 WanhaWetäjä21.02.2019 14:08:52 | |
|---|---|
hallu: Juu pakko myöntää, että kyllähän nuo videolla kuulostaa ihan vakuuttavalta. Kemperin käyttöliitymäkään ei ole ihan vastenmielisimmästä päästä. Tämän päivän muista mallintavista ja niiden käyttöliittymien "vastemielisyydestä" ei ole kokemusta, Helix floorin käyttöliittymän yksi parhaita ominaisuuksia on mahdollisuus säätää jalkakytkimillä lähes kaikkia parametreja jopa kesken soiton. Erittäin jees ominaisuus jos ja kun hakee/muokkaa livesoundeja keikkasetillä vaikkapa soundtsekissa tai treenikämpillä. Himassa ja äänitellessäkin tuo ominaisuus on joskus hyvinkin tarpeellinen. https://www.youtube.com/watch?v=uxWhENowRjg Ollaan hiljaa saadaan kalaa...ei sovi mulle eli perseitä ei nuolla! | |
 BugBadWolf21.02.2019 15:43:37 | |
WanhaWetäjä: Tämän päivän muista mallintavista ja niiden käyttöliittymien "vastemielisyydestä"... Olen testaillut ja omistanutkin noita härveleitä vuosikymmenien aikana kymmeniä. Alkuaikojen valikkohelveteistä on päästy pitkälle. Nykyisin lähes jokainen laite on vielä tietokoneen näytöllä säädettävissä. Kyllä minä väitän että eniten ongelmia tuottaa kuitenkin ihmisten erilaiset voimavarat uusien asioiden opettelemisessa. Ja sehän se on SE juttu kaikkien mallintavien kanssa. Itsekin pistin Helixin kiertoon, kun huomasin vääntäneeni 3kk nappuloita eikä varsinaisesta soitosta tullut mitään. Ja olen kuitenkin innokkaimpia tuntemiani nappulanvääntäjiä. Ei siis ihme ettei kitara-piuha-vahvisinväkeä kiinnosta. En usko että minun juttujani kannattaa ottaa aina ihan tosissaan. Minä en ainakaan ota ;D | |
| WanhaWetäjä 21.02.2019 16:54:18 | |
BugBadWolf: Olen testaillut ja omistanutkin noita härveleitä vuosikymmenien aikana kymmeniä. Alkuaikojen valikkohelveteistä on päästy pitkälle. Nykyisin lähes jokainen laite on vielä tietokoneen näytöllä säädettävissä. Joskus 1999 ostin ekan "mallintavan", sininen Digitechin lattiamalli, taisi olla hottia siihen aikaan, vaihdoin oitis POD 2.0:laan kun se tuli Treelle Ahosen Musiikkiin, se olikin jo ihan käypä peli. Jonkinmoinen softa siihenkin oli ja ison spedun kanssa sai ihan ok keikkkasetin rakenneltua. Eiköhän tuossa ollut sama "moottori" kuin Flextoneissa. Tänä päivänä mennään ihan eri maailmoissa, kaikin puolin. iMac 27" ruudulta on ihan kiva säädellä soundeja, on sitten kyse mistä vaan, seuraavaksi pitäsi opetella Korg Kronoksen säätämistä koneelta, toki homma onnistuu sen isolta kosketusnäytöltäkin ok. Kyllä minä väitän että eniten ongelmia tuottaa kuitenkin ihmisten erilaiset voimavarat uusien asioiden opettelemisessa. Jos ei ole koskaan puuhaillut DAWien kanssa tai säädellyt syntikkasoundeja niin taitaa olla tekemätön paikka monelle vanhan liiton pelimannille. Ja sehän se on SE juttu kaikkien mallintavien kanssa. Itsekin pistin Helixin kiertoon, kun huomasin vääntäneeni 3kk nappuloita eikä varsinaisesta soitosta tullut mitään. Ja olen kuitenkin innokkaimpia tuntemiani nappulanvääntäjiä. Ei siis ihme ettei kitara-piuha-vahvisinväkeä kiinnosta. No joo, voi se noinkin mennä jos juuttuu siihen säätämiseen ja ei vaan löydä sitä mitä etsii. 3kk ei ole edes pitkä aika esim Helixin kohdalla, reilut 2 vuotta kapineen omistaneena vieläkin on hitosti opittavaa. Kieltämättä erilaisia variaatioita on aivan liikaa jos vertaa vaikkapa keikkasetin tekemiseeen hyvällä vahvarilla ja muutamalla spedulla. Ollaan hiljaa saadaan kalaa...ei sovi mulle eli perseitä ei nuolla! | |
