Etno, proge, latin ›

Artturi: Steve Rothery tekemässä levyä nimeltä Revontulet. Outoa :-) https://www.youtube.com/watch?v=uey … mqSWFGn1JRo-3q6JshTsOY6QWra7Y5jIvKs
 
Hyvältä kuulosti! Ainakin noin lyhyenä pätkänä. Toivoisin kuitenkin, että uudella soololevyllä olisi myös laulettua musiikkia, toisin kuin sillä edellisellä, joka pitemmän päälle kuulosti minusta vähän yksitoikkoiselta.
Ihan pakkohan tämä Revontulet on sitten joka tapauksessa aikanaan kuulla, kun ilmestyy.
 
tepeskeli: Hollantilainen, omintakeista popmusiikkia tekevä Nits julkaisi vuonna 1998 Alankomaat- nimisen albumin. Suuria Suomen ystäviä kun ovat. Keikkailevatkin harva se vuosi täälläpäin.
 
Nits se onkin veikeä tapaus. Välillä jumalaisen komeaa poppia ja taidetta, sitten toisinaan taas puolisietämätöntä degodaideellista shaissea.
Suomi-viittauksiahan heidän tuotannossaan on joitain muitakin. Aluksi mieleen muistuu poppikappale Broken Wing (https://www.youtube.com/watch?v=STlojE8oB80), jossa mainitaan Tampere, Turku ja Helsinki.
Ihan oma tapauksensa on tahallisen korni Yöpöllö (https://www.youtube.com/watch?v=XBbaKeJDgak), jossa laulaja Henk Hofsteden hyvä ystävä, toimittaja Seppo Pietikäinen simultaanitulkkaa Nitsin The Night Owl -kappaleen suomeksi. Alankomaat-levyltä löytyvässä Soul Manissa puolestaan kerrotaan (nimeltä mainiten!) Seposta ja hänen silloisesta sydänsurustaan. Tässä: https://www.youtube.com/watch?v=gZrr-TG2k4Y. Da Da Da -kappaleen musiikkivideo on kuvattu Helsingissä myöskin, mutta en löytänyt sitä nyt Youtubesta.
Pietikäisestä ja Hofstedesta pidän myös siksi, että ne on nähtävästi molemmat vielä kovempia Leonard Cohen -faneja kuin minä. Tekivät yhdessä jonkin dokumentinkin Cohenin perässä Kreikan Hydra-saarelle tekemästään matkasta, josta tuo Yöpöllö/Night Owl kertoo. Tämän TV-esityksestä on ikuisuus, mutta muistelen, että löysivät sieltä sen asunnon, jossa Cohen 60-luvulla asui.
Tuolta https://www.soundi.fi/uutiset/tuntu … uomea-kiertava-hollantilainen-nits/ luin, että Hofstede matkusteli Suomessa paljon jo ennen Nitsin perustamista, joten tämän täytyy tarkoittaa 70-luvun alkua tai peräti 60-lukua.
Erkaantui tarinat aika kauas Marillionista, joten toisten vaivojen säästämiseksi paheksun itse itseäni: Hyi hyi, tuhma setä! Nyt heti sormet pois näppäimistöltä!

Kiitos infosta vaikka pikkisen off-topikkia olikin;)... Tiesin kyllä Nitsin ennestäänkin mutta en tiennyt tuosta Alankomaat-levystä.

Tuli vielä mieleen tuosta Revontulet-albumin nimestä, että itse asiassahan Marillion-leirillä on jo pitkät perinteet albumien nimeämiselle brittiläisestä näkökulmasta eksoottisesti, ulkomaisia sanoja ja paikannimiä käyttäen. Itse aikanaan ihmettelin, että mitähän se fugazi mahtaa tarkoittaa. Googlettamalla löytyy parikin selitystä sanalle, joista Fish selvästikin tarkoittaa sitä merkitystä, mikä liittyy Vietnamin sotaan. Rotheryn edellisen soololevyn nimi Ghosts of Pripyat puolestaan mainitsee aavekaupungin Tsernobylin vieressä. Fishin seuraavan soololevyn on tarkoitus olla nimeltään Weltschmerz, joka on tietenkin saksaa.

