Media ja viihde ›

Lennu: Ei pidä paikkansa mikään näistä ja jurrinen hahmo oli yks parhaista.
 
Se oli kyllä ihan loistava, varsinkin kun sitä seurattiin tarkemmin vasta vikassa jaksossa. Ensin sille oli vaan höhötellyt koko ajan ja sitten yhtäkkiä sitä rupeaakin käymään sääliksi.

aivokuolio: En tiedä mitä sarjaa oot katsonut ja kuinka huolimattomasti jos tästä ei löydä hahmoista jatkuvuutta tai muutosta. Sarjahan just nerokkaalla tavalla ottaa näitä lähtökohtaisesti melkein karikatyyrisiä hahmoja ja näiden takaumien ja kelausten kautta tyypeistä rakennetaan yhtäkkiä ihan älyttömän inhimillisiä hahmoja hyvine ja huonoinen puolineen. Samanaikasesti älyttömän lämpimiä ja tykättäviä tyyppejä mutta myös toisaalta melko traagisia urpoja jotka mokailee ihan omaa hölmöyttään. Niinkuin aika moni ihan oikeakin ihminen. Ja joo, kantsii kattoa myös se nelosjakso jos on sitä mieltä että "jurrinen äijä on paskin ikinä". Eihän tästä kaikki tule tykkäämään eikä tarvikaan mutta joku roti nyt oikeasti. Tietenkin jos odottaa jotakin kainalopieru pröts pröts-sketsihuumoria niin tulee karvaasti pettymään, mun mielestä tää on enemmänkin draamasarja jossa on toki huumoria mukana mutta se on melko tummaa.
 
Tämä on jo jonkinlainen peruste, ja sinänsä oikein jees.
 
En usko tämänkaltaisen oivaltamisen olevan syynä sarjan megasuosioon, enkä myöskään näe tarpeelliseksi kuvata ihmisyyttä näin.
 
Mutta kun ajattelee esim. Korpelan hahmoa traagisena, niin on helpompi sulattaa. Samoin Björkmanin hahmotan on täysin toivoton, synkkä työnarkomaani. En kuitekaan nää tota öyhkäämistä tarpeelliseksi tavaksi.
 
Ja jengihän hehkuttaa tätä viihteenä. Jos asiaa tarkastelee tollee tragedian kautta, niin viihteestä ei ole tietoakaan. Esim.se Kinnusen hahmo on luotaantyöntävyydessään turhan todellinen. Jne.

Minusta tässä oli helvetin hienosti tehty nämä hahmot. Riipasevan lähellä totuutta. Välillä tunsi oikein kiusaantuneisuutta kun tärähteli omat laiva & yökerho vuosien naisteniskureissut mieleen. Jessus. Mulla oli yks kaveri joka oli melkein yks yhteen ton Luusuanniemen hahmon kans. Sanottiin sitä Diskohileeksi. Vitummoisia taktiikkoja aina oli laatimassa, mutta yksin se kotoaan heräili. Ja tuo "mukava" alkoholisti- eno oli suoraan omani. Lapsuusmuistoja tuli kuin avokämmenillä naamaan =D Ja ne häämimmit oli kans ihan niin 100% totta kuin olla voi. Mahtava teos oli tämä! Jospa sais jopa joitain katselemaan vähän peiliin?

Nyt on katottu loppuun saakka. Ei muutosta. Minusta nuo hahmot ei kasvaneet mihinkään suuntaan. Mutta toisin kuin jotkut on sanoneet, loppu oli toivoa täynnä. Minusta. Kaikki olikin hyvin sitten. Ja kriisi yhdisti.
 
Silti ei minusta ole mitenkään hienoa että on onnistuttu kuvaamaan ihmisiä risteilyllä sellaisena kuin ne on. Karikatyyreinä. Hahmot oli yksiulotteisia, ja se umpijurrinen äijä ei naurattanut hetkeäkään, ja sen stoorikin oli todella urpo.
 
Kaikenkaikkiaan erittäin huono ja tyhjänpiväinen teos, ja uskoisin että tämän suuri suosio on vähån nurinkurista, tuskin tekijät on halunneet nauraa jurrisille ja saada kansan nauramaan myös. Ja myönnän että on tossa joku pointti ollut.