 LaXu21.02.2019 17:18:01 | |
BugBadWolf: Olen testaillut ja omistanutkin noita härveleitä vuosikymmenien aikana kymmeniä. Alkuaikojen valikkohelveteistä on päästy pitkälle. Nykyisin lähes jokainen laite on vielä tietokoneen näytöllä säädettävissä. Kyllä minä väitän että eniten ongelmia tuottaa kuitenkin ihmisten erilaiset voimavarat uusien asioiden opettelemisessa. Ja sehän se on SE juttu kaikkien mallintavien kanssa. Itsekin pistin Helixin kiertoon, kun huomasin vääntäneeni 3kk nappuloita eikä varsinaisesta soitosta tullut mitään. Ja olen kuitenkin innokkaimpia tuntemiani nappulanvääntäjiä. Ei siis ihme ettei kitara-piuha-vahvisinväkeä kiinnosta. Helix on vielä noista laitteista se oikeasti helppokäyttöisin suhteessa sen ominaisuuksien määrään. En pidä omaani tietokoneessa kiinni lainkaan, kun säätäminen itse laitteesta on melko vaivatonta. Sinänsä vaikka isossa pedaalilaudassa on ihan yhtä paljon opeteltavaa, moni vaan tekee sen hommaamalla pikkuhiljaa muutaman pedaalin lisää, jolloin ei tule samalla kertaa kamalasti opeteltavaa. Digivehkeisiin monesti tungetaan ihan liikaa sisään koska halpa muisti ja kattava prosessointiteho sen mahdollistaa. Siltikin käyttäjät haluavat lisää vahvistinmallinnuksia yms kun halutaan se oma suosikkipurkki mukaan, vaikka oikeasti se on vaan joku Marsu/Fender/Vox-klooni parilla vaihdetulla komponentilla. Sain esim. Yamaha THR100HD:n piskuisesta 5 vahvistinmallista ihan yhtä toimivat soundit kuin Axe-Fx 2:n 200+:sta. Tuntuu turhalta mallintaa ihan jokainen laite maailmassa, kun noissa on kuitenkin tosi paljon yhteneväisyyksiä. Mä ottaisin mieluummin vaikka yhden "ideaalisen" Superlead mallinnuksen kuin erillisen mallinnuksen jokaisesti variantista ja vuosimallista. Se on ihan sama, mikä on mallinnettu jos se soundi vastaa sitä mielikuvaa, mikä ihmisillä on vaikka just Pleksi-Marsun soundista. | |
 69thDuke21.02.2019 19:03:09 | |
Joo se toki näistä on sanottava, että jos ei ole tarkkaa kuvaa mitä ja mistä malleista sitä hakee, niin sitten edessä saattaa olla kyllä pitkä ja kivinen tie. Fractalin AX-Edit on kyllä koneella sen verran näppärä, etten edes ajattelisi säätäväni sen isompia itse laitteesta. Joskus 90-luvulla hommasin ART SGX-2000 ja sen kanssa se oli kyllä sellaista säätöä - kaksi rivinen näyttö ja paljon kaikkea sisällä. Mutta tän Fractalin kanssa tosissaan hakee palikat ja säätää soundit laadukkaiden studiomonitoreiden kanssa kohdilleen, niin paikka kohtaiset hieno säädöt (drive, bass, middle, treble, presence yms) saa tehtyä samalla lailla kuin normaalissa vahvistimessakin. Ja hyvä tässä ko laitteessa on se, että säädöt toimivat hyvin samalla lailla kuin alkuperäisessä mallinnetussa vahvistimessa. Jos nyt sen verran vielä menee ohi aiheen ja tuosta omasta valinnasta, miksi Fractal eikä Kemper - niin tuo soundin säädön helppous oli selvästi omaa luokkaansa. Toki jos mulla olisi läjä putkivahvistimia, jotka olisin halunnut mallintaa, niin sitten Kemper olisi vienyt mennessään. | |
 Laulava Kylätohtori21.02.2019 20:34:45 | |
