Tanssimusiikki ›

Olen kuullut monen muusikon suusta, etteivät halua lähteä yhteenkään tanssibändiin, eli humppahommiin.
 
Mikähän tämä humppafobia on monien muusikoiden keskuudessa ? Onko se se, että menee maine jonkin toisen tyylin soittajana, jos leviääkin tieto että on ollut jossain tanssilavalla soittamassa perinteistä tanssimusiikkia ?
 
Sehän tiedetään, että tämä Suomi-Iskelmä on pelkkää mollia ja radioasemakin voisi olla suoraan Itsemurharadio FM.

Sillä humpalla on kuitenkin useampi kolpakko suolaa hankittu pöytään kautta aikojen. Jos yleisöä riitttää tanssimaan niin että keikkojakin löytyy niin miksei? Pitäisikö näillekin ryhtyä soveltamaan aktiivimallia?

Anonymous-jazz:

..Onko se se, että menee maine jonkin toisen tyylin soittajana, jos leviääkin tieto että on ollut jossain tanssilavalla soittamassa perinteistä tanssimusiikkia ?
..
 
Jos noin joku ajattelee niin kärsii siitä luultavasti itse kaikkein eniten?
Jos on "munaa" hyvä itsetunto voi tehdä ihan mitä vaan, olen sitä mielipuolta
ja niin moni upee muusikko on tehnytkin.

Anonymous-jazz: Olen kuullut monen muusikon suusta, etteivät halua lähteä yhteenkään tanssibändiin, eli humppahommiin.
 
Mikähän tämä humppafobia on monien muusikoiden keskuudessa ? Onko se se, että menee maine jonkin toisen tyylin soittajana, jos leviääkin tieto että on ollut jossain tanssilavalla soittamassa perinteistä tanssimusiikkia ?
 
Sehän tiedetään, että tämä Suomi-Iskelmä on pelkkää mollia ja radioasemakin voisi olla suoraan Itsemurharadio FM.
 
En ainakaan omista kollegoista tunne yhtäkään,kuka ei lähtisi keikalle jos päivä sopii ja rahapuoli on linjassa muiden asioiden kanssa.
Johonkin bändiin vakituiseksi lähteminen taas on monen asian yhteensopivuuden summa.
Tämä toki koskee vain ns.freelancer-muusikoita,jotka eivät ole niin tarkkoja omasta maineestaan...
Se on eri asia,jos haluaa pitäytyä kaikin tavoin omassa genressään.
Siinäkään ei ole mitään pahaa. Ei kaikkien tarvitse soittaa samaa musiikkia.
Sitäpaitsi johonkin trash/punk/grungebändiin,joka soittaa omia biisejä ei oikein voi mennä tuuraamaan ilman kokolailla ulkoa opeteltua ohjelmistoa ja treenejä.
Myöskin ulkoinen habitus saisi olla about kohdillaan.
 
Tanssi/pop/cover-muusikolla pitää olla primavista kunnossa,tajuton biisimuisti ja korvat kuin norsulla.
Kaikki eivät halua sitä painetta,eikä kaikista siihen edes ole.
Ne ketkä maksavat talolainoja ym.maksuja olemalla freelancer-muusikko,niin kyllä se ihmeesti laittaa ihmisen tienpäälle,kun keikkaa tarjotaan.
Olkoonkin,että siellä voidaan soittaa jopa humppaa!
(Jatsiahan minäkin olisin aina halunnut soittaa... ja olen soittanutkin!)
Vaikka olisi esiintynyt missä maassa tahansa ja kuinka suurelle yleisölle tahansa,niin kyllä ammatti-ihminen työnsä tekee kun tarve on.
 
Jos kovin paljon pelkää maineensa vuoksi,onkohan sitä vielä tarpeeksi edes olemassa?
 