Informaatiokameli: Tässä viestissä on kaikki niin väärin.
 
Se on vähän sellaista kun on uniikki lumihiutale ja miljoona kärpästä on aina väärässä.

Lennu: Se on vähän sellaista kun on uniikki lumihiutale ja miljoona kärpästä on aina väärässä.
 
Ymmärtämättömyydellään brassailu on parasta covereiden soittamisen jälkeen.

Informaatiokameli: Tässä viestissä on kaikki niin väärin.
 
Onko ihan noin mahdotonta edes yrittää keskustella asiasta?

Informaatiokameli: Tässä viestissä on kaikki niin väärin.
 
Nomutta sitä tasapainottaa tämä sun viesti, jossa kaikki on niin oikein.
 
Itseä mietityttää että mikä tässä sarjassa on se, mikä onsaanut kansan olemaan niin tohkeissaan. Ei noi Volasen muutproggikset ole niin suuriamassojapuhutelleet, mutta tää jotenkin tuntuu olevan sellanen spede-mittasuhteiden massoja liikuttava juttu. Vaikea uskoa että kaikkia koskettaisi samat asiat.
 
Volasen mukaan tarkoitus oli tehdä komedia, tai jotain.

sirdickyj: Nomutta sitä tasapainottaa tämä sun viesti, jossa kaikki on niin oikein.
 
Itseä mietityttää että mikä tässä sarjassa on se, mikä onsaanut kansan olemaan niin tohkeissaan. Ei noi Volasen muutproggikset ole niin suuriamassojapuhutelleet, mutta tää jotenkin tuntuu olevan sellanen spede-mittasuhteiden massoja liikuttava juttu. Vaikea uskoa että kaikkia koskettaisi samat asiat.
 
Volasen mukaan tarkoitus oli tehdä komedia, tai jotain.
 
Sehän on erittäin laadukas komedia. Suosittuudessaan ihan Studio Julmahuvin luokkaa.

sirdickyj: Minusta nuo hahmot ei kasvaneet mihinkään suuntaan.
 
Minusta taas tämä iänikuinen "hahmojen kasvu" -itseisarvo on jo tahattoman koomiseksi kasvanut elokuva-arvioitsijoiden klisee, jonka kanssa samassa sarjassa peuhaavat musiikkipiirien "paluu juurille" tai "soundi lähtee sormista". Miksi hahmojen pitäisikään kasvaa yhden vuorokauden ajalle sijoittuvan, lukuisia tarinalinjoja rinnakkain kuljettavan lyhyen katsauksen aikana? Ei tämä ole kasvukertomus, vaan ennemminkin tuokiokuva. Ehkäpä hahmot oli hyvin tietoisesti kirjoitettu ohuiksi karikatyyreiksi, hetkessä syntyneiksi sivustakatsojan kiteytymiksi ja mielikuviksi "juuri sellaisista tyypeistä". Karikatyyrisyys mielestäni toimii myös litsarina kasvoihin heille, jotka tuollaisessa ympäristössä vaeltavat osana massaa ajattelematta omaa tai muiden käytöstä, tai tilannetta kokonaisuudessaan sen ulkopuolelta. Asiat on mustan komedian keinoin näytetty mahdollisimman kärjistettyinä ja rumina, jotta viesti menisi perille.
 
Vaikka tällaista aikajanalla hyppivää kerrontaa on elokuvissakin käytetty runsaasti jo iät ja ajat, minusta se loi tässä ns. kolmiulotteista vaikutelmaa, jonka ansiosta koko tarinan näyttämönä toimiva pieni tila saadaan tuntumaan aidolta ja elävältä. Jostakin syystä näen jotakin sykähdyttävää kohtalokkuutta asetelmassa, jossa monta tarinaa risteää keskenään toisistaan tietämättä, mutta joiden merkitys kuitenkin avataan katsojalle. Vaikka tässä vahvasti koominen vire onkin, suhtaudun sarjaan ennenkaikkea draaman kautta.