BugBadWolf: Kyllä minä väitän että eniten ongelmia tuottaa kuitenkin ihmisten erilaiset voimavarat uusien asioiden opettelemisessa. Ja sehän se on SE juttu kaikkien mallintavien kanssa. Itsekin pistin Helixin kiertoon, kun huomasin vääntäneeni 3kk nappuloita eikä varsinaisesta soitosta tullut mitään. Ja olen kuitenkin innokkaimpia tuntemiani nappulanvääntäjiä. Ei siis ihme ettei kitara-piuha-vahvisinväkeä kiinnosta. En ole kitara-piuha-mies, mutta mulle suurin ongelma on se, että mä en tarvitse niitä vaihtoehtoja, olipa käyttöliittymä mikä tahansa. Miksi siis hankkia niitä vaihtoehtoja miljoona ja säätää niitä kuukausia tai vuosia, kun ne omat soundit saa nykyanalogisista hanskaan oton jälkeen heti. Ja hanskaan otto vaatii tunteja tai hankalassa tapauksessa päiviä. Joskus jopa viikkoja, jos oikein kinkkinen laite on. Kuuntelen mielelläni monipuolisesti kaikenlaista musiikkia, mutta lempimusiikkiani on köyhien ulina. | |
| 69thDuke 21.02.2019 20:50:22 (muokattu 21.02.2019 20:53:06) | |
Laulava Kylätohtori: En ole kitara-piuha-mies, mutta mulle suurin ongelma on se, että mä en tarvitse niitä vaihtoehtoja, olipa käyttöliittymä mikä tahansa. Miksi siis hankkia niitä vaihtoehtoja miljoona ja säätää niitä kuukausia tai vuosia, kun ne omat soundit saa nykyanalogisista hanskaan oton jälkeen heti. Ja hanskaan otto vaatii tunteja tai hankalassa tapauksessa päiviä. Joskus jopa viikkoja, jos oikein kinkkinen laite on. Käyttötapa ja -tarkoitus oli mulla se syy miksi vaihdoin. Mäkin selviän hyvin pitkälle noilla yksillä malleilla, jotka pohjautuvat virittämääni Mesan Roadsteriin (clean, crunch, 2x High-gain (Vintage & Modern). Ja hommaa puolsi myös se, että bassomallitkin on erittäin hyviä, kun bassoakin tulee eri projekteissa soitettua. Mutta pääasia oli kuitenkin mobiilius ja sopivuus omiin tarpeisiin niin kotona, studiossa, keikoilla ja messuilla. | |
 Sotakoira Musti21.02.2019 22:10:25 | |
Attew: Samasta syystä käytän digivehkeitä. Yhestä mööpelistä kaikki tarpeellinen, eikä tarvii erillisiä pedaaleita tms. (edes sitä viritintä). Aika henkilökohtasia juttuja siis. Olet täysin oikeassa. Yksi tykkää tyttärestä, toinen äidistä ja kolmas molemmista. On mulla yhdessä lankussa Strymonin Mobius. Harvemmin tulee käytettyä tällä hetkellä. Toki jossain tietyissä bändihommissa pitää käyttää, halusi tahi ei. Tuntuu että paras soundi on kotona yläkerran makkarissa, kun laittaa kitaran suoraan kiinni pikku-Voxiin (AC4C1-12). Jokainen kuitenkin ihan makunsa mukaan. Musti Si vis pacem, para bellum. | |
| BugBadWolf 21.02.2019 22:22:48 | |
WanhaWetäjä: Joskus 1999 ostin ekan "mallintavan", sininen Digitechin lattiamalli...jos juuttuu siihen säätämiseen ja ei vaan löydä sitä mitä etsii... Minulla oli Yamahan multiefektejä, joista seuraava huomaamani evoluutio oli Digitechin GSP21 pro. Vieläkin tallessa ja ainakin vuosi sitten vielä toimikin. Sitä voi jo pitää ainakin mallintavan esiasteena, koska siinä oli olevinaan jonkinlainen kaiutinsimulaattoreiksi nimitetty eq:n tapainen ja putkisärön yritystä. Sitten on ollut Bossia, Behringeräkin ja useampi Line6. Se Helixin lähtö johtui osaksi myös siitä että hankin sen vähän huonoon aikaan. Katkoin sormia kummastakin kädestä ja yksi jäi sellaiselle koukulle että jos sillä yrittää emätintä penkoa, saattaa olla viisainta mennä naimisiin ensin. ...keleen koukkusormi ei irtoa ;D Että oli vähän liipasin herkällä noihin aikoihin kaikenlaisten asioiden suhteen. Kitaristi ei ole hyvällä tuulella jos pitää opetella soittamaan uudestaan. Nyt on Katana ja GT-100 hoitelemassa noita hommia, eikä Helixillekään sanota ei, jos joku haluaa tarjota sellaista vaihtokaupassa. En usko että minun juttujani kannattaa ottaa aina ihan tosissaan. Minä en ainakaan ota ;D | |