Muuten ovatkos muut Marillionit kuin em. Rothery/Hogarth sooloilleet omillaankin? No eikös Trewawas ole tavallaan ollut "sooloartistina" Transatlanticissa?

Regalis Apertura: Muuten ovatkos muut Marillionit kuin em. Rothery/Hogarth sooloilleet omillaankin? No eikös Trewawas ole tavallaan ollut "sooloartistina" Transatlanticissa?
 
Trewavas on ollut ahkera syrjähyppyjen tekijä Marillionista. Transatlanticin lisäksi on ollut mukana ainakin Kino- ja Edison's Children -projekteissa/bändeissä. Kumpaakaan en ole kuullut kuin jonkun yksittäisen tai parin kappaleen verran, joten en osaa suositella tai varoitella niistä.
Rotherylla puolestaan oli soololevyjä ennen pari albumia julkaissut projekti The Wishing Tree, joita olen kuullut vähän enemmän. Ne on vähän folkimpaa tunnelmointia, naislaulajalla, ehkä voisi hakea vertailukohtaa vaikka Mostly Autumn -yhtyeestä. Pidin kuulemastani.
Hogarthin soolouraa en ole juurikaan seurannut. Yleisesti ottaen en oikein jaksa mies ja piano -meininkiä pitkään. Ainakin yksi keikka, jonka näin kai YouTubesta, oli juuri tällaista, pitkillä välispiikeillä "vahvistettuna". Voi tosin olla, että on tehnyt muunkinlaista omillaan.
Kosketinsoittaja Mark Kellylle ja Ian Mosleylle on tietääkseni riittänyt pitkälti Marillionissa toimiminen, ainakin mitä tulee isompiin levytyksiin ja keikkoihin, paitsi että Mosley oli mukana jazz-tyyppisellä albumilla Postmankind, jota en ole kuullut. Mosleylta taitaa muuten ilmestyä lähiaikoina muistelmat, ellei ole jo ilmestynyt.

Hmm no ainakin Hogarthista tiedän että teki levyn Richard Barbierin (Porcupine Tree) kanssa. Ei hassumpi ollutkaan kun joskus kuulin...

Tuolla on kattavasti noi soolo/sivuprojektit http://www.marillion.com/music.htm#solo Mosleyn kirjaa odotan ja aika hyvältä vaikuttaa myös pian julkaistava dvd/blu-ray Chilen Marillionweekendistä 2017 teaserin perusteella. https://www.youtube.com/watch?v=vQC_hzjnO9Q
 
Vajaa pari viikkoa ja viidennen kerran putkeen Hollannin viikonloppuun käy matka ;-)

Artturi: ... aika hyvältä vaikuttaa myös pian julkaistava dvd/blu-ray Chilen Marillionweekendistä 2017 teaserin perusteella. https://www.youtube.com/watch?v=vQC_hzjnO9Q
 
Minuakin vähän kutkuttelee tämä. Kyttäsin setlist.fm:stä mitä tuolloin soittivat ja jos koko viikonloppu, kolme keikkaa, tulee tuttuun tapaan samaan pakettiin, kuten teaseristä ymmärsin, niin kai se on tämäkin hankittava. Yllättävän paljon myös Fishin aikaista soittivat: suurin osa Clutching at Strawsia ja vähän aiempaakin tuotantoa.
 
Vajaa pari viikkoa ja viidennen kerran putkeen Hollannin viikonloppuun käy matka ;-)
 
Onkos tästä tulevasta weekend-tapahtumasta etukäteen kerrottu, mitkä albumit soitetaan? Jos on, on jäänyt minulta huomaamatta. Ei taida kovin montaa Hogarthin kauden albumia enää ollakaan jäljellä, jota ei olla näissä viikonlopuissa vielä läpisoitettu.

