Kitarat: kitarakamat ›

Nyt uidaan syvässä päädyssä. :)
 
Piti oikein plussa laittaa harrastuneisuudesta.

Oma arvioni on että kitaran puut reagoivat eri tavalla eri ilmassa ja volumen noustessa. Kotonassa on erilainen ilmakin kuin treenikämpällä. Puiden värähtely muuttuu.

JuSu: Toki voi vaan hyväksyä sen, että soundi muuttuu äänenvoimakkuuden mukaan, koska niinhän se tosiaan tekee, mutta yritinkin herätellä keskustelua siitä, miksi se niin tekee. Tämä voisi auttaa myös ohjaamaan sitä isomman volumen soundia mielekkää(mmä)ksi, jos ymmärtää, mitä pitää huomioida.
 
JuSu
 
Jotkut vahvistimet toki käyttäytyy hyvin erilailla jos volaa nostetaan, toiset taas pitävät saman soundin kunnes pääte alkaa kyykkäämään. Näiden kanssa kyse on enemmän siitä, miten kuulee jutut eri volyymeilla.
 
Jos omistaa hyvän keinokuorman voi vertailla desibelimittarin kanssa miten vahvari käyttäytyy, kun sitä väännetään lujemmalle ilman, että äänen taso nousee. Oman Bognerini kohdalla tuli todettua, että soundihan pysyikin aikalailla samana master volumen asetuksesta riippumatta kun volataso asetetaan samaksi. Vasta master volume melkein tapissa pääte alkaa kyykätä ja se soundi ei siitä parantunut, päin vastoin tuli vaan "karvaa" lisää eikä se kuulostanut kivalta. Siksi lähti tuo Fryette Power Station myyntiin vaikka pätevä vehje onkin. Ilman keinokuormaa soundierot syntyivät tämän vahvarin kanssa siis pääasiassa äänenpaineen erosta.
 
Jos halutaan säilyttää se kotisoundi (sillä oletuksella, että se toimii bändin kanssa), joutuu varmasti säätämään vahvistimen asetuksia lujemmalla volalla. Yleensä vähemmän gainia riittää ja bassoa voi kääntää alaspäin. Sillehän ei toki voi mitään, että eri tilojen akustiikka on erilainen ja myös aiheuttaa tarvetta kompensoinnille.

Tämähän se on se perinteinen ongelma olohuone-reenis-keikka -yhtälön kanssa pelatessa. Vola ja akustiikka muuttuu, niin samoilla asetuksilla tulee "kolme eri soundia".
 
Etuasteessa ei välttämättä tapahdu mitään muutosta, mutta siellä vahvarin puolella sitten alkaa tapahtumaan volan noustessa. Ensinnäkin dynamiikka-alue kaventuu (ellei ole joku ihan hirveän headroomin omaava pääte) ja vähitellen mennään tietenkin särön puolelle myös. Siinä vaiheessa kun lyttääminen alkaa, putket alkaa tuottamaan sinne sekaan lisää harmoonista sisältöä ja mitä lujempaa sinne ajetaan, niin sitä enemmän sitä tulee.
 
Toinen suuri tekijä on myös kaiutin. Se ei välttämättä toimi vielä kunnolla pienemmillä voluumeilla ja sitten kun sinne aletaan ajamaan kunnolla sitä tavaraa, niin liikeratojen kasvaessa muuttuu myös soundi. Tietenkin sielläkin tulee sitten säröasiat vastaan jossakin vaiheessa, mutta he nyt harvemmin on ongelmana nykyään.
 
Akustiikka on sitten kolmas. Olohuone ja reenis voi olla jokseenkin saman kokoisia paikkoja, mutta se taustamelu (esim. tietokonekaiuttimet vs. täysmittanen bändi) aiheuttaa sinne asioita, jotka alkaa peittämään taajuuksia ihan erilailla. Kotona vola on tavallaan paremmin hanskassa ja ilma ei liiku niin paljoa, että ne peittävät asiat pääsisivät ihan hirveästi tunkeutumaan vielä tielle. Oma soundi voi kotona kuulostaa ihan jämäkältä, mutta kun reeniksellä siihen päälle tulee vaikkapa toinen kitara ja basso, niin omalle soundille ei jää niin paljoa tilaa toimia taajuuskaistoilla.
Tähän sitten oman lukunsa tuo vielä keikkapaikat, jossa on enemmän tilaa, eikä niitä tuttuja heijastuksia tulee enää joka puolelta.
 