Mitä tulee iskelmään,niin se nyt vaan on perimää,että slaavilainen musiikki puree suomalaisiin. Eipä pure edes tuo ruotsalainen iloisuus meihin jäyhiin metsäläisiin.
Kyllähän täällä oikeasti iloista soitantaakin sävelletään ja sanoitetaan ja jopa kuunneellaankin.
Ajat muuttuvat ja mekin siinä mukana,kovin hitaasti vaan.
Ihminen kun vähän tahtoo pelätä kaikkea uutta ja erilaista,
kuten esim.iloista musiikia.

Tanssi-iskelmämusaa on tullut vievattua ja ainakaan mulle se genre ei tarjonnut säväreitä, sellasta pakkopullaa ja lopulta siitä mistä aita on matalin. Humppahommelit luokittelen astetta kornimmaksi joka ei anna soittajalle yhtään mitään kiksejä ja saatanallisien monta settiä. Neljännen setin kohdalla alkaa ns steppailu painopistettä jalalta toiselle huokaillen eissaatana vielä puoltoista jäljellä.
 
Cover rock/pop keikkaa on painettu 16v, siinä on räkää ja rupea että äänenpainetta sekä dynamiikkaa. Siirtymä oli magee kun samalla vaivalla (tiedätte mitä tarkoitan) saa parempaa liksaa, joko 1x75 tai 2x45 veto. Toki 2xenemmän kamaa ja joutenoloa myöhäisemmän showtimen takia. Tässä musassa voi kokea flown ja jopa ykseyden, huikeeta!
 
Onneksi koskaan ei ole tarvinnut tehdä elääkseen vaan sitä mikä tuntuu hyvältä ja sen verran. Jos näin ei olisi niin ehkä seuraava keikka olisi Koninkankaan hirviseuran peijaisissa toivebiisinä Elämää juoksuhaudoissa. Ei kiitos. Mieluummin se Paranoid Ruka Zonessa.
 
Näin omalta kohdalta koin/koen asian.

Hyvin on leipä tullut aikoinaan ns. "humppagenrestä" ja saanut soittaa hyvien muusikoiden kanssa, vaikka omat taidot ainakin alkutaipaleellani olivat mitä olivat. Keikkakorkeakoulu on siis käyty ja muutaman tunnetun solistin kesäkiertueillekin kelpuutettu soittamaan. Hyviä muistoja, vaikka en enää keikkoja teekään. :)

Tuo ns. rock-genre osaajineen ainakin ennen ei ollut niinkään kummoista, toisin kuin hyvät tanssimuusikot omassa lajissaan monipuolisempia taidoiltaan. Kolmen soinnun rappaajia pääosin olivat rock-soittajat ja osa on vieläkin vain sen genren osaajia. Nykyisin osaaminen on aivan muuta nuorilla muusikoilla ja sitä soitetaan, mitä halutaan soittaa, rock-musaa tai jopa iskelmää ja tanssimusaa. Koulutus on osin tehnyt tehtävänsä ja hyvä näin. :)

EP: Jos noin joku ajattelee niin kärsii siitä luultavasti itse kaikkein eniten?
Jos on "munaa" hyvä itsetunto voi tehdä ihan mitä vaan, olen sitä mielipuolta
ja niin moni upee muusikko on tehnytkin.
 
Aivan, esim Nykänen soittaa mitä ja missä vaan ja ei kyllä oo leimautunut humppapieruksi vaikka soittaakin Dallape-orkesterissa.

aslak: Tanssi-iskelmämusaa on tullut vievattua ja ainakaan mulle se genre ei tarjonnut säväreitä, sellasta pakkopullaa ja lopulta siitä mistä aita on matalin. Humppahommelit luokittelen astetta kornimmaksi joka ei anna soittajalle yhtään mitään kiksejä ja saatanallisien monta settiä. Neljännen setin kohdalla alkaa ns steppailu painopistettä jalalta toiselle huokaillen eissaatana vielä puoltoista jäljellä.
Kitaristin tontti saattaa olla jopa aika vaativa tanssigenressa, pitää olla valmius soittaa laidasta laitaan, homman voi myös tehdä itselleen mielekkääksi tai vaan vetää sinneppäin. Toki on myös molemminpäin eli joku itseään suurena kitarasankarina pitävä heviesko on kauheinta mitä tanssibandissa voi olla ja rupinen vanha humppatura ei pärjää jossain peräkylän "bonjovissa" joka vetää huonosti ja väsyneesti/turpa täynnä covereita sinneppäin jossain kuolemankaleerissa tai Lapissa. Dokaamisessa saattaa pärjätä kyllä ;-)
 