Happiness is the road on ilmoitettu sunnuntai-illalle. Jotain kommenttia kuullut lisäks että vähän erilailla tällä kertaa noi levyt soitetaan eli oliskohan vaikka useammalle illalle jaettu en tiedä. Tosta Chilebluraysta on ilmeisesti bändi jättänyt muutamia piisejä pois kun ei laatu täyttänyt kriteereitä.

Artturi: Happiness is the road on ilmoitettu sunnuntai-illalle. Jotain kommenttia kuullut lisäks että vähän erilailla tällä kertaa noi levyt soitetaan eli oliskohan vaikka useammalle illalle jaettu en tiedä. Tosta Chilebluraysta on ilmeisesti bändi jättänyt muutamia piisejä pois kun ei laatu täyttänyt kriteereitä.
 
Pidän Happinessin molempia osia Marillionin huonoimpiin albumeihin kuuluvina, mutta on niilläkin toki hetkensä, kuten kaikilla Marillionin levyillä. Ehkä ihan hyvä, että jotain spesiaalia ovat suunnitelleet niiden soittamiseen. Pysyy mielenkiinto yllä niin esittäjillä kuin yleisöllä. Ainakin tuon Royal Albert Hallin keikan vieraiden In Praise of Follyn panos oli mun mielestä ihan virkistävä lisä ennestään vähän liiankin tuttuihin kappaleisiin.
Chilen keikkojen Bluray/DVD-koosteesta en löytänyt vielä kappalelistaa, mutta eiköhän tässäkin paketissa ole hankintaan asti riittävästi itseä kiinnostavia kappaleita, varsinkin tuo Clutching at Straws-osuus ja marillion.com kokonaisuudessaan, vaikka jotain olis pois jätettykin. Arvaahan tuon ihan, että 2021 tulee tämän seuraavan viikonlopun boksi ilmestymään, suunnilleen niihin aikoihin kun sitä seuraava weekend pidetään.

Tommosen sivun http://cfly.ca/timeless/marillion/conventions.htm
löysin missä on noi menneet Marillion viikonloput kattavasti käsitelty. Viimeisin 2017 sieltä näköjään puuttuu, mutta silloinhan ne järjestettiin Hollannissa, Puolassa, Englannissa ja Chilessä ja setit ovat tuolla https://www.setlist.fm/search?artis … y=tour:%28Marillion+Weekend+2017%29
 
Onhan nämä hienoja tapahtumia ja elintärkeitä bändille noin talousmielessäkin nykyään, ainakin olen kuullut näin.

Artturi: Tommosen sivun http://cfly.ca/timeless/marillion/conventions.htm
löysin missä on noi menneet Marillion viikonloput kattavasti käsitelty. Viimeisin 2017 sieltä näköjään puuttuu, mutta silloinhan ne järjestettiin Hollannissa, Puolassa, Englannissa ja Chilessä ja setit ovat tuolla https://www.setlist.fm/search?artis … y=tour:%28Marillion+Weekend+2017%29
 
Jos oikein katsoin, niin Hogarthin kauden albumeista on näissä tapahtumissa soittamatta enää Happiness Is the Road Vol 1 ja 2 sekä Somewhere Else. Siten ei yhtään yllättävää, että seuraavaksi olis tuota Happinessiä tulossa. Marbles ja Brave on näköjään vedetty kahdessakin weekendissä. Tästä nousee sitten sellainen kysymys, että mitä sitten, kun kaikki Hogarthin aikaiset albumit on jo soitettu. Aletaanko soittaa läpi myös Fishin kauden levyjä? Vai uudestaan muita Hogarth-albumeja? Vai luovutaanko kokonaan albumien läpisoitoista weekend-keikoilla? (Kaikki tämä tietenkin olettaen, että noita tapahtumia vielä järjestetään ja bändi ylipäänsä vielä jatkaa, mutta ei kai mitään merkkejä ole siitä, että Marillion olis laittamassa pillejä pussiin ihan lähiaikoina.)
 
Onhan nämä hienoja tapahtumia ja elintärkeitä bändille noin talousmielessäkin nykyään, ainakin olen kuullut näin.
 
