisää vahinkoa. Ammattitaitoinen korjaaja tai sitten ota selvää ensin ennen kuin alat itse korjaamaan millään Aralditeilla..

Ainakin huonekaluentisöijät korjaa tuollaiset murtumat tekemällä reiän (ei läpi) halkeaman kohdalle, sinne liimaa, ja pakotetaan puutappi siihen reikään, jolloin liima pusertuu halkeamaan. Puristus ja kuivumaan.

Kyllä. Tuo tappi liiman puristajana rakoon voisi olla tosiaan kokeilun arvoinen asia. Sehän samalla rakosessa ollessaan antaa lisätukea ympäröivästä puumateriaalista kun sen asentaa noihin reunoissa oleviin rakoihin.

Löyhästi liittyen aiheeseen...
Vaimo tykkää, että meidän täytyy aina aika ajoin syödä sushia. Mä olen sit laittanut "käytetyt syömäpuikot" talteen ja niillä onkin monenlaista korjaushommaa jo liimaltu kasaan...

Ensin koepuristus, ja jos se sujuu hyvin, sitten injektioneulalla ruiskuta ensin vedellä laimennettua (1:1) Titebondia jokaisesta mahdollisesta suunnasta halkeamiin, heti sen jälkeen laimentamatonta Titebondia samalla tavalla monesta kohtaan. Sitten puristus muutamaksi tunniksi - heti puristuksen jälkeen kostealla rätillä liimapurskeet pois. Vuorokauden päästä haluttaessa pienet täytöt pikaliimalla ja siklaus. Palasta ei kannata ennen liimausta irrottaa, koska kohtuullisella puristuksella asettuu hyvin paikoilleen - toisaalta liian kova puristus saattaa pursottaa kaikki liimat pois, joten kohtuus mukaan. Neuloja apteekista ostettaessa voi mainita mihin aikoo käyttää, niin asiointi on itselle mukavamman tuntuista.

73nd3r:
Korjausta kannattaa tietysti yrittää ensin, jos ei tule riittävän hyvä niin sit se uusi body.
JV-Squierin body, ilman kaulaa ja sarjanumeroa
 
Onko toi bodi oikeasti JV- Squierista ? Eikö niitä olla kehuttu ihan maasta taivaisiin kitaraharrastajien parissa. Miksi tallan jyrsinnät sitten näytttää siltä että ne on tehty käsivaralta ilman mallineita.

Kun nyt lainasit mun kirjoitusta, niin on tuolla pari viestiä jälkeenpäin että
"Edellisen omistajan mukaan JV Squier stratocaster body" (Aloittajalta kitarakamapuolelta samasta aiheesta)
ja
"Tuolla kitarakamapuolella ihmetellään rungon routtauksia jne. Ja kun tarkemmin katsoo, niin lähelläkään originaalia JV-runkoa tuo ei ole." (Jne; mun kirjoitus edellisen pohjalta.)
 
Joka tapauksessa se alkuperä on siinä määrin epämäärin, että mitään JV-statusta, magiaa ja hintaa ei korjaus ammattilaisen/itse tekemänä muuta suuntaan tai toiseen.
 
Originaaliongelma on varmaan ratkennut, ketju hengittää edelleen. Saisko aloittajalta jonkun hyvän lopetuksen?