Kitarat: kitarakamat ›

Jucciz: Tuli muuten mieleen... löydetäänköhän me vielä jossain vaiheessa Pulliaiselle seuraaja, mitä tulee "suomalaisen kitarismin mittatikkuihin"? Itse keksin helposti jo nyt kymmeniä, varsinkin jos nykykuntoa tarkastellaan. Mietin vaan, että pakkohan se referenssi on jossain vaiheessa päivittää.
 
Nyt menee jo liian kauas aiheesta! Pulliainen on pulliaisuuden mittatikku ja litran mitta!

Kefiiri: Nyt menee jo liian kauas aiheesta! Pulliainen on pulliaisuuden mittatikku ja litran mitta!
 
No ainakin 0,75 litran!

Jucciz: Tuli muuten mieleen... löydetäänköhän me vielä jossain vaiheessa Pulliaiselle seuraaja, mitä tulee "suomalaisen kitarismin mittatikkuihin"? Itse keksin helposti jo nyt kymmeniä, varsinkin jos nykykuntoa tarkastellaan. Mietin vaan, että pakkohan se referenssi on jossain vaiheessa päivittää.
 
Siksi me kuunnellaankin Agentsien levyjä maaliman tappiin asti.

hallu: Kyllä viritysmittari on ihan vakiokalustoa varmaan jokaisella (helpottaa se elää niin paljon). Muuten sanoisin, että yleisöä pitää rakastaa, mutta ei sitä nuoleskella tartte. Nykyisin pyritään niin älyttömän hallittuun ja smoothieen ja kontrolloituun keikkakokemukseen, että ei se edes tunnu enää miltään keikalta. Mä jotenkin haluaisin, että bändit ottais hommaa taas vähän haltuun ja antaisi pikkuisen olla sitä rosoa seassa. Sen takia ajattelen, että voisi olla ihan piristävää jos sinne kuulokuvaan livahtaa vähän viritysääniä tai ihan jokaiseen liiteriin ei tarvitsisi täysmittaista PA:ta vaan vois antaa sen bändin soundin vähän kuulua.
 
Tää voi olla vaan omaani tämmöistä vastareaktiota siihen kun kaikenkarvaiset bilebändit tuntuvat määrittelevän onnistuneen soundin sellaiseksi, että pitää kuulostaa jukeboksilta. Kaikkein hurjin kokemus itselläni oli sellainen keikka, missä sitä bändiä ei erottanut ollenkaan siitä levyltä soitetusta väliaikamusiikista. Sillon muistan miettineeni, että virittäis nyt saatana edes sen kitaran ääneen niin tietäisi soittaako nuo ollenkaan vain onko se jotain playbackia. Jos bändin tavoite on että yleisöä ei saa häiritä, niin miksi mennä keikalle ollenkaan?
 
E: pyydän anteeksi avautumistani, en tarkoittanut osoittaa sitä sinulle. Aloin kirjoittaa aiheesta, niin jotenkin vain lähdin avautumaan yleisemminkin.... vähän niinkö vahingossa.
 
Joo ei tässä mitään, mä ajattelin tuota virityspedaalila vaan siltä kantilta että itse arvostan maksavaa asiakasta kyllä siinämäärin että vireessä oleva kitara on se ainoa vaihtoehto. Vireisyys ei liity bändin kivan orgaaniseen soittosaundiin millään lailla, ne tulee sitten ihan muista jutuista. Itsehän soitan toki "kaikenmaailman cover-bändissä" ja me ajatellaan kyllä hommaa siltä kantilta että tehdään hommaa niin hyvin jotta kelpaisi itselle jos olisimme yleisön joukossa. Epävireinen kitara saattoi joskus olla ihan ok, mutta mun mielestä ei enää nykypäivänä.
 
E: itse tulen myös kuuntelemaan Agentsin täydellisiä levyjä maailman tappiin asti. On vain yksi ynkkä ja yksi pulliainen.

Eihän se, ettei käytä viritysmittaria, tarkoita, että kitarat on aina epävireessä, vaikka "viritysmittarijengi" sellaista vähän antaa ymmärtääkin.

Pukkasin ihan plussan Kylätohtorin kiteytyksestä. Ei me mitään epävireisyyden apostoleja olla, vaikka mittaria ei kaiken aikaa silmämunat hiessä tuijotetakaan :D

Viritysmittarit näemmä menneet tunteisiin B----D

Aika turha kapistus varsinaisen shown aikana kun kitarat on kondiksessa.
Ehkä kelluvien tallojen kanssa soittaville kampi-Kukkosille tarpeellinen all the time.

