Kitarat: kitarakamat ›

velipekka: Itse en lainkaan tykkää soittaa kuulokkeiden läpi.
Joten fiilis vähenee niiden kanssa. Äänitettäessä menettelee.
 
Sama, ei nappaa kuulokkeet. Vaikka sitten hiljempaa, mutta kaiuttimen kautta.

Sarko: Siis soitatko Rikstonea pelkästää kuulokkeiden kanssa, et kajarin läpi?
 
Nykyään aikalailla soittelen kuulokkeilla mun Rikstonea, juu. Risto teetti kuulokelähtö purkin johon yhdistin kajariin menevän johdon 8ohm kohtaan ja amp kohdasta vahvarin omaan ohm kohtaan, tässä tapauksessa 16ohm koska mun vahvari on 5F6A Bassman kopio jossa käytän EL34 pääteputkiä. Purkissa on myös line out nauhoitusta varten, sekä kytkin jolla pystyy valitsemaan tuleeko ääni kuulokkeisiin vaiko kajarin läpi huoneeseen normisti. Kuulokkeisiinkin siis ääni tulee kajarista.

Itse aika paljon kotisoittajana, jonkin verran bändissä soittaneen ja hiukan keikkailleenakin sanoisin että,kyse on (ainakin omalla kohdallani) melko lailla kolmesta eri asiasta.
Kotona taustan pääle soittelu voi olla tosi nastaa, mutta kun menee treenikämpille niin siinä joutuu jonkinverran enemmän kuuntelemaan muidenkin soittoa ja adaptoitumaan mahdollisiin variaatioihin.
Keikalla taas tilanne aika lailla eri. Esiintyminen luo jännitystä joka vaikuttaa myös,soittamiseen - toisinaan positiivisesti, olen ollut huomaavinani.
Sudenkuoppa siis se, että makkarikitaristina voi soitella taustojen päälle ja tehdä omia tallenteita, mutta vasta bändisoitto koulii muusikosta esiintyvän, eh, taiteilijan.

velipekka: Itse en lainkaan tykkää soittaa kuulokkeiden läpi.
Joten fiilis vähenee niiden kanssa. Äänitettäessä menettelee.
 
Itseäni lähinnä vtutti kuulokkeiden läpi soittaminen, mutta sitten 20 vuoden etsimisen jälkeen löysin kuulokkeet, joiden kanssa kitarakin kuulostaa jotenkin luonnollisemmalta ja miellyttävältä. Täältä lähtee vahva suositus Audezen magnetostaattisille luureille.

Lunnu: Itse aika paljon kotisoittajana, jonkin verran bändissä soittaneen ja hiukan keikkailleenakin sanoisin että,kyse on (ainakin omalla kohdallani) melko lailla kolmesta eri asiasta.
Kotona taustan pääle soittelu voi olla tosi nastaa, mutta kun menee treenikämpille niin siinä joutuu jonkinverran enemmän kuuntelemaan muidenkin soittoa ja adaptoitumaan mahdollisiin variaatioihin.
Keikalla taas tilanne aika lailla eri. Esiintyminen luo jännitystä joka vaikuttaa myös,soittamiseen - toisinaan positiivisesti, olen ollut huomaavinani.
Sudenkuoppa siis se, että makkarikitaristina voi soitella taustojen päälle ja tehdä omia tallenteita, mutta vasta bändisoitto koulii muusikosta esiintyvän, eh, taiteilijan.
 
Olen ns. makkarikitaristi. Kotistudio ok-talossa. DAW, bassot, midikiipparit ja hyvät softat. Olisi varmaan makeeta soitella toisten kanssa. Mutta kun olen ihan tyytyväinen tähän tilanteeseen, voin soitella milloin haluan. Ura on tehty ihan muualla, tämä kamaräpellys on ihan hauskaa. Ja en ole introvertti,tykkään olla ihmisten kanssa tekemisessä.