Näiden kanssa tappelee varmasti kaikki jollakin tasolla. Siihen ei oikeastaan auta mikään muu, kun opettelee sen oman systeemin käyttäytymisen. Sitten voi kompeinsoida niitä alueita, joissa kokee havaitsevansa isointa muutosta. Kitarakamoissahan on niitä nappeja juurikin tuota varten. Käytetään niitä tarpeen mukaan :)
 
Itse toteutin aikoinaan tuon kotisoiton niin, että minulla oli kotona eq, jolla sitten tein semmosen sopivan mid-scoopin kompensoimaan volan tippumista. Ei silläkään päässyt vielä eroon siitä, että reeniksellä joutui uusia soundeja rukkaamaan vielä. Se kuitenkin tasoitti sitä vaihtoa tilasta toiseen.
Nykyään sitä sitten ei niin hirveästi tarvi, kun kummassakin mennään napit päässä.

Einherjar: ...Toinen suuri tekijä on myös kaiutin. Se ei välttämättä toimi vielä kunnolla pienemmillä voluumeilla ja sitten kun sinne aletaan ajamaan kunnolla sitä tavaraa, niin liikeratojen kasvaessa muuttuu myös soundi. Tietenkin sielläkin tulee sitten säröasiat vastaan jossakin vaiheessa, mutta he nyt harvemmin on ongelmana nykyään...
 
Hyvä kirjoitus sulla tuossa paitsi, että haluan puuttua tähän kohtaan jonka lainasin viestini alkuun. Päästään jälleen kerran näihin urbaanilegendoihin /osittain urbaanilegendoihin. Kaiutinelementti toimii yleensä hyvin lineaarisesti todella pienestä äänenvoimakkuudesta aina sinne tiettyyn volyymitasoon asti, eli ei ole eroa taajuusbalanssissa. Sitten kun se raja ylitetään, alkaa rulla säröä, eli kaiutin ei toista signaalia oikein, vaan aaltomuoto vääristyy. Useimmiten kitarakaapissa tai combossa on kaiutinelementti/elementit mitoitettu siten, että tehonkestossa on varaa ainakin siihen nähden minkä verran sinne syötetään oikeassa tilanteessa tehoa. Toki voi olla erilaisia kitarakaiuttimia, joissa on tahallaan tehty tiettyjä rakenteellisia "heikennyksiä" jotta ääneen tulee erilaisia lieve-ilmiöitä. Ja joillakin on käytössä 100w vahvarin kanssa 4x12 25w/kajari kaappeja, joissa koko kaapin tehonkesto on 100w. Silloin ehkä siellä riittävän kovilla volyymeilla tulee kajareistakin jo itsestään säröä.
 
Muuten väitän että useimmiten kyseessä on tämä Munson-Fletcher-ilmiö, eli korvan herkkyys on erilainen eri taajuuksilla ja tämä herkkyys muuttuu äänenvoimakkuuden funktiona. Bassotaajuudet alkavat kuulua suhteessa keskiääniin kovempaa sitä enemmän mitä enemmän äänenvoimakkuus nousee. Harvemmin kyseessä on kaiuttimen käytöksen muutos, ellei sitten ylitetä lineaarista tai mekaanista liikepoikkeamaa. Tällöin soitetaan kyllä todella kovilla äänenvoimakkuuksilla, eli ei ainakaan kerrostalon olohuone/makkarivoimakkuuksilla.

iec: ...Kaiutinelementti toimii yleensä hyvin lineaarisesti todella pienestä äänenvoimakkuudesta aina sinne tiettyyn volyymitasoon asti, eli ei ole eroa taajuusbalanssissa...
 