Sarko: Viritysmittarit näemmä menneet tunteisiin B----D
 
Aslakin vastaus edustaa paremmin sellaista viileää nokkeluutta millä "menikö tunteisiin" huomautuksiin on tapana vastata. Kampi-Kukkonen -heitto vallankin pistää hymyilemään kun sielunsa silmin näkee gorillahahmoisen rokkikukon ;)
 
Mutta Tomtom (varmaankin tahtomattaan) tuli vetäneeksi yhtäläisyysmerkit yleisön arvostamisen ja viritysmittarin käytön välille. Sen takia huomaan miettiväni asiaa vielä aamullakin :O

Kefiiri: Aslakin vastaus edustaa paremmin sellaista viileää nokkeluutta millä "menikö tunteisiin" huomautuksiin on tapana vastata. Kampi-Kukkonen -heitto vallankin pistää hymyilemään kun sielunsa silmin näkee gorillahahmoisen rokkikukon ;)
 
Mutta Tomtom (varmaankin tahtomattaan) tuli vetäneeksi yhtäläisyysmerkit yleisön arvostamisen ja viritysmittarin käytön välille. Sen takia huomaan miettiväni asiaa vielä aamullakin :O
 
Plussa kirjattu, tässä tää tuli kiteytettyä, miksi itsekin asiasta provosoiduin. En vain osannut yhtä hienosti kiteyttää tuota asiaa :-). Minähän siis, käytän viritysmittaria enkä millään muotoa vastusta sitä, mutta vastustan kiivaasti ajatusta että yleisöä pitäisi suojella kaikelta elävältä. Mulle tuli mieleen se yksi punkbändi (tuli jokin aika sitten telkkarista dokkari niistä), jotka päätti päästää jengin sisälle saliin jo soundtsekissä että ne innokkaimmat fanit jotka voisi olla messissä koko keikkaprosessin läpi. Mun mielestä se ei ole enää rokkikonsertti jos sieltä siloitellaan kaikki roso pois.
 
Mun mielestä keikka ei ole tilanne mihin muusikko menee duuniin viihdyttämään asiakkaitaan. Mun mielestä keikka on tilanne jossa yleisö esiintyy bändille ja bändi esiintyy yleisölle ja tästä aktiosta syntyy jotakin elämää suurempaa elektroninen kirkko se on kuin uskonnollinen kokemus. Myös raha on tuon yhteisen kokemuksen rinnalla toissijainen juttu. Myönnän, että tämä on aika kuuskytlukulainen ajatus eikä tällaista kyllä tapaa melkein ikinä enää missään..... no yheksänkytluvulla Kingston Wallin keikoilla saattoi törmätä tällaiseen ihan oikeaan keikkakokemukseen.
 
Väärinkäsityksiä syntyy näissä ketjuissa siksi, että osa ihmisistä on ammattilaisia, jotka suhtautuvat keikkoihin humppahanuristin viileydellä ja tekee sitä rahasta ja ovat löytäneet sen totuuden, että paras bilebändi on se joka ei häiritse yleisöä. Mun mielestä se on ihan okei, mutta ei ainoa tapa ajatella ja itse olen kipuillut paljon tämän muutoksen kanssa, että pitäisi viihdyttää..... se ei oikein nappaa ei millään. Sen vuoksi varmaan itsekin otan helposti kierroksia näissä keskusteluissa.

Ibanezin TS-9 ja ISP Decimator, kun Mesan kanssa boogataan. Eipä siinä laudassa virittimen lisäks juuri muuta sit olekaan.

Nyt kyllä tunteisiin meni, senkin absoluuttis-sävelkorvaiset ammattilaiset!

o0o: Onko laudassasi pedaaleja mitkä ovat aina päällä ja asetuksiinkaan et juuri koske? Avaa toki myös miksi.
 
Hmm...
Noh...asetukset ovat kokolailla vakiot kaikissa pedaaleissa ja lähes aina tai ainakin 95 % boosteista päällä joko dallas rangemaster tai vaihtoehtoisesti mxr micro amp (tuovat sen viimeisen 'sivalluksen' omaan särösoundiin). Kliineimmissä tilanteissa ne vähempi käytössä, mutta sitten voi olla tremolo tai phaser siellä värittämässä useasti omaa olemassa oloaan.
 
Tuossa vaikkapa esimerkki, jossa micro amp sekä phaser pedaaleista ainoastaan itselläni käytössä:
 
https://poesarmy.bandcamp.com/track/poison-grove

Sarko: .........
 
Avautumiselta tämä kyllä tuntui ja näytti, vähän kuin noi digi vs analogi -jutut :D Mut se on sallittua se.
 
Digi vs analogi ketju kuitenkin poiki tosi hyvää ja polveilevaa keskustelua joten se ketju ainakin kannatti, vaikka aluksi vähän jännitti miten jengi siihen reagoi. Mitä livemeisninkiin tulee, niin pitäisi tosiaan enemmän käydä kuuntelemassa jazzia, siellä varmaan on sounditkin paikallaan.

hallu: Digi vs analogi ketju kuitenkin poiki tosi hyvää ja polveilevaa keskustelua joten se ketju ainakin kannatti, vaikka aluksi vähän jännitti miten jengi siihen reagoi. Mitä livemeisninkiin tulee, niin pitäisi tosiaan enemmän käydä kuuntelemassa jazzia, siellä varmaan on sounditkin paikallaan.
 