Itselle kotona soittaminen ei ole ollut mitään muuta kuin biisien haltuunottoa ja treeniin valmistautumista. Ihan sama onko kuulokkeilla multiefektin kautta vai vahvistimen kautta. Minkäänlaisia sudenkuoppia ei ole ollut, paitsi välillä ajan puute vaivannut.
Kaikenlainen soundisatsaaminen oli yksinomaan treeniksellä, jotta olis mahdollisimman valmista kun keikalle lähtee. Siellä ne sudenkuopatkin sitten löytyi.
 
Henkilökohtaista on jokaiselle nämä asiat. Jos joku keskittyy kotona soittamiseen, niin hyvä niin ja soundia varmaan tulee etsittyä. Sellainen henkilö osaa paremmin kertoa millaiset sudenkuopat siinä kotona säätämisessä on.

kaikkonen975: Olen ns. makkarikitaristi. Kotistudio ok-talossa. DAW, bassot, midikiipparit ja hyvät softat. Olisi varmaan makeeta soitella toisten kanssa. Mutta kun olen ihan tyytyväinen tähän tilanteeseen, voin soitella milloin haluan. Ura on tehty ihan muualla, tämä kamaräpellys on ihan hauskaa. Ja en ole introvertti,tykkään olla ihmisten kanssa tekemisessä.
 
Juu. Ei ollut mitenkään tarkoitus laittaa noita eri arvojärjestykseen vaan lähinnä oman kokemuksen kautta esiintuoda noiden eroavaisuuksia joihin ehkä syytä varautua jos aikoo siirtyä makkarikitaristista bändiversioon.

Olen myös ns. makkarikitaristi. Ehkä isoin haaste on, että ajasta suurin osa ajasta menee kamojen, lähinnä pedaalien vaihteluun, ja toisaalta samojen biisien veivailuun. Tavoitteellinen harjoittelu ja toisaalta uusien biisien opettelu jää ihan liian vähälle.
 
Toisaalta tämä on harrastus josta tykkään eikä ole suurempia tavoitteita joten olen ihan tyytyväinen tilanteeseen. Paitsi että soitonopettajan meinaan hommata tuomaan hieman tavoitteellisuutta hommaan :-)

Metalkallo: Kuulokkeisiinkin siis ääni tulee kajarista.
 
No siis ihan varmasti ei tule.
 
Ellei ne sun kuulokkeet siis ole tehty kitaraelementeistä...

Lunnu: Itse aika paljon kotisoittajana, jonkin verran bändissä soittaneen ja hiukan keikkailleenakin sanoisin että,kyse on (ainakin omalla kohdallani) melko lailla kolmesta eri asiasta.
Kotona taustan pääle soittelu voi olla tosi nastaa, mutta kun menee treenikämpille niin siinä joutuu jonkinverran enemmän kuuntelemaan muidenkin soittoa ja adaptoitumaan mahdollisiin variaatioihin.
Keikalla taas tilanne aika lailla eri. Esiintyminen luo jännitystä joka vaikuttaa myös,soittamiseen - toisinaan positiivisesti, olen ollut huomaavinani.
Sudenkuoppa siis se, että makkarikitaristina voi soitella taustojen päälle ja tehdä omia tallenteita, mutta vasta bändisoitto koulii muusikosta esiintyvän, eh, taiteilijan.
 
My thought exactly.
 
Muistan, kun alettiin joskus kauan kauan sitten soittaa bändissä, niin se oli vähän järkytys, kun se levyn taustatuki puuttui, eikä ollut muuta kuin se, mitä itse soitti.
 
Noin muuten komppaan kyllä ja totean itsekin, että ovat kolme eri asiaa. Kukin yhtä hienoja omalla tavallaan omine heikkouksineen ja hienouksineen, eikä se bändisoitto ole yhtään sen ylevämpää tai oikeampaa soittoa kuin mikään muukaan. Vain yksi tapa harrastaa tätä hienoa harrastusta.

virhe

arijuki: Olen myös ns. makkarikitaristi. Ehkä isoin haaste on, että ajasta suurin osa ajasta menee kamojen, lähinnä pedaalien vaihteluun, ja toisaalta samojen biisien veivailuun. Tavoitteellinen harjoittelu ja toisaalta uusien biisien opettelu jää ihan liian vähälle.
 