| hallu 22.02.2019 07:20:35 | |
Tämä ketju on ollut hyvää ja kiihkotonta keskustelua kiitos siitä teille kaikille. Tuolla aikaisemmin pohdin, että jos digivempain pystyy parhaimmillaan olemaan yhtä hyvä kuin analoginen, niin sille täytyy löytää jotakin lisäarvoa miksi siihen kannattaisi siirtyä. Tätä(kin) keskustelua seuraamalla olen huomannut, että käytännöllisyys on aika keskeinen lisäarvo digiin siirtyjälle. Käytännöllisyydellä tuodaan esille pieni koko, keveys, huoltovapaus, etc.. Toinen usein esiin nouseva seikka on monipuolisuus, jos tarvitsee monia erilaisia vahvistimia monine kanavineen ja lisäksi vielä paljon efektejä, niin digitaalinen taikalaatikko lienee kompaktiudessaan ihan ylivertainen. Ilmeinen lisäarvo, joka ei kylläkään tule esille yhdessäkään kommentissa on edullisuus/ekologisuus. Edullisuus sikäli, että vaikka huippumallit ovatkin kalliita niin digitaalisia vahvistimia saa huomattavan edullisesti heti niiden huippumallien vanavedestä. Ekologisuus tulee tietenkin huoltovapautena ja sikäli materiaalisäästönä kun ei tarvitse putkia eikä putkitehtaita ja sitten energiatehokkuus on D-luokan päätteellä varustetussa digihiivelissä varmasti ihan eri sfääreissä kun putkikamppeissa. Tätä ei kuitenkaan yksikään digidiggari tuonut esille eli tämä ei liene se kaikkein halutuin lisäarvo. Onko vielä jotakin lisäarvoa, jota en vain huomannut? Entäpä sitten analogisten kamppeiden lisäarvo? ei ole kovinkaan helppo keksiä mitään vakuuttavia seikkoja jotka puoltaisivat analogista signaaliketjua. Kaikki ensimmäisenä mieleen tulevat on vähän romanttista haihattelua joten en puutu siihen sen enempää. Esille on tullut muun muassa helppous. Analoginen signaaliketju on joidenkin mielestä helpommin ja luontevammin hallittavissa ja vanhanaikaisen vahvistimen potikoiden pyörittämisessä on jotakin konkreettista. Tämä on tietenkin seikka jota on helppo ylenkatsoa, mutta liittyy soittajapersoonaan. Pragmaattinen ammattimuusikko miettii pienimmän riesan tietä ja taas herkkä taiteilijasieluinen amatööri näkee suhteensa välineeseen ainutlaatuisena ja herkkänä jonka tuttuus on tärkeä arvo. Siihen voi myös liittyä halu ymmärtää sähköakustista ympäristöä, johon digitaalisuus tekee arvaamattoman ja käsittämättömän. Nämä eivät kuitenkaan ole mitään "järkiperusteita" eikä missään tapauksessa universaaleja vaan hyvin henkilökohtaisia. Samanlainen tunteisiin perustuva romanttinen ajatus autenttisuudesta, joka on analogisen laitteen ominaisuus, ei kestä välttämättä sen kriittisempää tarkastelua ja se on yhtä helppo kiistää kuin siihen vedotakin. Eniten kuitenkin analogisten ystäviltä tuntuu tulevan se peruste, että omaan työtapaan digitaalisuus ei tuo mitään lisäarvoa tai sellaista etua, joka motivoisi vaihtamaan digiin. Siksi kiinnostus on joka laimeaa tai asiaan ei edes halua perehtyä. Uuden opettelu