Joo. Se Mu.-Fl. -vaste näyttelee kyllä isoa osaa siitä soundin "puutteesta". En tässä kuitenkaan puhunut pelkästä elementistä, vaan myös kopasta sen ympärillä. Pienellä teholla kun liikutellaan elementtiä, niin se koko kaiutinrakennelma ei välttämättä lähde vielä toimimaan. Ilma ei tavallaan vielä liiku tarpeeksi soittaakseen koko rakennetta. Voisin myös (mutu-tuntumalla ja tarkkailun perusteella) väittää, että 12"-elementtiä kun työntelee liian pienellä teholla, niin se kaiuttimen ripustuksen jäykkyys vaikuttaa myös soundiin.
Nämä ilmiöt toki sitten vaihtelee avoimen-, refleksi- ja suljetun kaapin kesken.
Sitten siinä on vielä lisänä esim. nämä Marsun tyyliset; "vuotokohdat tiivistyy tietyn ilmamassan liikkeen jälkeen ja kaappi soi paremmin", yms.

Einherjar: Joo. Se Mu.-Fl. -vaste näyttelee kyllä isoa osaa siitä soundin "puutteesta". En tässä kuitenkaan puhunut pelkästä elementistä, vaan myös kopasta sen ympärillä. Pienellä teholla kun liikutellaan elementtiä, niin se koko kaiutinrakennelma ei välttämättä lähde vielä toimimaan. Ilma ei tavallaan vielä liiku tarpeeksi soittaakseen koko rakennetta. Voisin myös (mutu-tuntumalla ja tarkkailun perusteella) väittää, että 12"-elementtiä kun työntelee liian pienellä teholla, niin se kaiuttimen ripustuksen jäykkyys vaikuttaa myös soundiin.
Nämä ilmiöt toki sitten vaihtelee avoimen-, refleksi- ja suljetun kaapin kesken.
Sitten siinä on vielä lisänä esim. nämä Marsun tyyliset; "vuotokohdat tiivistyy tietyn ilmamassan liikkeen jälkeen ja kaappi soi paremmin", yms.
 
Joo, kyllähän se kaapin rakenne ja mitoitus vaikuttaa kaiuttimen toimintaan. Jos on kovinkin heppoisesta materiaalista tehty, alkaa se kaappi resonoimaan tietyillä äänenvoimakkuuksilla. Ilmavuodot alkavat vaikuttamaan käsittääkseni vasta enemmän matalimmilla bassotaajuuksilla, joita ei kitaralla yleensä toisteta. Kaappi kannattaisi kuitenkin tehdä umpikaapin/refleksikaapin tapauksessa tiiviiksi (paitsi refleksiaukkoa ei tukita tietenkään ;) . Taitaapa olla niin, että alunperin monesti kitarakaapeissa ei ole sitä mitoitusta mietitty niin tarkkaan kuin bassokaapeilla. Samoja perinteisiä kaappimalleja sitten myydään ja niihin vaihdellaan erilaisia elementtejä. Jotain pientä siinä voi tietenkin tapahtua volumen funktiona jos kaiutinelementti on kovinkin epäsopiva kotelon tilavuuteen/rakenteeseen nähden.
 
Tuon ripustuksen jäykkyys-teorian voi joku innokas halutessaan testata hyvällä mikrofonilla DAW:n kanssa. Silloin kannattaisi ajaa jotain vaaleanpunaista kohinaa PA-vahvarin läpi kaappiin ja analysoida taajuusvaste eri äänenvoimakkuuksilla. Mutta eipä mulla tästä sen enempää. Pointti oli minulla tässä se, että Munson-Fletcher-ilmiö on todellakin merkittävä verrattuna moneen muuhun osa-alueeseen, kun mietitään miksi soundi muuttuu volumen noustessa.
 
EDIT:
Tuossa on Johan Segeborn testaillut eri volyymitasoilla (vaimennetaan keinokuormalla) ja sitten tasannut volumen jälkikäteen. Ei siinä nyt niin hurja ero ole edes laadukkailla kuulokkeilla kuunneltaessa: https://www.youtube.com/watch?v=_NbDVCa5YQE
Tuossahan toki soundimuutosta tulee nimenomaan keinokuorman takia.