Lennu: Sehän on erittäin laadukas komedia. Suosittuudessaan ihan Studio Julmahuvin luokkaa.
 
Niin. Tämä koomisuus ei jotenkin avautunut tyylilajina yhtään allekirjoittaneelle. Makuasia, mutta jotenkin tossa ei ollut komediallisia aineksia, joita ovat mulle toisto, inhimillisyys tai totaalinen slapstick-tyyli tai sitten farssimaiset tapahtumaketjut. Se ei ole minusta komedian aines, että nauretaan tavallisuudelle. Ja että tyypit on alleviivaavan tavallisia.

Zed: Minusta taas tämä iänikuinen "hahmojen kasvu" -itseisarvo on jo tahattoman koomiseksi kasvanut elokuva-arvioitsijoiden klisee, jonka kanssa samassa sarjassa peuhaavat musiikkipiirien "paluu juurille" tai "soundi lähtee sormista". Miksi hahmojen pitäisikään kasvaa yhden vuorokauden ajalle sijoittuvan, lukuisia tarinalinjoja rinnakkain kuljettavan lyhyen katsauksen aikana?
 
Ei miksikään. Sen takia niitä hahmoja ei tarvikaan kuvata 4 tuntia. Ja yleensä ilman erillistä kasvua, elokuvien hahmot kuitenkin tapahtumien myötä tuovat esiin hahmoistaan uusia erilaisia piirteitä, jotka tekevät niistä mielenkiintoisia.
 
Tässähän kaikki kiteytyi loppuun, jossa uhoaja, pissis ja jurrinen pojan kanssa matkustanut juntti sekä pettämäisillään ollut morsian löysivätkin turvan ja oikeuden. Tätä edelsi 4 tuntia päätöntä pyörimistä.
 
Gusukin oli lopulta ressukka joka halusikin vain juoda viiniä kännykän valossa, ja kuten esim. Täällä Pohjantähden Alla-saagassa, kriisi yhdisti rapistuneet ihmissuhteet.
 
Lopputulos oli tästäkin huolimatta tökeröä kökköä.
 
Ei tämä ole kasvukertomus, vaan ennemminkin tuokiokuva. Ehkäpä hahmot oli hyvin tietoisesti kirjoitettu ohuiksi karikatyyreiksi, hetkessä syntyneiksi sivustakatsojan kiteytymiksi ja mielikuviksi "juuri sellaisista tyypeistä". Karikatyyrisyys mielestäni toimii myös litsarina kasvoihin heille, jotka tuollaisessa ympäristössä vaeltavat osana massaa ajattelematta omaa tai muiden käytöstä, tai tilannetta kokonaisuudessaan sen ulkopuolelta. Asiat on mustan komedian keinoin näytetty mahdollisimman kärjistettyinä ja rumina, jotta viesti menisi perille.
 
Uskoisin että viestiä ei ollut, ja tuntuu siltä että suurin motiivi katsoa sarjaa on ollut myötähäpeä, joka on tunteista äärimmäisin vahingonilon jälkeen, kummassakaan ei ole tippakaan kateutta mukana. Toinen syy taitaa olla myötätunto, ja se että noista hahmoista voi löytää itsensä tai naapurinsa. Näin ainakin uutisoinnin ja some-kirjoittelun perusteella.
 
Härmäläisten tarve saada tirkistellä ja löytää itsensä tarinoista on loputon, ja mitä tavallisempi hahmo, sitä varmemmin menee läpi. Juntit on sellaisia. Ja mikäs siinä. On myös hienoa aina huomata että jollain toisella menee vielä itseä huonommin, ja näihin kahteen syyhyn perustuu myös reality-ohjelmien suosio. Ja tämähän oli lopulta käsikirjoitettua realityä, ja Volasen ja Korpelan omien kokemusten toistoa. Ja nopeasti kokoonkursittua paskaa, josta näki kiireellä tehdyn tuotoksen, kuten Volanen itsekin sanoi. Kässäriä tehty kuitenkin on/ off yli 10 vuotta.