voi olla kynnys, mutta luulen sen olevan kuitenkin matalampi kynnys kuin äkkiä tuntuisi. Joissakin laitteissa digitaalisuus on selkeä etu. Vaikkapa kaikulaitteissa tai viiveissä jossa digitaalisuudella voidaan tehdä asioita jotka kertakaikkiaan olisi mahdottomia analogisilla ratkaisuilla. Modulaatioefekteissä joku tremolo tms. en tiedä saako digistä mitään etua. Säröt pystyvät olemaan parhaimmillaan vain yhtä hyvä kuin analogisetkin. Mutta multiefektissä digitaalisuus on ihan ylivertainen. "voisikohan kamarasta ja minusta tulla ystäviä ?" | |
 Lennu22.02.2019 07:30:50 | |
Mulla on kumpiakin. Tilanteen mukaan. "olis niin kova bändi, että vetäis covereinakin vaan omia biisejä" | |
 LaMotta22.02.2019 07:37:04 (muokattu 22.02.2019 07:41:50) | |
Onko digitaaliset säröt tänäänkään kelvollisia? Kun itse käytin Boss gt-10iä niin hyvää siinä oli se että säädöt ei muuttuneet kun nappulat ei pyöri kuljettaessa eikä käytön aikana. Mutta ei se soundien puolesta pärjännyt millään osa-alueella hyvälle irtoefektille. (Lausutaan elämään kyllästyneellä äänellä): "Jos ei kiinnosta niin ei tiällä mikkää pakko oo olla. Työ tiijättä missä on ovet." | |
| Laulava Kylätohtori 22.02.2019 07:48:25 (muokattu 22.02.2019 08:28:28) | |
Onkos, Hallu, tuo ekologisuus mutua, vai oletko jotain faktaa nähnyt? Mä en nyt ihan suoriltani usko digivehkeiden ekologisuuteen, vaikken sitä tietysti kiistäkään. Mutta analogivehkeet kestävät kymmeniä vuosia ja niitä voi korjata helposti. Digi taas on hyvinkin lyhytikäistä ja menee usein roskiin, koska korjaus ei kannata tai vanhentuneilla malleilla ei tee mitään. Analoginen kuluttaa putkia, mutta digissä menee koko laite roskiin. :) Ja toisaalta putkien virrankulutus on lähinnä jeesustelua, kun mietti sen suhteellista osuutta noin muuten elämäntyylistä ja kokonaisenergiankulutuksesta. Tai onko edes tietoa, onko se digitaalinen signaaliketju aina automaattisesti vähemmän kuluttava kuin analoginen. Ja digispeduthan vie helposti sata kertaa enemmän virtaa. :) Vähän kuin päästötön sähköauto samaan aikaan, kun kivihiilen käyttö sähköntuotannossa vain lisääntyy. Jne. Mä uskon, että ekologisuus ei ole kenellekään peruste, koska ei ole tietoa, onko se edes ekologisempi. Ja taas siis kyse on omasta mielipiteestäni ja lähinnä pohdinnasta, miten asia on. E. Tarkoitan siis lyhyesti sanottuna elinkaariajattelua, ettei tule osaoptimoinnin perusteella vääriä tuomioita. Kuuntelen mielelläni monipuolisesti kaikenlaista musiikkia, mutta lempimusiikkiani on köyhien ulina. | |
| LaMotta 22.02.2019 07:53:43 | |
Ekologisuus ei vaikuta ainakaan omiin valintoihin pätkääkään . (Lausutaan elämään kyllästyneellä äänellä): "Jos ei kiinnosta niin ei tiällä mikkää pakko oo olla. Työ tiijättä missä on ovet." | |
| hallu 22.02.2019 08:57:00 | |