Toisaalta tämä on harrastus josta tykkään eikä ole suurempia tavoitteita joten olen ihan tyytyväinen tilanteeseen. Paitsi että soitonopettajan meinaan hommata tuomaan hieman tavoitteellisuutta hommaan :-)
 
Mulla on aina ollut bändikamat, joilla vedän myös keikat. Yksinkertainen setti, joka ei ole kauheasti matkan varrella muuttunut. Treeneissä on tullut vähän kamarunkattua, mutta se ei ole saanut kauheaa sympatiaa muilta bändiläisiltä ja olen todennut sen muutenkin vähän turhaksi, niin koko helvetin kamarumbapaletti on pyörinyt pääsääntöisesti kotona. Ja kotonahan ne nyanssit ja hienoudet muutenkin paremmin kuulee, joten sehän se on siinäkin mielessä hyvä paikka sitä harrastaa.

kaikkonen975: Myönnän toki että parasta on soittaa toisten soittajien kanssa. Mutta tässä elämäntilanteessa tykkään siitä että voin vaikka heti aamulla hiipiä sinne "studioon".
 
En mä tiedä, onko se sen parempaa. Hieno kyllä, todella hieno joo, mutta niinhän se kotona soittelukin on. Mielestäni se bändisoiton ihmeellisyys on vähän myytti. Joku tykkää pelkästään siitä, joku haluaa soittaa vain kotona. Erilaisia tapoja harrastaa, mutta turha se on mielestäni kotisoittoa väheksyä tai ylenkatso (mikä taisi tämänkin aloituksen motiivi olla, mutta ihan asiallista keskustelua tästä tuli).
 
E. Eikä siis sillä, että sä olisit vähätellyt, vaan ihan yleisesti.

Elämäntilanteen muuttuessa jouduin luopumaan orastavasta studiohuoneesta piharakennuksessa ja nyt sitä mahdollisuutta olen kyllä kaivannut. Eipä silti, aina oon ollu bändisoittaja ja parastahan se on kun kaikki soittaa samaa biisiä samaan aikaan. Biisintekijänä sitä kyllä kaipaa rauhaa tehdä niitä kipaleita ja varsinkin tässä lasten ollessa pieniä, se on puuttunut.
 
Mutta joo. Toivoisin omaa huonetta missä olisi studiosysteemit ja se digihärveli. Mutta mennään nyt putkareilla yläkerran aulassa ja putkareilla. Lapsetkin kohta kaikki koulussa ja vuorotyöt mahdollistavat tyhjässä ok talossa soittamisen ja laulamisen täysillä, joten en voi valittaakaan. Treeniskin on lähes aina käytettävissä ja tilaa riittää. Joten eipä valiteta.

Laulava Kylätohtori: En mä tiedä, onko se sen parempaa. Hieno kyllä, todella hieno joo, mutta niinhän se kotona soittelukin on. Mielestäni se bändisoiton ihmeellisyys on vähän myytti. Joku tykkää pelkästään siitä, joku haluaa soittaa vain kotona. Erilaisia tapoja harrastaa, mutta turha se on mielestäni kotisoittoa väheksyä tai ylenkatso (mikä taisi tämänkin aloituksen motiivi olla, mutta ihan asiallista keskustelua tästä tuli).
 
E. Eikä siis sillä, että sä olisit vähätellyt, vaan ihan yleisesti.
 
Hei, ymmärsin kyllä ettet vähätellyt. Harrastaa voi monella tapaa. Kun ikää alkaa jo olla niin huomaa miten positiivisiä vaikutuksia on jonkun instrumentin soittamamisella. On tutkimuksia siitä miten stimuloi aivoja. Olen huomannut ihan konkreetisesti, pari vuotta sitten talvella tapahtuneen liukastumisen seurauksena sormet ihan jumissa, jännetulehdus. Luulin että tässä se sitten oli. Hyvä lääkäri,kortisonia ja kipulääkettä ja sanoi että vielä sinä soittelet. Oli oikeassa.
 
Jokapäiväinen soittelu, aivoille positiivista ja pitää sormet vetreinenä.