Cover rock/pop keikkaa on painettu 16v, siinä on räkää ja rupea että äänenpainetta sekä dynamiikkaa.
Mutta ELÄÄKÖ sillä? Missä on keikat tänä päivänä? Hiljaista on, veikkaan.
 
Siirtymä oli magee kun samalla vaivalla (tiedätte mitä tarkoitan) saa parempaa liksaa, joko 1x75 tai 2x45 veto.
Joo, saatiin kerran normi kvartetilla bilebandin liksat ja eipä niitä voi verrata eturivin tanssibandin liksoihin, jäivät/jäävät huomattavasti alle.
 
Toki 2xenemmän kamaa ja joutenoloa myöhäisemmän showtimen takia. Tässä musassa voi kokea flown ja jopa ykseyden, huikeeta!
Heh, joo, tuhannen känniset nuoret turakaiset jossain Lapin hiihtohelveteissä, ei ole ihmisen hommaa tuo. No, voihan siinä kuvitella olevansa suuri stara, ei kait siinä.
 
Onneksi koskaan ei ole tarvinnut tehdä elääkseen vaan sitä mikä tuntuu hyvältä ja sen verran. Jos näin ei olisi niin ehkä seuraava keikka olisi Koninkankaan hirviseuran peijaisissa toivebiisinä Elämää juoksuhaudoissa. Ei kiitos. Mieluummin se Paranoid Ruka Zonessa.
Kovin on kapea käsityksesi asioista, kuin myös leipäsi taitaa olla kapea jos se perustaa Lapin juottoloihin, nehän on kiinni suurimman osan vuodesta.
 
Näin omalta kohdalta koin/koen asian.
Nimenomasan koit koska ei noilla kummallakkaan hommalla tänä päivän elä monikaan , onnittelut kuitenkin jos kuulut siihen harvenevaan joukkoon joka saa leivän soittamalla sitä mistä pitää vaikkakin omat kusenpottamat "paratiisit" ovat bilebandeillakin eli pakkopullaa sekin homma osaltaan on, näitä on laivoilla nähty riittämiin.
Juu, itse olen vanha keikkaraakki jolla on kuitenkin nuoren soittajan sydän ja en luokittele itseäni humppaturaksi, himassa soitan kuin myös kuuntelen ihan mutta kuin iskelmää saati vanhaa tanssimusaa.

WW sai plussan. :)

Anonymous-jazz: Olen kuullut monen muusikon suusta, etteivät halua lähteä yhteenkään tanssibändiin, eli humppahommiin.
 
Mikähän tämä humppafobia on monien muusikoiden keskuudessa ? Onko se se, että menee maine jonkin toisen tyylin soittajana, jos leviääkin tieto että on ollut jossain tanssilavalla soittamassa perinteistä tanssimusiikkia ?
 
Sehän tiedetään, että tämä Suomi-Iskelmä on pelkkää mollia ja radioasemakin voisi olla suoraan Itsemurharadio FM.
 
Johtuisko tanssimusiikkiin vaadittavan ammatillisen taitotason puutteesta ja siitä että tanssikeikoilla työn ajallinen kesto on pisempi kuin rock/cover-keikoilla

Ikuisena harrastajana on ihan kiva, ettei oo tarvinnu soittaa 2000-luvulla yhtään yli 4 setin keikkaa ja biisejäkin on voinu valkata, vaikka väki tykkääkin lokki-valssista.
 
Musiikkia on vaan hyvää ja huonoo, miten sen itse kukin kokee.