Yhdessäkään en ole ollut paikan päällä, mutta suurin osa noista keikkabokseista on hankittuna DVD:nä. Minusta tuo albumien läpisoitto on bändiltä juuri oikea tapa pitää omaa tuotantoa elossa ja rakentaa spesiaalikeikkasettejä. Tulee sitten niitäkin kappaleita, joita ns. normisetit eivät kolua.

Regalis Apertura: Muuten tuo Marillion weekend-konsepti on aika mielenkiintoinen sinänsä... Montakos vuotta nuo ovat tuota tehneet? Ei tule muita vastaavia mieleen miltään muulta bändiltä. En ainakaan ole tietoinen niistä.
 
Joskus luin ATK:sta, että Jon Anderson ehdotti muille Yesin jäsenille, että järjestäisivät useamman päivän ja keikan tapahtumia, joissa soittaisivat kokonaisia albumeja läpi. Muut Yesin jäsenet eivät ideasta innostuneet ja asia jäi silloin siihen.
Sitten - kuten kaikki tietävät - Anderson tuli syrjäytetyksi Yesistä ja myöhemmin, vuodesta 2013 alkaen Yes, ilman Andersonia, on tehnyt kiertueita, joilla esittävät pari-kolme albumia kokonaan keikoillaan. En tiedä/muista milloin tarkalleen Anderson ideansa näistä tapahtumista muille Yesin jäsenille esitti, mutta Marillion ehti weekendeineen edelle, ainakin toteutukseen asti. Paljon mahdollista, että Anderson myös sai ideansa Marillionin esimerkin pohjalta. En usko, että löytäisin enää linkkiä tähän juttuun, josta asiasta luin.

Joo ja tarkennetaan vielä että nimenomaan weekend (lauantai/sunnuntai, mahdollisesti myös perjantai) eli viikonloppuna tehtyjä keikkoja jolloin vedetään esim. 1-2 levyä per keikka. Muutenhan tuo "vedetään koko levy"-konsepti silloin tällöin on nykyisin aika yleistä ainakin vähänkin nimekkäimmillä bändeillä...
 
PS. Mitä Yesiin tulee niin vetikö nekin viikonloppuisin la/su Davisonin kanssa 1-2 levyä/keikka?

Chile blu-raysta puuttuu kokonaan FEAR kun pitävät Albert Hallin versiota parhaana ja tässä oli kai ollut jotain mokia tai teknisiä ongelmia. Varmaan ihan hyvä päätös jättää sitten kokonaan pois!

Artturi: Chile blu-raysta puuttuu kokonaan FEAR kun pitävät Albert Hallin versiota parhaana ja tässä oli kai ollut jotain mokia tai teknisiä ongelmia. Varmaan ihan hyvä päätös jättää sitten kokonaan pois!
 
Kyllä vaan. Jos kerran ei koko Fearia voitu käyttää, on parempi, ettei alettu pätkimään sitä ja julkaistu jotain riekaleversiota kokonaisuudesta. Yleensäkin sama teemalevyjen suhteen. Nämä on kaikki tai ei mitään -juttuja.

Regalis Apertura: Joo ja tarkennetaan vielä että nimenomaan weekend (lauantai/sunnuntai, mahdollisesti myös perjantai) eli viikonloppuna tehtyjä keikkoja jolloin vedetään esim. 1-2 levyä per keikka. Muutenhan tuo "vedetään koko levy"-konsepti silloin tällöin on nykyisin aika yleistä ainakin vähänkin nimekkäimmillä bändeillä...
 
