Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Tänään ilmestyneestä Infernosta 3/2019 voitte löytää allekirjoittaneen arvion Empath-albumista, ja se arvio poikkeaa sävyltään melkoisesti esimerkiksi Imperiumin toveri Kaartisen ylistyksistä.
 
Annoin albumille pisteitä 2,5/5 ja tässä pari pientä lainausta itse tekstistä.
 
((Albumilta ei puutu mitään. Se sisältää kaiken. Siis ihan kaiken. On massiivista melodista maalailu, Strapping Young Lad -henkistä kaaosrymistelyä, new age -fiilistelyä, isoja kuoroja, Annekea ja enemmän vieraita kuin tässä yhteydessä ehtii mainita. Devinillä itsellään on vuoroin otsa kurtussa ja kieli poskessa.))
 
((Kun kappaleet rakentuvat kunnianhimoisen mielikuvituksellisiksi matkoiksi maankamaralta kaukaisiin galakseihin ja takaisin, on suorastaan hämmentävää, miten vähän nämä turboahdetut äänipötköt herättävät tunteita. Mikään ei oikein tunnu yhtään miltään.))
 
((Empath on albumi, jolla Devin saattaa saman kappaleen sisällä julistaa rakkauden ilosanomaa aurinkoisesti hymyillen, pieraista päälle muutaman jazz-rytmin tahdittamana, kirota ihmiskunnan alimpaan Helvettiin tulta ja tappuraa äänessään, röyhtäistä perään ja bailata tanssilattialla kaiken päällä siten, ettei kukaan vahingossakaan saa minkäänlaista otetta mistään liian pitkäksi aikaa.))
 
That being said, todettakoon myös, että Deconstruction kuuluu omiin suosikki Devin-albumeihini, mutta ero Deconstructionilla ja Empathilla on kyllä jälkimmäisen tilkkutäkkimäisyyden takia kuin yöllä ja päivällä.
 
Toisaalta, Devin itse sanoo saman Infernon haastattelussa näin:
 
((Mietipä vaikka Meshuggahia. Kaikki diggaavat Meshuggahista, eikä bändi ole koskaan julkaissut paskaa. Ne ovat cooleja tyyppejä ja niiden surkeinkin levy on melkoisen kova. Minä? Minä olen nörtti ja friikki, johon monet suhtautuvat hyvän- tai pahantahtoisesti hymähdellen. Että katsotaanpa, millaisen avaruusnuken kanssa se kaheli tällä kerralla pelehtii. Minun julkaisuni perustuvat vaistojen seuraamiseen, ja joskus levyni ovat toisiinsa nähden niin erilaisia, että kovimmatkin fanit joutuvat nieleskelemään, että tällä kerralla ei oikein lähde, Townsend toteaa.))
 
Mitäpä siihen lisäämään. Kun tämä mies on julkaissut ainakin 23 varsinaista albumia, pikku sekoiluja siihen päälle ja skaala on laaja, enpä tiedä löytyykö planeetalta ketään, joka liputtaa täysin varauksetta jokaista levytystä.
 
Täysi kunnia miehelle siitä, että hän todellakin tekee sitä mitä haluaa.
 
https://www.inferno.fi/lehti/infern … eitie-belzebubs-shane-embury-xysma/