Jazzissa kyllä usein hyvinkin luomut livesoundit, vaikka voihan sielläkin olla satunnainen fuusiosukka tiluttamassa kermaisin & prosessoiduin zaundein.

hallu: Niinpä ja sen lisäksi olen vuosien varrella oppinut pitämään ihan aidosti jazzista.... ainakin suurimmasta osasta (siellä on vielä sellaista free meininkiä ja niitä atonaalisia hommeleita, jotka vilahtaa meitsiltä yli hilseen vaan ehkä joskus opin tajuamaan jopa niitä). Erityisen mielelläni menisin Jahnukaisten keikalle, jos se bändi on vielä aktiivinen. Mutta stadissahan on periaatteessa kai hyvä tarjonta livejazzia, mulla on yksi tuttu joka laulaa jazzia ja sillä näyttää olevan kokoajan jossain keikka joten se on varmaan aika aktiivinen genre muutenkin.
 
Mä olen jonkin verran pyörinyt noiden punkporukoiden liepeillä (vähän itsekin soittelin niiden kanssa joku vuosi sitten) ja niillä se livemeininki meni niin, että osalla bändeistä oli hyvinkin rosoinen livetsoundi (lähinnä sitä kautta jos oli bakclinessa sen verran voimaa, että saivat tykitettyä raflan perus PA presetin kyykkyyn) mutta osa oli niin siivon kuuloista että ei sitä äänikuvan puolesta olisi eläväksi tunnistanut. Kyllä perusmeininki oli yleensä hyvää joskin yleisön puute tuppaa vähän latistamaan tunnelmaa (genren yleisö keski-ikäistyy eikä ehkä pääkaupunkiseudulle riitä yleisöä, mutta maakunnissa meininki yleensä parempaa).
 
Kai kaikki kitaravetoisten genrejen ydinkannatusryhmät keski-ikäistyvät, mutta että yleisökatoa punkkikeikoilla? Olen kyllä nähnyt täyteen ammuttun Lepiksen, Kutosen ja Cactuksen punkkikeikoilla. Tuntuu että esimerkiksi jotkut Kohti Tuhoa, Seksihullut, Hero Dishonestit ja muut ampuu paikat täyteen Helsingissä. Ja takuulla ei ole siloiteltua menoa.

Sarko: Kai kaikki kitaravetoisten genrejen ydinkannatusryhmät keski-ikäistyvät, mutta että yleisökatoa punkkikeikoilla? Olen kyllä nähnyt täyteen ammuttun Lepiksen, Kutosen ja Cactuksen punkkikeikoilla. Tuntuu että esimerkiksi jotkut Kohti Tuhoa, Seksihullut, Hero Dishonestit ja muut ampuu paikat täyteen Helsingissä. Ja takuulla ei ole siloiteltua menoa.
 
Kyllä, on niitä bändejä jotka vetää yleisöä, mutta itse olen käynyt vähän pienempien toimijoiden keikoilla. Luulisin myös, että PääKii tai vaikka LuentriSurf (olen nähnytkin sen vetävän raflan täyteen myös hesassa) vetää yleisöä hyvinkin. Toisaalta olen nähnyt myös ihan nimikavereiden soittavan aika tyhjälle salille niin tampereella kuin helsingissäkin. Tää varmaan vähän riippuu.

hallu: Kyllä, on niitä bändejä jotka vetää yleisöä, mutta itse olen käynyt vähän pienempien toimijoiden keikoilla. Luulisin myös, että PääKii tai vaikka LuentriSurf (olen nähnytkin sen vetävän raflan täyteen myös hesassa) vetää yleisöä hyvinkin. Toisaalta olen nähnyt myös ihan nimikavereiden soittavan aika tyhjälle salille niin tampereella kuin helsingissäkin. Tää varmaan vähän riippuu.
 
Riippuu kyllä monista tekijöistä, kuten viikonpäivistä, pyhäpäivistä, vuodenajoista, keikkamestasta ja sen sijainnista jne. Tietty kans bändeistä!

Sarko: Riippuu kyllä monista tekijöistä, kuten viikonpäivistä, pyhäpäivistä, vuodenajoista, keikkamestasta ja sen sijainnista jne. Tietty kans bändeistä!
 
Niinpä tietenkin, mutta tyhjä sali on aina yhtä latistava johtui se mistä tahansa eikä bändi kuitenkaan voi mitään muuta kuin katsoa peiliin...... keski-ikäistyvillä ei näky sielläkään ole erityisen lohdullinen :-D