Laulava Kylätohtori: Onkos, Hallu, tuo ekologisuus mutua, vai oletko jotain faktaa nähnyt? ......... Se ekologisuus oli ihan pelkkää mutua, mitään faktoja/tutkimuksia/tai sertifikaatteja ei tietääkseni näissä vehkeissä ole. Perustin ajatukseni (mutuni) ekologisuuteen siihen "faktaan", että d-luokan pääte on hyötysuhteeltaan paras eli se lämpenee vähiten ja muuttaa käyttämänsä energian audiosignaalin vahvistukseksi. Tämän seikan voi päätellä myös niiden laitteiden pienestä koosta ja huikeista tehoista (1kw tehovahvistin ei ole tavaton, kun taas putkilla sellaista ei voi järjellisesti toteuttaa lainkaan). Vastaavasti A-luokan pääte on hyötysuhteeltaan kaikkein huonoin, eli siinä syntyy eniten hukkalämpöä suhteessa audiosignaalin vahvistukseen. A/B luokan kytkentä asettuu sinne jonnekin välimaastoon. Tämän tiedon muistan lukeneeni joskus wikipediasta joten mutua tämäkin. Tästä siis se ajatus energialuokasta. Tuo tuotteen elinkaari on tärkeä huomio ja sitä en ollut tullut loppuun saakka ajatelleeksi lähinnä vähäinen kokemukseni digilaitteista kertoo, että tuotteen elinkaari saattaa hyvinkin olla +10 vuotta parhaimmillaan, mutta kuten totesit niin ei läheskään aina. Ja itseasiassa tämä on myös seikka jota en huomioinut tuossa yhteenvedossani. Digilaitteet menettävät nopeasti arvoaan (riippuu vähän laitteesta, mutta noinniinkuin karkeasti ottaen) ja eniten maksaa se ensimmäinen käyttäjä joka saa hyödyntää uutuusarvon ja loput käyttäjät pääsee huomattavasti halvemmalla. Putkivahvistimen elinkaari on huomattavan pitkä ja itseasiassa jopa niin pitkä että ei sitä oikein edes vielä ole saatu selvitettyä kun keskuudessamme pyörii yli viisikymmentä vuotiaita vahvistimia sähkökitaran kulta-ajoilta. Putkien kuluminen saattaa myös olla liioiteltu ympäristökuorma. Joo en ole ollenkaan varma väitteestäni, hyvä kun kyseenalaistit sen. Halusin vain tuoda esille näkökulman joka kitarakamoissa laajassa kuvassakin usenmiten unohdetaan tai ohitetaan. "voisikohan kamarasta ja minusta tulla ystäviä ?" | |
| Laulava Kylätohtori 22.02.2019 09:31:09 | |
Itse itseäni vielä sen verran korjaten, että toki monet kiinalaiset halpisanalogilaitteet ovat myös lyhytikäistä kertakäyttökamaa. Eli se akseli ei ole vain digi vs. analogi-akseli. Varmaan digikamaakin saataisiin toteutettua kestävämmän kehityksen periaatteiden mukaan, mutta sehän ei sovi ikuisen kasvun ideologiaan. Muutenkin, kun ekologisuuden jeesustelua katsoo, tulee lähinnä mieleen satu keisarin uusista vaatteista. Todellista ekologisuutta olisi elintason lasku ja kokonaan ostamatta jättäminen, mutta sitä ei talousjärjestelmämme kestä romahtamatta. Kuuntelen mielelläni monipuolisesti kaikenlaista musiikkia, mutta lempimusiikkiani on köyhien ulina. | |
| LaXu 22.02.2019 10:29:18 | |
LaMotta: Onko digitaaliset säröt tänäänkään kelvollisia? Kun itse käytin Boss gt-10iä niin hyvää siinä oli se että säädöt ei muuttuneet kun nappulat ei pyöri kuljettaessa eikä käytön aikana. Mutta ei se soundien puolesta pärjännyt millään osa-alueella hyvälle irtoefektille. On, riippuen laitteesta. Mä möin analogiset säröpedaalit pois kun sain ruuvattua Helixista ihan vastaavat soundit, nämä siis putkivahvistimen sisääntuloon. Kyllä se pientä säätöä vaati, kun mun pedaaleja ei ollut suoraan mallinnettu, mutta lopulta pääsin tulokseen josta en osaa erottaa kumpi kyseessä. Vielä Line6 M13 aikoihin mielestäni erillispurkit vetivät pidemmän korren säröpedaaleissa. Helixin fuzzit ovat toimineet myös hyvin putkivahvistimen edessä. | |
 Mikko L22.02.2019 10:43:20 | |