Vaikka mä tykkään jatsista ja vanhasta rokista niin kyllä mä oon saanut jonkunlaisia kiksejä humppakeikoistakin: ne piisit voi soittaa sinnepäin tai yrittää soittaa oikeesti hyvin, jolloin saa oikeasti jotain tyydytystä tekemiseen.

baron: Vaikka mä tykkään jatsista ja vanhasta rokista niin kyllä mä oon saanut jonkunlaisia kiksejä humppakeikoistakin: ne piisit voi soittaa sinnepäin tai yrittää soittaa oikeesti hyvin, jolloin saa oikeasti jotain tyydytystä tekemiseen.
 
Joskus ei tuntunut kivalta lähteä keikalle. Aina se muuttui, kun eka biisi lähti.
Aikanaan verottaja määritteli ammatikseni "muusikko", koska pääosa tuloistani tuli ohjelmatoimistolta. Keikat olivat tanssimusiikkia tai säestyskeikkoja.
Danny ja Armi, ainoat joilla oli nuotit rumpalille.
Prima vista vedin pianonuoteista tai improvisoiden lähes aina.
 
Nämä tienestit mahdollistivat rokkikeikat. Ehkä näimme Saapasjalkarokissa.

WanhaWetäjä: Kitaristin tontti saattaa olla jopa aika vaativa tanssigenressa, pitää olla valmius soittaa laidasta laitaan, homman voi myös tehdä itselleen mielekkääksi tai vaan vetää sinneppäin. Toki on myös molemminpäin eli joku itseään suurena kitarasankarina pitävä heviesko on kauheinta mitä tanssibandissa voi olla ja rupinen vanha humppatura ei pärjää jossain peräkylän "bonjovissa" joka vetää huonosti ja väsyneesti/turpa täynnä covereita sinneppäin jossain kuolemankaleerissa tai Lapissa. Dokaamisessa saattaa pärjätä kyllä ;-)
 
Mutta ELÄÄKÖ sillä? Missä on keikat tänä päivänä? Hiljaista on, veikkaan.
 
Joo, saatiin kerran normi kvartetilla bilebandin liksat ja eipä niitä voi verrata eturivin tanssibandin liksoihin, jäivät/jäävät huomattavasti alle.
 

Heh, joo, tuhannen känniset nuoret turakaiset jossain Lapin hiihtohelveteissä, ei ole ihmisen hommaa tuo. No, voihan siinä kuvitella olevansa suuri stara, ei kait siinä.
 
Kovin on kapea käsityksesi asioista, kuin myös leipäsi taitaa olla kapea jos se perustaa Lapin juottoloihin, nehän on kiinni suurimman osan vuodesta.
 
Nimenomasan koit koska ei noilla kummallakkaan hommalla tänä päivän elä monikaan , onnittelut kuitenkin jos kuulut siihen harvenevaan joukkoon joka saa leivän soittamalla sitä mistä pitää vaikkakin omat kusenpottamat "paratiisit" ovat bilebandeillakin eli pakkopullaa sekin homma osaltaan on, näitä on laivoilla nähty riittämiin.
Juu, itse olen vanha keikkaraakki jolla on kuitenkin nuoren soittajan sydän ja en luokittele itseäni humppaturaksi, himassa soitan kuin myös kuuntelen ihan mutta kuin iskelmää saati vanhaa tanssimusaa.
 
Kommenttisi vastasi otsikon kysymykseesi erittäin osuvasti ja henkiin sitä mitä on syytä välttää. En provosoidu kilpasille keikkamäärillä ja liksoilla kun ne ei sinulle kuulu pätkän vertaa. Mutta mukavia keikkoja sinne Marttakerhon tanssi-iltamiin.

Jaahas, pitäisikö sitä pitkästä aika "osallistua"...
 