Pakottauduin nyt sitten kuitenkin jo katselemaan koko sarjan uudelleen, lähinnä tämän ketjun keskustelujen innoittamana. Pakko todeta, että toinen kerta tuntui jopa ensimmäistäkin raskaammalta, kun nyt muisti vielä kaikki "yllätystwistitkin" liian hyvin. Kenties kiirehdin suotta, pitänee vielä muutaman vuoden kuluttua mahdollisesti tarkistaa olisiko mielipiteeni ehkä jo muuttunut silloin.
 
Rupesin miettimään syitä omalle tykkäämättömyydelleni, kun tässä kuitenkin näyttelijät olivat pääasiassa tosi hyviä, ja kaikki ainekset johonkin todella vaikuttavaan olisivat periaatteessa olleet jo kasassa. Ehkä yksi suurimpia syitä on juuri tuo risteilyalus tapahtumaympäristönä. En ole koskaan niissä mitenkään erityisemmin viihtynyt, joskaan mitään varsinaista kammoakaan laivoja kohtaan minulla ei ainakaan tietääkseni ole. Olen vain aina tykännyt mieluummin ryypätä maissa.
 
Sitten oli tietysti niiden hahmojen vastenmielisyys. Hyvin kyllä näyttelijät vetivät nuo kaikki erityyliset mulkunroolinsa, mutta ei sellainen kuitenkaan sinällään jaksa ainakaan minua viihdyttää, pikemminkin päinvastoin. Myötähäpeäkään ei ole se tunne, jota katsomistani sarjoista yleensäkään haen. Kenties tässä oli onnistuttu luomaan arkipäiväisiä karikatyyrejä sitten "liian hyvin"? Jos hahmot olisivat lyöneet vielä hiukan enemmän yli, niin olisi saattanut toimia minullekin. Nyt jäivät lähinnä vain ärsyttämään.
 
Mutta kaikkea ei selvästikään tehdä kaikille, ja luultavasti ihan hyväkin niin. Tämä nyt ei vain tuntunut olevan "mun juttu". Yleensä olen kyllä Volasen teoksista tykännyt, osasta kovastikin.

sirdickyj: Lopputulos oli tästäkin huolimatta tökeröä kökköä.
 
Ei, vaan parasta telkkaria jota suunnilleen koskaan on tehty. Usko nyt vaan.

NHR: Mutta kaikkea ei selvästikään tehdä kaikille, ja luultavasti ihan hyväkin niin. Tämä nyt ei vain tuntunut olevan "mun juttu". Yleensä olen kyllä Volasen teoksista tykännyt, osasta kovastikin.
 
Kyllä se on tehty myös sulle. Katso vielä kerran :)

Lennu: Kyllä se on tehty myös sulle. Katso vielä kerran :)
 
Kiitoksia, mutta kaada itsellesi vain. Kaksi lähes perättäistä katselukertaa riitti kyllä minulle ainakin täksi vuodeksi, kenties jopa pariksi seuraavaksikin.

Lennu: Ei, vaan parasta telkkaria jota suunnilleen koskaan on tehty. Usko nyt vaan.
 
Sä voit rauhassa nauttia tosta, Vain Elämää-kansan kanssa kimpassa. Enjoy.
 
Kun Anna-lehden lukijatkin tykkää ja ollaan kännissä, niin pakko olla hyvää.
 
Juntti.
 
Ja tämä viimeinen ala-arvoisen aiemman kommentoinnin vuoksi. Kaikkea voi toki hihitellä ja selitellä tollasella "voi voi uniikki lumihiutale" paskalla. Noinhan keskustelupalstoilla onkin tarkoitus käyttäytyä. Mutta hyvin sopii yksiin toi sen kanssa että jurriset urpot laivalla on parasta mitä telkkarista on tullut. Seuraavaks sit Temptation Island, joka on yhtä hyvä. Sitä vaan ei ole käsikirjoitettu etukäteen.

Piffillä on tykätty tästä varauksetta.

Ihme juttu että täällä on eniten äänessä ne ketkä ei sarjasta tykänneet. Ettei siinä nyt ollut sitten kuitenkin jotain mikä vetosi... ?