Molemmat tietenkin. Itsellä on aika suuri kunnioitus molempia kohtaan. Tein eilen tällaisen videon jossa vertaan Dual Rectoa mun Axe-Fx III:seen, Helix LT:hen ja Kemperiin ja annoin ilmaiseksi nuo soundit kaikille: https://www.youtube.com/watch?v=4pTohX6bTfo Siitä voi kukin itse päätellä että onko järkeä lähtä keikalle esim. tuon täyden Mesa-rigin kanssa jossa ei saa laittaa nuppia niin isolle että se aukeaa vai ottaako Helixin jossa on pedaalit ja kaikki efektit suoraa valmiina. Kuitenkin studiohommissa oikeat vahvistimet on aivan mahtavia millä mässäillä. :) ML Sound Lab: Virallisia kaappipaketteja Fractal Audio Systems Axe-Fx:lle. | |
 Attew22.02.2019 11:12:55 | |
Ainiin, yksi mikä puoltaa analogia, eikä ole taidettu suoraan mainita, on se, että ainaki mun mielestä digivehkeistä on paljon helpompi saada huonoa saundia. | |
 ituvirtanen22.02.2019 11:58:28 | |
hallu: Ilmeinen lisäarvo, joka ei kylläkään tule esille yhdessäkään kommentissa on edullisuus/ekologisuus. Jo ensimmäisellä sivulla viittasin hintoihin. Putkistoroipa moderni kaiku ja käytä ferrittirengasmuisteja. On takuulla arvokas, vikaherkkä - ja valtava. hallu: Ekologisuus tulee tietenkin huoltovapautena ja sikäli materiaalisäästönä kun ei tarvitse putkia eikä putkitehtaita ja sitten energiatehokkuus on D-luokan päätteellä varustetussa digihiivelissä varmasti ihan eri sfääreissä kun putkikamppeissa. Tämä ei ole aivan noin helppo. Huoltovapaus voi tarkoittaa myös sitä, ettei laitetta voi huoltaa. Point-to-point on korjattavissa suunnilleen seuraavat 1500 vuotta. Digilaitteen muistipiiri voi tippua valmistuksesta ensi vuonna. Kuka juottaa tuollaisen tuhatjalkaisen paikalleen löydettyään ensin vikapaikan ja sitten sen komponentin viiden vuoden päästä? Entä 60 vuoden kuluttua? Roskiin? Uutinen: Elektroniset komponentit vanhenevat ja kuluvat. Muistiin voi kirjoittaa rajallisen määrän kertoja asiaa, esimerkki voi olla vaikka 200 000 tai miljoona kertaa. Mitä tapahtuu, kun tuo raja ylittyy? Mitä maksetaan minttikuntoisesta digipedaalista vuonna 2120? Onko se mallinnettu jo riittävästi vai haluaako joku silloinen stara käyttää juuri sitä "juuri sen vintagesaundin" takia? Yksinkertaisuus on ajoittain kaunista: Kun monesta komponentista rakennettu hakkuri poksahtaa, tuho on välillä sen mukaista. Sellaisen suunnittelu on oikeasti aika vaativaa. Materiaalit tulevat poliittisesti vaikeilta alueilta, ovat harvinaisia ja voivat olla ympäristölle vaarallisia. Rautasydänmuuntajan pyörittää kasaan vaikka käsin, kunhan nurkista sattuu löytymään sopivaa kuparilankaa. hallu: Entäpä sitten analogisten kamppeiden lisäarvo? ...vanhanaikaisen vahvistimen potikoiden pyörittämisessä on jotakin konkreettista. Taas ensimmäisen sivun kommenttini. Kitaran kuusi vanhanaikaista kieltä voi korvata "modernilla" klaviatuurilla mutta entä se käytettävyys, käyttökokemus? Revitteletko sitten keytarilla guitarin sijaan, kun tuo kiippari on niin paljon digitaalisempi ratkaisu? Käyttäjäkokemus on edelleen merkittävä osa tätä keskustelua. Kun mieleinen liittymä (otelauta, kielet) on löytynyt ja sillä voi tehdä haluamaansa asiaa, en näe syytä kieltää sitä. Jos synalla voi jo soittaa "kaikkea", pitäisikö muut instrumentit vain siksi haudata? Toistan aiemmin esittämäni heiton kamerapuolelta, ettei kukaan kuvaaja kirjoita kuvan alle kamoistaan. Lopputulos merkitsee, ei kokonainen analogisuus tai satunnainen digitaalisuus. | |
› Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)