Mulle ei ole tullut vastaan varsinaista "humppanegatiivisuutta".
Jotkut nuoremman polven rockmuusikot ovat vuosien varrella kyllä hymähdelleet merkitsevästi asian tullessa puheeksi. Mutta kielteisesti ei ole suhtautunut kukaan. Ja miksi olisikaan. Soittaminen on juuri niin hauskaa/paskaa hommaa, kun miksi sen itselleen tekee. Toki pitkät keikkaillat alkaa aikaa myöten vituttamaan, mutta mikä työ ei sitä tekisi. Joka hommassa se kyllästymispiste tulee jossain kohtaa vastaan.
 
Mää itte ainakin suhtaudun avoimesti kaikenlaiseen soittamiseen. Käyn mielelläni jameissa ja jokaisella kerralla opin jotain uutta. Takavuosina osallistuin myös yhtä lukuunottamatta kaikkiin tämän palstan Humppamiitteihin. Siellä tapasin humpan soittajia laidasta laitaan. Ja aika harva paikallaolleista oli pelkästäään tanssimusiikin taitajia.
 
Olen ensimmäiset rokkikeikkani tehnyt 70-luvun alkupuolella ja pari vuotta myöhemmin tein myös tanssikeikkaa paikallisen haitaristin orkesterissa. Palkka tuli tanssimusiikista ja hauskuus rokkikeikoilta. Kummatkin opettivat aika paljon musiikista, keikkailemisesta ja soittamisesta. Selvennykseksi, etten ole ammattimuusikko. Vakava harrastaja kuitenkin.
 
Nytkin on ollu kaikenlaista proggista koko ajan. Musiikkinäytelmää harrastajateatterissa, folk-bändiä ja tietysti rakasta blues/rock meininkiä parinkin bändin voimin.
 
Ei mitään genreä pidä väheksyä - kaikki tukevat toisiaan. Tavalla, tai toisella...

omarklah: Jaahas, pitäisikö sitä pitkästä aika "osallistua"...
Ei mitään genreä pidä väheksyä - kaikki tukevat toisiaan. Tavalla, tai toisella...
 
Pukkasin sulle plussan. Naulan kantaan sanottu.
 
Itse olen ns vanha humppapieru, toki vaan harratusmielessä enkä ole elantoa soittamisesta saanut. Suolarahoja.. Muutaman vuoden olin yhden bilebändin raahattavana ja siellä sain soitella "mielimusaa" mm Purplea, Totoa ym. Mieli tekisi tehdä esim tiettyjen tahojen kammoksumaa rrrrautalankamusaa mutta kun ei löydy sopivia kanssasoittajia ja aikakaan ei tahdo oikein riittää..,

artope: Pukkasin sulle plussan. Naulan kantaan sanottu.
 
Itse olen ns vanha humppapieru, toki vaan harratusmielessä enkä ole elantoa soittamisesta saanut. Suolarahoja.. Muutaman vuoden olin yhden bilebändin raahattavana ja siellä sain soitella "mielimusaa" mm Purplea, Totoa ym. Mieli tekisi tehdä esim tiettyjen tahojen kammoksumaa rrrrautalankamusaa mutta kun ei löydy sopivia kanssasoittajia ja aikakaan ei tahdo oikein riittää..,
 
Plussa tuli täältäkin.
 
On ollut hienoa kun on, harrastuspohjalta toki, saanut soittaa monenlaista musiikkia ja monia instrumentteja. Kirkosta kapakkaan ja siltä väliltä. Kaikista genreistä on löytynyt mielenkiintoista soitettavaa.

Humppa juu. Sehän on parhaimmillaan hienoa toimintaa. Teijo Joutsela ja Humppaveikot on aivan parhautta. Humpan soitto on sitäpaitsi hauskaa silloin kun saadaan kunnon stimmunki päälle. Jos soitetaan humpat kunnolla eikä oikoen, niin niissähän on välillä yllättävänkin paljon soitettavaa, tiukkoja sointuvaihdoksia ynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Mutta tylsäähän se soittaminen on jos se tehdään puolivillaisesti evvk-pohjalta.