Olet ihan oikeassa ja se olin minä, joka en ollut täsmällinen.
Gsus, että joutui googlettelemaan, mutta lopulta löysin sen tarkoittamani haastattelun, jossa Anderson puhuu tästä asiasta. Antaa Andersonin itsensä tällä kertaa sanoa sanottavansa:
"I put forward that idea about 10 years ago, that we should do something very special. I wanted to call it The Yes Festival. We would stay in one area, and Friday, Saturday and Sunday we'd play an album or two per night. We'd play over a period of time, and invite people to come sort of like a Yes camp. I'd do the barbeque! (Laughs.) They thought I was out of my brain! But fans could spend that time with the band. We could do solo performances, then do a big concert. We could create a festival atmosphere. But you talk about stuff like that, because you are itching to do something different."
Lähde: http://somethingelsereviews.com/201 … yes-begins-latest-tour-without-him/
Hyvin samantyyppinen idea siis kuin nämä Marillionin weekendit. Jos oletetaan, että 1) Anderson puhuu totta 2) muistaa oikein tuon "about 10 years ago" ja 3) häntä on siteerattu oikein, niin tämä tarkoittaa, että Andersonilla on ollut sama idea kuin Marillionilla aika lailla samoihin aikoihin kuin milloin Marillionin ensimmäiset viikonloput järjestettiin.
Kyseinen Andersonin haastattelu on tehty 2013, joten hän sanojensa mukaan on esitellyt ideansa Yes Festivalista noin vuonna 2003. Marillionin eka weekend järjestettiin siis 2002, mutta vasta 2013 on esitetty useampi albumi kokonaan näillä keikoilla (siihen asti vain yksi albumi/viikonloppu). Niin tai näin, lopultahan siis tuo Andersonin idea ei kelvannut Yesin muille jäsenille ja Marillion myös toteutti idean.
Jänskä juttu sinänsä, että Andersonin esittämänä albumikeikat omina festivaaleinaan eivät olleet hyvä ajatus, mutta sitten kun Anderson oli syrjäytetty Yesistä, alkoivat soittaa albumeita kokonaan keikoillaan, tosin kiertueina.
Uriah Heepillähän oli muuten myös näitä The Magician's Birthday Party -tapahtumia vuosituhannen vaihteen jälkeen, joissa ei kylläkään esitetty kokonaisia albumeja, mutta ex-jäsenet Ken Hensley ja John Lawton vierailivat. En tarkalleen tiedä näiden tapahtumien luonteesta, oliko useampia keikkoja peräkkäisinä päivinä jne., mutta jollain lailla spesiaalijuttuja ne oli ja niistä on julkaistu ainakin kaksi DVD:tä: The Magician's Birthday Party ja Magic Night, saattaa olla enemmänkin. The Magician's Birthday Party on näköjään Youtubessa: https://www.youtube.com/watch?v=CAqgdghW1y8
 
PS. Mitä Yesiin tulee niin vetikö nekin viikonloppuisin la/su Davisonin kanssa 1-2 levyä/keikka?
 
Vetivät parhaimmillaan kolmekin levyä samoilla keikoilla! Nämä on tosin olleet albumikiertueita, ei viikonloppufestivaaleja, ja ne alkoi 2013. Tästäkin asiasta kerrotaan tuossa edellisessä linkissä. Ensin esittivät keikoilla kokonaan albumit Going for the One, Close to the Edge ja The Yes Album. Siis kaikilla kyseisen kiertueen keikoilla kaikki nuo levyt alkuperäisessä kappalejärjestyksessä!
Sittemmin ovat esittäneet myös muita albumeita seuraavilla kiertueilla kokonaan: Fragile ja Drama sekä A- ja D-puolet tupla-albumilta Tales from Topographic Oceans. Nämä on julkaistu livealbumeina, joilla on otsikot Like It Is (toinen Bristolista, toinen keikka Mesa Arts Centerissä) sekä Topographic Drama. Tarkemmin esimerkiksi täällä:
https://en.wikipedia.org/wiki/Yes_discography

Kiitos vaan infosta;). Hieman off-topikkia mutta jo ajatuskin että 3 levyä samalla keikalla on kyllä aikas huhhuh... Ei siis pahassa mielessä:P Mikäköhän muu bändi kuin Yes on tehnyt saman? Ei ainakaan tule mieleeni yhtään.

Toisaalta 70-80-luvun levyt oli aika lyhyitä ja varmaan joku Dream Theaterin yksittäinen levy on yhtä pitkä kun 3 Yesin levyä yhteensä ;-)