Gary the pine: No siis ihan varmasti ei tule.
 
Ellei ne sun kuulokkeet siis ole tehty kitaraelementeistä...
 
Mut eikös se kajarin soundi tule juuri kuulokkeisiin, kun kuulokelähtö on käytössä? Se sama soundi joka kuuluu normaalisti huoneessa, mutta kuulokkeilla iskee suoraan korviin.
 
Mulla siis ulkoinen kuulokelähtöpurkki (kuva profiilissa) johon menee kajarista johto purkin 8ohm kohtaan. Se johto joka normaalisti menisi vahvarin esim. 8ohm kohtaan takana.
 
En ole mikään expertti näiden kuuloke juttujen kaa vielä kuitenkaan, et virheitä voi tulla :)

Metalkallo: Mut eikös se kajarin soundi tule juuri kuulokkeisiin, kun kuulokelähtö on käytössä? Se sama soundi joka kuuluu normaalisti huoneessa, mutta kuulokkeilla iskee suoraan korviin.
 
Mulla siis ulkoinen kuulokelähtöpurkki (kuva profiilissa) johon menee kajarista johto purkin 8ohm kohtaan. Se johto joka normaalisti menisi vahvarin esim. 8ohm kohtaan takana.
 
En ole mikään expertti näiden kuuloke juttujen kaa vielä kuitenkaan, et virheitä voi tulla :)
 
Toi mun kommentti ehkä meni snadisti pilkunnussimisen puolelle, mutta oli siinä aimo annos totuutta silti. Se sun kajarin soundi tulee vahvarin ja kaiuttimen yhteiselosta ja kuten oot huomannut, vahvarit tuppaa kuulostamaan erilaiselta eri kaiuttimilla ja vice versa.
 
Eli jos haluaisit sen kajarin soundin kuulokkeisiin, sun pitäis ensin mikittää se kaiutin ja siitä linjoittaa se soundi kuulokkeisiin, mitä tuo ratkaisu tuskin tekee. Tai vastaavasti tehdä kahdesta kitarakaiuttimesta kuulokkeet, jotka voi olla napsun epäkäytännölliset sekä kuulon että ylipäätään käytettävyyden kannalta.
 
Näin ollen sulla tulee kuulokkeisiin vahvarin soundi semmoisenaan, mitä nyt sitten kuulokkeet tietty vaikuttaa oman osansa, kait niissäkin on samalla tavalla eroja, pikku ämyreitä kun ovat.
 
Mutta ihan varmasti ei kuulosta kuuloke samalta kuin hyvin tuuttaavaa kaiutinkartio kun se kärsii kuorman alla.

Eikös tilanne ole se että "oikeiden" muusikoiden touhut ovat sikäli lähestyneet makuu- ja olohuonekitarismia että nykyäänhän livenäkin vedetään kuulokkeiden kanssa eikä takana ole enää kovin hääppöistä instrumenttikaiutinarsenaalia? In Ear-nappuloita siis tarkoitan.
 
Tuleekos "isoilla" orkestereilla kitarasoundi niihin kuulokkeisiin mikitetyistä kaapeista vai suoraan mallintavien ulostuloista (Axe FX ja mitä näitä nyt on) ?
 
Eli livenäkin tavallaan vedetään kuulokkeet päässä taustaraidan päälle...

zedder: Eikös tilanne ole se että "oikeiden" muusikoiden touhut ovat sikäli lähestyneet makuu- ja olohuonekitarismia että nykyäänhän livenäkin vedetään kuulokkeiden kanssa eikä takana ole enää kovin hääppöistä instrumenttikaiutinarsenaalia? In Ear-nappuloita siis tarkoitan.
 
Tuleekos "isoilla" orkestereilla kitarasoundi niihin kuulokkeisiin mikitetyistä kaapeista vai suoraan mallintavien ulostuloista (Axe FX ja mitä näitä nyt on) ?
 
Eli livenäkin tavallaan vedetään kuulokkeet päässä taustaraidan päälle...
 
Näin se taitaa olla. Onneks ite soittaa pienessä rokkibändissä ihan oikeilla kamoilla ja housut lepattaa.